Joulukalenterin 13 luukku: Joulun (ja uudenvuodenkin) kuohuvat

Joulun ja etenkin uuden vuoden aikana kuohuviinin kulutus on huipusssaan, joten mekin suosittelemme kolmea kuohuviiniä eri puolilta Eurooppaa. Nämä ovat vanhoja luottoviinejämme, joten ne ovat tätä blogia seuranneille ehkä jo kyllästymiseen saakka tuttuja.

Ensin cava: Suosittelemme -kuten niin monesti aiemminkin- Juvé y Campsin Reserva Cava Brutia, joka on mielestämme jossain mielessä cavan arkkityyppi: Kukkainen, melko runsas ja upean hedelmäinen kuohuviini höystettynä juuri sopivalla ripauksella hiivasakan kanssa kypsymisestä tulevaa paahdettua aromia.

Toisena Pohjois-Italiasta tuleva Franciacorta: Tutustuimme ja ihastuimme Bellavistan viineihin taannoisella Comon matkalla vajaa 4 vuotta sitten. Alkosta löytyy Alma Gran Cuvée Brut, joka on cavaa sitruksisempi, mineraalisempi ja hapokkaampi. Mielestämme hyvä viini vaikkapa äyriäisten seuraan.

Samppanjaksi suosittelemme Tarlantin Zero Brut Natuerea. Tarlantin tyyli on melko paahteinen ja runsas, viinin aromimaailma on sitruksinen, paahteinen ja mineraalinen, maku hapokas ja jälkimaku pitkä. Viini on täysin kuiva, joten tämä ei välttämättä ole omimmillan maljaviininä vaan sopii paremmin ruokapöytään.

Maailman ympäri ajankohtaisesti Kataloniassa!

Myönnetään, nyt mennään siitä missä aita on matalin. Aloitimme maailmanympärimatkan Espanjasta, koska sen ruokakulttuuri on italialaisen ohella meille kaikkein tutuin. Nyt kun olemme saaneet seurata uutisia Kalalonian kenties brexitiäkin sekasortoisemmaksi äityneestä itsenäisyyspyrkimyksestä, huomasimme että tosiasiassa meille tutuin "espanjalainen" ruokakulttuuri onkin itse asiassa katalonialaista: Olemme vierailleet alueella liki kymmenen kertaa ja syöneet kaikilla matkoilla mitä erilaisimmissa paikoissa loistavaa ruokaa. Niinpä päätimme esitellä marraskuussa 3 ruokaa, jotka ovat mielestämme erittäin tyypillisiä Katalonialle.

Alkuun: Pa amb tomaquet!

4 siivua maalaisleipää
2 kuorittua valkosipulinkynttä
2 mehukasta tomaattia
oliiviöljyä
merisuolaa

Paahda leivänsiivuja niin, että pinta saa aivan aavistuksen väriä. Leipien ei pitäisi tummua. Raavi sitten leipien pintaan makua valkosipulinkynnellä. Leikkaa tomaatit puoliksi, hiero reilusti sisustaa leivän pintaan. Valuta päälle vielä oliviöljyä ja ripottele halutessasi merisuolaa. Nauti alkupalana Cavan tai rosadon kanssa.

Juomasuositus

Viiniksi suosittelemme timantinkovan hinta-laatusuhteen omaavaa Juvé y Campsin Gran Reserva Brut Naturea alkon tilausvalikoimasta. Kyseinen viini on täysin kuiva, mutta siinä on cavalle tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä joka yhdistyy hienosti pitkän pullokypsytyksen tuomaan paahteisuuteen. Tämä on meidän luottocavamme jota voimme suositella! Muita hyvinä pitämiämme katalonialaisia cava-tuottajia ovat Raventós i Blanc, Gramona, Agusti Torello-Mata ja etenkin Recaredo, jonka Turo d'en Mota on yksi upeimmista koskaan maistamistamme cavoista. Valitsetpa minkä tahansa näiden tuottajien viineistä et tule pettymään!

