Metsä on täynnä keltaista kultaa!

                                         

Sienihullun perheemme syksyn sienikausi alkaa oikeasti jo heinäkuun puolella, kun ensimmäiset kullankeltaiset kanttarellit ilmestyvät metsälenkkien varrelle. Hymy nousee korviin ja sienihulluuden ensinmäiset merkit alkavat näkyä.

1. Katse harhailee koko ajan jossakin tien reunamilla 2.merkki: Omiin askeliin meinaa kompastua, kun katse on mahdollisissa sienissä tien sijaan
3. Lenkkien pituus kasvaa, kun aina pitää kävellä vähän pidemmälle mahdollisisten uusien sienipaikkojen toivossa
4. puhelimen muisti on täynnä sienikuvia, joita jaetaan niin toisillemme kuin fb:n, instagramin ja blogin välityksellä
5. Koko kämppä tuoksuu ihanasti sieneltä monta viikkoa, täytyyhän saalis jotenkin säilöä talven varalle.

Missä vaiheessa teillä ollaan tänä vuonna näin heinäkuun loupussa ? Me olemme jo kohdassa 4, vaikka olemme käyneet sienessä vasta muutaman kerran.

Ensimmäinen tämän kesän kanttarelleista valmisttettu ruoka oli tavallinen sieni-sipulipaistos, joka oli maustettu edellisen illan valkoviinipullon jämillä. Paistos tarjottiin sitruunoilla täytetyn kokonaisen kirjolohen kanssa ja yhdistelmä oli kyllä täydellinen. Kyllä metsän antimet vaan ovat tuoreina niin hyviä. Tänä vuonna aiomme testata ainakin kanttarellisen tarte flambén, kanttarellimuhennoksen ja kanttarellikeiton. Ehkä tänä vuonna muistamme vihdoin yhdistää kanttarellille lasillisen  kuivaa sherryä. Testaa, jos et ole jo maistanut. Yhdistelmä toimii takuuvarmasti.

Juran chardonnay ja sienitrilogia

Kuva:Vinatis.com

Taannoin maistamamme Juran savagnin sai sukat pyörimään jaloissa. Tällä kerralla avattu pullo oli kuitenkin chardonnay Arbois'n apellaatiosta. Tuottajan sivusto mainitsee että joukossa on savagninia, nettikaupan sivu väittää puhtaanksi chardonnayksi. Viini avattiin osana viinipäiväntasauksen trilogiaa: syksyn viinipäiväntasauksena ilta aloitetaan valkoisella, suu huuhdotaan samppiksella ja ilta päätetään punaiseen. Koska viiniä tarjottiin vieraiden kanssa nautitulla aterialla, niin sille täytyi kehitellä alkusuupala ennen samppanjan kanssa tarjottua varsinaista alkuruokaa. Päädyimme kauden raaka-aineisiin: sienitrilogia á la Heikki.

Viini oli väriltään haalea, oljenkeltainen. Tuoksussa kukkia, omenaa, yllättävää aromaattisuutta, vahamaisuutta ja pähkinäistä paahteisuutta. Tuoksun perusteella arvelisin, että tässä on kyllä savagninia mukana. Maku on raikas, tasapainoinen ja melko täyteläinen. Alku on pyöreähkö, lopussa mineraalinen svengi. Hedelmä on maussa enemmän taustalla, mineraalisuus ja pähkinäisyys edellä mennään vahvasti.

Viini sopi hienosti pariksi alkupalallemme, jossa yksinkertaisen hapankorpun päälle oli kasattu sitruunalla maustettua creme fraichea ja sieniä kolmella tavalla: Tattisipsiä, etikka-suolaliemessä kiehautettua karvarouskua ja voissa paistettua lampaankääpää.

Tattisipsejä olen tehnyt tänä syksynä pariin otteeseen. Ne syntyvät leikkaamalla pieniä nyrkinkokoisia herkkutatteja noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja friteeraamalla niitä hitaasti öljyssä matalahkossa lämmössä (levy 3/6)), kunnes kaikki neste on haihtunut. Sitten vain talouspaperille kuivumaan ja suolaa niskaan. Muut sienet syntyvät vielä helpommin: rouskut ryöpätään paloina, vesi pois ja tilalle tilkka etikkaa ja suolaa kattilan pohjalle, nopea freesaus ja jäähtymään. Lampaankäävät vain paistetaan voissa, suolataan ja maustetaan valkopippurilla varovaisesti.

Tämä viini-ruokapari aloitti aterian kivasti: Sienet toimivat keskenään, ja viini toimi sienien kanssa myös.