Joulukalenterin luukku 22: Samppanjaa uudenvuoden kunniaksi

Joulukalenterin 22.luukussa katsotaan jo joulun jälkeiseen aikaan ja etsitään Alkon valikoimasta vaihtoehtoja vuoden 2014 vastaanottamiseen. Toimivat nämä juomat tietenkin joulua juhliessassakin.

Aloitetaan muutamalla pienellä pullolla samppanjaa. Alkon pienten samppanjapullojen valikoima on pieni, mutta kyllä sieltäkin muutama hyvä vaihtoehto löytyy.

Rosesamppanjan ystäville suosittelemme tänäkin vuonna aina toimivaa Jacquartin roseeta. Viini on ihanan kuiva, puolukkainen ja sitruunainen. Kerrassaan mainio puolikas samppanja, jota on nautittu tässä taloudessa useita kertoja. Jos rosesamppis ei miellytä niin alkon valikoimasta löytyy mainio Pannier selection brut, jossa rypäleinä ovat klassiset samppanjan rypäleet (Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier). Samppanja on mainio ostos hintaansa nähden ja nautinnosta löytyy raikkautta, mineraalisuutta ja paahteisuutta, jota ei uskoisi löytyvän tämän hintaisesta viinistä. Ei yllätyksiä, mutta hyvää

Isommista pulloista samppanjaa Alkosta löytyy jo varsin kattava valikoima. Valittevasti alkon hintapolitiikasta johtuen todellisia löytöjä halpaan hintaan on vaikea tehdä. Me olemme ihastuneet jo pari vuotta takaperin Jacquessonin Cuvee-samppanjoihin, joista Alkosta on tällä hetkellä tarjolla numeroa 736. Tarinaa samppanjan nimessä olevasta numerosta voi lukea lisää Viinipirun blogista. Samppanja toimi mainiosti ruuan kanssa, ja suosittelemmekin tätä uuden vuoden aaton aterialle kera merenelävien.

Luomusamppanjoita alkon vakiovalikoimassa ei kauheasti ole, mutta Fleury fleuer de l'europe brut on varsin mainio sellainen. Hinta ei päätä huimaa ja hinnalla sille saa mielestämme kohtalaista vastinetta. Pitkä 7 vuoden pullokypsytys on tuonut viiniin hieman sherrymäisiä aromeita, ja kenties siksi viini on jakanutkin ihmisten mielipiteitä. Miellyttävä viini, jossa sherrymäiset aromit maussa ja tuoksussa yhdistyvät miellyttävään mineraaliseen, paahteiseen ja kypsän omenan makuun.

Viimeisenä vaihtoehtona, jos edellä mainituista ei mikään kolahtanut niin suosittelemme ottamaan uusi vuosi vastaan James Bondin suosikkijuomalla Bollingerin special cuveella. Mikäs sen parempi tapa ottaa uusi vuosi vastaan kuin ykköset päällä ja lasi samppanjaa kädessä. Kyllä kelpaa skoolata vuodelle 2013 ja toivottaa vuosi 2014 tulevaksi.

The end and new beginning

Eli siis suomeksi uuden vuoden kuohusuosituksia seuraa tässä. Erilaisia hyviä ja kiinnostavia kuohuvia tai ainakin pirskahtelevia viinejä on tullut vuosien varrella vastaan, ja yritän jakaa joitakin kanssanne. Katri on tämän talouden kuohuviini'expertti', mutta tuo on valitettavasti työkiireinen, joten joudutten tyytymään minun suosituksiini...

Ensin aloitetaan tällä Pannierin kuivalla samppanjalla, jota saa kahden hengen vuodenvaihtajaisiin sopivasti puolikkaassa pullossa. Hintakin on kohtalaisen sovinnollinen, joten jos porukkaa on enemmän niin näitä voipi ostaa kaksi. 

Tätä kuohua nautin hiljattain syntymäpäivän aamun yllätyksenä ennen lähtöä helsinkiin juhlimaan ikääntymistä. Lähtö tapahtui aamupäivällä, ja Katri halusi yllättää samppanja-aamiaisella. Olinkin jo keitellyt itselleni ison lautasen kaurapuuroa, jonka kanssa tämä ranskalainen kansantuote nautittiin. Viini oli melko paahteinen, varsin raikas. Raikkaus toimi hyvänä vastapainona kovin täyteläisen tärkkelyksiselle kaurapuurolle, ja voisilmä sitoi paahtoleipäisen hiivasakka-aromin mukavasti kokonaisuuteen. Tämä toimii varmasti hyvin myös sinällään vuodenvaihtajaisissa rakettien loisteessa.

Toinen hyvä puolikkaassa saatavilla oleva samppanja on Jacquartin mosaique brut rose. Tätä vuorostaan on nautittu Katrin syntymäpäivien kunniaksi muutamanakin vuonna. Jos tykkää punaisesta, niin tämä on ykkösvalinta. Kuiva, raikas, puolukkainen. Selvästi vähemmän paahteinen kuin edellinen. Oiva valinta tämäkin. 

