Chateau de la Dauphine aliarvostetusta Fronsacista Pomerolin naapurista.

Bordeaux:n oikean rannan tunnetuimmat apellaatiot ovat epäilemättä St. Emilion ja Pomerol: Jälkimmäisessä sijaitsee muun muassa chateau Petrus. Näiden alueiden länsipuolella sijaitsee vähän tunnettu Fronsac, jossa kasvatetaan pääasiassa merlot- ja cabernet franc-köynnöksiä 800 hehtaarilla. Maaperä on pääasiassa kalkkikiveä, seassa jonkin verran savea.  Alueen maaperä on tasalaatuista verrattuna suurempiin ja kuuluisampiin itänaapureihinsa, mutta tästä huolimatta alueen viinit ovat aliarvostettuja. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, sillä aikanaan Fronsacin viineistä on maksettu kovempia hintoja kuin St. Emilionista ja Pomerolista.

Chateau de La Dauphine on 1700-luvun lopulla perustettu viinitalo, joka on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana vaihtanut omistajaa useasti: Se myytiin vuonna 1985 Petruksen omistavalle Moieux:n perheelle. Jean Halley osti tilan vuonna 2000, ja se siirtyi seuraavalle sukupolvelle tämän kuoleman jälkeen 2011. Guillaume Halley panosti tilaan voimakkaasti ja myi sen lopulta nykyiselle omistajalle, Labrunen yrittäjäsuvulle vuonna 2015. Nykyisin viinintekijäkonsulttina on kuuluisa (pahamaineinen ?) Michael Rolland, mutta maistamamme viini vuodelta 2002 on tehty ennen hänen aikaansa.

Dauphinella on nykyisin 53 hehtaaria tarhoja, joiden maaperä jakautuu kolmeen tyyppiin: Pääosa on kalkkikivipohjaisia tarhoja, ja lisäksi on kalkkikiven ja saven sekaisia tarhoja sekä hiekkaisia savimaita. Tarhoilla kasvaa lähinnä merlota, mutta jonkin verran myös cabernet francia.

Chateau de la Dauphine on 90/10 sekoite merlot:a ja cab. francia. Rypäleet on korjattu käsin ja valikoitu tarkoin ennen viiniyttämistä. Ensin rypäleistä on erotettu saignee-menetelmällä 20 % mehusta, joka on käytetty rosén tuotantoon. Jäljelle jäänyt mehu on puristettu lämpökontrolloiduissa sementtitankeissa tapahtuvan maseraation jälkeen. Viini on kypsynyt vuoden tammitynnyreissä, joista 1/3 on ollut uusia.

Viinin tuoksussa on yllättävän paljon punaista marjaisuutta, joka tuo ensimmäisenä mieleen kypsän mansikan. Tämän marjaisuuden taustamaisemana on maanläheinen, hieman multainen perusvire, josta versoo myös hentoa yrttisyttä ja hyvin intergroitunutta tammea. Viinin tuoksu on ikäänsä nähden mielestämme melko nuorekas. Suussa viini on melko täyteläisen marjainen. Mansikkainen aromi tuntuu voimakkaammin tuoksuttaessa kuin retronasaalisesti, suussa aromimaailman yrttisyys ja maanläheisyys korostuvat. Viinin rakenne on tasapainoinen, siinä on riittävästi hapokkuutta raikastamassa kokonaisuutta. Tanniinit ovat keskivahvat, hyvin pehmenneet ja silkkiset. Jälkimaku jää hivenen lyhyeksi sellaisenaan nautittuna, mutta etenkin lihan tai muun proteiini-rasvakombinaation kanssa nautittuna jälkimaku kantaa syystä tai toisesti pidempään.

Viini oli aivan oivallinen oston ebaysta parilla eurolla. Tämä marjaisena säilynyt viini palauttaa mieleen sen, että Bordeaux ei ole turhaan yksi maailman arvostetuimmista viinialueista. Mekin etsimme monesti niitä eksoottisia uusia ja vähän tunnettuja viinejä, mutta toisinaan kannattaa palata vanhaan ja luotettavaan. Ja kuten Bordeaux:n kotiutunut, Decanteriin säännöllisesti kirjoittava Jane Anson on todennut, on alueen vähemmän tunnetuilla alueilla valtavaa potentiaalia, joka on alkanut lisääntyvien investointien vuoksi viimeisinä vuosikymmeninä realisoitua.

Chateau Beau-Site 1988

Katri tilasi sattumaostona tämän viinin eBay:sta sen tarkemmin taustoja selvittelemättä. Kyseessä on kuitenkin Saint Estéphen alueen tila, jolla on yksi medocin vanhimmista kellareista. Tilan tarhat sijaitsevat Calon-Segurin vieressä yhdellä alueen korkeimmista kohdista, joka lienee Bordeaux:n tapauksessa joitakin kymmeniä metrejä merenpinnasta. Talon Cru Bourgeois kuumalta kesältä 1988 oli säilyttänyt kuntonsa yllättävän hyvin.

