Riesling- ja spätburgunderviikot Tampereella 13.5-26.5.2019

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa
Taas on toukokuu, joka tuo tuttuun tapaan tullessaan Saksan viinitiedotuksen järjestämät riesling- ja spätburgunderviikot. Jo perinteiseen tapaan kävimme Tampere Food Clubin bloggariporukalla etukäteen maistelemassa (tarjottuna, mikä huomioitava mahdollisena sekoittavana tekijänä) viinejä ja niille eri ravintoloiden sovittamia annoksia. Seuraaavassa jutussa asiaa Finlaysonin palatsista, Tuulensuusta, Winebridgestä, Berthasta ja Periscopesta. Joukkoon mahtui sekä osumia että huteja.

Aloitimme porukalla Finlaysonin palatsista. Tällä ravintolalla on mahdollisesti Tampereen upeimmat puitteet vanhassa Nottbeckin rakentamassa palatsissa Tammerkosken yläjuoksulla. Ravintola on ollut mukana rieslingviikoilla ja pitkään, ja tänäkin vuonna oli valittu varsin mukavia rieslingejä annosten pareiksi.

Ensimmäisenä viininä Saksan vanhimmalta rekisteröidyltä viinitarhalta Rheingausta tuleva Eberbachin Steinberger Riesling Trocken 2015. Tuottaja on todellinen klassikko, ja viinikin oli varsin klassinen tarhariesling jolle muutama vuosi ikää oli tuonut sopivaa pyöreyttä ja petrolista aromia. Viini oli lasissa melko syvän kullankeltainen ja kaadettaessa pirskahteli aavistuksen hiilidioksidia. Tuoksussa hillottua sitruunaa ja juuri sopivasti petrolia. Maku melko runsas ja pitkä, pyöristynyt ja tasapainoinen. Jälkimaussa nousi hieman yrttisyyttä.

Viini oli paritettu parsa-uppomuna-annokselle, jossa oli klassikon henkeä. Maistamissamme annoksissa uppomuna tosin oli mennyt hivenen kypsäksi ja erehdyimmekin sitä hieman etäämmältä luulemaan mozarellapalloksi. Keltuaisen valumattomuus ikään kuin riisti annokselta sen sielun.

Toisena annoksena oli kuorrutettua kuhaa, pinaatti-perunapyrettä ja beurre blancia. Annos oli edellistä onnistuneempi, joskin kastikkeessa olisi ollut pientä hiomista. Tälle annokselle oli paritettu Spanier-Gillotin Kalkglimmer Riesling Trocken -17. Edellistä selkeästi rapsakampi, sitruksinen ja yrttinen viini. Aavistus jäännössokeria ja terhakkaat hapot loivat tasapainoisen kokonaisuuden. Linjakas viini kalan kaveriksi toimi kivasti.

Jälkiruokana keväisesti (ja ehkä hieman mielikuvituksettomasti) raparperipiirakkaa ja jäätelöä. Annoksen seurana 'Schlossgut Dielin Dorsheim Riesling Auslese -15. Klassinen makea riesling, jossa runsas jäännössokeri ja hammaskiilteet räjäyttävä hapokkuus kättelevät keväisessä kukkivassa sitruslehdossa. Can't go wrong with that.

Seuraavana ravintolana jo useampana vuonna viinivalikoimallaan vakuuttanut GP Tuulensuu Hämeenpuiston laidassa. Kyseessä on ravintola, johon päädymme aina kun olemme kaupunkiin kävellessämme miettineet että mihinköhän sitä oikein menisi syömään. Maistoimme useamman loistavan ja erityyppisen viinin, jotka kuitenkin olivat vain ohut siivu tarjonnasta.


Ensin meidät vakuutettiin Raumlandin ikääntyneellä (2005) blanc de noirs sektillä: Paahteinen, runsastuoksuinen viini, jonka aromeissa marjaisuus nousi hyvin taustalta esiin. Erittäin kuiva, mukavasti pyöristynyt, pitkä ja pehmeä jälkimaku. Sanalla sanoen herkullinen viini, joka oli kenties illan viinillinen tähti. Tätä kannataa jokaisen käydä maistamassa.

Seuraavana jotain erilaista, nimittäin Weegmüllerin Scheurebe. Viini tuoksultaan kukkea ja eksoottisen hedelmäinen muistuttaen terpeenisyydessään muscat'a Viini kuitenkin yllättää suussa linjakkuudellaan ja hapoillaan, jotka pitävät hedelmäkorisektorin aisoissa. Kokonaisuus miellyttävä, ja toimii hyvin sekä terassilla siemailtuna että ruokaviininä.


Kolmantena valkoisena vielä Von Winningin riesling gutswein, joka on kukkainen ja yrttinen viini ilman monien rieslingien yltiöilmeistä sitruksisuutta Täysin kuiva, keskitäyteläinen ja arkkityyppistä rieslingiä kevyempihappoinen, minkä vuoksi yhdistettävissä muullekin kuin rasvaa tihkuville makkaroille.

Punaisista maisteltiin Spätburgunderereita, joista Dautel oli enemmän "old school" saksalainen punaviini: Havuaromia, kirpeää karpaloa, metsänpohjaa tuoksussa, suussa runsaat terävähköt hapot ja kepeät tanniinit. Selkeä, herkullinen ja dokailtava makkara/schnizelviini.

Toinen punainen oli runsaampi Mohr Spätburgunder Nahen alueelta, lämpimältä vuodelta 2015.
Tässä oli jo modernimmin kypsää punaista marjaa, sopivasti tynnyrin tuomaa mausteisutta. Viini oli sopivan pyöreä ja kypsä, ja olisi voinut hyvin pärjätä burgundilaiseksi naamioituneena.

Ruokapuolella Tuulensuu tarjoili keväisesti parsaa valmistettuna reilussa pubihengessä: Saimme maistaa kahta annosta, joista molemmissa oli puntillinen parsaa. Toisessa annoksessa keitettynä ja uusien perunoiden kanssa voissa, toisessa taas belgihenkeen uunissa kuorrutteen alla pekonin ja perunoiden kanssa paahdettuna. Rehtejä parsa-annoksia, joiden jälkeen ei takuulla jää nälkä.

Tuulensuu on ehdottomasti ykkösvalinta, jos haluaa lähteä rieslingviikoille viini edellä. Jokaiselle löytyy jotakin, ja henkilökunta availee kiinnostavia pulloja etenkin viikonloppuisin lasitarjoiluun varsin vapaalla kädellä (yhtä paljon kuulemma itse maistettavaksi kuin asiakkaille...)

