Veuve Clicquot-tasting Champange bar Santessa

Saimme Champagne Bar Santén omistajalta kutsun osallistua Veuve Clicquot-samppanjatalon tastingiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Katri samppanjan suurena ystävänä ei tietenkään voinut kieltäytyä kutsusta viettää tiistai-ilta tutustuen keltaisen lesken samppanjoihin.

Veuve clicquotin tarina sai alkunsa 1772 Ranskan Reimsistä, jossa sen perusti Philippe Clicquot-Muiron. Nicole-Barbe Ponsardin avioitui vuonna 1798 perustajan pojan Francoisin kanssa. Nicole-Barbe Ponsardin jäi leskeksi vuonna 1805 ja päätti vastoin yleisiä tapoja ottaa yrityksen toiminnot vastuulleen. Talon samppanjat ovat tunnettuja keltaisesta etiketistään ja lempinimi keltainen leski tulee etiketistä ja nuorena leskeksi jäänestä Nicolesta. Vielä tänäkin päivänä samppanjatalolla työskentelee todella paljon naisia eri työtehtävissä, tällä kunnioitetaan Nicole-Barve Ponsardin muistoa yritykselle. Nykyään Veuve Cliquot on LVMH-luksuskonglomeraatin alainen brändi.

Champagne Bar Santéssa tastingin veti Moet&Hennesyn edustaja Timo Koivunen, joka kertoi perusteellisesti talon historiasta, samppanjan valmistuksesta ja samppanjan markkinoiden kehityksestä niin maailmalla kuin Suomessakin. Mielellään kuuntelee asiantuntevaa, mutta kuitenkin rentoa tasting-vetäjää, joka selvästi nauttii työstään. 

Tastingissa maistetettin 4 talon erilaista samppanjaa ja Veuve Clicquoitin uutuus samppanjadrinkki Rich, joka tarjottiin jäiden ja kurkun kera. Talon tyyli on tunnettu siitä, että heidän viineissään pinot noir-rypäleen osuus on yleensä suurin ja he käyttävät vain vähän pinot meunier-rypäleitä sekoituksissaan. 

Ensimmäisenä talon vakiosamppanja Veuve Clicquot brut, joka on kypsynyt sakan päällä 3 vuotta. 8-9 gr/sokeria ja rypäleiden suhde oli Pinot Noir n. 55%, Chardonnay n. 30% ja Pinot Meunier n. 15%. Viinin väri oli sitruunankeltainen, kuplat olivat pienet. Tuoksu oli aika mieto, sitruksinen, kypsän omenainen ja raikas. Maussa erottui erityisesti lievä paahteisuus, kypsän omenan aromit, aavitus omenankotaa. Samppanjan mousse oli tasapainoinen ja jälkimaku oli pitkä. Laadukkaasti tehty kuiva vakiosamppanja, joka ilmentää hyvin talon tyyliä. Viini löytyy myös alkon vakiovalikoimasta. 

Toisena viininä maistettiin Veuve Clicquot Ponsardin Vintage Reserve 2004. Viini on kypsynyt kellarissa 7 vuotta ja rypäleblendi on vähintään 60% Pinot Noiria, n. 40% Chardonnayta ja loput Pinot Meunieria. Viinin rypäleet on kerätty ainoastaan Grand Cru ja 1er Cru-tarhoilta. Viinin väri oli kullankeltainen, kuplat olivat pitkät ja pienet. Tuoksu oli jo selvästi kehittyneempi kuin vakiosamppanjalla. Tuoksusssa erottui briossinen paahteisuus, omenaisuus ja aavistus mausteisuutta. Maku oli kuiva, mukavan paahteinen ja omenainen. Jälkimaussa oli aavistus pippurisuutta ja maku kantoi suussa todella pitkälle. Hyvin miellyttävä vuosikertasamppanja, joka oli hyvässä vaiheessa jo nyt, mutta viinin rakenne kestäisi vielä hyvinkin kellarointia. Viini löytyy alkon tilausvalikoimasta.

Kolmantena viininä maistetettiin Veuve Clicquot Ponsardin Rose Vintage 2004. Talon on tehtyt ensimmäisen vuosikerta rosesamppanjan vuonna 1775. Rypäleet tulevat kanssa vain Grand Cru ja 1er Cru-tarhoilta. Viinin on lisätty myös 12% samppanjan maakunnan alueella tehtävää Pinot Noir-punaviiniä. Viinin väri oli lohenpunainen, kuplat olivat pienet. Tuoksussa on erotettavissa paahteisuuden lisäksi metsämansikkaa, villivadelmaa ja punaherukkaa. Maku seurailee hienosti tuoksun makumaailmaa, moussen suutuntuma on miellyttävän tasapainoin. Maistetuista viineistä tämä oli mielestäni raikkaimman oloinen. Hieno esitys rosesamppanjasta, voisin hyvin kuvitella ostavani tätä kotiin viinikaappiin muutaman pullon. Olisi ehkä kaivannut ruokaa rinnalleen, jotta olisi päässyt loistamaan.

