Joulukalenterin 17. luukku: Cavaa !

kuva: decantalo.com

Cavassa on huomattavasti enemmän laatuvaihtelua kuin samppanjassa: Tuotteita löytyy hyvin edullisista, laadultaan hieman heikohkoista erittäin laadukkaisiin ja samalla hintaviin. Toisaalta cavoista on mahdollista tehdä myös todellisia löytöjä, kun taas samppanjat tahtovat olla aina melko tyyriitä.

DO Cava on ollut ollut viime aikoina muutoksessa, kun osa laatutuottajista on kokenut että Cava-tuotemerkki on kärsinyt heikkolaatuisten bulkkituotteiden vuoksi inflaation. Tämän vuoksi onkin hiljattain luotu uusi laatuluokitus, Cava de Paraje Calificado. Laatutuokituksen viinit täytyy tuottaa valmistajan omien tarhojen rypäleistä ja niiden tulee kypsyä vähintään 3 vuotta hiivasakkojen päällä pullossa. Toisaalta osa tuottajista ei ole tähänkään luokitukseen tyytyväisiä, ja esimerkiksi Raventos i Blanc ei kuulu sen paremmin vanhaan kuin uuteenkaan cava-laatuluokkaan.

Ensimmäisenä suosittelemme Cavaa, jota kuulemma nautitaan useimmissa Cava-tuottajien omissa bileissä: Juvé y Campsin cavat ovat olleet pitkäaikainen luottokuohuvamme. Esimerkiksi Reserva de Familia 2013 on klassinen cava-blendi macabeosta, parelladasta ja xarel-losta. Erittäin klassinen cava: keskivertosamppista hedelmäisempi, silti sopivan paahteinen. Simply nam!

Recaredo on tuottaja, johon ihastuimme vieraillessamme heillä nelisen vuotta sitten. Talo tuottaa cavansa luomuna, kypsyttä niitä poikkeuksellisesti pullossa luonnonkorkin eikä kruunukorkin alla ja suosii hyvin  pitkää hiivasakkakypsyytystä. Brut de Brut Finc Serral del Vell 2007 on huolella kypsytetty macabeo-xarel-lo-blendi. Kypsän sitruksinen, hieman yrttinenkin aromimaailma. Loistava cava, ehdottomasti vajaan 30 e hintansa arvoinen.

Something Special

Viime viikonloppuna nautimme yhden elämämme parhaista viineistä. Viini oli hyvää sellaisenaankin, mutta erityisesti siihen liittyvien muistojen ja mielleyhtymien vuoksi: Viini ostettiin Katalonian reissulta, jolla esikoisemme oli mahassa mukana. Viini hankittiin ikään kuin hänen kunniakseen, avattavaksi syntymän jälkeen. Jälkikäteen huomasimme, että viinin rypäleet on poimittu samassa kuussa kuin tämän blogin kirjoittajat ovat alkaneet seurustella.

Tämä pullo hankittiin siis Recaredon talolta Sant Sadurnista. Kyseessä on talon lippulaiva, Turo D'en Mota. Vuosikerta oli 2001.  Kyseessä on ilmeisesti maailman pisimpään sakkojen kanssa kypsytetty cava, viini on saanut käydä toista käymistään 126 kuukautta. Tätä vuosikertaa on tuotettu vain 2770 pulloa.

Turo D'en motan tarha on alle hehtaarin kokoinen pläntti mäennyppylän kupeessa Sant Sadurnin luoteiskulmassa. Tarhalla kasvaa vanhoja Xarel-lo köynnöksiä, ja viini onkin siis sataprosenttinen Xarel-lo eikä sekoite kuten useimmat cavat. Viini on brut nature-kuiva. Ja mainittakoon vielä, että tämä on yksi niistä erittäin harvoista taloista, joissa toinen käyminen tapahtuu korkkikorkilla suljetussa pullossa.

Viini avattiin nyt viimein esikoisen syntymän jälkeen, aterialle tietysti. Aluksi maistettiin sellaisenaan: Hieno paahtoleipäisyys tuoksussa yhdistyneenä Xarel-lon hedelmäisyyteen, jota oli pitkästä iästä huolimatta uskomattomasti jäljellä: Persikkaa, hillottua sitruunaa. Kuplat olivat hyvin integroituneet, hitaasti nousevat. Ei kovin voimakasta kuplintaa, Italiassa tämä olisi ollut kenties frizzante. Maussa melko täyteläinen hedelmää. Voisuus tulee hienona tuomaan rakennetta, mutta hento pore ja hyvät hapot pitävät kokemuksen freesinä.

Viini muuttui, joka annoksella ja ajan kanssa. Alkuruokana olleet sinisimpukat houkuttelivat myös viinistä esiin teräksisiä ja mineraalisia piirteitä, kun taas hedelmä jäi enemmän taka-alalle. Tattirisotto sen sijaan oli niin täyteläinen, että se toi esiin hyvän hapokkuuden ja yllättäen hedelmäisyyden. Pääruokana tarjotun kanin parikyljyksen ja paahtojuuresten kanssa korostui pitkän ajan kuluessa integroituneet hiivan paahteiset aromit.

Kovien juustojen kassa tämä sen sijaan oli melko kamalaa, joten keskityimme Brie de Affinois (Kermaisista kermaisin brie, testatkaa!) ja tämän viinin nautintaan: Hillotut hedelmät ja raikastava hapokkuus, mahtava kombinaatio!

