Sadonkorjuuherkkuja

Elokuu on jo nimensäkin mukaan sadonkorjuun aikaa, ja siirtolapuutarhuri saa alkaa nauttia yhä suuremmasta kirjosta. Marjoista vadelmia on poimittu pari viikkoa, kirsikat on syöty ja herukat ovat juuri kypsymässä. Karviaisia ja luumuja vielä odotellaan ja zilga-rypäleitä olisi kilokaupalla tulossa jos vain aurinkoa riittää vielä loppukesän aikana kypsyttämään tertut.

Kasvimaalta on jo parikin kuukautta saatu kaikki tarvittava salaatti, viimeisen kuukauden ajan on keräty myös pinaattia ja silloin tällöin palmukaalia. Yrttipenkki kukoistaa, etenkin salvia on pärjännyt tänä kesänä hyvin mutta myös oregano, basilika, timjami ja rakuuna kasvavat mukavasti. Vain siemenestä kasvatetut rosmariinin taimet ovat jääneet avomaalla hentoisiksi, parvekkeella sen sijaan ovat kasvaneet mainiosti. 

Sipulinvarsia käytettiin kesä- ja heinäkuu, ja nyt pikkusipulit on kerätty ja umpioitu pikkeliliemessä. Kesäkurpitsaa on saatu tasaisesti, kun tänä vuonna olemme ymmärtäneet kerätä kurpitsat pieninä niin ettei kukinta ole loppunut. 

Uusista kokeiluista fenkolit ovat onnistuneet yli odotusten ja mukulaselleritkin näyttävät maan alla pullistuvan. Perunat istutimme sikäli myöhässä, että ensimmäiset annabellet nostettiin vasta viime viikonloppuna (pakko sanoa, että tunti ennen keittoa nostettu peruna maistuu lähinnä karkilta). Salkopapu on myös tuottanut ensimmäisiä kerättäviä palkoja ja muutamia nostokokoisia porkkanoitakin on jo löytynyt. 

Oman puutarhan lisäksi satoa on korjattu metsästä: Tattivuosi muistuttaa edellistä huippuvuotta 2013, ja pitkästä aikaa herkkutatteja on riittänyt myös ravintoloille tarjottavaksi oman käsittelykapasiteetin loputtua. Olemme keränneet parikymmentä kiloa viimeisen viikon aikana salaisesta "puolen hehtaarin metsästä", joka sijaitsee pyöräilyetäisyydellä kotoa. 

Lisää kuvateksti

Viime viikonloppuna kokkailimme varsin simppelin aterian mökin ja metsän antimista: Alkuruuaksi söimme vastanostettuja perunoita ja nopsasti höyrytettyjä kasviksia voisulan ja tarator-kastikkeen kera, pääruuaksi aina toimivaa tattipastaa ja jälkiruuaksi vielä puutarhan marjoja vaniljajäätelön ja marenkien kera.  

Lisää kuvateksti

Höyrytettyihin kasviksiin ei juuri ohjetta kaivata, ja ne syntyvät luonnollisesti helpoiten perunakattilan päällä. Höyryyn heitettiin kypsymään kukkakaalin nuppuja, porkkanoita ja papuja, ja ne jätettiin selkeästi napakaksi. Myös voisula syntyy ilman ohjeita, mutta tarator-kastike lienee vähemmän tuttu. Ohjeet vaihtelevat, mutta meidän turkkilaistyyppiseen taratoriimme tuli 

1 dl saksanpähkinöitä

1 liotettu vaalean leivän viipaleen sisus

2 valkosipulin kynttä

1 sitruunan mehu

loraus oliiviöljyä

persiljaa

suolaa

Kaikki ainekset laitetaan astiaan ja surruutetaan sauvasekoittimella tasaiseksi. Koostumusta voi säätää öljyn ja sitruunamehun määrällä.

