Sommelierit esiin: Kirsi Seppänen, Ravinteli Huber

Kirsi Seppänen on tuttu kasvo useammastakin Tampereen ravintolasta. Kunnianhimoinen nuori nainen toimii tällä hetkellä Ravinteli Huberissa tarjoilijana ja osallistuu aktiivisesti juomatuotteiden, etenkin viinien valintaan. Hän on myös viimeisen vuoden aikana osallistunut eri kilpailuihin, kuten viime- ja tämän vuoden trophee Parés Baltá-kilpailuun ja Viiniexpon yhteydessä järjestettyyn Vuoden Nuori Sommelier-kisaan.

Seppänen on valmistunut 2010 kotikaupunkinsa Jyväskylän ammattikoulusta, jossa suoritti tarjoilijan tutkinnon yhdistettynä lukioon. Hän oli töissä vuoden valmistumisen jälkeen, ja muutti sitten Tampereelle syksyllä 2011. Täällä hän oli ensin useammissa Restamax-ravintoloissa, joissa jo pyrki kehittämään kouluajoista asti tuntemaansa kiinnostusta viinejä kohtaan. Lopullisesti viinit veivät mennessään parin vuoden ajan jatkuneessa työssä ravintola Vinoteca Del Piemontessa, jossa etenkin Italialaiset viinit tulivat hyvin tutuiksi.

Jo Piemontessa työskentelyn alkuaikana Lappalaiset kannustivat osallistumaan kilpailuihin, mutta sopivaa valmentajaa ei tuolloin löytynyt ja asia jäi odottamaan sopivampaa ajankohtaa. Viime vuoden  Trophee Parés Baltá-kilpailuun kuitenkin löytyi valmentajaksi C:n Heidi Mäkinen, joka yhdessä Matti Kuukkanen-Fagerin kanssa otti Kirsin siipiensä suojaan ja kannusti eteenpäin.

Kisoihin Kirsi valmistautui lukemalla kaikkea ja mahdollisimman laajasti: Nuori Sommelier-kisan teoriaosassa voidaan kysyä käytännössä mitä vain, joten tietoa täytyy hakkia mahdollimman laajasti. Teoriaosan lisäksi kyseisessä kisassa on käytännön osuus, joka koostuu viinisokosta, samppanjan tarjoilusta ja oikeaoppisesta dekantoinnista. Näitäkin Seppänen harjoitteli runsaasti ennen kisaa.

Kilpailuihin Seppänen kertoo lähteneensä siksi, että on jo kouluajoista lähtien ollut kilpailuhenkinen: Hän osallistui nuori tarjoilija-kilpailuihin jo ammattikouluaikana. Hän myös tiedosti, että kilpailuihin valmistautuminen kannustaa ja potkii hankkimaan tietoa ja taitoja määrätietoisella tavalla. Etenkin viinien analysoinnista ja teoriatiedon karttumisesta nuori sommelier hyötyy jokapäiväisessä työssään huomattavasti: Hän kokee, että on varmempi omista mielipiteistään, ja myös viinin ja ruokien yhdistämiseen on tullut varmuutta.

Tulevaisuudessa Seppänen haluaa hankkia lisää koulutusta viineistä: Suunnitelmissa on Viinimestarikoulutus tai vaihtoehtoisesti WSET-tutkinto. Tällä hetkellä hän hankkii tietoa kahlaamalla läpi Oxfor copanion to wine-järkälettä ja erinäisiä muita Janciksen teoksia.

Kysyimme Kirsiltä laajemman viini-ruokayhdistämisfilosofian sijaan kinkkisen kysymyksen: Mitä viiniä tarjota burgerille, jossa on pihvi, kastikkeet ja suolakurkkua sekä seurana coleslaw. Vastaukseksi saimme spätburgungerin, Anjou Blancin ja Pale Alen. Pätevät vinkit, mielestämme.

Rypäleistä Nebbiolo on viimeistään Piemonten ajoista ollut lähellä Kirsi Seppäsen sydäntä. Hän kertoo olevansa viehättynyt sen laajaan aromi- ja tyylikirjoon: Rypäleestä voi tuotta kevyitä viinejä, kuohuvia, isorakenteisia punaviinejä ja kaikkea siltä väliltä. Tämän hetken suosikkeja ovat toisaalta naturaaliviinit, joita kaikki viininystävät tuntuvat tällä hetkellä hypettävän (me mukaan luettuina). Seppänen toivoo, että tämän kesän trendiksi nousisivat Crémantit, joissa on hänen mukaansa loistava hinta-laatusuhde.