Joulukalenterin 17. luukku: Cavaa !

kuva: decantalo.com

Cavassa on huomattavasti enemmän laatuvaihtelua kuin samppanjassa: Tuotteita löytyy hyvin edullisista, laadultaan hieman heikohkoista erittäin laadukkaisiin ja samalla hintaviin. Toisaalta cavoista on mahdollista tehdä myös todellisia löytöjä, kun taas samppanjat tahtovat olla aina melko tyyriitä.

DO Cava on ollut ollut viime aikoina muutoksessa, kun osa laatutuottajista on kokenut että Cava-tuotemerkki on kärsinyt heikkolaatuisten bulkkituotteiden vuoksi inflaation. Tämän vuoksi onkin hiljattain luotu uusi laatuluokitus, Cava de Paraje Calificado. Laatutuokituksen viinit täytyy tuottaa valmistajan omien tarhojen rypäleistä ja niiden tulee kypsyä vähintään 3 vuotta hiivasakkojen päällä pullossa. Toisaalta osa tuottajista ei ole tähänkään luokitukseen tyytyväisiä, ja esimerkiksi Raventos i Blanc ei kuulu sen paremmin vanhaan kuin uuteenkaan cava-laatuluokkaan.

Ensimmäisenä suosittelemme Cavaa, jota kuulemma nautitaan useimmissa Cava-tuottajien omissa bileissä: Juvé y Campsin cavat ovat olleet pitkäaikainen luottokuohuvamme. Esimerkiksi Reserva de Familia 2013 on klassinen cava-blendi macabeosta, parelladasta ja xarel-losta. Erittäin klassinen cava: keskivertosamppista hedelmäisempi, silti sopivan paahteinen. Simply nam!

Recaredo on tuottaja, johon ihastuimme vieraillessamme heillä nelisen vuotta sitten. Talo tuottaa cavansa luomuna, kypsyttä niitä poikkeuksellisesti pullossa luonnonkorkin eikä kruunukorkin alla ja suosii hyvin  pitkää hiivasakkakypsyytystä. Brut de Brut Finc Serral del Vell 2007 on huolella kypsytetty macabeo-xarel-lo-blendi. Kypsän sitruksinen, hieman yrttinenkin aromimaailma. Loistava cava, ehdottomasti vajaan 30 e hintansa arvoinen.

Joulukalenterin 22.luukku: Kuohuvaa uudeksi vuodeksi

Joulukalenteri alkaa lähestyä loppuaan tältä vuodelta ja tässä luukussa alamme jo fiilistellä vuoden vaihtumista. Tarjolla on tänään kolme kohtuuhintaista kuohuvaa vaihtoehtoa vuoden 2016 vastaanottamiseen.

(Discalaimer: Jaume Serra ja Wolfbergerin cremant saatiin maahantuojalta näytteinä.)

Espanjasta edullinen cava Jaume Serra Brut. Hintaa karvan alle 9 euroa, mutta laatua on tarjolla hintaan nähden enemmän. Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja miellyttävän paahteinen. Maku on kuiva, siinä on aavistus päärynää, keltaista omenaa ja jopa hieman toffeeta. Mousse on tasapainoinen ja viinin maku kantaa pitkälle. Loistava cava hintaluokassaan. Nauti pelkästään tai tapasten kanssa. Viini on mainio maljajuoma myös vuoden vaihtumisen kunniaksi. Osta ja testaa, jos ei ole sinulle vielä tuttu tuote.

Alkon kuva

Ranskasta tarjoamme tällä kertaa pari eri vaihtoehtoa. Alsacen alueelta Wolfbergerilta tulee alkon tämän syksyn uutuus Cremant d'Alsace Organic Brut. Raikkaan persikkainen ja sitruksinen tuoksu. Maku seurailee tuoksun aromimaailmaa ja siinä on aavistus myös pähkinäisiä piirteitä. Viinin mousse on tasapainoinen ja kuplat ovat pienet. Viinissä on mielestämme todella hyvä-hintalaatusuhde. Valitse tämä, jos haluat tutustua tarkemmin laadukkaisiin crémanteihin. Toimii hyvin äyriäisten ja pikkusuolaisten kaverina.

