Maailman ympäri ajankohtaisesti Kataloniassa!

Myönnetään, nyt mennään siitä missä aita on matalin. Aloitimme maailmanympärimatkan Espanjasta, koska sen ruokakulttuuri on italialaisen ohella meille kaikkein tutuin. Nyt kun olemme saaneet seurata uutisia Kalalonian kenties brexitiäkin sekasortoisemmaksi äityneestä itsenäisyyspyrkimyksestä, huomasimme että tosiasiassa meille tutuin "espanjalainen" ruokakulttuuri onkin itse asiassa katalonialaista: Olemme vierailleet alueella liki kymmenen kertaa ja syöneet kaikilla matkoilla mitä erilaisimmissa paikoissa loistavaa ruokaa. Niinpä päätimme esitellä marraskuussa 3 ruokaa, jotka ovat mielestämme erittäin tyypillisiä Katalonialle.

Alkuun: Pa amb tomaquet!

4 siivua maalaisleipää
2 kuorittua valkosipulinkynttä
2 mehukasta tomaattia
oliiviöljyä
merisuolaa

Paahda leivänsiivuja niin, että pinta saa aivan aavistuksen väriä. Leipien ei pitäisi tummua. Raavi sitten leipien pintaan makua valkosipulinkynnellä. Leikkaa tomaatit puoliksi, hiero reilusti sisustaa leivän pintaan. Valuta päälle vielä oliviöljyä ja ripottele halutessasi merisuolaa. Nauti alkupalana Cavan tai rosadon kanssa.

Juomasuositus

Viiniksi suosittelemme timantinkovan hinta-laatusuhteen omaavaa Juvé y Campsin Gran Reserva Brut Naturea alkon tilausvalikoimasta. Kyseinen viini on täysin kuiva, mutta siinä on cavalle tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä joka yhdistyy hienosti pitkän pullokypsytyksen tuomaan paahteisuuteen. Tämä on meidän luottocavamme jota voimme suositella! Muita hyvinä pitämiämme katalonialaisia cava-tuottajia ovat Raventós i Blanc, Gramona, Agusti Torello-Mata ja etenkin Recaredo, jonka Turo d'en Mota on yksi upeimmista koskaan maistamistamme cavoista. Valitsetpa minkä tahansa näiden tuottajien viineistä et tule pettymään!

Joulukalenterin 17. luukku: Cavaa !

kuva: decantalo.com

Cavassa on huomattavasti enemmän laatuvaihtelua kuin samppanjassa: Tuotteita löytyy hyvin edullisista, laadultaan hieman heikohkoista erittäin laadukkaisiin ja samalla hintaviin. Toisaalta cavoista on mahdollista tehdä myös todellisia löytöjä, kun taas samppanjat tahtovat olla aina melko tyyriitä.

DO Cava on ollut ollut viime aikoina muutoksessa, kun osa laatutuottajista on kokenut että Cava-tuotemerkki on kärsinyt heikkolaatuisten bulkkituotteiden vuoksi inflaation. Tämän vuoksi onkin hiljattain luotu uusi laatuluokitus, Cava de Paraje Calificado. Laatutuokituksen viinit täytyy tuottaa valmistajan omien tarhojen rypäleistä ja niiden tulee kypsyä vähintään 3 vuotta hiivasakkojen päällä pullossa. Toisaalta osa tuottajista ei ole tähänkään luokitukseen tyytyväisiä, ja esimerkiksi Raventos i Blanc ei kuulu sen paremmin vanhaan kuin uuteenkaan cava-laatuluokkaan.

Ensimmäisenä suosittelemme Cavaa, jota kuulemma nautitaan useimmissa Cava-tuottajien omissa bileissä: Juvé y Campsin cavat ovat olleet pitkäaikainen luottokuohuvamme. Esimerkiksi Reserva de Familia 2013 on klassinen cava-blendi macabeosta, parelladasta ja xarel-losta. Erittäin klassinen cava: keskivertosamppista hedelmäisempi, silti sopivan paahteinen. Simply nam!

Recaredo on tuottaja, johon ihastuimme vieraillessamme heillä nelisen vuotta sitten. Talo tuottaa cavansa luomuna, kypsyttä niitä poikkeuksellisesti pullossa luonnonkorkin eikä kruunukorkin alla ja suosii hyvin  pitkää hiivasakkakypsyytystä. Brut de Brut Finc Serral del Vell 2007 on huolella kypsytetty macabeo-xarel-lo-blendi. Kypsän sitruksinen, hieman yrttinenkin aromimaailma. Loistava cava, ehdottomasti vajaan 30 e hintansa arvoinen.

