Sorsaa kahdella tapaa ja ranskalaista gamayta

Viikonloppuna syötiin syksyn riistakauden kunniaksi sorsaa (tosin viimevuotista ja ranskalaista, Tampereen laatulihan pakastimentyhjennyksestä edukkaasti hankittua :). Alkuruuaksi lisäksi oman pakkasen kätköistä mausteliemessä keitettyä poronkieltä, johon etenkin Heikki kovasti tykästyi viime talvena.

Klassinen valinta sorsalle olisi ollut tietysti burgundilainen pinot noir. Koska näitä ei kuitenkaan yleisesti ottaen ole saatavissa kovin edullisesti, päädyimme erilaiseen burgundiin.Nimittäin beaujolais'n gamayhin. Kyseessä ei luonnollisesti ollut noveau vaan hieman kypsempi tapaus, Joseph Drouhinin Moulin-à-Vent 2011.

Viini on väriltään syvän purppurainen. Tuoksu on kypsän marjainen. Siinä on aistittavissa ylikypsiä puolukoita ja karpaloita, mutta myös 

tummempia karhunvatukkaisia vivahteita.Tuoksu on kaiken kaikkiaan varsin maanläheinen ja jopa hieman tallintakainen, mukana myös hentoa tammista mausteisuutta. Suussa viini tuntuu ensin pyöreältä, ja hapokkuus oli makuumme hieman hentoinen. Lopussa löytyy tammista tanniinisuutta, joka tuo rakennetta keskipitkään jälkimakuun.

Ruuan kanssa viini toimi yllättävän hyvin. Etenkin sorsan ylikypsäksi padassa haudutetut koipipalat korostivat viinin hapokkuutta, mikä oli tervetullutta. Näille herkkupaloille viini olikin mitä oivallisin kaveri. Myös sinihomejuusto-puolukkakastike toimi, eikä suolaisuus tehnyt viinistä liian polttavaa. Lisäkkeenä oli punajuuri-omenapaistosta höystettynä suppilovahveroilla. Tämä makeahko lisäke toimi myös viinin kanssa lisäten kulmikkuuden tuntua viinissä.

Kokonaisuutena todettakoon, että ilman ruokaa tämä tuntui jotenkin ylikypsältä ja raskaalta, mutta ruuan kanssa raikkaus korostui ja ruoka teki viinistä selvästi paremman. Ruokaviini, siis sanan todellisessa merkityksessä. Kokkeilkaa.

Darker nights, darker wines.

-heikki-

Viikon valinta: Sieniä kuin sateella, suppilovahveroiden parasta aikaa

Kuten jo aikaisemmin on tullut selväksi niin sienestäminen on erittäin meille rakas harrastus. Yksi Kevään parhaista hetkistä on se, kun tutuista paikoista lähtee lumet sulamaan ja korvasienet alkavat nousta hiekkaisesta piilostaan. Syksyllä sienentäytteisiä tähtihetkiä on useita, ensin kanttarellit valloittavat tutun lenkkimaiseman keltaisena merenä, sitten herkkutatit alkavat nousta ja viimeisenä mättäät täyttävät suppilovahverot. Me teimme viikonloppuna täsmäiskun tuttuun metsään, tarkoituksena löytää riittävästi sieniä Kuplan töihin, mutta jälleen kerran ahneus iski. Suppiloita vaan tuntui olevan joka paikassa ja tunnin saldona oli kaksi korillista ja yksi muovipussi täynnä sieniä. Lähdettiin lopulta vastahankaisesti pois metsästä, kun saalista ei enää mahtunut kyytiin mukaan.

Tästä johtuen viikon valinta on suppilovahverokeitto ja viini. Keiton ohje on hyväksi havaittu. Tätä syödään sekä meidän perheessä juhlahetkinä että monissa ravintoloissa. Ohjeessa on kaksi salaisuutta. Ensinnäkin, suurusta keitto vehnäjauhoilla. Toiseksi, muista lisätä joukkoon tilkka alkoholia. Kertaakaan Kupla ei ole tällä ohjeella epäonnistunut ja kehuja tulee aina. Kupla on oppinut ohjeen varmaan ekasta työpaikasta eikä voittajaa ole vielä tullut vastaan. Miksi sitä hyvää ja helppoa lähtisi liian vaikeaksi tekemään.

Helpon sienikeiton ohje

Sieniä( mitä tahansa kauden sieniä, me käytimme suppiloita, kanttarelleja ja mustatorvisieniä)
Sipulia
Valkosipulia
Vehnäjauhoja ja voita suhteessa 60 gr jauhoja ja 100gr voita
1-1.5 l Kasvislientä
3-5 dl Kermaa
Konjakkia, rommia tai jallua maun mukaan
Sokeria
Suolaa
Mustapippuria

Pilko maun mukaan sipulia, valkosipulia ja sieniä keittoon. Meidän versiossa pitää aina olla reilusti sattumia, joten sipuleita on 2-3 ja sieniä 1-1.5 litraa.Kuullota sieniä ja sipulia voissa, kunnes ne pehmenevät. Kiehauta 1-1,5 litraa kasvislientä. Sekoita sieniseosta vispilällä ja lisää koko ajan sekoittaen vehnäjauhot. Lisää kasvisliemi ohuena nauhana keiton joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää kasvislientä vain sen verran että keitto on kastikkeen paksuista ja kiehauta. Lisää muutama sentti valitsemaasi alkoholia, kermaa niin, että keitto rupee muistuttamaan keittoa. Kiehauta ja mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla. Meidän versio keitosta saa olla hieman makea, koska sienet tulevat mielestämme paremmin esille, kun keitto on aavistuksen verran makeaa.

Ps. Samalla ohjeella valmistuu myös täydellinen sienikastike. Ei muuta kuin vähän vähemmän nestettä ja kastike on siinä. Älä vähennä kerman määrää vaan kasvisliemen, koska muuten maku muuttuu.

Viiniksi suosittelemme Alsacelaista pinot grisiä. Hyvä perusvarma valinta on Pfaffenheimin osuuskunnan pinot gris. Siinä on aavistus jäännössokeria antamassa makeutta, mutta silti hyvä hapokkuus antamassa runkoa sopivan hedelmäiselle maulle. Viinin hento makeus ja hapokkuus täydentävät mielestämme hienosti sienikeiton metsäisenpehmeää makua.