Viimeinkin!

Keväästä meni kolme kuukautta käymättä ravintolassa, mikä on meille varsin poikkeuksellista. Koronaepidemia piti ravintoloiden ovet kiinni, eikä epidemiauutispyörityksessä ja muissa kevään kiireissä ravintolakäyntejä niin muistanut kaivatakaan. Viikko sitten ensimmäistä kertaa ulkona syödessämme muistimme, miten hienoja elämyksiä ravintolaruokailut ovat.

Viimeisten vuosien ajan olemme aina keväisin käyneet juhlistamassa tytön kesäloman alkua kevätjuhlaviikonloppuna ravintolassa, emmekä tänä vuonna tehneet poikkeusta koska haluamme osaltamme olle tukemassa sitä, että vielä sykylläkin on ravintoloita joissa syödä. Niinpä meillä oli pöytä varattuna Ravinteili Berthasta heti sen ensimmäisenä aukiololauantaina. Käynti kannatti, sillä bertha tuntui jollakin tavalla palanneen juurilleen: Kolmen ruokalajin järkihintainen menu oli simppeli, huolella valmistettu ja herkullinen. Viinit oli valittu taiten ja ennen kaikkea palvelu oli loistavaa.

Aloitimme väljässä ravintolasalissa perinteiseen tapaan samppiksella (ja nuorin neiti veriappelsiinilimulla) skoolaten kesän alulle ja osittaisen normaalin paluulle. Maistelimme kuivaa, aavistuksen paahteista ja aavistuksen tulitikun reduktiivista samppista, väritimme värityskirjan kukkasia ja odottelimme ensimmäistä annosta.

Ensin saimme kuitenkin laseihimme alkuruuan viinit. Pyysimme toiselle punaisen ja toiselle valkoisen viinipaketin, joten pääsimme maistelemaan joka annoksella muutamaa eri juomaa. Alkuruualle kaadettiin punaisena J.B. Beckerin tyylikkäästi ikääntynyt vanhan liiton spätburgunder vuodelta -06. Viini oli tuoksultaan moniuloitteisen maatuvalehtinen, aivan aavistuksen tallintakainen ja enää hennosti marjaisa. Rakenteeltaan edelleen hyvässä kunnossa ja kokonaisuutena kaunis helmi. 

Valkoisena vaihtoehtona Chenun Bourgogne Aligote -17. Kypsän hedelmäinen, raikas, mineraalinen ja melko runsas viini, joka tuki hyvin alkuruokana tarjoiltua annosta: Hevosta, varhaiskaalia, sinappista vinagrettia ja peltokanankaalia. Annos oli tyylikkään yksinkertainen, maut täydellisesti kohdillaan ja harmoniassa. Viinit toimivat molemmat annoksen kanssa kauniisti, mutta niiden suhde siihen oli erilainen: Aligote korosti annoksen makuja ja lihan umamisuutta ja toimi tukiroolissa, kun taas spätburgunder otti yhdistelmässä johtoroolin ja sai uusia nyansseja ruuasta. Hyvä kombo molemmin päin!  

Pääruuaksi tarjoiltiin kirjolohta sellaisenaan paistettuna ja kalakakkuna, kukkakaalia, nuorta horsmaa ja piimäkastiketta. Jälleen annos, jossa komponenttien määrä oli rajallinen ja maut selkeitä ja toisiaan tukevia. Tälle annokselle paritettu valkoinen oli illan voittajaviini: Olemme hehkuttaneet Piuzen Chablis-viinejä ennenkin, eikä kulttimaineen saaneen tuottajan viini pettänyt nytkään. Piuzen hienovarainen tammenkäyttö chablin alueen viinejä pyöristämässä on yksinkertaisesti upea, ja kaikkien kannattaa näitä viinejä etsiä käsiinsä jos vain suinkin onnistuu. Ja jos päädytte syömään berthaan, voisi tätä annokselle paritettua Piuzen Butteaux'a suositella tilaamaan vaikkapa pullon koko menulle, sikäli hyvä ja monipuolinen viini oli kyseessä.

Annokselle paritettu Cote du Beunen alueen punainen Bechey-Legros Maranges Le Goty toimi raikkaana pinot-viininä myös hyvin ja oli maistamisen arvoinen kokemus: Yli 70-vuotiaat köynnökset tuottavat intensiivisen marjaisan  ja pinotiksi syvänvärisen viinin jossa on punaisia metsämarjoja ja kevyttä mausteisuutta. Viinissä on hyvä hapokkuus ja kohtalainen tanniinirakenne, joiden ansiosta se toimii lohen kanssa hyvin. Paahdettu kukkakaalikin sopii aromimaailmaltaan viinin pariksi yllättävästi.