Alkon kuva

Kolmantena vaihtoehtona tarjoamme pelkästään Pinot Noirista tehtyä samppanjaa. André Clouet Grande Reserve Blanc de Noirs Brut on yksi suosikimme Alkon alle 30 euron samppanjoista. Blanc de noirs-samppikset ovat todellakin vähimmistössä Alkon valikoimassa, mutta onneksi tämä tuote sieltä löytyy. Samppanjan tuoksu on paahteinen, aavistuksen kermainen ja sitruksinen. Maku on kuiva, runsas ja miellyttävän briossinen. Viinin kuplat ovat tasapainoiset ja kestävät. Viini on loistava kokonaisuus, joka toimii loistavasti ruokasamppanjana. Tarjoa aasialaisesti maustettujen rapujen tai vaalean kalan kanssa uuden vuoden juhla-aterialla.

Näiden edellä mainittujen kuohuvien juomien kanssa otat vuoden 2016 tyylikäästi vastaan!

Joulukalenterin 17.luukku: Lahjapullot kuohuviinin ystävälle

Joululahjaa etsimässä kuohuviinin ystävälle? Tässä kolme suosikkiamme alkon valikoimasta.

Franciacortan sanotaan olevan nousussa maailmalla, joten yllätä samppanjan ystävä laadukkaalla italialaiselle kuohuviinillä. Franciacortaa tehdään Brescian kaupungin lähellä Lombardiassa ja sen sanotaan olevan italian vastine samppanjalle. Nautimme taannoisella pääsiäisreissulla useammassakin paikassa franciacortaa eri tuottajilta ja ihastuimme erityisesti Bellavistan talon tyylin. Alkon vakiovalikoimasta löytyy Bellavista Alma Cuvée Franciacorta, joka on tehty Chardonnaysta ja Pinot Noirista. Viinin tuoksu hennon paahteinen, aprikoosinen ja kypsän omenainen. Maku on kuiva ja hedelmäinen. Mousse on tyylikäs ja miellyttävä suussa. Mainio aperatiivi, mutta toimii loistavasti myös äyriäisruokien kanssa. Juhlajuoma vaikka myös uudenvuoden juhlintaan.

Me rakastamme hyvin tehtyä cavaa ja olemme suositelleet sitä useasti blogissakin. Tällä kertaa suosittelemme lahjaksi kuohuviinin ystävälle Sant Sadurni d'Anoain cavan ''pääkaupungissa'' sijaitsevan Gramonan viinitilan cavaa. Gramona Imperial Gran Reserva 2008 on tehty Xarel-losta, Macabeosta ja hieman yllättäen Chardonnaysta. Viinin tuoksu on hennon päärynäinen, omenainen ja miellyttävän paahteinen. Maku on kuiva, täyteläisen hedelmäinen ja siinä erottuu kypsän sitruksen lisäksi miellyttävää pähkinän paahteisuutta. Kuplat ovat pienet ja mousse on erittäin tasapainoinen. Hyvin tehty laadukas cava, joka toimii ruokapöydässä lohi- ja jopa kanaruokien parina.

Viimeisenä, mutta ehkä laadukkaan kuohuviinin ystävän unelmalahjana suosittelemme sijoittamaan lahjarahat vuosikertasamppanjaan. Ayalan Cuvée Perle d'Ayala Millésimé Brut 2006 on hyvin kuiva, mineraalinen, melko kypsän hedelmäinen samppanja, jossa luonnollisesti myös hiivasakkojen tuomaa briossisuutta. Tämän blanc de noirs-samppanjan rypäleet tulevat grand cru-tarhoilta Aÿn kunnasta. Tämän perheomisteisen talon tuotteissa tyylikkyyttä, joka antaa vastinetta rahalle. Lahjaksi erityiselle henkilölle, joka arvostaa tasapainoista tyylikkyyttä. Tämä kestää myös ikäännyttämistä, joten sopii myös keräilijälle!

