Kupliva Vappu

Vappuna oli joukko ystäviä koolla, ja joukko kuohuvia juotiin kevään kunniaksi.  Laseissa tällä kertaa pari cavaa ja yksi samppis.

Juve y Camps on kuulemma Cava-tuottajien keskuudessa kova sana, ja tämän vuoksi pullo tarttui matkaan jostakin spar-supermarketista Barcelonan sivukadulta muistaaksemme 13 euron hintaan. Gran Juve y Camps gran reserva 2008 on 42 kuukautta pullokypsytetty viini. 'Gran' on talon lippulaivaviini.

Tämä oli väriltään persikankeltainen, melko syvä. Kuplat melko pienet, mutta pirteät. Tuoksussa on selkesti siiderimäinen omena, hento ananaksinen sivujuonne mukana. Kapeasta kökkökuoharilasista paahdetta ei saa juurikaan esiin, mutta tavallisesta valkoviinilasista tuoksuun tulee mukaan jonkinlainen kaurakeksihenkinen voin/paahdetun viljan henkäys. Viinissä on varsin intensiivinen mousse, joka leväyttää aromit pitkin suuta ja kohti nenäonteloa hetkessä. Kokemus on raikkaan pirteähappoinen ja hedelmäinen, kokonaisvaltaisen suuntäyttävä. Jälkimakuun jää häivähdys tuota edellämainittua kaurakeksiä. Viini on monikäyttöinen: Hapokkuutensa ja hedelmäisyytensä vuoksi pelittää hienosti maljaviininä, mutta toisaalta melko täyteläisenä tämä kestää kyllä hyvin erilaisia hieman tuhdimminkin maustettuja mereneläviä. Meillä oli aterialla aasialaishenkistä pintapaistettua lohta, limettistä kuhacevicheä ynnä muuta vastaavaa, eikä tämä jäänyt jalkoihin. Tässä oltiin mielestäni cavuuden ytimessä: Monikäyttöinen ja miellyttävä.

Seuraavana sarjaa jatkoi Charles Heidsieckin Brut Réserve. Kolmen yleisimmän samppanjarypäleen blendi on väriltään vaalean sitruunankeltainen, selvästi edellistä haaleampi. Tuoksultaan klassisen samppanjamainen: vihreää omenaa ja kunnon autolyysipaahdetta. Suussa selvästi varautuneempi ja hienovaraisempi kuin Juve y Camps. Mineraalia löytyy enemmän, maku on pidempi. Toimi loistokkaasti muunmuassa parsan sekä suolapähkinähakkeella kuorrutettujen sinisimpukoiden kanssa. Alkon hinta vastaa laatua, mutta jos matka taittuu Viking Linella Tukholmaan niin kannattaa poimia muutama pullo mukaan kerrassaan mainiota samppanjaa todella kilpailukykyiseen hintaan.

Sitten aukesi vielä kaapin viimeinen pullo Guileran Brut Nature Gran Reservaa vuodelta 2006. Tämä on saanut lilliä pullossa hiivasakkojen päällä peräti 6 vuotta, ja sen tietysti huomaa tuoksussa ja maussa. Väriltään aavistuksen vihreään taittava keltainen. Pienet hyvin integroituneet kuplat. Tuoksussa persikkaa, päärynää, kypsää omenaa. Paahteisuus on tässä selvästi ensimmäistä cavaa voimakkaampi, shampanjamainen. Suussa terävähkö hapokkuus, mousse hienovaraisempi kuin juvessa. Maussa hedelmäisyyden ja paahteen lisäksi aavistus mineraalisuutta. Maku on pitkä, kypsien hedelmien sävyttämä. Toimi kuten Heidsieck, mutta kesti enemmän mausteisuutta ruuilta.

Kolme kuoharia tänä vappuna. Onneksi yksi oli samppanja, jolla voitiin oikeaoppisesti toivottaa kevät tervetulleeksi. Sillä kuten tiedetään, ensimmäinen samppanjalla kastamaton laiva ajoi jäävuoreen tunnetuin seurauksin, emmekä todellakaan toivo tälle keväälle ja kesälle vastaavaa kohtaloa.