Tulevaisuuden realistisena tavoitteena Kirsillä on päästä asemaan, jossa voi saada oman kädenjälkensä näkyviin ravintolan viinilistalla: Jokaisella sommelierilla on oma persoonallinen tyylinsä, ja hän haluaa päästä näyttämään omansa.

Ja epärealistisempana unelmana onkin sitten oma pieni ravintola Thaimaassa. Toivottavasti Kirsi laittaa viestiä kun tämä on pystyssä niin piipahdellaan!

Wannabe-sommelierit vauhdissa

Kun kävimme haastattelemassa Hellan ja Huoneen Humbertoa blogin juomaosaajat-sarjaan, yllätyimme hieman kun saimme vastapallona haasteen suunnitella Hellan ja Huoneen maaliskuun menun viinit. Salamannopean harkinnan jälkeen päätimme, että otamme haasteen vastaan. Paljastamme tarkemmin annoksia ja viinivalintoja myöhemmin, tässä vain joitakin yleisajatuksia projektista.
Saimme noin kuukautta ennen menun vaihtumista tietoomme annosten raaka-aineet, joiden perusteella yritimme keksiä mahdollisia vaihtoehtoja annoksille. Viinien valinta koko ravintolan menulle oli hieman erilaista kuin yhdelle kotona kokatulle annokselle: Täytyi ottaa huomioon edeltävät viinit, edeltävät annokset, viinien hinta. Myös logistiikkaa piti miettiä siltä osin, että yhdestä tukusta kannatti etsiä viini useammalle annokselle jotta tilauksista tulee suurempia, mikä säästää kuljetuskuluissa. Lisäksi pyrimme laatimaan viiniparit niin, että myös viineistä muodostuu kokonaisuus eivätkä ne ole keräilysarja sieltä täältä.

Pyrimme menun viineissä tuomaan esiin omia mieltymyksiämme ja omaamaamme makukirjastoa: Valitut viinit ovat meidän tyylisiämme vaikkakin tietysti mahdollisimman hyvin annoksille sopivia. Toki Humberton ohjaava kädenjälki näkyy taustalla. Osa viineistä on kompromisseja, jos hintaa ei olisi lainkaan tarvinnut huomioida olisi osalle annoksista valittu varmaankin eri tuote.

Olemme siis valinneet annosten raaka-aineiden perusteella niille viinit, joiden arvelemme niille sopivan. Emme ole vielä annoksia maistaneet, joten itsellemmekin on vielä tässä vaiheessa arvoitus miten parit toimivat. Pääsemme maistamaan yhdistelmät 15.3. menun vaihtuessa, ja odotammekin päivää jännityksellä.

Jos joku lukijoista innostuu hellaan ja huoneeseen menua maistamaan, toivomme kommentteja yhdistelmistä blogin kommenttikenttään!

Sommelierit esiin! Tuula Tikkanen, Champagne Bar Santé

Tampereella on tunnetusti hyviä olutravintoloita, joista osasta saa myös viiniä. Varsinaisia viinibaareja täältä ei kuitenkaan ole löytynyt ennenkö Tuula Tikkanen perusti Santén Hatanpään valtatien alkuun. Samppanjabaari kaupungin ensimmäiseksi puhtaaksi viinibaariksi kuulostaa rohkealta vedolta ja kuvastaakin hyvin Tuula Tikkasen asennetta.

Tikkanen omaa pitkän uran yrittäjänä. Hän pyöritti Keskustorin Kahvilaa vuodesta 1993, vaihtoi sen salaateistaan ja lounasviineistään tunnettuun Bistro Venlaan 2001. Tämän kanssa päällekkäin hän pyöritti Pirkkalan Golfglubin ravintolaa ja suoritti viinimestaritutkintoa, jolloin aika ei käynyt pitkäksi. Tikkasen energisyydestä kertoo sekin, että yhtä aikaa näiden projektien kanssa hän onnistui treenaamaan maratonille. Ja aikaa jäi vielä rakkaalle golf-harrastuksellekin. Melkoinen suoritus.


