Kesän eka piknik

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, joten avasimme tyttöjen kesken piknik-kauden heti, kun se oli lämpötilan puolesta mahdollista. Vietin viikko sitten keskiviikko-illan Tampereen Sorsapuistossa parhaiden ystävieni ja heidän lastensa seurassa:  Aikaa kolmen ihanan naisen kanssa, jotka ovat olleet viimeiset 15 vuotta läsnä elämäni huippuhetkinä ja pahimpina päivinä. He, joiden kanssa olen istunut liikaa kahviloissa lukiovuosina, parantanut maailmaa kotikaupunkimme baareissa ja viettänyt fat campeja maailman kylillä. He, joiden kanssa olen saanut jakaa äitiyden riemut ja kauhut kolmen ihanan pienen miehen ja yhden pienen neidin kanssa. Ilman heitä minun elämäni olisi paljon tylsempää. Kolme parasta naista äitini lisäksi tässä maailmassa. He, joita onneksi saan kutsua ystäväkseni.

Tällä kertaa ruokapuoli oli pääosassa, koska mukana oli 4 alle kolmevuotiasta lasta. Järjestämme usein ystävien kanssa illanistujaiset niin, että jokainen tuo jotakin tarjottavaa yhteisesti nautiskeltavaksi. Tällä kertaa työkiireiden takia piknikin melkein kaikki eväät oli haettu nopeasti kaupan salaattitiskiltä, mutta oli mukana sentään itse tehtyjä rocky road-suklaita.

Koska näemme kiireiden takia aika harvakseltaan ystävieni kanssa, kävin nopeasti töiden jälkeen hakemassa pullon kuohuvaa lähialkon kylmäkaapista. Näiden naisten kanssa aina on aihetta yhteen lasilliseen. Mukaan tarttui Araldica Brachetto d'Acqui dolce (11.99 €), kun kylmässä oli kapeahko valikoima kuohareita. Lisäpisteitä Alko sai, kun heillä oli viineille tarkoitettuja kylmäkalleja pakkasessa valmiina. Sain kuljettua viinin näin ollen helposti kylmänä paikan päälle.Tiesin myös, että ystäväni ovat makeahkon kuohuviinin ystäviä, joten valinta oli sillä hyvin selvä.

Viini on Brachetto-rypäleestä Charmat-menetelmällä tehty makea kuohuviini, jossa jäännössokeria on 85g/l. Viinin tuoksu oli makean vadelmainen, rusinainen ja aavistuksen ruusuinen. Maku oli ´yllättäen´makean marjainen, vadelmainen, mansikkainen, rusinainen ja aavistuksen ruusuinen. Vaikka viini oli kiistatta makea, ei se ollut missään vaiheessa äitelä: rakenne oli hyvin tasapainossa ja happoja riitti taittamaan jäännössokeria. Kuohu oli runsas ja kuohkea, mutta kohtuullisen lyhyt. Nauti ehdottomasti jääkylmänä. Ei maailman mielenkiintoisin makea kuohuviini, mutta loistava hinta-laatusuhde jopa alko. Ehdottomasti hyvä viini  tyttöjen kesäisille piknikeille, kun tarjolla on  lajitelma makeita herkkuja ja mansikoita. Meidän tapauksessamme viinistä pitivät kaikki 4 maistajaa, joka on hyvä saavutus viinien suhteen aavistuksen nirsossa kaveriporukassani.

Kesä+piknik+hyvä seura on täydellinen kombo, joka pelasti keskiviikon ehdottomasti plussan puolelle. Vaikka piknikille lähtiessä väsytti, niin kotiin piknikiltä palasivat tyytyväiset äiti ja tytär. Mainio konsepti, jota tulemme taatusti jatkamaa kesän aikana!

Roséta sokkona kauniina kesäiltana

Kalevan Viiniklubi täytti 4 vuotta, ja sen kunniaksi vedettiin viimeisen päälle piknik. Tampereen Kalevan kirkon (alias piruntorjuntatorni) taakse Liisankalliolle viritettiin pöydät ja tuolit kymmenelle. Valkoiset liinat, kynttilöitä. Pari kulhollista jäätä. Ruokaa rosélle sopien Provencen tyyliin; Nizzan salaattia, grillattuja kasviksia a la provençale, juustoja, ilmakuivattua kinkkua, marinoituja äyriäisiä, meloni-juustosalaattia...  Ja lisäksi mahtava laskeva aurinko. Jos aletaan, niin tehdään homma kunnolla.


Viineiksi oli valikoitu 6 roséta, joista yksi oli varsinainen kuriositeetti. Viinit maistettiin puolisokkona ja pisteytettiin siten, että kukin osanottaja antoi parhaalle 3, toiseksiparhaalle 2 ja kolmoselle 1 pisteen.