Seuraavana ravintolana Winebridge, johon petyimme kovasti vieraillessamme heti avaamisen jälkeen. Ravintolassa viinejä meille esitteli Timo "herra itte" Jokinen.

Saimme maistaa Moselin klassikkotuottaja Prümin Wehlener Sonnenuhr Devonia vuodelta -09. Viini oli jo kullankeltainen sävyltään, sen tuoksu valkokukkainen, hieman hunajainen ja aivan aavistuksen petrolinen. Tuoksu oli hienovarainen, eikä mikään komponentti dominoinut ylenmäärin. Suussa aavistuksen jäännössokerinen, joskin ikä oli jo syönyt sokerista terävän makeuden. Happoa oli edelleen mukavasti, kokonaisuus miellyttävän tasapainoinen ja aromimaailma moniulotteinen.

Toisena kuivana viininä simppelimpi Frank John Pfalzista: Hyvä perusriesling, jossa sitruunaa-kukkaa-ruohoa. Vain minimaalisesti makeutta, Pfalz-tuuliin kohtalaisesti bodya ja oiva sitruksinen hapokkuus.

Pieninä ruoka-annoksina tarjoiltiin currywurstia ja kirkasta, etikkaista perunasalaattia. Molemmat annokset olivat klassikkoja, jotka oli toteutettu varmalla kädellä. Viineistä on sanottava, että simppelimpi Frank John toimi näiden ruokien parina paremmin: Runsas nuori hapokkuus vaadittiin rasvaiselle makkaralle, ja etikkainen perunasalaatti tuntui hieman pahoinpitelevän Prümin sinänsä upeaa viiniä.

Makeina maistelimme vielä moselilaiset makeat Urziger Wurzgarten Riesling TBA:t 2010 ja 2007. Näistä etenkin nuorempi oli erittäin äitelän makea, ja vaikka siinä happoa olikin tuntui viini suussa sellaisenaan hieman turhan paksulta ja jätti aavistuksen epämiellyttävän makean kalvon. 2007 oli hieman tasapainoisempi. Jälkiruokana tarjottiin klassinen omenastruudeli, jonka voitaikinakuori oli rapea ja lehtevä kuten asiaan kuuluu. Struudeli ei ollut kuitenkaan kovin makea, joten mielestämme viinit olivat jälkiruuille turhan sokerisia.

Winebridge vaikutti nyt omistajan esittelemänä toimivalta: Pieniä kaatoja ja maistelua pyritään tuomaan mukaan ruokailuun. Ravintolassa myös järjestetään runsaasti teemailtoja, jotka ovat takuulla mielenkiintoisia. Edellisen käynnin perusteella olimme varsin pettyneitä, mutta kenties vuosi on tehnyt tehtävänsä käymme varmasti maistelemassa Winebridgen anteja jatkossa uudemman kerran. Toivottavasti isännän viini-ideologia on välittynyt henkilökunnalle vuoden aikana, sillä viimeksi siitä ei ollut tietoakaan.

 Neljäntenä ravintolana oli Ravinteli Bertha, jossa saimme maistamisen lisäksi kuulla saksalaisen rieslingin historiasta. Ravintolapäällikkö Markus Saavalainen kertoi, että toisen maailmansodan jälkeen maassa oli tarhoja noin 30 000 hehtaaria, ja maahan on pitkään ollut tunnettu ns.bulkkiviineistä. 80-90 luvun vaihteessa paikallinen viininkulutus väheni huomattavasti ja sen jälkeen piti löytää saksalaiselle rieslingille uudet markkinat. Saksan viinitiedotus on tehnyt tässä huikean työn varsinkin pohjoismaissa, jossa riesling on edelleen todella iso juttu -huomattavasti suuremmassa määrin kuin muualla maailmassa. Saksan viinitiedotus on tuonut saksalaisen rieslingin kaikkien huulille tinkimättömällä markkinointityöllä, joka on sisältänyt sekä kuluttajien että ammattilaisten tietoisuuden lisäämistä eri tavoilla. Yksi hyvä esimerkki on jokakeväiset riesling-ja spätburgunderviikot.

Viinit, joita Berthassa maistoimme olivat pääasiassa J.B.Beckerin viinitalolta. J.B Becker on tunnettu erityisesti kuivista Rheingaun rieslingeistä, joista saimme maistaa Walluferin Walkerbergin tarholta tulevaa Spätlese Trockenia vuosikerroissa 2012 ja 1992. Vuosikerta 2012 oli mineraalinen, petroolinen ja sitruksinen tuoksultaan. Maussa mineraalisuus ja sitruksisuus maistuivat hienosti hyvien happojen säestämän. Vuosikerta 1992 oli tuoksultaan huomattavasti petroolisempi ja hunajaisempi kuin vk 2012. Maku oli kuiva, erittäin pitkä ja todella monivihahteinen. Todella hyvin ikääntynyt viini. Oppikirjaesimerkki kuivasta saksalaisesta rieslingistä. Kolmas valkoviini loi Schloss Lieser Niederberg Helden Riesling Auslese 2016 joka oli tuoksultaan makean persikkainen, aavistus limen kuorta ja kukkaisuutta. Maku oli persikkainen, aavistuksen petrolinen ja makean sitruunainen. Pitkä jälkimaku.

Varsinaista erillistä rieslingviikkojen menua ei Berthassa  ole tarjolla vaan viikkojen aikana tarjotaan viinipaketissa valikoima erilaisia rieslingejä-ja spätburgundereita. Maistoimme 3 talon alkuruokaannosta ja taas muistimme miksi Bertha on niin kovatasoinen ravintola. Ensimmäisenä taivaallinen parsa-annos valkoisesta parsasta, kermakastikkesta savustetusta skreiturskasta. Vaatimaton annos ulkonäöltään, mutta suussa varsinainen makujen ilotulitus. Miten joku keksii yhdistää parsan ja raastetun savustetun kalan? Viineistä varsinkin Schloss Lieserin Auslese toimi annoksen kanssa todella hyvin.  Toinen suosikkiannokseni oli paahdettu kuningasosterivinokas, hiivapyre ja mizuna, joka Saavalaisen mukaan jakaa mielipiteitä. Minä rakastin sienen umamia ja hiivakastikkeen makua, mutta osa ei voi sietää hiivasta mieleen tulevaa mielleyhtymää kiljuun. Upea annos joka taas vahvisti minun käsitystäni Berthan sijoitusta kaupungin kovimpien ravintoloiden joukossa.