Tikkasen peruskoulutus on kaupalliselta alata, ja ruoka- ja juomapuolen koulutusta hän on hakkinut tarpeeseen. Jo keskustorin kahvilalla oli a-oikeudet, ja Venlassa viinit nousivat myös esiin. Tikkanen hakeutui siis viinimestarikoulutukseen, jotta pystyi paremmin ymmärtämään myymiään tuotteita. Koulutus kuitenkin iski sarjayrittäjään kipinän ja haaveen omasta, puhtaasti viineihin keskittyneestä paikasta. Kun hiljaisessa myynnissä olleelle Venlalle ilmaantui kuin tilauksesta ostaja, uuden rakentamista ja suunnittelua rakastava Tikkanen päätti tarttua haasteeseen.

Santén idea oli tarjota Tamperelaisille paikka, johon voi pistäytyä lasilliselle töiden jälkeen, ennen illallista ja sen jälkeen. Tikkanen halusi baaristaan rauhallisen paikan, jossa voi keskustella ja nauttia hyvistä juomista. Samppanja nousi baarin teemaksi osin siksi, että se on viinien valtavassa kirjossa kapeampi, paremmin hallittava kokonaisuus: Asiakkaille on mahdollista tarjota kattavampi kirjo kapeasta sektorista kuin kaikkien viinityylien valtavasta merestä.

Keskustelimme myös siitä, että ravintoloitsijan on vaikea pitää yllä tasoa jos yrittää takoa liian montaa rautaa yhtä aikaa: Tikkanen myi Bistro Venlan ennen Santén perustamista koska koki, että jos jakaa liikaa huomiotaan ei pysty luomaan ja ylläpitämään laatua. Hän katsoo, että ravintolayrittäjien tulee joko keskittyä rajalliseen määrään paikkoja tai vaihtoehtoisesti delegoida vastuuta ja etäännyttää itsensä suorittavasta työstä suunnittelemaan, kehittämään ja valvomaan laatua.

Santé tarjoaa siis ensisijaisesti samppanjaa, joskin myynnissä on myös joitakin muiden alueiden kuohuviinejä ja myös kuplimattomia. Samppanja on sikäli helppo artikkeli, että brändi on hyvin vahva ja viestii asiakkaille vahvasti laadusta. Tämän vuoksi sitä en helpompi myydä hieman peruslasillista kalliimmallakin hinnalla: Esimerkiksi englantilainen kuohuviini on viininystävien keskuudessa vielä sikäli tuntematon, että sitä ei saa myytyä katteella koska ostohinta on samaa luokkaa kuin samppanjassa. Sama pätee myös Franciacortaan, joka sekin on hieman tuntemattomampi laatukuohuva. Samppanjan osuus baarin myynnistä on tällä hetkellä 80 %, mikä on mielestämme Tampereella kunnioitettava luku!

Santén valikoimassa olevat viinit tulevat useammalta eri maahantuojalta: Yksttäisen maahantuojan valikoimana ei useinkaan kovin montaa eri samppanjaa kuulu. Tuotteet Tikkanen valitsee maahantuojien tastingeissa, jotka ovat hänelle ensisijainen tapa pysyä kartalla siitä mitä Suomen viinialalla tapahtuu. Tikkanen harmittelee sitä, että kaikki viinitapahtumat keskittyvät Helsinkiin. Hän toivoisi lisää ammattilaisten maistelutilaisuuksia myös Tampereelle.

Maahantuojien maistelutilaisuuksien lisäksi ravintoloitsija päivittää viinitietämystään alan kotimaisista lehdistä ja samppanja-aiheisista kirjoista. Viimeisimpänä luvussa on ollut Jukka Sinivirran Samppanja. Tikkanen matkustaa golf-harrastuksen ohjaamana ja käy matkoilla maistelemassa myös viinejä, jos sopiva alue sattuu matkakohteen lähistölle. Santélla on maahantuontilupa, mutta toistaiseksi omia hankintamatkoja ei ole vielä tehty. Asia on kuitenkin vireillä, joten ehkäpä saamme jatkossa Santésta myös sellaisia samppanjoita joita ei muualta Suomesta löydä.

Tulevaisuudelta Tuula Tikkanen toivoo ravintolakulttuurin eurooppalaistumista. Hän uskoo, että pieneen kaupunkiimme mahtuu vielä lisää viinibaareja eri teemoilla: Italia, Espanja, valkoviinit tai  punaviinit voivat toimia teemana siinä missä samppanjakin. Hän toivoo myös yleistä tapojen eurooppalaistumista: linja-autossa saalaa kitatun oluen sijaan ihmisten toivoisi löytävän tiensä ravintoloihin, joissa juomasta voi todella nauttiakin. Tätä kulttuurimuutosta Tikkanen toivoisi päättäjien tukevan vaikkapa ravintoloiden maksaman verokannan alennuksella: Jos ravintoloissa tarjoillun alkoholin vero olisi matalampi kuin kaupassa myydyn, kannustaisi tämä ihmisiä nauttimaan juomansa seurassa ja hallitummissa olosuhteissa.