Tattipastakin pidettiin varsin yksinkertaisena. Käytimme tuoreita tatteja, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja mökin yrttejä (salviaa, timjamia ja rakuunaa). Näistä paistellaan oliiviöljyssä hyvä pohja kasarissa. Tämän jälkeen tehdään tilaa kasarin pohjalle ja nakataan sinne kukkurainen ruokalusikallinen vehnäjauhoa ja ruokalusikallinen voita. Kypsennetään jauho, lisätään sitten tippa kauramaitoa koko ajan sekoittaen ja kökköjä varoen. Maitoa lisätään pikku hiljaa kunnes suurus on kermamaista, sen voi tässä vaiheessa sekoittaa tatti-kasvishöystöön. Sitten lisätään kauramaitoa kunnes koostumus on halun kastikemainen. Lopuksi lisätään silputut yrtit, joita saa olla reippaasti. Lisäksi muutama ujo kierros mustapippuria ennen hauduttelua. 

500 g herkkutatteja

2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

pieni kesäkurppa

timjamia, salviaa ja rakuunaa

oliiviöljyä

voita

jauhoa

kauramaitoa tai kermaa

Jälkiruoka ei luonnollisestikaan kaipaa ohjetta. 

Viineinä meillä oli tattipastaa ajatellen Alkon valikoimasta puolikkaassa pullossa löytyvä Drouhin Pouilly-Vinzelles Maconais'n alueelta Etelä-Bourgognesta. Viini on kohtalaisen neutraaliarominen vihreine omenineen, kukkineen ja kivellisine vaaleine hedelmineen. Tammen tuomaa pähkinää on aivan aavistus jälkimaussa. Viini on hapokkuuksineen varsin hyvä pari tattipastalle. 

Toisena testattavana Col d'Orcia Brunello -14 myös pienessä formaatissa. (nettikaupassa pikkupullo 15 e, alkossa iso 42 e). Viini oli auttamatta liian nuori, sen hapankirsikkainen hapokkuus oli terhakkaa ja tanniinisuus sitä luokkaa, että se jätti tattipastan auttamatta jalkoihinsa. Kiva viini sinänsä, mutta tässä vaiheessa kaipaisi kaverikseen grillilihaa tai muuta tartuntapintaa.

Kiva ateria kaikkineen, etenkin kun suurin osa raaka-aineista löytyi tällä erää mökiltä ja metsästä!

Syksyinen menu juureksista

Talvi tekee tuloaan, ja loppusyksyn kotimainen sesonkiruoka on vahvasti juurespainotteista. Raikkautta saa kuitenkin sitruksista, sillä välimeren alueella appelsiinin ja mandariinin (sukulaisineen) satokausi on parhaimmillaan. Valmistimme kauden parhaista raaka-aineista kolmen ruokalajin illallisen, jonka kanssa nautimme kaapin kätköistä löytynyttä, passelin ikäistä Giacomo Fenocchion Barolo Bussiaa. Ilallisen ainekset olivat suhteellisen simppelit, mutta makua annoksiin saatiin ladattua reilusti!


Salaatti paahdetuista juureksista sekä hasselpähkinävoita

(4:lle)
400 g punajuurta (pieniä)
400 g maa-artisokkia
400 g mukulaselleriä (1 pieni)
salaattisekoitusta (tai sesongin mukaisesti hienoksi silputtua lehtikaalia, johon sekoitettu loraus öljyä ja hieman suolaa)
kourallinen hasselpähkinöitä
50 g voita
kauramaitoa (tai kermaa)
hunajaa
suolaa
mustapippuria

Harjaa kaikki juurekset hyvin. Pistele maa-artisokkiin reiät haarukalla kuoren palamisen estämiseksi. Laita ensin 225 asteiseen uuniin mukulaselleri puoleksi tunniksi, lisää sitten punajuuret ja 10 minuutin päästä maa-artisokat. Mukulaselleri kypsyy reilussa tunnissa, ja muiden juuresten pitäisi olla tässä vaiheessa myös kypsiä. Jos juurekset meinaavat palaa, laske ne aivan uunin alatasoon ja peitä tarvittaessa foliolla. Kun ovat kypsiä, ota uunista ja anna jäähtyä. Mukulaselleri täytyy kuoria, muita juureksia ei jos olet harjannut hyvin. Pilko juurekset suupaloiksi, ripottele päälle suolaa maun mukaan ja laita odottamaan.