Tämä oli todennäköisesti yksi parhaista ellei paras koskaan maistamamme viini. Tosin pullo oli monella tavalla erityinen, joten arvostelukykymme saattaa olla alentunut. Mutta meille tämä oli erityistä.

-Katri ja Heikki- 

Hiljaiselo päättyköön! 3 viikon lomastamme vietimme puolet Suomessa ja puolet Kataloniassa, tuolla cavan, juustojen ja mahtavien meren herkkujen kotimaassa. Lähiaikoina seuraa muutamia juttuja reissusta, tämä olkoon ensimmäinen.

Kataloniassa on, kuten tunnetua melkoinen määrä DO-alueita: Allella, Empordá, conca debarbera, costers del segre, Montsant, Penedes, Pla del Bages, Priorat, Tarragona, Terra Alta ja Cava. Näistä lähinnä pääkaupunki Barcelonaa Bages, Penedes ja Allella.

Reissun aikana vierailimme kolmella viinitilalla, jotka kaikki sattuivat olemaan Penedesin alueella. Recaredon Cava-talo sijaitsee Sant Sadurni di Anoian kaupungissa kuten myös Augusti Torello Matan nuori cava-talo. Sen sijaan Pares Baltan suuri viinitalo sijaitsee Vilafranca del Penedesin kaupungissa, lähellä Torresin viinitilaa. Kaikkia näitä tiloja voimme suositella vierailukohteiksi kataloniaan suuntaaville viinituristeille. Etenkin Pares Balta oli erittäin positiivinen yllätys, aiemmin pidin lafkaa suurena pääosin bulkkiviinejä tuottavana suuryrityksenä. Alkon valikoima harhauttaa...

Aloitimme reissun Barcelonan eteläpuolella Calafellissa, joka oli näin ennen turistikauden alkua melko rauhallinen paikka. Kaupungissa sinänsä ei ollut mitään erityistä. Hotelli meillä oli varsinaisen turistirannan ulkopuolella, vanhan kaupungin huipulla noin 2 km rannalta. Tämä tiesi jokailtaista kävelyä, sillä vanhassa kaupungissa ei juuri ravintoloita ollut. Muuten kuitenkin suosittelemme hotellia ylempänä kaupungissa, näköalat ovat hienot ja saatat nähdä jopa paikallista elämää...

Rannalta löysimme kuitenkin muutaman melko mielenkiintoisen raflan, josta etenkin Massia del Platja-niminen tarjosi varsin loistavia meren herkkuja kohtalaiseen hintaan. Täällä tutustuin myös miellyttävään uuteen viinituttavuuteen. Kala- ja äyriäsruuille suositeltiin Enaten (Somontano) gewurstramineria. Suhtauduin suositukseen hieman skeptisesti, mutta kannatti kuunnella; Kuiva viini oli loistavan hapokas ja mineraalinen, kaukana odottamastani litsihillokkeesta. Jos ikinä mistään saatte tätä käsiinne, niin suosittelen lämpimästi maistamaan.

Toisena kokonaisena päivänämme suuntasimme kohti penedesin sydäntä, vilafranca del penedesiä ja sen vieressä sijaitsevaa Cava-pääkaupunkia Sant Sadurni di Anoiaa. Ensimmäinen tilavierailu oli varattu Recaredon cavatalolle. Ajelimme pitkin mutkaista pikkutietä ja saavuimme Sant Sadurniin hyvissä ajoin. Ehdimme hieman kierrellä paikallisilla markkinoilla ja juoda jälleen kupit loistavaa paikallista cafe cortadoa, johon molemmat rakastuimme jo vuosia sitten.

Recaredolla jouduimme hetken odottelemaan, ennenkö meitä kierrättänyt export manager saapui paikalle. Tämän jälkeen saimme perinpohjaisen perehdytyksen talon varsin omaperäiseen filosofiaan. Talon on perustanut  Josep Mata vuonna 1924, ja se on edelleen Matan perheen omistuksessa. Erityistä talon cavoissa on se, että kaikissa toinen käyminen tapahtuu oikealla korkilla suljetussa pullossa, ei kruunukorkilla suljetussa kuten muilla cava- ja shampanjataloilla. Tämä kuulemma on eduksi, kun viinejä kypsytetään pitkään pullokäymisen jälkeen hiivasakkojen päällä. Ja pitkään Recaredolla niitä kypsytetään, kaikkia reilusti yli gran reservan vaatimusten ja pisimmillään lähes 10 vuotta.

Meitä kierrätettiin noin tunnin ajan alkuperäisissä, perustajan käsin kaivamissa kellareissa. Kierroksen jälkeen maistoimme muutamaa talon Cavaa, Brut nature 2007 (Xarel-lo, macabeu ja parellada) ja Brut de Brut 2004 (Macabeu 2/3 ja Xarel-lo 1/3). Ensimmäinen oli kevyen paahteinen ja raikas, hyvin aperetiiviksi sopiva. Jälkimmäinen sen sijaan selkeä ruokacava, täyteläinen, mineraalinen ja paahteinen.

Maistelun jälkeen teimme vielä matkamuisto-ostoksia, ja sitten suuntaisimme eteenpäin kohti Vilafrancaa ja Pares Baltaa. Tästä loistavasta visiitistä lisää myöhemmin.