Ilta päättyi koko bloggaajaporukan osalta Ravintola Periscopeen, jonka maisemat ovat taatusti kaupungin parhaat. Upea miljöö ja uniikki sijainti ei valitettavasti pelastanut hieman ailahtelevaa keittiötä. Osa annoksista oli hyviä, mutta osa kompasteli pahasti. Viineissä ravintolalla oli tarjolla mukava kattaus saksalaisia herkkuja, josta roséviinin ystävien kannattaa maistaa Dautelin rosé.

Riesling- ja spätburgunderviikot Tampereella!

Taas on jokakeväisten Riesling- ja Spätburgunderviikkojen aika! Viikot ovat Saksan viinitiedotuksen järjestämä tapahtuma, jossa ravintolat tarjoavat saksalaisia riesling- ja spätburgunder-viinejä ja niille sovitettuja ruoka-annoksia. Tampereelta tapahtumaan osallistuu 11 ravintolaa, joista osassa kävimme saksan viinitiedotuksen kutsumana tutustumassa tarjontaan. Seuraavassa vinkkejä Tampereen tarjonnasta.

Raumland = sekt

Aloitimme kierroksen Hellasta ja Huoneesta, jossa on tarjolla 4 ruokalajin menu. H&H on rohkeasti parittanut koko menulle kuohuvaa, eikä mitä tahansa sektiä: Rheinhessenin alueella toimiva Raumland on kenties Saksan tunnustetuin sekt-tuottaja, jonka viinit ovat laadultaan varsin lähellä samppanjaa. Tarjolla on 3 viiniä: Blanc de noirs-viinit cuvée Marie-Luise brut ja Katharina brut. Ensimmäinen on käynyt terästankissa ja toinen tammessa. Lisäksi tarjolla on jälkiruualle paritettu Riesling Brut. Marie-Luise on teräksinen ja sitruksinen, erittäin hapokas viini. Katharina on huomattavasti täyteläisempi, pähkinäinen ja paahteinen viini, jota erehtyisi herkästi luulemaan samppanjaksi. Riesling oli hedelmäisempi viini, jossa hapokkuudella ryyditettyä sitrusta, vihreää yrttisyyttä ja hentoa hunajaisuutta.

Friteerattua kampasimpukkaa ja piimäkastiketta

Annoksina tarjolla on ensin alkuruuaksi friteerattua kampasimpukkaa ja paahdettua keräsalaattia,  Pääruokana on ensin hiillostettua silakka ja sitten lampaan sydäntä, saksanpähkinäpestoa ja valkoista parsaa. Jälkiruokana mantelituille, raparperia ja vaniljaa.

Viinit kaadetaan kaikki laseihin aterian alussa, joten ruokailija voi parittaa niitä haluamallaan tavalla. Mielestämme kampasimpukalle sopii Katharina, silakalle Marie-Luise samoin kuin lihapääruualle. Jälkiruuan parina kuiva riesling-sekt oli aivan yllättävä mutta loistava yhdistelmä: Se nosti esiin jälkiruuasta makeutta ja korosti vaniljan aromin kolmanteen potenssiin !

Tuulensuun haukimureke

Viikkojen paras viinilista löytyy ehdottomasti gastropub tuulensuusta: kolme sivua saksalaisia viinejä, myös harvoin Suomessa nähtäviltä Itä-Saksan alueilta Saale-Unstrutin ja Würtembergin aluilta. Saimme maistella muutaman viinin, joista parhaiten toimivat Saale-Unstrutissa toimivan Lützkendorfin Riesling Karsdorfer Höhe Gräte GG, joka oli aromeiltaan keltaluumuinen ja persikkainen, hieman hunajainen ja alkavan petrolinen. Paletilla viini oli erittäin hapokas, mikä teki siitä oivallisen parin kermaiselle haukimurekkeelle. Tätä paria suosittelemme kokeilemaan!

Lützkendorf oli hyvää!

Ravintola Aistin viinivalikoima oli kapeampi, mutta muutama helmi sieltäkin löytyi. Aisti tarjoaa 3 ruokalajin Riesling-menua varsin kilpailukykyiseen 38 euron hintaan. Alkuruoka oli hieman sekava, siinä kun tuntui yhdistyvän kaksi eri annosta samalle lautaselle: Annoksessa oli veripalttu, puolukkaa ja puffattua tattaria, mikä olisi muodostanut varsin perinteisen annoskokonaisuuden. Samalta lautaselta löytyi kuitenkin myös turskanposkea, hernepyrettä ja pikkelöytyjä kasviksia. Nämä annokset kannattaisi mielestämme tarjota erikseen, koska makumaailma muodostui näin varsin sekavaksi. Annoksen kanssa tarjottu Basserman-Jordanin Pfalzilainen riesling ei myöskään oikein toiminut veripaltun kanssa, sen sijaan hernepyreen ja turskanposken parina se oli varsin kulauteltava.

Pääruuassa oli sesongin mukaisesti parsaa: Parsaflan, keitetty parsa, suolaheinäkastike ja paistettu lohi muodostivat loogisen kokonaisuuden. Parsaflan ja suolaheinäkastike olivat maukkaita, flanissa parsa saatiin annokseen hieman totutusta eroavassa muodossa. Viineinä annokselle paritettiin kaksi erilaista rieslingiä:

Triks Trinks on nuori pariskunnan vetämä luomuviinitalo Rheingausta. Tarjolla oli heidän Im Schorchen-rielinginsä vuodelta 2014. Viini on juuri sopivassa iässä, siinä on vielä mukavasti keltaisten kivellisten hedelmien aromia, hentoa vaaleaa kukkaisuutta mutta myös kehittyvää petrolia, joka tuo aromimaailmaan moniulotteisuutta. Viini on lähes kuiva, kohtalaisen täyteläinen mutta varsin hapokas nuorehko riesling. Toimii hyvin annoksen kanssa, suolaheinäkastike nostaa viinistä makeutta ja hedelmää ja viinin happo tasapainotta parsaflanin rasvaisuutta. Erinomainen esimerkki Rheingaun rieslingistä!

Aistin pääruualle parittamat
viinit olivat molemmat loistavia

Toisena viininä tarjolla viinitien maahantuoma pfalzilaisen perinteikkään Koehler-Ruprechtin Kallstadter Annaberg Riesling Trocken vuodelta 2008. Viini on aromeiltaan jo ylittänyt petrolisuuden, sen tuoksu on lähinnä pakokaasuinen, hieman asetoninenkin. Viini on käynyt tammitynnyreissä, mikä tuo tuoksuun ja etenkin makuun pyöreää runsautta. Suussa viini on kuiva, täyteläinen, jopa suolaisen mineraalinen. Kuvaus kuulostaa kenties epämiellyttävältä, mutta viini toimi ruuan kanssa aivan loistavasti. Tässä oiva perinteisestä eurooppalaisesta viinistä, joka ei ole varsinainen nautinto sellaisenaan mutta nousee uuteen ulottuvuuteen ruuan kanssa.