Joulukalenterin 5. luukku:Kuohuvaa itsenäisyyspäivän juhlintaan

Itsenäisyyspäivä on hyvä aihe kohottaa lasi kuohuvaa, ja seuraavassa kolme hyvää vaihtoehtoa joita kaikkia voimme suositella.

Kuva:Alko.fi

Ensinnäkin Franciacortaa: Saimme maahantuojalta näytteen Antica Fratta Franciacorta Brut:sta, ja se oli mielestämme maistuva esitys. Aromimaailmasta löytyy sitrusta, kivellistä hedelmää kuten persikkaa sekä päärynää. Samppanjaan verrattuna franciacortan tyyli on huomattavasti hedelmäisempi. Viini on lähes kuiva ja varsin hapokkaan raikas. Oiva maljaviini mielestämme, ja lisäksi tämä on franciacortaksi edullinen.

Toisena vaihtoehtona suosittelemme aina varmaa Recaredon Relats Gran Reserva Brut Naturea, josta tällä hetkellä alkossa vuosikerta 2010. Recaredolla vierailleina voimme vakuuttaa, että perheomisteinen cavatalo suhtautuu viinintekoon antaumuksella ja pieteetillä. Cavassa on sitruksista ja päärynäistä hedelmäisyyttä, fraciacortaa enemmän mineraalisuutta ja paahteisuutta. Erittäin elegantti cava, eikä hinnalla pilattu ole tämäkään.

Kuva:alko.fi

Samppanjoista Jacquesson on pitkään ollut yksi suosikeistamme. Cuvée 738 on näistä selkeästi paahteisin ja mineraalisin, ja sen tuoksussa on myös pähkinäisyyttä ja eksoottistakin mausteisuutta. Varsin runsas mutta silti luonnollisesti raikas kuohuva sopii parhaiten ruuan kanssa nautittavaksi, mutta kelpaa tällä skoolata 98-vuotiaalle Suomellekin!

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi kaikki suosittelemamme viinit ovat turvallisesti Alkon valikoimasta, jotta pystymme paremmin varjelemaan suomalaista kansanterveyttä. #alkotaxi

Recaredo relats 2010 ja kookos-kurpitsakeittoa paahdettujen kampasimpukoiden kera

Toissa viikonloppuna herkuttelimme Katrin perheen kanssa huolella. Ohjelmassa oli 4 ruokalajin menu Katrin veljen syntymäpäivän kunniaksi. Alkuun tarjosimme Kookoksella ja chilillä maustettua kurpitsakeittoa ja vaniljassa paistettuja kampasimpukoita. Resepti on meistä semmoinen takuuvarma hitti. Helppo tehdä eikä petä koskaan.Viininä tarjottiin espanjalaista cavaa recaredolta. Ihastuimme tilan tuotteisiin parin vuoden takaisella lomareissulla. Tällä kertaa maistelussa oli alkon tilausvalikoiman uutuus Relats de recaredo Gran Reserva Brut Nature 2010.

Viini on Recaredollekin uutuustuote  ja saimme tiedon viinin saapumisesta Alkoon tilalta. Tilasimmekin tätä heti pari kappaletta kotiin. Yhden heti nautittavaksi ja toisen kypsymään. Ihan putkeen ei mennyt alkon nettisivuilta tilaaminen, mutta myymälässä käynnin jälkeen saimme kuin saimmekin tilauksen tehtyä... 

Cavassa on käytetty kahta kolmesta cava-rypäleestä, macabeuta ja xarel-loa. Rypäleet tulevat täysin biodynaamiselta tarhoilta sant-sadurni di Anoain lähettyviltä.Viini on viettänyt 36 kuukautta pullossa sakkoineen, ja cava on uudelleen korkitettu toukokuussa 2014. Tilalla suosittelivat, että hiljalleen korkitettujen pullojen kannattaa antaa levätä pullossa 2-3 kuukautta ennen avaamista. Viini on myös Brut Nature eli uudelleen korkituksen yhteydessä viiniin ei ole lisätty sokeria. 