Juuresten kypsyessä tee hasselpähkinävoi: Laita valurautapannuun 50 g voita ja paista sitä semikuumalla levyllä kunnes alkaa ottaa aavistuksen väriä. Lisää pannuun pähkinät ja paistele vielä minuutti. Kaada ruskistunut voi ja pähkinät sauvasekoittimen käyttöön soveltuvaan kippoon, lisää ensin 0,5 dl kauramaitoa ja soseuta. Lisää kauramaitoa, kunnes seos on kastikemaisen valuvaa. Lisää noin 1 rkl hunajaa, pari kierrosta pippuria ja maun mukaan suolaa.

Kokoa salaatti: Kastikkeen voi laittaa pohjalle tai päälle. Salaattisekoitusta kourallinen kullekin lautaselle, paahdetut juurekset päälle. Annos on simppeli mutta herkullinen, sillä ruskistetun voin ja hasselpähkinän runsas, aivan aavistuksen bitterinen yhdistelmä on loistava pari uunissa makeutuneille juureksille.

Punajuuriohratto

500 g punajuuria
2 salottia
3 kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
1,5 dl ohranjyviä
1/2 plo valkoviiniä
litra kasvislientä
1 laakerinlehti
1 rkl timjamia
pari kierrosta mustaa pippuria
suolaa
1 dl raastetta kovasta vuohenjuustosta (tai pehmeää vuohenjuustoa sellaisenaan)

Paahda huolella harjatut punajuuret uunissa kuten edellisessä ohjeessa. Ota uunista, pilko ja soseuta sauvasekoittimella. Hienonna salotti ja kuullota tilkassa oliiviöljyä. Lisää lopussa valkosipulit ja kuullota vielä minuutti. Sekoita sipuliseos punajuurisoseen joukkoon, lisää timjami ja pippuri.

Laita kasvisliemi porisemaan, lisää siihen laakerinlehti. Kuullota ohraryynejä reilussa oliiviöljylorauksessa pari minuuttia kunnes alkavat ottaa hieman väriä. Lisää viini ja anna imeytyä. Lisää kasvislientä pari kauhallista kerrallaan. Kun ohra alkaa hieman pehmetä, lisää punajuurisose. Anna porista ja lisäile kasvislientä kunnes ohratto on kypsää. Lisää lopuksi juusto, mausta suolalla ja tarjoa heti.

Appelsiini-Mallaskakku

1 dl kaljamaltaita
2 appelsiinia
1 dl vettä
3 munaa
100 g voita
3 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljauutetta tai tanko raaputettuna

Raasta toisesta appelsiinista kuori ja purista molemmista mehu. Laita mehu, kuori ja vesi kattilaan ja kiehauta. Laita kaljamaltaat likoamaan appelsiiniveteen, lisää vanilja ja paloiteltu suklaa ja anna jäähtyä. Erottele munat. Vatkaa keltuaiset ja 2 dl sokeria vaahdoksi. Sulata voi pehmeäksi ja vatkaa joukkoon. Vatkaa valkuaiset ja loppu sokeri kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahdot sekaisin. lisää jäähtyneet maltaat vaahtoihin. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, kääntele joukkoon. Kaada jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 175-asteisess uunissa noin tunti alatasolla kunnes on keskeltäkin kypsää. Jäähdyttyä koristele appelsiininlohkoilla ja tomusokerilla.

Aterian alkuun nautittiin juuressalaatin kanssa varsin paahteista samppanjaa, joka toimi tämän parina hyvin. Jos ei halua kuohuvaa, niin jokin kunnolla tammitettu chardonnay ajaa myös asian varsin mukavasti. Alkosta löytyy vaikkapa pikkupullo Joseph Drouhinin Rullya, joka on varsin paahteinen ja pähkinäinen aromeiltaan ja suussa varsin runsas.