Jälkiruokana Aisti tarjoilee kaunista, keväistä annosta joka sisältää raparperipiirasta, raparperihyytelöy, mansikkatuillea ja -sorbet'a sekä parsaparfait'a. Kuva kertokoon.

Aistin keväinen jälkiruoka

Jos heikki vieraili Tuulensuussa, Masuunissa ja aistissa niin Katrin vierailu listalla oli sitten Finlaysonin Palatsi, Champagne Bar Sante, Bertha ja illan päättänyt C.

Finlaysonin palatsi tarjoaa viikkojen aikana 3 ruokalajin hyvällä tavalla perinteistä menua. Riesling-viikoille ravintola oli valinnut viinit yhdeltä sympaattiselta ja kohtuullisen pieneltä perhetilalta Borell-Diehliltä Pzalzista. Perhe on valmistanut viiniä alueella jo yli 80 vuoden ajan. 

Klassisen parsa-annoksen pari oli Borell-Diehl Buntsandstein Kabinett Riesling Trocken 2015. Buntsandstein viinin nimessä tarkoittaa alueella olevaa maaperää eli punaista hiekkakiveä, joka murenee helposti. Viini muistutti Katrin mielestä hieman ranskalaisia Alsacen alueen rieslingejä ja sehän ei ole mikään ihme, koska Pzalz ja Alsace sijaitsevat todella lähellä toisiaan. Parsa ja viini pelasivat hyvin yhteen ja annoksen makumaailma oli miellyttävä. 

Toisena annoksena maistoimme Mansikka-raparperi parfaita ja mehustettuja tuoreita mansikoita. Itse jälkiruoka oli yksi kierroksen parhaista. Makeahko parfait, mansikat ja Borell-Diehl Riesling Auslese 2015 olivat todella miellyttävä pari yhdessä. Finlaysonin palatsi tarjoaa Riesling-teemaviikkojen menua koko toukokuun ajan. 

Champagne Bar Sante on taas riesling- ja spätburgunderviikkojen aikana keskittynyt siihen mitä parhaiten osaa eli tarjoamaan loistavia kuohuviinejä laseittain. Tällä kertaa tarjolla on 4 saksalaista sektiä lasitarjoilussa: jo Hellassa ja Huoneessa maistetuista Raumlandeista Riesling Brut, joka oli pelkältään nautittuna enemmän aperetiivi kuin H&H:ssa raparperin kanssa tarjottuna. Lisäksi tarjolla oli Cuvee Mariea Louise. Uutena tuttavuutena heillä on tarjolla myös Solterin viinitalolta Rheingausta tulevat Sektit Riesling Brut ja Spätburgunder Rose. Katri ihastui etenkin Solterin kauniin lohenpunaiseen roseeseen, joka viritti kylmässä kelissä fiilikset jo helteisiin terassikeleihin kylmän roseen kanssa.

Jos haluat maistella viikkojen aikana vain kuohuvia niin suuntaa silloin Santeen. Muista myös heidän muut loistavat kuohuvat, joista useimmat tarjolla laseittain. Kiitos Tuula Tikkaselle todella innostavasta esittelystä viinien osalta. Oli ilo seurata, kuinka suurella sydämellä Tuula etsii tuotteita Santen valikoimaan. Jäämme jännityksellä odottamaan mitä helmiä hän löytää Santeen tulevilta reissuiltaan.

Berthan täydellistä valkoista parsaa

Ravinteli Bertha oli Riesling-ja spätburgunderviikoilla mukana ensimmäistä kertaa ja toivottavasti osallistuminen ei jää vain tähän vuoteen. Ravintolan juomatuotteesta vastaava Matti Kuukkanen-Fager kertoi meille, että he olivat ostaneet viikoille juuri niitä viinejä joista he pitävät. Joitakin 60 pulloa ja joitakin vain 6 pulloa. Me maistoimme ravintolassa viikkojen annoksista 3 ja viineistä 7. Kaikki taattua laatua, mutta parhain ruuista oli itkettävän hyvä grillattu parsa kera paahdettua kerman, kuivatun mateenmädin ja kuivatun tyrnin. Meille tuli Lauran ja Maijun kanssa melkein tappelu siitä, kuka saa syödä viimeisen haarukallisen annoksesta.

Osa Berhan riesling-ja spätburgunderviikkojen annista.

Viineistä mieleen jäi punaisista parhaiten mieleen Aoc51:sen maahantuoma Weingut Holger Koch Pinot Noir 2013. Tämä oli saksalaista pinottia Katrin mielestä parhaimmillaan. Hento, mutta punamarjainen tuoksu. Maku oli erittäin hienostuneen marjainen ja todella tasapainoinen. Viini johon piti keskittyä hetken ajan, jotta aromimaailma löytyi.

Valkoisista Katriin kolahti parhaiten Weingut Martin Müllen Trarbacher Hühberber Spätlese Trocken 2008 Moselin varrelta. Viinistä mielenkiintoisen tekee se, että tarhat sijaitsevat Moselissa poikkeuksellisesti muualla kuin joen varressa. Matti oli dekantoinut viiniä pari tuntia ennen tarjoilua ja kertoi viinin rauhoittuneen dekantoinnin aikana huomattavasti. Itse viini oli hyvin epätyypillinen moselin alueen riesling, joka on tehty tosi kypsistä rypäleistä. Maultaan viini oli aavistuksen petrolinen, yrttinen ja mausteinen. Ikä oli tuonut viiniin syvyyttä ja rakennetta. yksi illan parhaista nautiskeluviineistä.

Ilta päättyi meillä kaikille osallistujilla yhteisestä toivomuksesta Ravintola C:hen, jossa keittiömestari Ilkka Isotalo otti meidät vastaan. Teemaviikkojen viinimenu oli rakentunut Christina Suomisen käsissä ajatuksella, että kaikille annoksille on tarjolla A ja B viinipaketit, joissa tuodaan esille viinin ilosanomaa ja sitä, että samalla ruualle voi yhdistää monta viiniä. Seurue voi siis tilata kaksi erilaista viinipakettia ruuille ja maistella samalla enemmän erilaisia viinejä. Nerokasta ja asiakasta palvelevaa. Ennen varsinaista alkuruokaa saimme maistella porukalla kasan Ilkan loihtimia amuseja, joista paras oli ehdottomasti Pariloitu kuhanposki kanaemulsion ja pikkelöityjen mustaherukan silmujen kanssa.