Lasissa cava on kullankeltainen ja siinä on terhakkaat pienet kuplat. Tuoksussa oli sitrushedelmiä, mineraalisuutta ja aavistus mausteisuutta. Maku oli erittäin kuiva, hyvin hapokas, mutta ei mitenkään kovin paahteinen. Maussa myös mineraalisuus ja sitrushedelmät nousivat hyvin esiin. Ennen kaikkea hyvin tasapainoinen ja miellyttä esitys. Vaikka odotukset cavalle olivat kovat, viini täytti ne hyvin ja sai kehuja koko pöytäseurueelta. Viini ja keitto toimivat myös mainiosti yhteen ja täydensivät hienosti toistensa makumaailmoja. Ehdottomasti hintansa (25.90) arvoinen. Toivottavasti saamme piakkoin recaredon tuotteita myös alkon vakiovalikoimaan. 

Kookos-kurpitsakeitto

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

1 pieni butternut-kurpitsa

1 punainen chili(ilman siemeniä)

1 sentin pala inkivääriä

2 limen mehu

2 prk kookoskermaa

1 l vettä

suolaa, mustapippuria, sokeria

Kuori kurpitsa ja poista siitä siemenet. Pilko kurpitsa reiluksi paloiksi ja paahda 250-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Kurpitsan paahtuessa pilko sipuli ja valkosipuli pieniksi paloiksi. Hienonna chili ja kuorittu inkivääri. Kuullota sipuleita öljyssä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Lisää joukkoon chilit ja inkivääri. Kuullota hetki. Lisää kattilaan paahdetut kurpitsat ja vesi. Mausta suolalla, sokerilla ja mustalla pippurilla. Keitä raaka-aineet kypsäksi. Kaada osa nesteestä pois ja aja keitto tasaiseksi sauvasekoittemalla. Lisää soseutetun keiton joukkoon kookoskerma ja kahden limen mehu. Tarkista maku ja tarjoa kampasimpukoiden kera. 

Vaniljassa paahdetut kampasimpukat 

1 kampasimpukka/syöjä

tuoretta vaniljaa

öljyä

voita

suolaa, mustapippuria 

Jos ostat pakkasesta kampasimpukoita, anna niiden sulaa rauhassa. Kuivaa kampasimpukat ennen paistamista. Laita kuumalle pannulle sekä öljyä että voita. Lisää joukkoon myös vaniljarouhe. Kun voi on sulanut lisää pannulle kampasimpukat. Niitä kannattaa heilutella hieman heti pannulle laittamisen jälkeen, jotta saat simpukat myöhemmin pannusta kauniisti irti. Paista kampasimpukoita 1-1 1/2 per puoli ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Kampasimpukat kannattaa jättää keskeltä hieman raaaksi, jotta ne eivät ole sitkeitä syötäessä. Tarjoa heti kookos-kurpitsakeiton kanssa. 

Kupliva Vappu

Vappuna oli joukko ystäviä koolla, ja joukko kuohuvia juotiin kevään kunniaksi.  Laseissa tällä kertaa pari cavaa ja yksi samppis.

Juve y Camps on kuulemma Cava-tuottajien keskuudessa kova sana, ja tämän vuoksi pullo tarttui matkaan jostakin spar-supermarketista Barcelonan sivukadulta muistaaksemme 13 euron hintaan. Gran Juve y Camps gran reserva 2008 on 42 kuukautta pullokypsytetty viini. 'Gran' on talon lippulaivaviini.

