Bojo est arrivé!

Marraskuun kolmas torstai, ja Beaujolais novea ilmaantuu markkinoille! Tämä karbonisella maseraatiolla tuotettu markkina-ihme, joka menneinä vuosikymmeninä tahkosi alueen tuottajille valtaosan vuoden tilistä. Huuma noveaun ympärillä on hieman hellittänyt, mutta ainakin meillä perinnettä noudatetaan ja bojoa maistellaan kyseisenä päivänä.

Parina viime vuonna tämä torstai on ollut aiempaa miellyttävämpi, kun AOC51:n kaverit ovat järjestäneet Tampereelle pop-up-bojobaarin. Vuosi takaperin tilat löytyivät Barmaciasta, tänä vuonna Komediateatterin paviljongista. Tapahtumat ovat olleet rentoja, tarjolla harvinaisen hyviä noveuita ja simppeliä purtavaa.

AOC51 tuo maahan P.U.R.:n viinejä. Tuottaja ei omista tarhoja, vaan tahkoaa laadukkaita viinejä muiden kasvattamista rypäleistä. Viime vuonna ihastuimme erityisesti C' fini-viiniin, jonka rypäleet olivat ylös revittäväksi tuomitulta vanhalta palstalta. Myös petillant naturel-menetelmällä tehty le Bulle  oli loistava kuohuva.

Tänä vuonna viinit poikkesivat keskivertonoveusta kuin yö päivästä. Erittäin lämmin kesä tuotti viineihin sellaisen hedelmäisyyden ja rungon, että niitä ei sokkona olisi tunnistanut noveuksi. PUR:n perusbojo oli täyteläinen ja hedelmävetoinen, täydellisesti noveaun ideaa toteuttava 'vetovinkku'. Aavistus sitä perinteistä banaaniaromia löytyi, mutta etualalla raikas marjaisuus ja hyvä hapokkuus.

Sarrin-Berruxin noveaussa ja Bojo Sutrassa oli enemmän viinimäistä runkoa, sillä vain puolet näistä viineistä oli käytetty hiilihappomaseraariolla. Eniten pidimme Sarrin-Berruxista, joka oli kenties rungokkain näistä viineistä. Kaikki viinit olivat tasapainoisia. Bullessssa oli tänä vuonna erittäin runsaasti hedelmää ja makeutta, ja tämä toimisi jälkiruokajuomana mitä parhaiten!

Bojoa!

Maisteltiin alkuviikosta olan takaa Bojoa. 5 eri Cru-aluetta sekä pakollinen noveau. Joukossa vanhojen tuttujen uusia vuosikertoja ja uusia mukavia tuttavuuksia.

Noveau Chateau des Loges: Hailakka purppura. Tuoksussa ensisijaisesti nousee mustikkamehun aromi, ei banaania, ei juuri mausteita. Maku lievästi hapokas, ei juuri tanniinia. Siedettävä, ok.

Domaine Des Nugues Fleurie 2012: Tuoksu on orvokkinen, hieman vadelmainen. Aavistus mausteisuutta. Varsin hapokas,vähätanniininen. Ei potki lainkaan vastaan, soljuu suusta alas miellyttävästi.

Lapalu Brouilly Veilles Vignes 2013: Selvästi voimakkaampi ja maanläheisempi tuoksu, jossa mukavaa mausteisuutta. Jopa aavistus tallintaustaa, Suussa enemmän konsentraatiota, aromimaailma edellisiä mausteisempi ja jopa kirsikkaisen marjainen. Aavistus enemmän tanniinia, edelleen gamaylle ominainen hyvä hapokkuus.

