Roséta sokkona kauniina kesäiltana

Kalevan Viiniklubi täytti 4 vuotta, ja sen kunniaksi vedettiin viimeisen päälle piknik. Tampereen Kalevan kirkon (alias piruntorjuntatorni) taakse Liisankalliolle viritettiin pöydät ja tuolit kymmenelle. Valkoiset liinat, kynttilöitä. Pari kulhollista jäätä. Ruokaa rosélle sopien Provencen tyyliin; Nizzan salaattia, grillattuja kasviksia a la provençale, juustoja, ilmakuivattua kinkkua, marinoituja äyriäisiä, meloni-juustosalaattia...  Ja lisäksi mahtava laskeva aurinko. Jos aletaan, niin tehdään homma kunnolla.


Viineiksi oli valikoitu 6 roséta, joista yksi oli varsinainen kuriositeetti. Viinit maistettiin puolisokkona ja pisteytettiin siten, että kukin osanottaja antoi parhaalle 3, toiseksiparhaalle 2 ja kolmoselle 1 pisteen.

Ensimmäiseksi viiniksi sattui De casta Rosado 2013. Viini oli lohenpunainen, tuoksussa mansikkaa ja herukkaa sekä hento rikkisyys tyyliin halpa libis. Maku kuiva, suutuntuma kulmaton. Hapokuus melko vähäinen. Aavistus mineraalisuutta jälkimaussa. Kokonaisuus jätti aavisutksen lötkön vaikutelman. Tämä sai äänestyksessä 1 pisteen ja päätyi sijalle 5

Toiseksi viiniksi osui toinen Torres, tällä kertaa nuoren polven Chilen tilalta Santa digna CS rose -13. edellistä kirkkaampi punainen väri. Tuoksussa selkeä herukkaisuus, joka paljastaa viinin Cabernet Sauvignoniksi. Lisänä hentoa yrttisyyttä, mutta ennen kaikkea tuoksu antaa mehumaisen vaikutelman. Maku seuraa hienosti tuoksun lupausta, viini on äärimmäisessä hedelmäisyydessään mehumainen. Aromimaailma jatkaa saamaa herukka-mansikkalinjaa, aavistus yrttisyyttä nousee esiin. Tasapaino on kuitenkin hyvä, ja tyylissään viini on aivan mukiinmenvä: Hyvinjää(h)dytettynä kuumana kesäiltana. Tämä sai 12 pistettä ja päätyy jaetulle 2. sijalle.

Kolmantena viininä oli pommi: Kaverit olivat unohtaneet Espanjan matkalta tuodun De Castan kaapinpohjalle lojumaan, ja tämä vuosikerta 2004 oli saanut ikääntyä voimakkaasti vaihtelassa lämpötilassa. Viini oli väriltään ikääntyneen rusehtava. Tuoksu muistutti Italialaista jälkiruokaviiniä: rusinoita, aprikoosia sekä jonkinlainen sherrymäinen suolaisuus, joka vielä korostui maussa. Maku kokonaisuutena oli erikoinen, mutta ei täysin hirveä. Happoa tai hedelmää ei ollut lainkaan, lähinnä tuo suolaisuus oli jäljellä. Viini ole selkeästi hapettunut. Se muistutti hieman Espanjassa maistamaamme maderisoitua rancio-viiniä, mutta kuivana versiona. Hyvin eksoottinen kokemus. Ja tätä lienee lähes mahdoton hankkia... 0 pistettä, jumbosija. yllättäen.

Neljäntenä Chateau d'Aqueria Tavel 2013. Voimakas, kirkas punainen. Tuoksu on mansikkais-vadelmainen, mineraalinen. Maussa tuo kivennäisvettä muistuttava mineraalisuus korostuu, marja aromit tuntuvat enemmän taustalla. Viini on täysin kuiva. Kohtalalaisen hyvät hapot. Mineraalisuus jättää kuitenkin hieman lämmennyttä vissyä muistuttavan fiiliksen ennen jälkimakua, joka on pitkähkö ja haipuvan marjainen. Kokonaisuutena melko hyvä, mutta välissä tuntuva vissymäisyys hieman häiritsi. jaetulla 2. sijalla.

Viidentenä viininä Chateau Miraval rosé -13. Tämän tuoksussa on heti enemmän luonnetta: Punaisten marjojen lisäksi sitrusta, huomattavasti edellisiä selvempi yrttisen vegetaalinen vivahde. Maku on raikkaan hapokas. Hedelmä ei ole läpitunkeva, vaan yrttisyys ja ennen kaikkea mineraalisuus pääsee hyvin esiin.Tässä viinissä mineraali tuntuu selkeimmin pitkässä jälkimaussa kieltä kutittelevana ja veden kielelle herauttavana raikkautena. Todella miellyttävä viini sekä sellaisenaan siemailtavaksi että laajan ruokaskaalan kanssa nautittavaksi. 17 pistettä ja ykkössija.

Viimeisenä aiemminkin maistamamme Clos Canarelli Korsikasta, vuosikerta -13. Viineistä vaaleimman punainen. Tuoksu on valkoviinimäinen, punaisia marjoja ei juuri nimeksikään vaan voimakas välimerellinen yrttisyys ja ruohoisuus sekä hento sitruksisuus. Maku kaikista viineistä mineraalisin. Hapokkuus oli kohtalainen, tasapaino oivallinen. Pelkältään maistettuna jopa hieman liian mineraalinen, mutta marinoitujen äyriäisten kanssa tämä viini nosti taivaaseen. Ehdoton ruokavinkku mereneläville. 12 pisteellä jaetulle 2. sijalle yhdessä Santa Dignan ja d'Aquerian kanssa.