Tämä oli väriltään persikankeltainen, melko syvä. Kuplat melko pienet, mutta pirteät. Tuoksussa on selkesti siiderimäinen omena, hento ananaksinen sivujuonne mukana. Kapeasta kökkökuoharilasista paahdetta ei saa juurikaan esiin, mutta tavallisesta valkoviinilasista tuoksuun tulee mukaan jonkinlainen kaurakeksihenkinen voin/paahdetun viljan henkäys. Viinissä on varsin intensiivinen mousse, joka leväyttää aromit pitkin suuta ja kohti nenäonteloa hetkessä. Kokemus on raikkaan pirteähappoinen ja hedelmäinen, kokonaisvaltaisen suuntäyttävä. Jälkimakuun jää häivähdys tuota edellämainittua kaurakeksiä. Viini on monikäyttöinen: Hapokkuutensa ja hedelmäisyytensä vuoksi pelittää hienosti maljaviininä, mutta toisaalta melko täyteläisenä tämä kestää kyllä hyvin erilaisia hieman tuhdimminkin maustettuja mereneläviä. Meillä oli aterialla aasialaishenkistä pintapaistettua lohta, limettistä kuhacevicheä ynnä muuta vastaavaa, eikä tämä jäänyt jalkoihin. Tässä oltiin mielestäni cavuuden ytimessä: Monikäyttöinen ja miellyttävä.

Seuraavana sarjaa jatkoi Charles Heidsieckin Brut Réserve. Kolmen yleisimmän samppanjarypäleen blendi on väriltään vaalean sitruunankeltainen, selvästi edellistä haaleampi. Tuoksultaan klassisen samppanjamainen: vihreää omenaa ja kunnon autolyysipaahdetta. Suussa selvästi varautuneempi ja hienovaraisempi kuin Juve y Camps. Mineraalia löytyy enemmän, maku on pidempi. Toimi loistokkaasti muunmuassa parsan sekä suolapähkinähakkeella kuorrutettujen sinisimpukoiden kanssa. Alkon hinta vastaa laatua, mutta jos matka taittuu Viking Linella Tukholmaan niin kannattaa poimia muutama pullo mukaan kerrassaan mainiota samppanjaa todella kilpailukykyiseen hintaan.

Sitten aukesi vielä kaapin viimeinen pullo Guileran Brut Nature Gran Reservaa vuodelta 2006. Tämä on saanut lilliä pullossa hiivasakkojen päällä peräti 6 vuotta, ja sen tietysti huomaa tuoksussa ja maussa. Väriltään aavistuksen vihreään taittava keltainen. Pienet hyvin integroituneet kuplat. Tuoksussa persikkaa, päärynää, kypsää omenaa. Paahteisuus on tässä selvästi ensimmäistä cavaa voimakkaampi, shampanjamainen. Suussa terävähkö hapokkuus, mousse hienovaraisempi kuin juvessa. Maussa hedelmäisyyden ja paahteen lisäksi aavistus mineraalisuutta. Maku on pitkä, kypsien hedelmien sävyttämä. Toimi kuten Heidsieck, mutta kesti enemmän mausteisuutta ruuilta.

Kolme kuoharia tänä vappuna. Onneksi yksi oli samppanja, jolla voitiin oikeaoppisesti toivottaa kevät tervetulleeksi. Sillä kuten tiedetään, ensimmäinen samppanjalla kastamaton laiva ajoi jäävuoreen tunnetuin seurauksin, emmekä todellakaan toivo tälle keväälle ja kesälle vastaavaa kohtaloa.

Ja tulevaa alkoholisananvapausrajoitusta silmällä pitäen vannomme ja vakuutamme, että kaikista pulloista oli maksettu käypä hinta, emmekä toimi kaupallisena toteuttajina. Just in case.

Something Special

Viime viikonloppuna nautimme yhden elämämme parhaista viineistä. Viini oli hyvää sellaisenaankin, mutta erityisesti siihen liittyvien muistojen ja mielleyhtymien vuoksi: Viini ostettiin Katalonian reissulta, jolla esikoisemme oli mahassa mukana. Viini hankittiin ikään kuin hänen kunniakseen, avattavaksi syntymän jälkeen. Jälkikäteen huomasimme, että viinin rypäleet on poimittu samassa kuussa kuin tämän blogin kirjoittajat ovat alkaneet seurustella.

