Clos de Coulaine: moniulotteinen chenin Loiresta

Savenniéresin viinialue sijaitsee Loire-joen keskijuoksulla, Anjoun länsipuolella. Savenniéresiin kuuluu kaksi ala-aluetta: Savenniéres-La Roche-aux-Moines ja Coulée du Serrant. Näistä jälkimmäinen koostuu vain yhdestä tilasta, nimittäin erittäin Nicholas Jolyn biodynamiikan mekasta.

Alueen maaperä on ravinneköyhää liuskekiveä, jossa ei viiniköynnösten lisäksi oikein mikään muu viljelykasvi menestykään. Tämä on tunnusomaista useilla laatuviinialueille: Viniköynnös pystyy kasvattamaan syvät juuret, joiden avulla se selviää kuivissa olosuhteissa ravinneköyhässä maaperässä. (Mieleen palaa aina kuva paljaasta, kivikkoisesta mäenharjanteesta Prioratissa: Ruohotuppaleiden lisäksi ainoa elävä asia tällä tuulenpieksemällä harjanteella oli känkkyräinen, puoli metriä korkea villi viiniköynnös, jossa kasvoi pieni terttu hyvin pieniä rypäleitä.)

Savenniéresin viini valmistetaan chenin blanc-rypäleistä, ja sen tyyli on useita muita Loiren cheninejä täyteläisempi. Aiemmin alueen viinejä piti ikäännyttää hieman ennen avaamista, koska niiden sanottiin olevan nuorina kireitä. Moderni tyyli on kuitenkin hieman hedelmäisempi ja helpommin lähestyttävä. Tämä johtuu ainakin osin viininvalmistustekniikan ja rypäleiden laadun parantumisesta: Aiemmin viineihin lisättiin reippaasti rikkidioksidia suojaamaan niitä hapettumiselta, ja tämä tuntui viineissä kovuutena jos ne avattiin ennen rikkiylimäärän hajoamista pullokypsytyksessä. Myös rypäleiden laatu on parantunut, ja valtaosa alueen viljelijöistä noudattaa luonnonmukaisen viljelyn periaatteita (vaikkei suurta osaa viineistä ole luomuksi sertifioitukaan).

Claude Papin (ja hänen vaimonsa Joëlle) ovat kuuluisimmat tuottajat läheisellä Anjoun alueella. Papinit uskovat vahvasti terroiriin, ja heidän näkemyksensä mukaan viinin luonteenpiirteet muodostuvat sen kasvuympäristöstä eikä niinkään rypälelajikkeesta. Anjoussa pariskunta tuottaakin suuren määrän punaisia ja valkoisia terroir-vetoisia tarhaviinejä. Anjoun tarhojen lisäksi Papineilla on vuokrapalstoja Savenniéresissa, mistä nyt maistamamme viini on peräisin. Papinilla on tapana  käyttää kuivissakin viineissään pieni määrä jalohomeisia rypäleitä, mikä tuo viineihin täyteläisyyttä ja moniulotteisuutta.

Kuva:viinikellari.com

Clos de Coulaine 2012 on väriltään oljelkeltainen ja keskisyvä. Sen tuoksusta löytyy kukkeutta, hunajaa, hyvin kypsää omenaa ja omenankotaakin. Tuoksussa on mukana chenin blancille tyypillistä hieman 'hikiseltä' tuntuvaa mineraalisuutta sekä vieno mausteinen, lakritsia muistuttava vivahde. Suussa viini on hyvinkin täyteläinen, kuitenkin täysin kuiva. Runsaan hapokkuuden ansiosta viini ei tunnu raskaalta. Hapot eivät ole sitruunaisen terävät kuten vaikkapa Moselin rieslingissä vaan pehmeämmät mutta silti 'jykevät'. Suussa viini aromimaailman kompleksisuus avautuu edelleen, kukkeat ja hunajaiset aromit korostuva aluksi, ja jälkimaussa mukaan pakkaan nousee runsas mineraalisuus sekä yrttisyys. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Hapokkuuden ansiosta suu tuntuu siemauksen jäljiltä raikkaalta.

Kyseessä on loistavan moniulotteinen, täyteläinen viini joka on ehdottomasti parhaimmillaan ruokapöydässä. Tämä sopii hyvin pariksi täyteläisemmille, runsaanmakuisille ruuille jotka vaativat viiniltä sekä runsautta että raikastavaa hapokkuutta. Esimerkiksi runsaanmakuiset kalaruuat tai runsaasti aromikasta juustoa sisältävät kasvisruuat sopinevat hyvin.

Viini on saatavissa viinikellari-verkkokaupasta, josta tämä pullo tuli meille näytteenä. Arvio voi siis olla tiedostamattomasti ilmaisen näytteen vääristämä, mutta tämän subjektiivisen arvion perusteella kyseessä oli loistava viini!