Neljäntenä viininä maisteltiin talon lippulaivasamppanjaa La Grande Damea vuodelta 2006. Viini on tehty Nicole-Barve Ponsardin kunniaksi, ja se valmistetaan ainoastaan Grand Cru-tarhojen rypäleistä parhaimpina vuosina. Ensimmäinen La Grande Dame on tehty vuonna 1962. Vuoden 2006 LGD sisältää 53% Pinot noiria ja 47% Chardonnayta. Vinin väri oli sitruunankeltainen ja siinä oli todella pienet kuplat. Tuoksu oli aavistuksen hento, mutta erittäin huumaava.Päällimmäisenä tuoksusta erottui briossinen paahteisuus, omenankotaisuus ja sitruunaisuus. Maku on erittäin kuiva ja paahteinen. Viinin rakenne on tasapainoinen ja mousse on loistava. Viini on selvästi vielä liian nuori, mutta potentiaalia pitkään kypsytykseen löytyy runsaasti. Olisi mielenkiintoista päästä maistamaan tätä viiniä vaikka 15-20 vuoden päästä niin saisi käsityksen siitä kuinka viini kehittyy iän myötä.

Viimeisenä maisteltiiin Veuve Clicquotin talon uusin luomus Veuve Clicquot Rich, joka on keltaisen lesken vastaus Moet&Chandonin Ice Imperialille. Tämän luomuksen taustalla on halu luoda samppanjasta jotakin uutta. Samppanjan tekoon on yhdistetty mixologyn parhaat piirteet ja samalla on haluttu juoda juoma, joka voidaan nauttia jäiden ja eri raaka-aineiden kera. Me testasimme juoman jääpalojen ja kurkun kera. Talvinen tiistai-ilta ei varmasti ollut paras hetki testata juoma, mutta voisin hyvin kuvitella nauttivani Richiä kuumana kesäpäivänä terassilla. Mainio juoma ei niin kuivan samppanjan ystäville. Ensi kesänä voit testata juoman ainakin Helsingissä Hernesaaren rannassa tai Stockmannin F8-baarissa.

Kiitos Champange bar Santélle ja Timo Koivuselle mielenkiintoisesta illasta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tulevia tastingeja. 

Sommelierit esiin! Tuula Tikkanen, Champagne Bar Santé

Tampereella on tunnetusti hyviä olutravintoloita, joista osasta saa myös viiniä. Varsinaisia viinibaareja täältä ei kuitenkaan ole löytynyt ennenkö Tuula Tikkanen perusti Santén Hatanpään valtatien alkuun. Samppanjabaari kaupungin ensimmäiseksi puhtaaksi viinibaariksi kuulostaa rohkealta vedolta ja kuvastaakin hyvin Tuula Tikkasen asennetta.

Tikkanen omaa pitkän uran yrittäjänä. Hän pyöritti Keskustorin Kahvilaa vuodesta 1993, vaihtoi sen salaateistaan ja lounasviineistään tunnettuun Bistro Venlaan 2001. Tämän kanssa päällekkäin hän pyöritti Pirkkalan Golfglubin ravintolaa ja suoritti viinimestaritutkintoa, jolloin aika ei käynyt pitkäksi. Tikkasen energisyydestä kertoo sekin, että yhtä aikaa näiden projektien kanssa hän onnistui treenaamaan maratonille. Ja aikaa jäi vielä rakkaalle golf-harrastuksellekin. Melkoinen suoritus.


Tikkasen peruskoulutus on kaupalliselta alata, ja ruoka- ja juomapuolen koulutusta hän on hakkinut tarpeeseen. Jo keskustorin kahvilalla oli a-oikeudet, ja Venlassa viinit nousivat myös esiin. Tikkanen hakeutui siis viinimestarikoulutukseen, jotta pystyi paremmin ymmärtämään myymiään tuotteita. Koulutus kuitenkin iski sarjayrittäjään kipinän ja haaveen omasta, puhtaasti viineihin keskittyneestä paikasta. Kun hiljaisessa myynnissä olleelle Venlalle ilmaantui kuin tilauksesta ostaja, uuden rakentamista ja suunnittelua rakastava Tikkanen päätti tarttua haasteeseen.

Santén idea oli tarjota Tamperelaisille paikka, johon voi pistäytyä lasilliselle töiden jälkeen, ennen illallista ja sen jälkeen. Tikkanen halusi baaristaan rauhallisen paikan, jossa voi keskustella ja nauttia hyvistä juomista. Samppanja nousi baarin teemaksi osin siksi, että se on viinien valtavassa kirjossa kapeampi, paremmin hallittava kokonaisuus: Asiakkaille on mahdollista tarjota kattavampi kirjo kapeasta sektorista kuin kaikkien viinityylien valtavasta merestä.