Tämä pullo hankittiin siis Recaredon talolta Sant Sadurnista. Kyseessä on talon lippulaiva, Turo D'en Mota. Vuosikerta oli 2001.  Kyseessä on ilmeisesti maailman pisimpään sakkojen kanssa kypsytetty cava, viini on saanut käydä toista käymistään 126 kuukautta. Tätä vuosikertaa on tuotettu vain 2770 pulloa.

Turo D'en motan tarha on alle hehtaarin kokoinen pläntti mäennyppylän kupeessa Sant Sadurnin luoteiskulmassa. Tarhalla kasvaa vanhoja Xarel-lo köynnöksiä, ja viini onkin siis sataprosenttinen Xarel-lo eikä sekoite kuten useimmat cavat. Viini on brut nature-kuiva. Ja mainittakoon vielä, että tämä on yksi niistä erittäin harvoista taloista, joissa toinen käyminen tapahtuu korkkikorkilla suljetussa pullossa.

Viini avattiin nyt viimein esikoisen syntymän jälkeen, aterialle tietysti. Aluksi maistettiin sellaisenaan: Hieno paahtoleipäisyys tuoksussa yhdistyneenä Xarel-lon hedelmäisyyteen, jota oli pitkästä iästä huolimatta uskomattomasti jäljellä: Persikkaa, hillottua sitruunaa. Kuplat olivat hyvin integroituneet, hitaasti nousevat. Ei kovin voimakasta kuplintaa, Italiassa tämä olisi ollut kenties frizzante. Maussa melko täyteläinen hedelmää. Voisuus tulee hienona tuomaan rakennetta, mutta hento pore ja hyvät hapot pitävät kokemuksen freesinä.

Viini muuttui, joka annoksella ja ajan kanssa. Alkuruokana olleet sinisimpukat houkuttelivat myös viinistä esiin teräksisiä ja mineraalisia piirteitä, kun taas hedelmä jäi enemmän taka-alalle. Tattirisotto sen sijaan oli niin täyteläinen, että se toi esiin hyvän hapokkuuden ja yllättäen hedelmäisyyden. Pääruokana tarjotun kanin parikyljyksen ja paahtojuuresten kanssa korostui pitkän ajan kuluessa integroituneet hiivan paahteiset aromit.

Kovien juustojen kassa tämä sen sijaan oli melko kamalaa, joten keskityimme Brie de Affinois (Kermaisista kermaisin brie, testatkaa!) ja tämän viinin nautintaan: Hillotut hedelmät ja raikastava hapokkuus, mahtava kombinaatio!

Tämä oli todennäköisesti yksi parhaista ellei paras koskaan maistamamme viini. Tosin pullo oli monella tavalla erityinen, joten arvostelukykymme saattaa olla alentunut. Mutta meille tämä oli erityistä.

-Katri ja Heikki- 

Hiljaiselo päättyköön! 3 viikon lomastamme vietimme puolet Suomessa ja puolet Kataloniassa, tuolla cavan, juustojen ja mahtavien meren herkkujen kotimaassa. Lähiaikoina seuraa muutamia juttuja reissusta, tämä olkoon ensimmäinen.

Kataloniassa on, kuten tunnetua melkoinen määrä DO-alueita: Allella, Empordá, conca debarbera, costers del segre, Montsant, Penedes, Pla del Bages, Priorat, Tarragona, Terra Alta ja Cava. Näistä lähinnä pääkaupunki Barcelonaa Bages, Penedes ja Allella.

Reissun aikana vierailimme kolmella viinitilalla, jotka kaikki sattuivat olemaan Penedesin alueella. Recaredon Cava-talo sijaitsee Sant Sadurni di Anoian kaupungissa kuten myös Augusti Torello Matan nuori cava-talo. Sen sijaan Pares Baltan suuri viinitalo sijaitsee Vilafranca del Penedesin kaupungissa, lähellä Torresin viinitilaa. Kaikkia näitä tiloja voimme suositella vierailukohteiksi kataloniaan suuntaaville viinituristeille. Etenkin Pares Balta oli erittäin positiivinen yllätys, aiemmin pidin lafkaa suurena pääosin bulkkiviinejä tuottavana suuryrityksenä. Alkon valikoima harhauttaa...