Väri oli graniitinpunainen, korkeintaan keskisyvä. Tuoksussa oli ilmeistä mustaherukkaa, hyvin selvästi aistittavaa ikääntyneen CS:n tallintaustaa, yrttisyyttä ja setrisyyttä. Suussa herukan aromit nivoutuivat hienosti ikääntyneen viinin maanläheiseen ja seetriseen nuottiin. Hapot olivat jo melkoisesti loiventuneet, mutta viiniä piti upealla tavalla kasassa edelleen melko jykevä tanniinisuus. Kokonaisuus oli monivivahteinen, keskitäyteläinen viini, jota siemaili ilokseen ihan sellaisenaan. Tämä sopinee oivallisesti haudutetummalle lihalle, ei enää aivan puoliraa'alle entrecotelle.

Yllättävän hyvin pintansa pitänyt Saint Estéphe, ehdottomasti peukutettava viini.

Chateau Carsin Cuvee Noire 2005

Kuva:carsinshop.com

Carsin on suomalaisen viinivaikuttajan Juha Berglundin viinitila Bordeaux:ssa, Entre Deux Mers:n apellaatiossa. Tämän viinin tilaus oli aikanaan yksi ensimmäisiä netitse tilaamiamme viinejä, muistaaksemme vuonna 2009. Olemme maistaneet tätä nyt 4 eri vuonna, ja viini on kehittynyt tänä aikana suotuisasti. Nyt arvelemme sen kuitenkin tulleen elinkaarensa huipulle, joten pari viimeistä aiomme nauttia lähiaikoina.

Ensimmäinen pullo maistettiin varmaankin jouluna 2010. Tuolloin viini oli varsin hedelmävetoinen, tiukan tanniininen ja hapokas. Se toimi kyllä liharuuan kanssa, mutta ei niinkään nautiskellen sellaisenaan. Sitten pari seuraavaa maistettiin selvässä suvantovaiheessa tuossa 2012. Nyt uuden vuoden 2014 myötä viini alkoi taas olla tikissä. Viini on cuvee vähemmän viljellyistä bordeaux-rypäleistä: Merlot, Petit Verdot, Malbec ja Cab Franc.

Lasissa tiilenpunainen, jo aavistuksen reunalta rusehtavaan taittava keskisyvä väri. Melko nopsat jalat.

Tuoksussa on edelleen marjainen perusvivahde: punaherukkaa, mansikkaa, mustikkaakin. Tammi tulee esiin pehmeänä lyijykynän tuntuna, ei läpitunkevana tammena. Tuoksussa on lisäksi nyt selvä metsäinen nuotti, jota emme aiemmin ole tästä löytäneet: maanläheisyyttä, jossa tuntuu syksyinen metsä pudonneine lehtineen, sienineen ja kosteine kuusineen. Harvoin viiniä maistaessan nousee näin selkeitä kuvia silmien eteen.

Suussa viini on edelleen hyvin ryhdikäs. Marja tulee alkuun selvänä pintaan, sitten mausteisuus tammesta yhdessä tanniiniaistimuksesta suun takaosassa. Jälkimaku on paras, yhdistelmä marjaa ja tuoksussa tuntunutta hentoa tallintakuista maanläheisyyttä, joka kuljetti kirjoittajan sinne syksyiseen suppilovahverokuusikkoon.

Hyvä perusbordeaux siis tämä. Hinnasta ei ole mitään muistikuvaa, mutta vuosikertaa 2010 carsinshop myy alle 20 e pullohinnalla.

Viikonlopun viinit: Korsika ja Beaujolais

Viikonloppuna maistettiin tällä kertaa useampi viini ystävien kyläillessä. Maistetut viinit olivat tietysti viime viikolla saapuneesta Vinatiksen tilauksesta, koska näiden maistelua oli lupailtu sekä ystäville että tämän blogin satunnaisille lukijoille.

Iltaa varten oli varattu pientä syötävää, kuten bruscetta-leipäsiä, tuoretta leipää, tuorehernepestoa, oliiveja ja juustoja. Viinien maistelu aloitettiin etelästä, Korsikan saarelta. Kyseessä oli Clos Canarelli 2011 Rose. Tästä aloitettiin, koska kaikki viinit olivat vielä vieraiden tullessa kaapissa, ja rose kehotettiin tarjoamaan 12-15 asteen lämpöisenä. Suoraan viinikaapista, siis.