Kolmantena vaihtoehtona tarjoan todellista vaihtoehtoa. Ei samppanjaa enää, vaan sen sijaan viime vappuna maistettu Ridgeview Cavendish brut maistettiin taannoin puolisokkona vappuhuvittelussa. Viini on väriltään hivenen punertava, tuoksultaan varsin paahteinen ja maultaan kuiva. Muistaakseni tässä oli jopa hieman savuisia aromeja aistittavissa. Jos siis lojaliteettisi nojaavat kanaalin pohjoispuolelle, niin valitset tämän mielenkiintoisen joskin kalliihkon kuohuviinin.

Viimeisenä vaihtoehtona tarjoan pirskahtelevaa viiniä makean ystävällä. Tämä uppoaa melko varmasti sellaiseenkin, joka on vasta aloittamassa kulkunsa viinipolulla. Raikas, makeaa siideriä muistuttava La Caliera moscato d'asti on Italian lahja mansikoille, joiden kanssa tätä on perinteisesti nautittu kauniina kesäpäivänä. Mutta miksipä tätä ei kokeilisi uuden vuoden räntäsateessa? Silmät kiinni, suu auki ja kohti kesää!

Shampanjaa ja baroloa

Viime viikko oli taasen mielenkiintoinen joskin melko raskas maisteluviikko. Keskiviikkona oli Tampereen viiniklubin Riesling-tasting teemalla Alsace vs. muu maailma. Rieslingit ovat sekä kuplan että meikäläisen suosikkiviinejä, joten teema oli meille mieluinen. Ajankohtakin oli kuukautta ennen Alsacen matkaa varsin passeli.

Maistettavina viineinä oli kaksi alsacelaista rieslingiä (Le kottabe 2008, Muenschberg Cran cru riesling 2008), yksi saksalainen laaturiesling (Hochheim Domdechaney Riesling Erstes Gewächs
Cabinetkeller 2009), itävaltalainen (chloss Gobelsburg Riesling Heiligenstein 2008 Kamptal) ja yllätyksenäaustralialainen Eden valleyn Gun metal riesling. Näistä yllätyksen tuottivat lähinnä Le kottabe, joka oli tuoksultaan lähes rusinainen ja toi mieleen italialaisen recieton. Maku oli kuitenkin mineraalinen ja 'rieslinginen'. Toinen yllätys oli gun metal. Viinissä eli korostettu rieslingin petroliaromi niin yliampuvaksi, että viini oli hyvin epämiellyttävä. Jäi juomatta, ja se kertoo jotain se.

Perjantaina tuli kuluneeksi 10 vuotta Kuplan ja Tanniinin yhteistä taivalta, ja sen kunniaksi maistettiin Jacquartin rutikuivaa Rose-shampanjaa. Molemmilla on varautunut suhde kaikenlaisiin rosé-viineihin, mutta tämä oli varsin mukava tuttavuus. Viinissä oli hyvässä tasapainossa pinot noirin kuorikontaktista saatua marjaisaa aromia, paahtoleipäisyyttä ja mineraalisuutta. Kuplat tosin olivat shampanjaksi suurehkot. Maku oli kuitenkin raikas ja tasapainoinen, ja puolikas pullo

sopi kahden hengen juhlaan!

Shampanjan maistelun jälkeen lähdettiin syömään Ravinteli Berthaan, mutta koska pöytävaraukseen oli aikaa käytiin matkalla toisessa tamperelaisessa suosikkiravintolassa -Vinoteca del Piemontessa- lasillisella. Lasiin eksyi hiljan markkinoille saatu Jyrki ja Riikka Sukulan Barolo Meriame 2007. Nuoresta barolosta odotin lähinnä takaraivolle asti ulottuvaa tanniinihyökkäystä, mitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Tuoksu viinissä oli hennon marjaisa, toi mieleeni vanhan kunnon kettukarkin. Maku oli näin nuoreksi baroloksi varsin pehmeä, tanniinia toki oli mutta jollakin taikakonstilla enologi on saanut tanniinit pehmenemään uskomattoman nopeasti. Sopivan ruuan kanssa tämä viini olisi täysin valmista nautittavaksi.

Samaa ei voi sanoa saman ikäluokan nebbioloista, joita maistettiin pari viikkoa takaperin Gajan tastingissa samaisessa ravintolassa. Mutta Meriame oli todellinen ylläys, ilmeisesti tilan ensimmäinen barolo on haluttu juomakuntoon nopeasti ja valmistusmenetelmät valittu sitä silmälläpitäen. Piemonten henkilökunnan mukaan Sukulan enologeilla oli apunaan Spinettan ammattilaisia, jotka takuulla tietävät kaikki niksit.

Ilta jatkui Ravinteli Berhassa, ja kokemus oli mahtava. Ruoka oli hyvää, mutta ennen kaikkea tarjoilun ammattimaisuus ja luonnollisuus tekivät illasta miellyttävän. Kiitokset vielä Berhan pojille, jos tänne sattuvat! Suosittelen kaikille, sijainti on Tampereella helppo, rautatieaseman ovelta oikealle etuviistoon. Vanhan Suleima kebabin naapurissa, jos tuo paljasjalkaisia helpottaa...