Aloitimme reissun Barcelonan eteläpuolella Calafellissa, joka oli näin ennen turistikauden alkua melko rauhallinen paikka. Kaupungissa sinänsä ei ollut mitään erityistä. Hotelli meillä oli varsinaisen turistirannan ulkopuolella, vanhan kaupungin huipulla noin 2 km rannalta. Tämä tiesi jokailtaista kävelyä, sillä vanhassa kaupungissa ei juuri ravintoloita ollut. Muuten kuitenkin suosittelemme hotellia ylempänä kaupungissa, näköalat ovat hienot ja saatat nähdä jopa paikallista elämää...

Rannalta löysimme kuitenkin muutaman melko mielenkiintoisen raflan, josta etenkin Massia del Platja-niminen tarjosi varsin loistavia meren herkkuja kohtalaiseen hintaan. Täällä tutustuin myös miellyttävään uuteen viinituttavuuteen. Kala- ja äyriäsruuille suositeltiin Enaten (Somontano) gewurstramineria. Suhtauduin suositukseen hieman skeptisesti, mutta kannatti kuunnella; Kuiva viini oli loistavan hapokas ja mineraalinen, kaukana odottamastani litsihillokkeesta. Jos ikinä mistään saatte tätä käsiinne, niin suosittelen lämpimästi maistamaan.

Toisena kokonaisena päivänämme suuntasimme kohti penedesin sydäntä, vilafranca del penedesiä ja sen vieressä sijaitsevaa Cava-pääkaupunkia Sant Sadurni di Anoiaa. Ensimmäinen tilavierailu oli varattu Recaredon cavatalolle. Ajelimme pitkin mutkaista pikkutietä ja saavuimme Sant Sadurniin hyvissä ajoin. Ehdimme hieman kierrellä paikallisilla markkinoilla ja juoda jälleen kupit loistavaa paikallista cafe cortadoa, johon molemmat rakastuimme jo vuosia sitten.

Recaredolla jouduimme hetken odottelemaan, ennenkö meitä kierrättänyt export manager saapui paikalle. Tämän jälkeen saimme perinpohjaisen perehdytyksen talon varsin omaperäiseen filosofiaan. Talon on perustanut  Josep Mata vuonna 1924, ja se on edelleen Matan perheen omistuksessa. Erityistä talon cavoissa on se, että kaikissa toinen käyminen tapahtuu oikealla korkilla suljetussa pullossa, ei kruunukorkilla suljetussa kuten muilla cava- ja shampanjataloilla. Tämä kuulemma on eduksi, kun viinejä kypsytetään pitkään pullokäymisen jälkeen hiivasakkojen päällä. Ja pitkään Recaredolla niitä kypsytetään, kaikkia reilusti yli gran reservan vaatimusten ja pisimmillään lähes 10 vuotta.

Meitä kierrätettiin noin tunnin ajan alkuperäisissä, perustajan käsin kaivamissa kellareissa. Kierroksen jälkeen maistoimme muutamaa talon Cavaa, Brut nature 2007 (Xarel-lo, macabeu ja parellada) ja Brut de Brut 2004 (Macabeu 2/3 ja Xarel-lo 1/3). Ensimmäinen oli kevyen paahteinen ja raikas, hyvin aperetiiviksi sopiva. Jälkimmäinen sen sijaan selkeä ruokacava, täyteläinen, mineraalinen ja paahteinen.

Maistelun jälkeen teimme vielä matkamuisto-ostoksia, ja sitten suuntaisimme eteenpäin kohti Vilafrancaa ja Pares Baltaa. Tästä loistavasta visiitistä lisää myöhemmin.