Rose oli erittäin positiivinen yllätys. Sen paremmin Kupla kuin Tanniinikaan eivät voi tunnustautua suuriksi rose-viinin ystäviksi, ehkä paremminkin päin vastoi. Viime aikoina tosin on löytynyt muutama hyvä kuohuva rose, kuten alkon valikoimaan puolikkaassa pullossakin kuuluva Jacquartin rose-shamppis. Nyt maistettu viini oli kuitenkin jotakin muuta kuin tyypillinen 'karvaanmakea' vaaleanpunainen kokemus. Väriltään viini on melko syvä rosee, lähinnä lohenvärinen. Tuoksu on melko mieto, hentoa persikkaista hedelmää. Maku oli miedon tuoksun jälkeen hyvinkin positiivinen yllätys. Viini on suussa keskitäyteläinen olematta kuitenkaan tippaakaan raskas. Hapokkuus on kohtalaisen hyvä, pitää viinin raikkaana. Aromeissa tuntuu nyt persikkaisen hedelmän ohessa marjaisempia makuja, ja näiden lisäksi selkeää yrttisempää mausteisuutta. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävän raikas. Suosittelen kokeilemaan, jos vinatikselta viinejä tilailetta. Upposi hyvin koko seurueeseen, vaikka kukaan ei erityisemmin roseista perusta. Sopisi hyvin esimerkiksi kalaisalle salaatille.

Seuraavaksi aukesi hetken jääkaapissa viilentynyt valkoinen, Kyseessä oli Beaujolaisin valkoinen Beaujolais blanc Elevage en Fut Jean-Paul Brun Doamine des Terres Dorees 2010. Viini tulee alueelta, joka punaisella puolella tuottaa Beaujolaisin voimakkaimpia Gamay-viinejä. Myös tämä valkoinen oli varsin voimakas. Väriltään se oli kullankeltainen. Tuoksussa oli päärynää ja eksoottistakin hedelmää, ja näiden ohella tuntui heikko paahtoleipäinen aromi. Maku oli voimakas ja täyteläinen, allekirjoittaneille  hieman liian Chardonnaymainen. Maussa tuntui edellä mainittujen lisäksi jopa hentoa savuisuutta, merkkinä ilmeisesti tynnyrikypsytyksestä. Viini ei ollut huono, joskaan ei ehken paras mahdollinen jos rakastaa valkoviineissään ennen kaikkea raikkautta. Juustoista etenkin vuohenjuusto kuitenkin kesytti tätä viiniä, ja kyse onkin selvästi ruokaviinistä.

Viimeisenä oli saman edellisen tuottajan punainen Moulin au Vent  Jean-Paul Brun Domaine des Terres Dorees 2011 Veilles Vignes. Nuori viini oli heti avaamisen jälkeen varsin mitäänsanomaton tuoksultaan, aivan hentoa marjaisuutta oli aistittavissa . Makua hallitsi hapokkuus, jonka ohessa tuntui hento marjan aromi. Lasissa hengitettyään sekä tuoksu että maku paranivat huomattavasti. Mansikkainen marja-aromi alkoi tuntua selkeämmin. Tuoksuun ja makuun tuli mausteisuutta ja lisäksi pientä savuisuutta, ja ainakin Tanniinin mielestä viini muistutti jossain määrin argentiinalaista Malbecia. Happo pehmeni, eivätkä tanniinit olleet (varmaankin rypäleestä johtuen) kovin voimakkaat. Auki oltuaan viini kehittyi miellyttäväksi 'easy drinking'- siemailujuomaksi, jossa oli kuitenkin hieman enemmän 'juttua' kuin perusbeaujolais'ssa. Not Bad.

Tällaisia meillä tällä erää. Vinatis oli positiivinen kokemus, ja saatetaanpa kyseiseen kauppaan tehdä tilausta myöhemminkin. Suosituksia saa antaa, jos jollakulla lukijoista on hyviä kokemuksia.

Alkon makuhaku

Selailin huvikseni alkon uutuuksia, ja samalla törmäsin uuteen lajitteluperusteeseen, makutyyppiin. En ole itse alla olevia viinejä maistanut. Tiedän toki, että Bordeaux:ssa eri tilojen viinit ovat varsin erilaisia. Kaksi viiniä, sama vuosikerta, samat sekoitesuhteet, sama AC. Arvatkaa kumpi on kumpi. Ja kaiken kaikkiaan, onko 2008 Saint-Estèpe kehittynyt?

Täytynee maistaa, joskin mieluummin odottaisin 10 vuotta...

Domaines Audoy, AC Saint-Estèphe  MERLOT (45 %), CABERNET SAUVIGNON (55 %). 2008

Keskitäyteläinen, tanniininen, herukkainen, kirsikkainen, hennon mokkainen, mausteinen, tasapainoinen

Château Phélan Ségur, AC Saint-Estèphe  CABERNET SAUVIGNON (55 %), MERLOT (45 %). 2008

Täyteläinen, erittäin tanniininen, hapokas, tummakirsikkainen, kypsän karpaloinen, mausteinen, kevyen mokkainen, tamminen