Ensimmäiseksi viiniksi sattui De casta Rosado 2013. Viini oli lohenpunainen, tuoksussa mansikkaa ja herukkaa sekä hento rikkisyys tyyliin halpa libis. Maku kuiva, suutuntuma kulmaton. Hapokuus melko vähäinen. Aavistus mineraalisuutta jälkimaussa. Kokonaisuus jätti aavisutksen lötkön vaikutelman. Tämä sai äänestyksessä 1 pisteen ja päätyi sijalle 5

Toiseksi viiniksi osui toinen Torres, tällä kertaa nuoren polven Chilen tilalta Santa digna CS rose -13. edellistä kirkkaampi punainen väri. Tuoksussa selkeä herukkaisuus, joka paljastaa viinin Cabernet Sauvignoniksi. Lisänä hentoa yrttisyyttä, mutta ennen kaikkea tuoksu antaa mehumaisen vaikutelman. Maku seuraa hienosti tuoksun lupausta, viini on äärimmäisessä hedelmäisyydessään mehumainen. Aromimaailma jatkaa saamaa herukka-mansikkalinjaa, aavistus yrttisyyttä nousee esiin. Tasapaino on kuitenkin hyvä, ja tyylissään viini on aivan mukiinmenvä: Hyvinjää(h)dytettynä kuumana kesäiltana. Tämä sai 12 pistettä ja päätyy jaetulle 2. sijalle.

Kolmantena viininä oli pommi: Kaverit olivat unohtaneet Espanjan matkalta tuodun De Castan kaapinpohjalle lojumaan, ja tämä vuosikerta 2004 oli saanut ikääntyä voimakkaasti vaihtelassa lämpötilassa. Viini oli väriltään ikääntyneen rusehtava. Tuoksu muistutti Italialaista jälkiruokaviiniä: rusinoita, aprikoosia sekä jonkinlainen sherrymäinen suolaisuus, joka vielä korostui maussa. Maku kokonaisuutena oli erikoinen, mutta ei täysin hirveä. Happoa tai hedelmää ei ollut lainkaan, lähinnä tuo suolaisuus oli jäljellä. Viini ole selkeästi hapettunut. Se muistutti hieman Espanjassa maistamaamme maderisoitua rancio-viiniä, mutta kuivana versiona. Hyvin eksoottinen kokemus. Ja tätä lienee lähes mahdoton hankkia... 0 pistettä, jumbosija. yllättäen.

Neljäntenä Chateau d'Aqueria Tavel 2013. Voimakas, kirkas punainen. Tuoksu on mansikkais-vadelmainen, mineraalinen. Maussa tuo kivennäisvettä muistuttava mineraalisuus korostuu, marja aromit tuntuvat enemmän taustalla. Viini on täysin kuiva. Kohtalalaisen hyvät hapot. Mineraalisuus jättää kuitenkin hieman lämmennyttä vissyä muistuttavan fiiliksen ennen jälkimakua, joka on pitkähkö ja haipuvan marjainen. Kokonaisuutena melko hyvä, mutta välissä tuntuva vissymäisyys hieman häiritsi. jaetulla 2. sijalla.

Viidentenä viininä Chateau Miraval rosé -13. Tämän tuoksussa on heti enemmän luonnetta: Punaisten marjojen lisäksi sitrusta, huomattavasti edellisiä selvempi yrttisen vegetaalinen vivahde. Maku on raikkaan hapokas. Hedelmä ei ole läpitunkeva, vaan yrttisyys ja ennen kaikkea mineraalisuus pääsee hyvin esiin.Tässä viinissä mineraali tuntuu selkeimmin pitkässä jälkimaussa kieltä kutittelevana ja veden kielelle herauttavana raikkautena. Todella miellyttävä viini sekä sellaisenaan siemailtavaksi että laajan ruokaskaalan kanssa nautittavaksi. 17 pistettä ja ykkössija.

Viimeisenä aiemminkin maistamamme Clos Canarelli Korsikasta, vuosikerta -13. Viineistä vaaleimman punainen. Tuoksu on valkoviinimäinen, punaisia marjoja ei juuri nimeksikään vaan voimakas välimerellinen yrttisyys ja ruohoisuus sekä hento sitruksisuus. Maku kaikista viineistä mineraalisin. Hapokkuus oli kohtalainen, tasapaino oivallinen. Pelkältään maistettuna jopa hieman liian mineraalinen, mutta marinoitujen äyriäisten kanssa tämä viini nosti taivaaseen. Ehdoton ruokavinkku mereneläville. 12 pisteellä jaetulle 2. sijalle yhdessä Santa Dignan ja d'Aquerian kanssa.

Ilta jatkui viinien maiston jälkeen ruualla, auringonlaskulla ja hyvällä seuralla. Piknikin järjestäminen vaati pientä vaivannäköä, mutta se kannatti: Puistossa nautittuna sekä viinit että ruuat nousivat toiseen potenssiin! Kannattaa kokeilla.