Jälkiruuaksi saimme vielä kaudenmukaisesti raparperia parilla tavalla hasselpähkinäjäätelön kanssa. Kaunis ja maukas annos sai viinikavereikseen kuohuvaa gamayta PUR:n tapaan sekä Juranconin makeaa. Näistä etenkin korostetun mansikkainen PetNat-gamay oli hyvin kesäinen pari hyvin kesäiselle jälkiruualle ja päätti aterian miellyttävästi.

Ensimmäinen ravintolavisiitti uudelleen vapautuneessa maailmassa oli mukava aloitus kesälle. Tänä viikonloppuna vuorossa on uudessa osoitteessa avannut Hella ja Huone, josta olemme kuulleet alustavasti hyvää. Odotamme jo illan ruokaelämyksiä, joista lisää myöhemmin!

Shampanjaa ja baroloa

Viime viikko oli taasen mielenkiintoinen joskin melko raskas maisteluviikko. Keskiviikkona oli Tampereen viiniklubin Riesling-tasting teemalla Alsace vs. muu maailma. Rieslingit ovat sekä kuplan että meikäläisen suosikkiviinejä, joten teema oli meille mieluinen. Ajankohtakin oli kuukautta ennen Alsacen matkaa varsin passeli.

Maistettavina viineinä oli kaksi alsacelaista rieslingiä (Le kottabe 2008, Muenschberg Cran cru riesling 2008), yksi saksalainen laaturiesling (Hochheim Domdechaney Riesling Erstes Gewächs
Cabinetkeller 2009), itävaltalainen (chloss Gobelsburg Riesling Heiligenstein 2008 Kamptal) ja yllätyksenäaustralialainen Eden valleyn Gun metal riesling. Näistä yllätyksen tuottivat lähinnä Le kottabe, joka oli tuoksultaan lähes rusinainen ja toi mieleen italialaisen recieton. Maku oli kuitenkin mineraalinen ja 'rieslinginen'. Toinen yllätys oli gun metal. Viinissä eli korostettu rieslingin petroliaromi niin yliampuvaksi, että viini oli hyvin epämiellyttävä. Jäi juomatta, ja se kertoo jotain se.

Perjantaina tuli kuluneeksi 10 vuotta Kuplan ja Tanniinin yhteistä taivalta, ja sen kunniaksi maistettiin Jacquartin rutikuivaa Rose-shampanjaa. Molemmilla on varautunut suhde kaikenlaisiin rosé-viineihin, mutta tämä oli varsin mukava tuttavuus. Viinissä oli hyvässä tasapainossa pinot noirin kuorikontaktista saatua marjaisaa aromia, paahtoleipäisyyttä ja mineraalisuutta. Kuplat tosin olivat shampanjaksi suurehkot. Maku oli kuitenkin raikas ja tasapainoinen, ja puolikas pullo

sopi kahden hengen juhlaan!

Shampanjan maistelun jälkeen lähdettiin syömään Ravinteli Berthaan, mutta koska pöytävaraukseen oli aikaa käytiin matkalla toisessa tamperelaisessa suosikkiravintolassa -Vinoteca del Piemontessa- lasillisella. Lasiin eksyi hiljan markkinoille saatu Jyrki ja Riikka Sukulan Barolo Meriame 2007. Nuoresta barolosta odotin lähinnä takaraivolle asti ulottuvaa tanniinihyökkäystä, mitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Tuoksu viinissä oli hennon marjaisa, toi mieleeni vanhan kunnon kettukarkin. Maku oli näin nuoreksi baroloksi varsin pehmeä, tanniinia toki oli mutta jollakin taikakonstilla enologi on saanut tanniinit pehmenemään uskomattoman nopeasti. Sopivan ruuan kanssa tämä viini olisi täysin valmista nautittavaksi.

Samaa ei voi sanoa saman ikäluokan nebbioloista, joita maistettiin pari viikkoa takaperin Gajan tastingissa samaisessa ravintolassa. Mutta Meriame oli todellinen ylläys, ilmeisesti tilan ensimmäinen barolo on haluttu juomakuntoon nopeasti ja valmistusmenetelmät valittu sitä silmälläpitäen. Piemonten henkilökunnan mukaan Sukulan enologeilla oli apunaan Spinettan ammattilaisia, jotka takuulla tietävät kaikki niksit.

Ilta jatkui Ravinteli Berhassa, ja kokemus oli mahtava. Ruoka oli hyvää, mutta ennen kaikkea tarjoilun ammattimaisuus ja luonnollisuus tekivät illasta miellyttävän. Kiitokset vielä Berhan pojille, jos tänne sattuvat! Suosittelen kaikille, sijainti on Tampereella helppo, rautatieaseman ovelta oikealle etuviistoon. Vanhan Suleima kebabin naapurissa, jos tuo paljasjalkaisia helpottaa...