Varsinainen alkuruoka oli taattua laatua C:ltä, jossa maussa ei oltu kitsasteltu. Heinillä savustettua hauenmätiä, heinäcreemiä, mallaskeksi, possun niskaa capocolla ja ylikypsää selleripyrettä ja pakastekuivattua puolukkaa. Niin hyvää ja runsaanmakuista. Harva suomessa uskaltaa yhdistää mädin kanssa muuta kuin sipulin ja smetanan, mutta C:n loistokas annos kehottaa yhdistämään mädin kanssa muutakin. Viineinä annoksella oli Santesta (ja viime vuodelta C:stä) tuttu Solterin spätburgunder rose, joka toi annokseen mukavasti raikkautta. Toinen viini annoksella oli Herouxin Akuutti riesling, joka löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta. Viini oli puolikuiva, mineraalinen ja tasapainoinen, jossa dokabiliteetti on taatusti kohdillaan. Annoksen kanssa viini toimi myös loistavasti ja nosti annoksesta esiin eri piirteitä kuin Solterin rose.

Jälkiruokana ja illan päättäjänä meille tuotiin pöytään pienet hattarat, jossa oli sisällä mustaherukkatikkari. Herkullista ja niin C:n tyylistä. Tähän päättyi meidän osalta, mutta osa porukasta jatkoi vielä iltaa Tampereen ainoaan salakapakkaan.

Riesling-ja spätburgunderviikot ovat lunastaneet paikkansa ainakin Tampereella kevään avaajana. Suosittelemme lämpimästi vierailemaan 11 upeassa ravintolassa, jotka ovat viikkojen ajaksi nostaneet saksalaiset viinit pääosaan ruuan kanssa. Kiitos Saksan viinitiedotus ja Tampere Food Clubin bloggarit kierroksesta.

Muiden kertomuksia illasta
Savusuolaa
Asikaine
Kipparin Morsian
Sivumaku
Missä olet Laura
Mansen Muijat

TFC goes Pizzarium, mukana myös lapset

Saimme viime viikolla viestiä Tampere food clubin kautta, että kiinnostaisiko meitä maistella tampereen Pizzariumin uusia pyöreitä pizzoja. Viestin mukaan myös jälkikasvun sai ottaa mukaan, joten innostuimme kovin. Onneksi tänä maanantaina oli illalla vapaata ja Katri ottikin mukaan pikkuneidin ja suuntasi ravintolaan. Pizzalla ja meidän perheellä on intohimoinen suhde. Syömme perheen kesken, joka sunnuntai Heikin tekemää pizzaa, jonka salaisuus on vehnäjuuri. Kolmessa vuodessa Heikistä on kehittynyt jo aikamoinen pizzataituri. Osaamme arvostaa hyvää pizzaa, jota myös pizzarium tarjoaa.

Tammikuinen masentavan pimeä maanantai-ilta muuttui asteen verran paremmaksi, kun otimme neidin kanssa suunnan kohti Hämeenkatua ja Pizzariumia. Paikka on meille jo tuttu aikaisimmalta vierailulta, kun olemme käyneet kaveriperheiden kanssa pikaisella lounaalla PikkuKakkosen puistotreffien jälkeen tai hakeneet pizzapaloja mukaan puistoon. Tällöin ruuat ovat kadonneet nopeasti isompiin ja pienempiin suihin eikä tämäkään maanantai tehtyt poikkeusta.

Pikkuneitiä ei jännittänyt ravintolassa vierailu (koska se on meillä jokaviikkoinen tapahtuma) vaan muut lapset eli Janican ja Emmin jälkikasvu. Aivan turhaan jännitti, koska 15 minuuttia ja ravintolassa leikki 4 hengen lapsiporukka. Ja mikä parasta, se ei haitannut ketään. Lasten ilo osallistumisesta vanhempien ''blogileikkiin'' oli niin silmiin pistävää, että toivon meidän jatkossakin vierailevan Tampere Food Clubin porukalla ravintoloissa laajennetulla maisteluporukalla.Lasten kanssa  ravintoloissa vierailu ei tietenkään ole sama asia kuin vain aikuisten kesken, mutta ainakin yhtä hauskaa se on.

Hanna Mäkelä, Pizzariumin ravintolapäällikkö, esitteli meille raflan uudet pyöreät pizzat ja kertoi niiden syntytarinasta. Samalla pöytään kannettiinkin maistiaisia Pizzariumin vegaanipizzoista ja jeesus, että ne olivat hyviä. Jos haluat maistella niitä niin ota Pizzarium suunnaksi maanantaina 6.2, jolloin Pizzariumissa on ensimmäinen vegaanimaanantai. Vegaanipizzojen jälkeen pöytään tuotiin Arancineja sekä tavallisina että vegaaniversioina. Kummatkin olivat loistavia, mutta meidän talouden suosikit taisi löytyä vegaaniversioista.

Viimein pöytään saapuivat juuri ravintolan valikoimaan saapuneet pyöreät pizzat, joista erikoismaininnan ansaitsevat ainakin Zucca e Porcini, jossa pizzan pohjalla ollut kurpitsakreemi oli ihan sairaan hyvää ja Prosciutto e Zucchine, joka maistui perheiden pienimmille loistavasti.

Aina on kiva nähdä TFC:n bloggaajia ja jutella yhdessä samanhenkisten kanssa ruuasta, ravintoloista ja kaikesta muusta. mutta erityisen kivaa oli ottaa mukaan oma tyttö ja viettää aikaa perheinä ravintolassa. Kiitos rentouttavasta maanantai-illasta mukana olleille a kiitos Pizzariumille illan tarjottavien tarjoamisesta (niiden tiskien tiskaamisesta meidän puolesta). Ilta oli juuri sitä mitä tarvitsemme tammikuun pimeyden keskellä. Sivumaun Janin slogania lainatekseni maailma muuttuu kun vaaditaan ja sama juttu on Suomessa myös lapsiperheillä ja ravintoloilla. Miten ne lapset muuten oppivat käyttäytymään ravintoloissa, kuin vierailemalla niissä tarpeeksi usein...

Yhteistyössä Pizzariumin ja Tampere Food Clubin kanssa. 