Tikkanen toivoo, että Santén löytäisivät myös ihmiset jotka eivät ole koskaan maistaneet samppanjaa. Hän haluaa tarjota uusia kokemuksia, rikkoa ennakkoluuloja ja laajentaa asiakkaiden makupalettia. Samppanjaan aiemmin tutustumattomille hän lupaa, että sitä omaa lempityyliä voidaan etsiä yhdessä useampia erityylisiä juomia maistellen. Santén filosofiana on jakaa samppanjan ilosanomaa mahdollisimman laajalle yleisölle, ja Tikkanen uskoo että valikoimasta löytyy jokaiseen suuhun sopiva juoma.

Jos siis haluat Tampereella tutustua jaloihin kuohujuomiin, niin suuntaa kulkusi Santé:n!

Sommelierit esiin! Christina Suominen, Ravintola C

Kuva: ravintola-c.fi

Tampereen ravintolakenttä on viimeisten viiden vuoden aikana monipuolistunut räjähdysmäisesti, ja laatu tuntuu nousevan edelleen silmissä. Tamperelaisista keittiömestareista puhutaan ja kirjoitetaan: Ilkka Isotalo, Arto Rastas, Heikki Ahopelto, MikaJaPekka ovat alan harrastajille tuttuja nimiä. Mutta kuika moni tietää, kuka on Mia Merta, Humberto Pulido-Garcés, Matti Kuukkanen-Fager tai Pasi Mamia?

Ravintola ilman sommelieria ja salihenkilökuntaa on ruokala, joten haluamme esitellä blogissa Tampereen parhaiden ravintoloiden sommeliereja. Heidän ansiostaan olemme saaneet aterioillamme loistavia viinejä ja joitakin aivan erityisiä, silmiä avaavia yhdistelmiä.

Aloitamme juttusarjan henkilöllä, jonka nimen moni tunnistaa. Christina Suominen ravintola C:stä nauttii laajaa arvostusta ravintola-alalla, ja hänen kykynsä luoda omintakeisia ja yllättäviä viini-ruokapareja on tunnettu. Kävimme haastattelemassa Suomista ja yritämme tässä välittää kuvaa hänen filosofiastaan, kokemuksestaan ja tietämyksestään.

Suominen on maamme ensimmäisiä viiniammattilaisia. Hän on ensimmäinen 1990-luvun alkupuolella WSET-tutkinnon Suomessa suorittanut Sommelier. Christina Suomisen ajoi ravintola-alalle ilmeisesti perimä, sillä hänen suvussaan on aiemmissakin polvissa alan ihmisiä. Hän kertoo viettäneensä suuren osan lapsuudestaan ravintoloissa, joten lukion jäätyä kesken oli luonnollista hakeutua alalle kouluttautumalla ammattikoulussa kassatarjoilijaksi. Tämän jälkeen Suominen näki tilauksen juomaosaamiselle, kun ravintoloiden alkoholituotteiden hankinta vapautui monopolin ikeestä ja valikoima räjähti: Yhtäkkiä sai muutakin kuin liebfraumilciä, mutta kukaan ei tiennyt mistään mitään. Opinnot jatkuivat ensin Perhossa ja sitten WSET-tutkinnon parissa. Nykyään hän kertoo kouluttavansa itseään käymällä maistelemassa muiden sommelierien yhdistelmiä. Näin Suominen pyrkii välttämään samankaltaisuutta muiden kanssa ja pitämään oman tyylinsä.

Valmistuttuaan Suominen työskenteli Helsingin hotelleissa, joissa ilmapiiri oli kansainvälisempi. Tampereella työllistivät ensin Tampereen viinitukku, Teivon ravirata, Ravintola Tiiliholvi ja sitten ravintola Näsinneula.

Ravintola C sai alkunsa, kun Kaija ja Carlo Algeri myivät Rautatienkadulla pitkään pyörittämänsä ravintola Perlan. Näsinneulassa samaan aikaan työskennellyt Ilkka Isotalo oli jäämässä kotiin pienten lastensa kanssa, mutta mahdollisuus oman ravintolan pyörittämiseen vei voiton. Siten syntyi sommelierin ja keittiömestarin omistama ravintola C.