Keskustelimme myös siitä, että ravintoloitsijan on vaikea pitää yllä tasoa jos yrittää takoa liian montaa rautaa yhtä aikaa: Tikkanen myi Bistro Venlan ennen Santén perustamista koska koki, että jos jakaa liikaa huomiotaan ei pysty luomaan ja ylläpitämään laatua. Hän katsoo, että ravintolayrittäjien tulee joko keskittyä rajalliseen määrään paikkoja tai vaihtoehtoisesti delegoida vastuuta ja etäännyttää itsensä suorittavasta työstä suunnittelemaan, kehittämään ja valvomaan laatua.

Santé tarjoaa siis ensisijaisesti samppanjaa, joskin myynnissä on myös joitakin muiden alueiden kuohuviinejä ja myös kuplimattomia. Samppanja on sikäli helppo artikkeli, että brändi on hyvin vahva ja viestii asiakkaille vahvasti laadusta. Tämän vuoksi sitä en helpompi myydä hieman peruslasillista kalliimmallakin hinnalla: Esimerkiksi englantilainen kuohuviini on viininystävien keskuudessa vielä sikäli tuntematon, että sitä ei saa myytyä katteella koska ostohinta on samaa luokkaa kuin samppanjassa. Sama pätee myös Franciacortaan, joka sekin on hieman tuntemattomampi laatukuohuva. Samppanjan osuus baarin myynnistä on tällä hetkellä 80 %, mikä on mielestämme Tampereella kunnioitettava luku!

Santén valikoimassa olevat viinit tulevat useammalta eri maahantuojalta: Yksttäisen maahantuojan valikoimana ei useinkaan kovin montaa eri samppanjaa kuulu. Tuotteet Tikkanen valitsee maahantuojien tastingeissa, jotka ovat hänelle ensisijainen tapa pysyä kartalla siitä mitä Suomen viinialalla tapahtuu. Tikkanen harmittelee sitä, että kaikki viinitapahtumat keskittyvät Helsinkiin. Hän toivoisi lisää ammattilaisten maistelutilaisuuksia myös Tampereelle.

Maahantuojien maistelutilaisuuksien lisäksi ravintoloitsija päivittää viinitietämystään alan kotimaisista lehdistä ja samppanja-aiheisista kirjoista. Viimeisimpänä luvussa on ollut Jukka Sinivirran Samppanja. Tikkanen matkustaa golf-harrastuksen ohjaamana ja käy matkoilla maistelemassa myös viinejä, jos sopiva alue sattuu matkakohteen lähistölle. Santélla on maahantuontilupa, mutta toistaiseksi omia hankintamatkoja ei ole vielä tehty. Asia on kuitenkin vireillä, joten ehkäpä saamme jatkossa Santésta myös sellaisia samppanjoita joita ei muualta Suomesta löydä.

Tulevaisuudelta Tuula Tikkanen toivoo ravintolakulttuurin eurooppalaistumista. Hän uskoo, että pieneen kaupunkiimme mahtuu vielä lisää viinibaareja eri teemoilla: Italia, Espanja, valkoviinit tai  punaviinit voivat toimia teemana siinä missä samppanjakin. Hän toivoo myös yleistä tapojen eurooppalaistumista: linja-autossa saalaa kitatun oluen sijaan ihmisten toivoisi löytävän tiensä ravintoloihin, joissa juomasta voi todella nauttiakin. Tätä kulttuurimuutosta Tikkanen toivoisi päättäjien tukevan vaikkapa ravintoloiden maksaman verokannan alennuksella: Jos ravintoloissa tarjoillun alkoholin vero olisi matalampi kuin kaupassa myydyn, kannustaisi tämä ihmisiä nauttimaan juomansa seurassa ja hallitummissa olosuhteissa.

Tikkanen toivoo, että Santén löytäisivät myös ihmiset jotka eivät ole koskaan maistaneet samppanjaa. Hän haluaa tarjota uusia kokemuksia, rikkoa ennakkoluuloja ja laajentaa asiakkaiden makupalettia. Samppanjaan aiemmin tutustumattomille hän lupaa, että sitä omaa lempityyliä voidaan etsiä yhdessä useampia erityylisiä juomia maistellen. Santén filosofiana on jakaa samppanjan ilosanomaa mahdollisimman laajalle yleisölle, ja Tikkanen uskoo että valikoimasta löytyy jokaiseen suuhun sopiva juoma.

Jos siis haluat Tampereella tutustua jaloihin kuohujuomiin, niin suuntaa kulkusi Santé:n!