Ja tulevaa alkoholisananvapausrajoitusta silmällä pitäen vannomme ja vakuutamme, että kaikista pulloista oli maksettu käypä hinta, emmekä toimi kaupallisena toteuttajina. Just in case.

Shampanjaa ja baroloa

Viime viikko oli taasen mielenkiintoinen joskin melko raskas maisteluviikko. Keskiviikkona oli Tampereen viiniklubin Riesling-tasting teemalla Alsace vs. muu maailma. Rieslingit ovat sekä kuplan että meikäläisen suosikkiviinejä, joten teema oli meille mieluinen. Ajankohtakin oli kuukautta ennen Alsacen matkaa varsin passeli.

Maistettavina viineinä oli kaksi alsacelaista rieslingiä (Le kottabe 2008, Muenschberg Cran cru riesling 2008), yksi saksalainen laaturiesling (Hochheim Domdechaney Riesling Erstes Gewächs
Cabinetkeller 2009), itävaltalainen (chloss Gobelsburg Riesling Heiligenstein 2008 Kamptal) ja yllätyksenäaustralialainen Eden valleyn Gun metal riesling. Näistä yllätyksen tuottivat lähinnä Le kottabe, joka oli tuoksultaan lähes rusinainen ja toi mieleen italialaisen recieton. Maku oli kuitenkin mineraalinen ja 'rieslinginen'. Toinen yllätys oli gun metal. Viinissä eli korostettu rieslingin petroliaromi niin yliampuvaksi, että viini oli hyvin epämiellyttävä. Jäi juomatta, ja se kertoo jotain se.

Perjantaina tuli kuluneeksi 10 vuotta Kuplan ja Tanniinin yhteistä taivalta, ja sen kunniaksi maistettiin Jacquartin rutikuivaa Rose-shampanjaa. Molemmilla on varautunut suhde kaikenlaisiin rosé-viineihin, mutta tämä oli varsin mukava tuttavuus. Viinissä oli hyvässä tasapainossa pinot noirin kuorikontaktista saatua marjaisaa aromia, paahtoleipäisyyttä ja mineraalisuutta. Kuplat tosin olivat shampanjaksi suurehkot. Maku oli kuitenkin raikas ja tasapainoinen, ja puolikas pullo

sopi kahden hengen juhlaan!

Shampanjan maistelun jälkeen lähdettiin syömään Ravinteli Berthaan, mutta koska pöytävaraukseen oli aikaa käytiin matkalla toisessa tamperelaisessa suosikkiravintolassa -Vinoteca del Piemontessa- lasillisella. Lasiin eksyi hiljan markkinoille saatu Jyrki ja Riikka Sukulan Barolo Meriame 2007. Nuoresta barolosta odotin lähinnä takaraivolle asti ulottuvaa tanniinihyökkäystä, mitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Tuoksu viinissä oli hennon marjaisa, toi mieleeni vanhan kunnon kettukarkin. Maku oli näin nuoreksi baroloksi varsin pehmeä, tanniinia toki oli mutta jollakin taikakonstilla enologi on saanut tanniinit pehmenemään uskomattoman nopeasti. Sopivan ruuan kanssa tämä viini olisi täysin valmista nautittavaksi.

Samaa ei voi sanoa saman ikäluokan nebbioloista, joita maistettiin pari viikkoa takaperin Gajan tastingissa samaisessa ravintolassa. Mutta Meriame oli todellinen ylläys, ilmeisesti tilan ensimmäinen barolo on haluttu juomakuntoon nopeasti ja valmistusmenetelmät valittu sitä silmälläpitäen. Piemonten henkilökunnan mukaan Sukulan enologeilla oli apunaan Spinettan ammattilaisia, jotka takuulla tietävät kaikki niksit.

Ilta jatkui Ravinteli Berhassa, ja kokemus oli mahtava. Ruoka oli hyvää, mutta ennen kaikkea tarjoilun ammattimaisuus ja luonnollisuus tekivät illasta miellyttävän. Kiitokset vielä Berhan pojille, jos tänne sattuvat! Suosittelen kaikille, sijainti on Tampereella helppo, rautatieaseman ovelta oikealle etuviistoon. Vanhan Suleima kebabin naapurissa, jos tuo paljasjalkaisia helpottaa...