Suomisen ja Isotalon vaalimat periaatteet ovat alusta alkaen olleet hyvä ruoka, viini ja palvelu. Niiden rinnalle nousivat pian ympäristö-ajattelu, eettisyys, luomu ja biodynaamisuus, kun ravintoloitsijat alkoivat pohtia kulutuskäyttäytymisen merkitystä tuleville sukupolville. 2008 alkaneen taantuman myötä muodostui yhteistyökuvioita paikallisten tuottajien kanssa, entistä enemmän alettiin tehdä asioita aivan alkutekijöistä ja raaka-aineita hankittiin luonnosta myös itse. Suominen painottaa kuitenkin, että tärkein periaate on aina raaka-aineen laatu ja muista tekijöistä voidaan joustaa tarvittaessa.

Viinejä ja ruokia Suominen kertoo yhdistävänsä lähinnä intuitiivisesti. Pitkän uran aikana päähän on ehtinyt karttua laaja kirjasto erilaisista viineistä ja tyyleistä, joten tietylle annokselle nousee nopeasti mieleen tiettyjä tuotteita. Perusperiaatteena on makuprofiili, joiden täytyy olla annoksella ja viinillä samat: esimerkiksi niin, että mauiltaan herkälle annokselle tulee yhdistää herkkä viini ja kulmikkaammalle annokselle voimakkaampi. Tämän lisäksi yhdistelmään voidaan sitten tuoda lisänyansseja aromeilla ja vastapareilla, kuten suolaisen ja makean yhdistämisellä. C:n ruoka on Christinan mukaan tasapainoista, joten se suosii siten tasapainoisia viinejä ja usein valkoisia ennen punaisia. Yhdistämisessä täytyy hänen mukaansa huomioida yhden annoksen lisäksi muu menukokonaisuus, ja C:ssä annoksille onkin mietitty eri vaihtoehtoja riippuen siitä syödäänkö ne osana laajempaa menua vai lyhyemmän kaavan mukaan.

Viime aikoina C:ssä on yhdistelty annoksille myös alkoholittomia tuotteita aiempaa tarkemmin. Christina kertoo, että myös keittiömestarin käsitys viinin vaikutuksesta ruokaan on kehittynyt, ja annoksia muokataankin hieman, jos asiakas ei halua viiniä sen kanssa. C:n keittiö myös luo annoksia Suomisen toiveiden mukaan, jos saataville tulee jokin huippuviini joka on sommelierin mielestä saatava listalle.Viini on Suomisen mukaan aina tehty tietystä syystä, ja tätä syytä pitää pyrkiä ymmärtämään ja ottaa se huomioon myös yhdistelmissä.

Kysyimme Suomiselta parasta hänen koskaan maistamaansa viiniä, mikä taisi olla näin pitkän uran tehneelle hölmö kysymys. Parasta viiniä hän ei pystynyt nimeämään, mutta kertoi että melko usein tulee maahantuojien valikoimasta vastaan pysäyttäviä, hyvin tehtyjä viinejä. Tästä keskustelu ajautuu siihen, miksi näitä tulee alkon valikoimasta vastaan äärimmäisen harvoin. Suominen arvelee syyksi monopolin tapaa hankkia suuri osa juomista suurilta toimijoilta. Valitettavana hän pitää myös sitä, että Alko olettaa kuluttajien maun tietynlaiseksi eikä uskalla ottaa valikoimaan 'standardista' poikkeavia tuotteita. Christina kertookin, että C:n viini-ruokayhdistelmistä saavat eniten irti juuri ne viinejä harrastamattomat, jotka heräävät näkemään mitä muuta on olemassa alkon standardin ulkopuolella.

Tämän hetken kiinnostavimpana suuntauksena viineissä Suominen pitää natural wine-kenttä, joka jakautuu kahtia tiukkoihin non-interventionisteihin ja vapaammin suhtautuviin, kuluttajaystävällisempiä viinejä valmistaviin natural wine movement-liikkeen jäseniin. Natural wine-termille ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta, Suomisen mukaan ehdotettu 'alkuviini' ei terminä avaudu lainkaan. Nämä viinit vaativat hänen mukaansa aina seurakseen ruokaa, mikä korostaa sitä mihin viini on tarkoitettu: nautittavaksi aina seurassa ja hyvän ruuan kanssa.