Uudistunut Ravintola Frankly

 Kävimme Tampere Food Clubin bloggariporukalla syömässä ilmaisen illallisen uudistetussa ravintola Franklyssa Hallituskadulla. Ravintola vaihtoi vuosi sitten omistajaa, minkä jälkeen sisätilat kokivat muodonmuutoksen: Remontoidussa ravintolassa on vaaleita pintoja, avaruutta ja valoa. Ulkoinen ilme oli raikas ja muutos positiivinen. Kesä toi ravintolaan myös terassin, johon aurinkokin paistelee päiväaikaan mukavasti.

Ruokalistaakin on muokattu ajankohtaiseksi, ja annoksiin on haettu kesää vasten keveyttä. Terassia varten on laadittu oma lista, jolta löytyy grillityyppisiä nälänpoistajia rentoon oleiluun.

Aloitimme alkuruuilla: Katri söi grillattuja ravunpyrstöjä mangokastikkeella ja Heikki pohjanmeren keittoa. Molemmat annokset olivat kauniita ja niissä oli selkeät maut. Keiton liemessä suola oli mukavuusalueen ylärajoilla, mutta sinänsä maut annoksessa olivat hyvin merelliset ja se tarjoili mielestämme sitä mitä nimi lupasi. Rapuannos oli myös kauniisti esille laitettu, ja sen maut olivat niin hyvin kohdallaan kuin pakastetuissa ravuissa yleensä voi olla.

Alkuruokien jälkeen seurasi lievä pettymys. Pääruokien esillelaitto oli huolimattomampaa ja monet seurueen ruuista olivat mauiltaan alkuruokia heikompia. Useissa annoksissa oli käytetty samoja lisukkeita kuin alkuruuissa. Onnistuneimpia olivat liha-annokset, joissa oli makua ja kokoa.

Viinilistan tuotteet oli järkevästi hinnoiteltu ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viinejä sai myös laseittain, mistä iso bonus ravintolalle. Ainakin maistamani itävaltalaisen Glosterneuburgin grüner veltliner ja pinot noir olivat hintaansa nähden mukavia viinejä.

Kokonaisvaikutelma jäi kaksijakoiseksi: Alkuruuat ja viinit olivat toimivia, mutta pääruuat jättivät toivomisen varaa. Ruokalista oli kuitenkin hiljattain vaihtunut, joten hapuilu on ymmärrettävääkin. Madollisesti liharuuat toimivat, koska ne lienevät ravintolan myydyimmät ja siksi harjoitelluimmat annokset. Suunnitelmissa on siis uusintakäynti vaikkapa terassille jonain aurinkoisena kesäiltana.

Käy lukemassa muiden bloggaajien raportit illasta:
Savusuolaa
Kipparin Morsian
Sivumaku

Riesling- ja Spätburgunder-viikot Tampereella

Innokas bloggaaja matkalla Finlaysonin palatsiin

 Saksan viinitiedotus on jo useampana  vuonna järjestänyt keväällä saksalaisten viinien promoviikot, jolloin ravintolat ovat ottaneet valikoimaansa saksalaisia riesling- ja spätburgunderviinejä ja luoneet niille sopivia ruoka-annoksia. Tampereella viikkoja vietetään 9.5-22.5.2016. Osalla osallistuvista ravintoloista viikot voivat kestää koko toukokuun ajan.

Kiersimme Tampere Food Clubin voimin viikoille osallistuvat tamperelaiset ravintolat. Viime vuoden  eeppisestä 7 raflan kierroksesta viisastuneina jakauduimme kahteen ryhmään. Me kävimme maistelemassa Finlaysonin Palatsin, Sampanjabaari Santén, Masuunin, Ravintola C:n ja Hella & Huoneen viinejä ja ruokia. Koska monet muut kirjoittavat ruuista paremmin, me keskitymme viineihin.

Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa.

Finlaysonin palatsi

Finlaysonin palatsi sijaitsee upeassa 1800-luvun rakennuksessa vanhalla tehdasalueella. Rakennuksessa toimii ravintola ja aurinkoinen kesäterassi.

Saimme maistella kolme annosta ja 4 viiniä: Ensin aperetiivina Graf Von Schönbornin Sekt Rheingausta. Hyvää sitruksista, charmant-menetelmän säilömää hedelmää, vaaleita kukkia. Reipas mousse, hyvä rapsakka hapokkuus ja hieman jäännössokeria. Raikas, kesäinen sekt jolle ehdoton peukku.

Alkuruuaksi klassinen Parsaa Hollandaise, sen kanssa yksi illan helmistä: Carl Loewenin Alte Reben -14 Moselista. Tuoksu täyteläisen keltaluumuinen, mehiläisvahainen, hyvin runsaan aromaattinen. Viini tuoksuu siltä kuin se olisi nähnyt hieman tammea, mutta tosiasiassa tuoksu tulee vanhojen köynnösten rypäleiden tuomasta konsentraatiosta. Suussa keskitäyteläistä runsaampi, runsaan hapokas ja mineraalinen. Viini muutui vielä raikkaammaksi annoksen kanssa, hollandaisen rasvaisuus nosti esiin hapokkuutta. Viinin ja parsan mineraalisuus toimivat hyvin yhdessä.

Seuraavana annoksena viiriäistä, juuresröstiä ja maissipyrettä, viininä spätburgunder. Shelter Winery Spätburgunder 2013 Badenista: Avosammiossa käytetty viini, joka päätyi malolaktisen käymisen kautta 16 kuukaudeksi pääosin vanhaan tammeen. Tuoksu lämmin, hyvin runsaan hedelmäinen. Tammen tuoksu puskee hieman läpi, marjaisuus jää taustalle. Suussa tammi edelleen korostuu, hapokkuutta jäämme kaipaamaan lisää. Viini tuntuu alkumaun perusteella tukevan annosta hyvin, se raikustuu viiriäisen rasvan ansiosta. Jälkimaku on kuitenkin erittäin epämiellyttävä, jostain syystä viinin tammi ja viiriäisen rasva saavat suussa aikaan eltaantuneen rasvan maun. Saattaa tosin olla että pääasiallisen kasvissyöjänä Heikki on tälle hieman yliherkkä.

Jälkiruokana vielä sitruunatartaletti, jonka kanssa Paulinshofin Kestener Paulinshofberg Auslese 2001.Tuoksu on makean rieslingin arkkityyppi: Hunajaa ja aprikoosia. Suussa makeutta tasapainottavaa happoa on riittävästi, joten viini on miellyttävän raikas huolimatta runsaasta jäännössokerista. Leivoksen kanssa tämä ei kuitenkaan valitettavasti toimi, koska sitruunan happo latistaa viinin täysin. Kun aromimaailmakin vielä on hyvin samankaltainen, ei kontrastia synny lainkaan ja viini 'katoaa'.