Le Briseau Coteaux-du-Loire 2009

Hiljattaiselta Helsinki-visiitiltä realisoitui viimein kaappiin 9 mielenkiintoista WineBearilta tullutta pulloa. Näiden saapumisen suhteen alkoi jo loppua usko, kun viivästys toisensa jälkeen koetteli hermoja. Lopulta nämä kuitenkin saatiin kotiutettua ja ensimmäinen pullo avattua.

Le Briseau on Christian Chaussardin ja Nathalie Gaubicherin viinitila Loiressa, Tourainen pohjoisosassa. Tarhoja on Jasnieres'n ja Coteux-du-Loiren alueilla. Viinit tuotetaan luomuna ja ilmeisesti myös biodynamiikkaa noudattaen. Viineihin lisätään äärimmäisen vähän rikkiä, ja kaikki valkoiset käyvät läpi malolaktisen käymisen sekä kypsytyksen vanhassa tammessa.

Chaussard toimi ennen viinitilalliseksi ryhtymistä enologian opettajana Amboisen Lycee Viticolessa. Hän perusti Domaine Briseaun yhdessä Gaubicherin kanssa vuonna 2002, ja tila on laajentunut vuosien aikana kattamaan 11 tarhahehtaaria, joilla kasvatetaan pineau de aunista, côt:ia eli malbecia, gamayta ja chenin blancia. Lisäksi talo ostaa rypäleitä muilta kasvattajilta.

Le Briseau on talon perustason valkoinen. Viini on lasissa melko syvä keltainen, kirkas. Liikkeeltään kohtalaisen raskas. Tuoksussa on hyvin kypsää omenaa ja mantelia. Lisäksi saan nokkaani selkeän vaniljaisen aromin, joka muistuttaa jännittävällä tavalla rommia. Suussa viini on melkoisen täyteläinen, jäännössokeriakin löytyy vähäistä enemmän. Happorakenne on hyvä, viini pysyy raikkaana. Mineraalisuudessa on jopa suolainen vivahde.

Viini on selkeästi saanut happea malolaktisen käymisen aikana, ja tämä oksidaatio lienee vastuussa tuosta rommia muistuttavasta aromista.

Aivan huippu Chenin Coteaux-du-Loiresta; Hyvin täyteläinen ja 'iso', mutta silti raikas. Aivan omanlaisensa aromimaailma ja huikea mineraalirunko. Tämä viini kestää roisimpaakin ruokaa. Kohtalainen makeus tuo mieleen ankanmaksan, mutta toisaalta aromimaailma muuten saattaisi mennä paremmin yhteen merenelävien kanssa. Niinpä päädynkin suosittelemaan savustettua mätiä tai savustettua turskanmaksaa: Kesäisesti voit paistaa suolaisia muurikkalettuja, täyttää ne sipulisilpulla, etikkaisilla hölskytyskurkuilla ja edellämainituilla kala-asioilla. Kääri rullalle ja laita lautaselle tarjolle kunnon turaus smetanaa ja valuttele smetanan päälle hiukan hunajaa. Veikkaan että pelittää!

Cheninsolite 2012: mineraalia mereneläville

Vinatis toi melko reippaasti loirelaisia valkoviinejä sekä ylhäältä Sancerresta ja Pouilly-Fumesta että toisaalta alempaa joenvarresta. Ensimmäisenä näistä maailmalla aliarvostetuista avattiin hinnaltaan (alle 10 e vinatiksen tarjouksesta) aliarvotettu Anjoun Chenin. Domaine Cady on tiettävästi tunnetumpi makeista coteaux du layonin alueen viineistä, mutta tämä on siis kuiva Anjou.

Viinissä on mainio tuoksu: Hedelmä on melko hillitty, lähinnä omenainen ja aavistuksen ananaksinen. Mineraalisuus tuo kuitenkin tuoksuun ihastuttavan piirteen, joka ainakin minulle nostaa mieleen maiseman: Kylmä kivinen merenranta, jossa suolaiset kylmät aallot lyövät leväisiin rantakallioihin aamulla juuri auringon noustessa. Suolaisen meren ja kylmän, märän kiven tuoksu on juuri sitä, mitä tästä viinistä nousee mieleen.

Suussa viini on keskitäyteläinen ja pyöreä. Mineraalisuus herauttaa veden kielelle hetkessä, ja hapokkuus pitää fiiliksen freesinä. Mineraalit eivät tuota lainkaan epämiellyttävää 'lössähtänyt kivennäisvesi' -fiilistä, vaan kokonaisuus pysyy happojen ansiosta freesinä. Hedelmäisyys maistuu myös, eikä omena-ananasorkesteri sotke hommaa vaan komppaa mineraalista perusfiilistä hienosti.

Loistava viini hintaansa nähden, ainakin mielenmaiseman nostattajana. Tämä menee helposti monenlaiselle ruualle. Ensimmäisenän mieleen tulevat äyriäiset tai etanat, mutta toisaalta myös aromaattiset, esimerkiksi fenkolia tai muita mineraalisen makuisia kasviksia sisältävät salaatit tai wokkityyppiset ratkaisut toiminevat hienosti!