Syyskuun kausimenu: Alkuruuaksi tatticarpaccio

Sienisyksy on ollut runsas, joten jatkamme vielä näiden metsän herkkujen parissa syyskuun alkuruuassa. Tatticarpaccio on yksinkertainen, kaunis ja kunnioittaa hienosti nuoren herkkutatin upean metsäistä makua.

Herkkutatticarpaccio

2-3 pientä, virheetöntä herkkutattia, mielellään sellaista joissa pillistö on vielä valkoinen.
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
parmesania

Leikkaa tatit niin ohuiksi siivuiksi kuin pystyt. Aivan pienimmät tatit ovat usein niin kiinteitä, että ne voi siivuttaa jopa mandoliinilla. Levitä siivut tarjoilulautaselle. Valuta tateille oliiviöljyä, ripottele päälle suolaa ja kierrä mustapippuria myllystä. Anna maustua ainakin puolisen tuntia. Lisää parmesan-raaste annoksen päälle juuri ennen tarjoamista.

Viiniksi tämä huutaisi ilman muuta burgundilaista pinot'a, mutta valitettavasti laadukkaiden burgundien hinnat ovat sitä luokkaa että hirvittää. Uuden maailman pinotit ovat edukkaampia, mutta niistä valtaosa on liian hedelmäisiä tälle annokselle. Niinpä suosittelemme vaihtoehdoksi Drouhinin Moulin-à-Ventia Beaujolas'ta. Moulin-à-Ventin cru-alueelta tulevat gamay-viinit ovat keskivertobojoa huomattavasti harteikkaampia, ja parhaiden sanotaan muistuttavan jo hieman pohjoisempia pinot-serkkujaan. Joka tapauksessa tämä järjerjellisesti hinnoiteltu viini toimii mielestämme hyvin tämänkertaisen tattiannoksen kaverina!

Metsä on täynnä keltaista kultaa!

                                         

Sienihullun perheemme syksyn sienikausi alkaa oikeasti jo heinäkuun puolella, kun ensimmäiset kullankeltaiset kanttarellit ilmestyvät metsälenkkien varrelle. Hymy nousee korviin ja sienihulluuden ensinmäiset merkit alkavat näkyä.

1. Katse harhailee koko ajan jossakin tien reunamilla 2.merkki: Omiin askeliin meinaa kompastua, kun katse on mahdollisissa sienissä tien sijaan
3. Lenkkien pituus kasvaa, kun aina pitää kävellä vähän pidemmälle mahdollisisten uusien sienipaikkojen toivossa
4. puhelimen muisti on täynnä sienikuvia, joita jaetaan niin toisillemme kuin fb:n, instagramin ja blogin välityksellä
5. Koko kämppä tuoksuu ihanasti sieneltä monta viikkoa, täytyyhän saalis jotenkin säilöä talven varalle.

Missä vaiheessa teillä ollaan tänä vuonna näin heinäkuun loupussa ? Me olemme jo kohdassa 4, vaikka olemme käyneet sienessä vasta muutaman kerran.

Ensimmäinen tämän kesän kanttarelleista valmisttettu ruoka oli tavallinen sieni-sipulipaistos, joka oli maustettu edellisen illan valkoviinipullon jämillä. Paistos tarjottiin sitruunoilla täytetyn kokonaisen kirjolohen kanssa ja yhdistelmä oli kyllä täydellinen. Kyllä metsän antimet vaan ovat tuoreina niin hyviä. Tänä vuonna aiomme testata ainakin kanttarellisen tarte flambén, kanttarellimuhennoksen ja kanttarellikeiton. Ehkä tänä vuonna muistamme vihdoin yhdistää kanttarellille lasillisen  kuivaa sherryä. Testaa, jos et ole jo maistanut. Yhdistelmä toimii takuuvarmasti.

lasissa tänään!

Tänään aukesi jo aikaa sitten Wienin matkalta mukaan tarttunut tuliainen. Pullo oli pikaisen random-valinnan tulos Wine&Co-liikkeessä ennen työmatkan päättymistä. Kyseinen viini on Schloss Gobelsburgin Gr üner veltliner kamptal 2009.

Lasissa hailakan sitruunan keltainen hennolla vihreällä vivahteella. Tuoksussa on hedelmätarhan henki, omenaa ja päärynää sekä puiden alla kasvavia alppikukkasia. Myös pippuri on kuitenkin tuoksussa mukana, joskaan ei kovin vahvana.

Suussa ensivaikutelma on happo, happo ja happo: Kylmän teräksinen ja rutikuiva, iskee kuin miljoona volttia. Tämän jälkeen pippurin aromi nousee selkeänä esiin, paljon voimakkaammin kuin tuoksusta. Maussa on tuoksumaailman hedelmien lisäksi alppien mineraalisuutta, joka hallitsee jälkimakua pippurin ohella.

Makumaailma tuo jännittävällä tavalla mieleen eri maisemia eri reissuilta: Phu Quockin pippurisaaren Vietnamissa; Läjittäin valkopippureita kuivumassa bambumatoilla talojen edessä. Ja toisaalta, italian matkan alppiniityt ja itävallan puolella siintäneet jylhät lumiset huiput.

Mutta toisaalta, nyt Suomessa on kesä parhaillaan eikä tarvetta tällaiselle mielikuvamatkailulle ole. Viini kulahtaa saattopoikana muikkukeiton rinnalla, aurinko lämmittää, parvekkeen yrtit ja kirsikkatomaatit rehottavat. Satokausi on aluillaan, ensimmäiset kanttarellit ja jopa herkkutatit on poimittu. Tämä on parhautta.

Viini oli kuitenkin hyvä, ei kenties aivan alkon hinnan arvoinen mutta kuitenkin. Hapon ja kohtalaisen hedelmäisyyden kombinaatio vaatii ruualta täyteläisyyttä. Kermainen keitto tai pasta, possu, lohi... whateversuitsyou, my friends.