Pitkän uran tehnyt sommelier kertoo ravintola-alan muuttuneen hänen aikanaan valtavasti. Merkittävimpiä muutoksia on ollut asiakkaan ja asiakaspalvelijan rajapinnan rikkoutuminen: Alkuvuosina asiakkaalle uskalsi hädin tuskin puhua, kun nykyään tuttavallinen jutustelu on täysin normaali käytäntö. Reseptiikassa keveys on noussut etualalle, mikä suosii viinivalintoina valkoisia. Toisaalta kalaruokiin on tuotu enemmän makua, mikä mahdollistaa punaisten yhdistämisen. Ruokalistojen nopeasyklisyys on mahdollistanut niiden supistumisen ja sesonginmukaisuuden, mikä on vähentänyt raaka-ainehävikkiä.

Viinikulttuurin osalta kehitys ei Suomisen mukaan ole ollut täysin toivottua: Ruokalehtien tiukat viinisuositukset ovat hänestä luoneet ihmisille kuvan, että viinin valinta on jotakin pelottavan vaikeaa. Auktoriteettiusko on suomalaisissa liian kovassa.

Suominen arvelee, että alan tulevaisuutta leimaa ravintolassa syömisen arkipäiväistymistä ja matalan kynnyksen ravintolat, joissa voi syömässä ohimennen. Ystävien tapaamispaikkana toimivat jatkossa entistä enemmän ravintolat ja kahvilat kotien sijaan. Haastateltavamme uskoo, että näiden ravintoloiden on jatkossa pakko kiinnittää huomiota myös raaka-aineiden laatuun ja ruuan terveellisyytteen: Jos ihmiset syövät ravintolassa useita kertoja viikossa, ei ruoka voi olla sellaista että seuraukset näkee pian terveydessään. Ravintoloiden diversiteetti tulee myös edelleen kasvamaan kansainvälistymisen myötä.

Suominen toivoo myös viranomaistaholta tukea ravintoloille. Hän ei vaadi kaikkien rajoitusten purkua, mutta perää positiivista suhtautumista. Nykyään viranomaistahon välittämä käsitys ravintoloista on moralisoiva ja alkoholiin suhtaudutaan lähes pyhää vihaa tuntien. Ruoka ja myös juoma ovat Christina Suomisen mukaan kulttuuria ja joskus jopa taidetta, joten miksei niitä voida tukea siinä missä muitakin kulttuurin aloja. Sosiaalisen syömisen terveysvaikutukset on tutkimuksinkin osoitettu, mikä myös tulisi ottaa ravintola-alaa kurittavissa viranomaispiireissä huomioon.

Idolikseen C:n sommelier ilmoittaa Pekka Koirasen, joka on rauhallinen ja avoin persoona. Häneltä Suominen on oppinut tärkeimpänä ohjenuoranaan sen, että viinin ja ruuan yhdistäminen on luonnollinen asia, ei rakettitiedettä.

Suominen itse on varmasti monen nuoren sommelierin idoli, joten kysyimme vinkkejä alalle haluavalle. Kirjoja pitää kuulemma lukea paljon: Kun tuntee hyvin maantiedettä, geologiaa, kemiaa ja biologiaa, niin oppii ymmärtämään alueiden ja viininvalmistustapojen merkityksen lopputuotteelle. Alalle haluavan kannattaa ilmoittaa nimensä mahdollisimman laajasti maahantuojille, liittyä viiniseuroihin ja osallistua kursseille, jotta pääsee maistamaan ja kartuttamaan omaa päänsisäistä kirjastoaan. Kaikesta maistetusta tulee tehdä muistiinpanoja. Täytyy omata myös itsekuria: Jos juotavaa on koko ajan tarjolla on riski alkoholisoitumiseen todellinen, kuten hän on joutunut lähipiirissäänkin todistamaan. Työstä saa kuitenkin paljon: se opettaa valtavasti, sillä matkoilla ja vierailuilla ymmärtää miten kiinni viinion alueiden satoja vuosia vanhassa kulttuurissa. Työhön liittyy myös aina pientä glamouria, ja asiakkaat ovat aina iloisia!

Oli kunnia saada haastatella Christina Suomista, joka on tarjoillut meillekin upeita viini-ruokakokemuksia. Jos kuvittelimme tietävämme ja ymmärtävämme jotain viinistä, teki hyvää kohdata ammattilainen, joka saa tuntemaan itsensä ekaluokkalaiseksi junnukiekkoilijaksi NHL-kaukalossa. Mutta onneksi näin, saamme edelleen palata C:n hämmästymään ja vaikuttumaan !

Menkäähän muutkin, ette pety!