Ilta jatkui viinien maiston jälkeen ruualla, auringonlaskulla ja hyvällä seuralla. Piknikin järjestäminen vaati pientä vaivannäköä, mutta se kannatti: Puistossa nautittuna sekä viinit että ruuat nousivat toiseen potenssiin! Kannattaa kokeilla.

Viikonlopun viinit: Korsika ja Beaujolais

Viikonloppuna maistettiin tällä kertaa useampi viini ystävien kyläillessä. Maistetut viinit olivat tietysti viime viikolla saapuneesta Vinatiksen tilauksesta, koska näiden maistelua oli lupailtu sekä ystäville että tämän blogin satunnaisille lukijoille.

Iltaa varten oli varattu pientä syötävää, kuten bruscetta-leipäsiä, tuoretta leipää, tuorehernepestoa, oliiveja ja juustoja. Viinien maistelu aloitettiin etelästä, Korsikan saarelta. Kyseessä oli Clos Canarelli 2011 Rose. Tästä aloitettiin, koska kaikki viinit olivat vielä vieraiden tullessa kaapissa, ja rose kehotettiin tarjoamaan 12-15 asteen lämpöisenä. Suoraan viinikaapista, siis.

Rose oli erittäin positiivinen yllätys. Sen paremmin Kupla kuin Tanniinikaan eivät voi tunnustautua suuriksi rose-viinin ystäviksi, ehkä paremminkin päin vastoi. Viime aikoina tosin on löytynyt muutama hyvä kuohuva rose, kuten alkon valikoimaan puolikkaassa pullossakin kuuluva Jacquartin rose-shamppis. Nyt maistettu viini oli kuitenkin jotakin muuta kuin tyypillinen 'karvaanmakea' vaaleanpunainen kokemus. Väriltään viini on melko syvä rosee, lähinnä lohenvärinen. Tuoksu on melko mieto, hentoa persikkaista hedelmää. Maku oli miedon tuoksun jälkeen hyvinkin positiivinen yllätys. Viini on suussa keskitäyteläinen olematta kuitenkaan tippaakaan raskas. Hapokkuus on kohtalaisen hyvä, pitää viinin raikkaana. Aromeissa tuntuu nyt persikkaisen hedelmän ohessa marjaisempia makuja, ja näiden lisäksi selkeää yrttisempää mausteisuutta. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävän raikas. Suosittelen kokeilemaan, jos vinatikselta viinejä tilailetta. Upposi hyvin koko seurueeseen, vaikka kukaan ei erityisemmin roseista perusta. Sopisi hyvin esimerkiksi kalaisalle salaatille.

Seuraavaksi aukesi hetken jääkaapissa viilentynyt valkoinen, Kyseessä oli Beaujolaisin valkoinen Beaujolais blanc Elevage en Fut Jean-Paul Brun Doamine des Terres Dorees 2010. Viini tulee alueelta, joka punaisella puolella tuottaa Beaujolaisin voimakkaimpia Gamay-viinejä. Myös tämä valkoinen oli varsin voimakas. Väriltään se oli kullankeltainen. Tuoksussa oli päärynää ja eksoottistakin hedelmää, ja näiden ohella tuntui heikko paahtoleipäinen aromi. Maku oli voimakas ja täyteläinen, allekirjoittaneille  hieman liian Chardonnaymainen. Maussa tuntui edellä mainittujen lisäksi jopa hentoa savuisuutta, merkkinä ilmeisesti tynnyrikypsytyksestä. Viini ei ollut huono, joskaan ei ehken paras mahdollinen jos rakastaa valkoviineissään ennen kaikkea raikkautta. Juustoista etenkin vuohenjuusto kuitenkin kesytti tätä viiniä, ja kyse onkin selvästi ruokaviinistä.

Viimeisenä oli saman edellisen tuottajan punainen Moulin au Vent  Jean-Paul Brun Domaine des Terres Dorees 2011 Veilles Vignes. Nuori viini oli heti avaamisen jälkeen varsin mitäänsanomaton tuoksultaan, aivan hentoa marjaisuutta oli aistittavissa . Makua hallitsi hapokkuus, jonka ohessa tuntui hento marjan aromi. Lasissa hengitettyään sekä tuoksu että maku paranivat huomattavasti. Mansikkainen marja-aromi alkoi tuntua selkeämmin. Tuoksuun ja makuun tuli mausteisuutta ja lisäksi pientä savuisuutta, ja ainakin Tanniinin mielestä viini muistutti jossain määrin argentiinalaista Malbecia. Happo pehmeni, eivätkä tanniinit olleet (varmaankin rypäleestä johtuen) kovin voimakkaat. Auki oltuaan viini kehittyi miellyttäväksi 'easy drinking'- siemailujuomaksi, jossa oli kuitenkin hieman enemmän 'juttua' kuin perusbeaujolais'ssa. Not Bad.

Tällaisia meillä tällä erää. Vinatis oli positiivinen kokemus, ja saatetaanpa kyseiseen kauppaan tehdä tilausta myöhemminkin. Suosituksia saa antaa, jos jollakulla lukijoista on hyviä kokemuksia.