Metsä on täynnä keltaista kultaa!

                                         

Sienihullun perheemme syksyn sienikausi alkaa oikeasti jo heinäkuun puolella, kun ensimmäiset kullankeltaiset kanttarellit ilmestyvät metsälenkkien varrelle. Hymy nousee korviin ja sienihulluuden ensinmäiset merkit alkavat näkyä.

1. Katse harhailee koko ajan jossakin tien reunamilla 2.merkki: Omiin askeliin meinaa kompastua, kun katse on mahdollisissa sienissä tien sijaan
3. Lenkkien pituus kasvaa, kun aina pitää kävellä vähän pidemmälle mahdollisisten uusien sienipaikkojen toivossa
4. puhelimen muisti on täynnä sienikuvia, joita jaetaan niin toisillemme kuin fb:n, instagramin ja blogin välityksellä
5. Koko kämppä tuoksuu ihanasti sieneltä monta viikkoa, täytyyhän saalis jotenkin säilöä talven varalle.

Missä vaiheessa teillä ollaan tänä vuonna näin heinäkuun loupussa ? Me olemme jo kohdassa 4, vaikka olemme käyneet sienessä vasta muutaman kerran.

Ensimmäinen tämän kesän kanttarelleista valmisttettu ruoka oli tavallinen sieni-sipulipaistos, joka oli maustettu edellisen illan valkoviinipullon jämillä. Paistos tarjottiin sitruunoilla täytetyn kokonaisen kirjolohen kanssa ja yhdistelmä oli kyllä täydellinen. Kyllä metsän antimet vaan ovat tuoreina niin hyviä. Tänä vuonna aiomme testata ainakin kanttarellisen tarte flambén, kanttarellimuhennoksen ja kanttarellikeiton. Ehkä tänä vuonna muistamme vihdoin yhdistää kanttarellille lasillisen  kuivaa sherryä. Testaa, jos et ole jo maistanut. Yhdistelmä toimii takuuvarmasti.