Ohraton kaverina meillä oli siis Baroloa, jonka aromimaailma oli varsin klassista tervaa, yrttejä ja kukkaisuutta. Tämän reilu 10-vuotiaan viinin tanniinit olivat edelleen runsaat, mutta kuitenkin jo nautittavaksi pehmenneet. Viini toimi hyvin juurevan ohraton kanssa, ja sen edelleen kohtalaisen kulmikas rakenne oli hyvä vastapari juuston runsastamalle ruualle. Alkon Baroloista voisi heittää pikkupullosuosituksena Ettore Germanon Serralungan, joka on edelleen nuori mutta pikkupullossa kenties nopeammin kypsynyt. Varman laatutuottajan viini.

Jälkiruualle sopii joko tuhti stout tai tietysti myös portviini, koska suklaa ja appelsiini!

Tällaisella taklattiin yksi syksyisen synkkä viikonloppu, ja toimivathan nämä vaikka pikkujouluissa jos sellaisia on suunnitteilla!

Siirtolapuutarhurin satokausi huipussaan!

Virallinen kesä alkaa olla takana, joskin kaikki varmaan toivomme että syksystä tulee viime vuosien tapaan lämmin ja pitkä. Kevät ja alkukesä on siirtolapuutarhalla maanmuokkauksen, kylvöjen ja istutusten aikaa, keskikesä ainakin tänä vuonna kasteluintensiivistä kasveista huolehtimista. Toki joidenkin kasvien satoa on saatu jo pitkin kesää, mutta nyt loppukesällä ja alkavana syksynä päästään toden teolla nauttimaan työn tuottamasta tuloksista.

Kesän mittaan satoa saatiin ensimmäisenä nopeakasvuisesta rucolasta ja retiiseistä, pian myös istukkaista kasvatettujen sipulien varsista. Myös raparperipuskasta napsitut varret olivat alkukesän herkkuja. Yrteistä saatiin ensimmäisenä tilliä juhannukseksi, tuossa vaiheessa vielä torilta ostettujen perunoiden kaveriksi. Kuitenkin jo pari viikkoa juhannuksen jälkeen syötiin ensimmäiset oman maan annabelle-lajin perunat, joita oli rakkaudella esikasvatettu sisällä. Samaan aikaan päästiin harventamaan myös salaattipenkistä syötävää, ja mangoldikin tuotti ensimmäisiä korjuukelpoisia lehtiä heinäkuun alkupuolella.

Yrteistä lehtipersilja on ollut satoisa tavanomaiseen tapaan, sitä on kerätty tasaisesti heinäkuun puolivälistä alkaen ja pakkasessa onkin jo persiljapusseja talven tarpeiksi. Monivuotista lipstikkaa on käytetty alkukesästä alkaen mausteena, ja sitä on myös kuivattu talven varalle. Taimena istutetut timjami, rosmariini, salvia ja rakuuna ovat jykevöityneet keräämiskuntoon heinäkuun aikana (runsaan kastelun turvin). Myös uusi kokeilu oliiviyrtti on löytänyt keittiössä paikkansa välimeren henkisten, tomaattisten ruokien mausteena: Yrtin aromi todella muistuttaa hyvin läheisesti vihreää oliivia. Salviaa on kuivattu runsain mitoin, rosmariini saa vielä kasvaa ennen syksyä.

Tänä vuonna pensaspavut ja sokeriherneet tuottivat myös hyvän sadon heinäkuun lopulta alkaen, ja samaan aikaan alkoi lehtikaali työntää tukevampia ja korjuukelpoisia lehtiä. Nämä kaikki ovat olleet mukava lisä ruuanlaitossa, sillä etenkään tuoreita suomalaisia sokeriherneitä ei juuri ole saatavilla. Lehtikaalia löytyy nykyisin marketeistakin, mutta suoraan penkistä poimittu on kyllä erilaista, ainakin omassa mielessä. Kesäporkkanat kasvoivat kunnolliseen korjuukuntoon myös heinäkuun lopussa.