Champagne Bar Santé

Seuraavaksi siirryimme Champagne Bar Santé:n, jossa oli tarjolla kolme laadukasta sektiä. Riesling-sektit tuotetaan usein charmant-menetelmällä tankissa, mutta kaikki Santé:ssa tarjolla olevat sektit on tuotettu klassisella sampanjamenetelmällä eli käyttämällä viini toiseen kertaan pullossa hiivasakan päällä.

Moselista tuleva Dr. Pauly-Bergweilerin sekt tuoksuu hieman ikääntyneeltä rieslingiltä: siinä on petrolia, sitruunaa ja kukkaisuutta. Suussa melko täyteläisen hedelmäinen viini, jossa kuitenkin sellaisenaan nautittuna hieman kitkerä jälkimaku. Tämä tuntuu ainakin meidän suussamme selvästi ruokaviiniltä, joka toimisi hyvin vaikkapa kylmäsavulohileivän kanssa.

Markus Molitor on yksi Moselin nimekkäimpiä tuottajia, ja Haut Klosterberg Riesling Sekt on maineen arvoinen. Viini on Santén sekteistä kevyin, raikkaan mineraalinen ja greippisen hapokas. Aavistus makeutta tekee viinistä erittäin kulauteltavan tuttavuuden, ja viini sopiikin hyvin alkumaljaksi tai terassilla auringossa nautittavaksi.

Seurueen valtaosan suosikki oli Manufactory Lieserin Belle Epoque. Tämä on sekteistä hedelmäisin ja täyteläisin. Tuoksussa on kypsää hedelmää, lähinnä keltaista luumua. Viini on suussa täyteläinen, siinä on hiivasakkakypsytyksen ja kypsien rypäleiden tuomaa bodya. Tämäkin on mielestämme hyvin ruokaa kestävä viini, esimerkiksi lohikalat tai hieman mausteisemmat äyriäsiruuat sopinevat hyvin.

Ravintola Masuuni

Santésta ylitimme kadun ja siirryimme Masuuniin hotelli Ilveksen alakertaan. Masuunin Riesling-menu koostuu neljästä annoksesta, joista ehdimme tiukan aikataulun vuoksi maistaa alku- ja pääruuan. Molemmissa annoksissa oli rohkeaa kokeilullisuutta, mutta toteutus vaatii vielä hiomista. Toisaalta olimme paikalla toisena päivänä ruokalistan vaihtumisen jälkeen, joten sinänsä hapuilu oli ymmärrettävää.

Alkuruoka-annos oli lautasella hieman epämääräisen näköinen mutta makumaailmaltaan hyvin rohkea: Savustettua kukkakaalia, parsaa ja kahvivinagrettia.  Annos tuoksui hyvin savuiselta, mielestämme jopa hieman liikaa sillä savuisuus peitti herkän parsan täysin. Suussa kokonaisuus kuitenkin toimi rohkeudessaan: Kahvivinagretti ja savu sulautuivat hyvin yhteen vaikka parsa ei juuri päässytkään esiin. Annos oli kuitenin intensiiviseen makuunsa nähden hyvin suuri, näin voimallisen makuinen annos olisi ollut toimivampi muutaman haarukallisen kokoisena.

Bloggaajat työssään...

Viininä alkuruualla oli alkon vakiovalikoimastakin löytyvä Zimmermann-Graef Riesling Classic Pfalzista. Tuoksultaan nimensä mukaisesti klassinen riesling, josta löytyi sitruunaa ja vaaleita kukkia. (Alkuun tosin tuoksusta oli vaikea saada irti mitään, koska viinin tarjoilulämpötila oli jääkaappikylmä miinus.) Makupaletilla sitrushappoisuuden jälkeen nousee aivan aavistuksenomainen petrolinen mineraalisuus. Hyvä tasapainoinen ja kohtalaisen hedelmäinen viini, joka ei kuitenkaan valitettavasti toiminut annoksen kanssa lainkaan: Vaikka makuyhdistelmä aluksi vaikutti lupaavalta, jäi jälkimauksi edellispäivän tuhkakuppia muistuttava  vaikutelma.

Pääruualla jatkettiin hieman yllättäen edelleen vegelinjalla: toisena parsa-annoksena parsaa, uppomunaa, hollandaise-kastiketta briossileivällä. Makumaailmaltaan toimiva annos, jos uppomuna vain olisi hiemna valuvampi kuin meidän saamissamme annoksissa. Viininä Schloss Reinhartshausenin Preussens Gloria. Edellistä kuivampi ja kukkaisempi tuoksu, sitruunainen hedelmäisyys jää tässä sivuosaan. Hienostuneempi ja varovaisempi aromimaailma. Suussa mineraalinen, hapokas ja saksalaisen täsmällinen viini, joka raikastaa melkoisen tuhtia briossileipäannosta mukavasti.

Ravintola C

 

Masuunista siirryimme pitkäaikaiseen suosikkiravintolaamme C:n Rautatienkadulle. C:n Christina Suominen on valinnut tämän vuoden teemaksi makeat rieslingit, joita ei hänen mukaansa kuitenkaan ollut kovin helppo löytää.

Odotuksemme loistavista viineistä täyttyivät -jälleen. Saimme ensin alkupalksi muun muassa blue kongo-sipsejä ja kuivattua etikkaa. Viininä alkunaposteltavien kanssa Sekthaus Solterin ihana salottisipulinkuorenpunainen rosé-sekt: Tuoksusta löytyy vadelmaa ja kirsikkaakin. Maku on lähes kuiva pienestä jäännössokerimäärästä huolimatta, sillä viinissä on erittäin rapsakka hapokkuus. Lempeä mousse tekee viinistä erittäin nautittavan aperetiivin.

C:ssä ei ole laadittu erityistä menua teemaviikoille, vaan teemaviinit yhdistetään kevään alati muuttuvan ruokalistan annoksiin. Ilkka Isotalo käyttää annoksissaan aina niitä raaka-aineita jotka ovat parhaimmillaan, ja keväällä tilanne muuttuu tältä osin liki päivittäin. Listalla on ainakin kukkoa, haukea (joka myöhemmin korvataan ahvenella) sekä kuhaa. Saimme maistaa annoksen, jossa oli viskilän kukkoa, persiljapyrettä, pikkelöityjä sieniä, maahumalaa ja koiranputkea.