Domaine Piron Saint Amour 2013: Tuoksu on hienovaraisen punaherukkainen, tässä tuntuisi olevan aavistus banaaniaromiakin mukana, Se ei kuitenkaan tee tuoksusta epämiellyttävää. Suussa viini on kepeä mutta silti riittävän hedelmäinen. Kaiken kaikkiaan tasapainoinen suutuntuma, ja lyhyehkö jälkimakukin tässä miellyttävä. Tämä viini oli oma ja yleisön suosikki

Marcel Lapierre Morgon 2013: Puhdas tuoksu: Mansikkaa, kirsikkaa, kukkaisuutta. Suussa yllättävän ohut, hedelmäisyys liki olematon. Happoa kohtalaisesti, tanniinia olemattomasti. Pelkältään pettymys, mutta hedelmäisyys korostuu yllättävän voimakkaasti ruuan (sienipiirakan ja juustojen) kanssa. Pieni pettymys aiempiin kokemuksiin verrattuna.

Drouhin Moulin á Vent 2012: Tuoksu maanläheinen, aavistuksen asetoninen, Mansikkaa ja vadelmaa. Täyteläisin maistetuista viineistä. Rustiikkinen maanläheisyys on paletilla hallitseva piirre.

Viinien marja-aromimaailma oli melko yhtenevä, ja myös hapokkuus oli kaikissa rypäleelle ominaisen pirteä. Tuoksun ja makuaromien maustepuolella ja maanläheisyydessä viinit erosivat toisistaa, mutta selkeimmät erot tulivat hedelmäisyydessä ja konsentraatiossa. Kaikki viinit paranivat selvästi ruuan kanssa, ja konsensuspäätös olikin se, että gamay on ruokaviini. Erityisen hyvin toimii jäähdytettynä, ja sopii oivasti myös kalaruokien punaviiniksi.

PUR P-U-R Beaujolais

Kaikki Bojo noveaut eivät maistu banaanille! Kävimme BarmaciassaTampereella testaamassa AOC51:n maahantuomia P-U-R:n bojoja, jotka yllättivät positiivisesti.

P-U-R on negociant-tuottaja joka ostaa kaikki rypäleensä. Kyseessä on pieni artesaanituottaja, joka tekee viiniä pääasiassa Etelä-Bourgognessa sekä hieman myös Cote Rotiessa Pohjois-Rhonessa.

Noveau 2014: 40 v köynnokset Regnien alueella. Nopea 8 h maseraatio, ei sulfiittia. Tuoksu puolukkainen, freesi. Ei banaaneja. Asiaankuuluvan hento suutuntuma. Happoa on juuri sopivasti raikastamaan kokonaisuutta. Tässä ollaan noveaun ytimessä, tätä nautiskelee äkkihuomaamatta pullollisen…

C Fini 2014: Rypäleet Regnien alueen tarhalta, jossa 80-vuotiaat köynnökset tullaan korvaamaan uusilla tämän sadon jälkeen. 20 päivän käyminen. Ei sulfiittia, ei suodatusta. Tuoksu kypsemmän puolukkainen. Tästä löytyy täyteläisempi suutuntuma, jossa jo hiukan tanniiniakin mukana. Raikas hapokkuus edelleen. Todella mielenkiintoinen kombo vanhojen köynnösten tuottamaa syvyyttä ja noveaun tuoreutta.

Beaujolais villages 2013: Luomurypäleet etelään suuntautuvalta graniittitarhalta, 40-70-vuotiaat köynnökset. 8 h maseraatio, käyminen betonisammioissa. Ei lisättyjä kemikaaleja. Tuoksu on jo selvästi enemmän maanläheinen, kirsikkainen. Suutuntuma yllättäen kepeän marjaisa, kuitenkin maanläheisempi kuin noveaut. Miellyttävä viini kevyiden naposteluiden oheen.

Le Bulle Gamay: Hilpeä ’simamenetelmällä’ tehty kupliva gamay: Viini on käytetty suoraan pullossa viileässä lämpötilassa. Ei erityisempää sakkojen poistelua. Tuoksussa on punaisia kukkia ja pihlajanmarjan kirpeyttä. Kupliva, makea ja iloinen viini. Positiivinen, erilainen kokemus.