Kupliva Vappu

Vappuna oli joukko ystäviä koolla, ja joukko kuohuvia juotiin kevään kunniaksi.  Laseissa tällä kertaa pari cavaa ja yksi samppis.

Juve y Camps on kuulemma Cava-tuottajien keskuudessa kova sana, ja tämän vuoksi pullo tarttui matkaan jostakin spar-supermarketista Barcelonan sivukadulta muistaaksemme 13 euron hintaan. Gran Juve y Camps gran reserva 2008 on 42 kuukautta pullokypsytetty viini. 'Gran' on talon lippulaivaviini.

Tämä oli väriltään persikankeltainen, melko syvä. Kuplat melko pienet, mutta pirteät. Tuoksussa on selkesti siiderimäinen omena, hento ananaksinen sivujuonne mukana. Kapeasta kökkökuoharilasista paahdetta ei saa juurikaan esiin, mutta tavallisesta valkoviinilasista tuoksuun tulee mukaan jonkinlainen kaurakeksihenkinen voin/paahdetun viljan henkäys. Viinissä on varsin intensiivinen mousse, joka leväyttää aromit pitkin suuta ja kohti nenäonteloa hetkessä. Kokemus on raikkaan pirteähappoinen ja hedelmäinen, kokonaisvaltaisen suuntäyttävä. Jälkimakuun jää häivähdys tuota edellämainittua kaurakeksiä. Viini on monikäyttöinen: Hapokkuutensa ja hedelmäisyytensä vuoksi pelittää hienosti maljaviininä, mutta toisaalta melko täyteläisenä tämä kestää kyllä hyvin erilaisia hieman tuhdimminkin maustettuja mereneläviä. Meillä oli aterialla aasialaishenkistä pintapaistettua lohta, limettistä kuhacevicheä ynnä muuta vastaavaa, eikä tämä jäänyt jalkoihin. Tässä oltiin mielestäni cavuuden ytimessä: Monikäyttöinen ja miellyttävä.

Seuraavana sarjaa jatkoi Charles Heidsieckin Brut Réserve. Kolmen yleisimmän samppanjarypäleen blendi on väriltään vaalean sitruunankeltainen, selvästi edellistä haaleampi. Tuoksultaan klassisen samppanjamainen: vihreää omenaa ja kunnon autolyysipaahdetta. Suussa selvästi varautuneempi ja hienovaraisempi kuin Juve y Camps. Mineraalia löytyy enemmän, maku on pidempi. Toimi loistokkaasti muunmuassa parsan sekä suolapähkinähakkeella kuorrutettujen sinisimpukoiden kanssa. Alkon hinta vastaa laatua, mutta jos matka taittuu Viking Linella Tukholmaan niin kannattaa poimia muutama pullo mukaan kerrassaan mainiota samppanjaa todella kilpailukykyiseen hintaan.

Sitten aukesi vielä kaapin viimeinen pullo Guileran Brut Nature Gran Reservaa vuodelta 2006. Tämä on saanut lilliä pullossa hiivasakkojen päällä peräti 6 vuotta, ja sen tietysti huomaa tuoksussa ja maussa. Väriltään aavistuksen vihreään taittava keltainen. Pienet hyvin integroituneet kuplat. Tuoksussa persikkaa, päärynää, kypsää omenaa. Paahteisuus on tässä selvästi ensimmäistä cavaa voimakkaampi, shampanjamainen. Suussa terävähkö hapokkuus, mousse hienovaraisempi kuin juvessa. Maussa hedelmäisyyden ja paahteen lisäksi aavistus mineraalisuutta. Maku on pitkä, kypsien hedelmien sävyttämä. Toimi kuten Heidsieck, mutta kesti enemmän mausteisuutta ruuilta.

Kolme kuoharia tänä vappuna. Onneksi yksi oli samppanja, jolla voitiin oikeaoppisesti toivottaa kevät tervetulleeksi. Sillä kuten tiedetään, ensimmäinen samppanjalla kastamaton laiva ajoi jäävuoreen tunnetuin seurauksin, emmekä todellakaan toivo tälle keväälle ja kesälle vastaavaa kohtaloa.

Ja tulevaa alkoholisananvapausrajoitusta silmällä pitäen vannomme ja vakuutamme, että kaikista pulloista oli maksettu käypä hinta, emmekä toimi kaupallisena toteuttajina. Just in case.