Viiniksi kauniille anokselle oli valittu Toni Jostin Bacharachen Hanh Riesling Kabinett 2014. Tuoksu on valkokukkainen, mineraalisen petrolinen. Sitrusaromit leijailevat hyvin hentona taustalla, mutta viinin tuoksussa ne eivät ole lainkaan määräävässä asemassa. Viini on suussa makeahko ja hunajainen, kuitenkin happojen ansiosta raikas. Makupaletilla sitruuna pääsee hieman enemmän esiin, mutta edelleen mineraalisuus säilyy johtavana piirteenä. Viini toimii kukolle hyvin, tasapainoinen viini tasapainoiselle annokselle.

Saimme maistaa myös jälkiruokaa, jossa oli maa-artisokkaa ja hillaa. Yllättävistä (tai Isotalon tyylin tuntien ei niin yllättävistä) raaka-aineista rakennettu annos oli kerrassaan loistava, ei niin makea herkku. Tämän kanssa tarjottuun Korellin makeaan ausleseen ihastuin kuitenkin aivan täydellisesti. Sen tuoksusta olin löytävinäni ananasta, kirsikankukkaa, hedelmäkaramellia ja ruusua. Maku on makea mutta hapokas, makuaromit täydelliset. Vain tämän viinin vuoksi kannattaa suunnata C:n!

Ravintola Hella & Huone

 Ravintola oli illan viimeinen etappi, johon kokoonnuimme porukalla. Meidän ryhmä ehti paikalle ensi, mutta  Näsinneulan, Tuulensuun, Henriksin ja Dappalin kiertänyt ryhmä saapui pian meidän jälkeemme. Aluksi Ravintoloitsija Arto Rastas kertoi muutaman sanan Hellan ja Huoneen pop-upista, joka alkaa 1.7.2016. Pop upin ideana on toimia nollahävikkiravintolana, jossa kaikki käytetään ja esimerkiksi tarjoiluastiatkin syödään. Pop upin jälkeen ravintolatilaa remontoidaan ja syksyllä saammekin sitten nauttia tampereella Hella ja Huone 2.0:sta eli täysin uudistetusta ravintolasta.

Riesling-ja Spätburgunder-viikkojen neljän ruokalajin illallisesta nautimme tällä kertaa kolme ruokalajia. Ilta aloitettiin kevyesti suolatun siian, pikkelöidyn raparperin ja fenkolisalaatin kera. Viininä annokselle oli rennon letkeä puolikuvia J.Bäumer Organic Riesling 2014 Rheinhessenistä. Viini oli paritettu annokselle osittain siksi, että ensimmäinen riesling jota Sommelier Humberto koskaan maistoi oli Blue Nun. Hieman samaa viinissä filosofiaa viinissä oli kuin Blue Nunnissa, mutta huomattavasti laadukkaampi ja maukkaampi viini oli kuitenkin kyseessä. Viinin tuoksu oli limettisen raikas ja viheromenainen. Maku oli puolikuiva, hapokas, limettinen ja aavistuksen mineraalinen. Annoksen kanssa viini toimi hyvin eikä säikähtänyt edes raparperin kirpeyttä. Oikein mukava viini, jossa dokabiliteetti oli taas kohdallaan.

Pääruuaksi tarjottiin glaseerattua karitsan niskaa ja punajuurta 4 eri tavalla: pyreenä, paahdettuna, liemenä ja kuivattuna. Kaveriksi vielä loistavan makuista mallasleipää ja kirnuvoita. Viininä todella loistavalle annokselle oli Meyer-Näkel ''S'' Spätburgunder 2013, jonka tuottaja on laadukkaiden spätburgundereiden tekijä Ahrista, Moselin alueen pohjoispuolelta. Viini on kypsynyt isoissa tammitynnyreissä ja tuottaja hakee viineiltää Burgundin tyyliä. Viinin tuoksu oli tuhti, kypsän punamarjainen, olimme aistivamme tuoksusta ainakin karpaloa ja vadelmaa, ehkä myös hiukan kirsikkaa. Viinin maku oli kirsikkainen, mausteinen ja siinä oli todella hyvä hapokkuus. Viini pelitti todella hyvin annoksen kanssa ja erityisesti punajuuren eri muotojen kanssa viini pääsi loistamaan. Todella hieno spätburgunder, jota Humberto lupasi myydä myös laseittain 12€ hintaan. Jos et muuten osallistu viikoille niin tätä viiniä kannattaa käydä maistamassa. 

''Raskaan'' ravintolakierroksen päätti tällä kertaa yksi illan parhaista jälkiruuista. Annoksessa oli valkosuklaaavanukasta, raparperisorbettia, raparperivaahtoa ja paahdettua valkosuklaakristallia. Mausteena annoksessa toimivat myös muutamat korianterinlehdet, jotka toivat suklaalle ja raparperille ihan uusia ulottuvuuksia. Jälkiruokaviininä oli Weingut Andreas Schmitgesin 2010 Erdener Treppchen Riesling Auslese. Viiniä on maseroitu kuorikontakissaa ja sen jälkeen se on saanut käydä kylmäkäymisen terästankeissa ilman happea. Sokeri viinissä on 120 g/l. 

Viinin tuoksu oli aavistuksen petroolinen, sitruksinen ja hunajameloninen. Maku seuraili hyvin tuoksun johdattelemaa makumaailmaa. Viini oli kokonaisuutena hyvinkin raikas ja hyvähappoinen auslese, joka toimi jälkiruuan kanssa hyvin. Raparperin kirpeys taittoi viinin sokeria, mutta makeutta viinissä oli kuitenkin riittävästi myös valkosuklaan pariksi. Oikein mukava päätös illalle. 

Ilta antoi meille taas muistutuksen siitä, kuinka monipuolinen rypäle Riesling on, ei sitä turhaan sanota rypäleiden kuningattareksi. Spätburgundereita emme tänä vuonna maistelleet kuin 2 punaista ja yhden kuohuvan vaihtoehdon, mutta niiden laatu vakuutti jälleen kerran. Loistava tapa viettää tiistai-ilta Tampereella, joten jos etsit ensi viikolle tekemistä suosittelemme lämpimästi tutustumaan viikkojen antiin. Kiitos seuralaisille hauskasta illasta, kyllä se hyvä ruoka ja viini on vaan aina niin parempaa hyvässä seurassa nautittuna!

Muiden mukana olleiden bloggaajien raportit löydät tästä.

Kipparin morsian
Sivumaku 
Ripaus tryffeliä
Savusuolaa
Emmi Nuorgam
Mansen muijat