Marjoja siirtolapuutarha myös tuottaa, etenkin vadelmia: 15 metrin mittainen raja-aitana toimivasta vadelmapensaasta on kerätty kymmeniä litroja marjaa heinäkuun puolivälistä aina elokuun viimeisiin päiviin saakka. Vadelman satokausi oli tänä vuonna harvinaisen pitkä. Musta- ja punaherukkaa tuli molempia melko vähän, koska pensaat uudistettiin pari vuotta sitten. Karviaispensaasta saatiin kymmenisen litraa makeita marjoja, ja resepti-ideana karviaisista keitetty marmeladi oli juustojen kanssa vahva yhdistelmä. Myös luumupuu tuotti tänä vuonna ensimmäiset hedelmät, viitisenkymmentä pientä luumua jotka olivat parhaimmillaan hieman hapokkaana juuri syömäkelpoisiksi kypsyttyään.

Omenia tulee taas valtavasti, toisen puun punaiset tuntemattomat ovat jo kypsiä ja niistä on tehty useampi satsi mehua omalla pikku puristimella. Tänä vuonna sijoitimme  käsikäyttöiseen pieneen omenanrouhijaan, joka on helpottanut mehuntekoa huomattavasti: enää ei tarvitse hakata omenia murskaksi kirveenhamaralla.

Parvekkeella ovat tomaatit kypsyneet tänä vuonna hyvin, kuten myös punaiset ja keltaiset paprikat. Pari basilikapuskaa alkaa muistuttaa näin loppukesästä lähinnä pieniä puita, ja tasaisella keruulla ne on onnistuttu pitämään kukkimattomina. Jokasunnuntaiset margaritanpäälykset on siis vielä toistaiseksi turvattu.

Seuraavaksi maistelukuntoon tulevat ensimmäiset 3-vuotiaan Zilga-köynnöksen tuottamat viinirypäleet, jotka kypsynevät kunnolla viikon parin sisällä. Myöhemmin syksyllä tulee vielä maa-artisokkakausi, nuo auringonkukan sukulaiset kukkivat parhaillaan mikä tietää sitä, että pian mukulat ovat kehittyneet. Viime vuonna kuitenkin totesimme, että liian aikaisin ylös otetuissa maa-artisokissa ei ole samaa maun syvyyttä kuin loppusyksyllä nostetuissa. Tänä vuonna odotamme kärsivällisesti!

Kevättä lautasella!

Kevät on ruokaihmiselle Suomessa ehkä se hienoin vuodenaika: Kesällä ja syksyllä satoa tulee runsaammin, mutta kevät tulee pitkän, juuresvoittoisen talven jälkeen ja tuo monia tuoreita kotimaisia raaka-aineita tullessaan. Siirtolapuutarhan raparperipuska on jo mittava, lipstikka nousi toukokuun alussa ja ojanpiennar puskee jo parikymmensenttistä rapsakkaa horsmanvartta. Pienen metsäkierroksen tuloksena löytyi myös muutamia korvasieniä, ja näistä emmeistä syntyi keväisiä makuja useamman annoksen verran.

Lipstikkakeitto (alkuruoka 4:lle)

200 g perunoita
1,5 dl silputtua lipstikkaa (varret mukana ok)
5 dl kauramaitoa (ikaffe on hyvä ja täyteläinen)
1 valkosipulin kynsi
1 tl sokeria
suolaa javalkopippuria

Keitä perunat vedessä kypsäksi. Kuoriminen on turhaa jos ovat uusia perunoita. Laita kauramaitoon lipstikka, valkosipuli ja perunat, kiehauta viitisen minuttia ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile krutonkien kera.

Muhennettua korvasientä ja perunaa (alkuruoka 4:lle) 

12 pientä uutta perunaa
300 g korvasieniä harjattuna ja kahteen kertaan keitettynä
2 dl kermaa tai kaurakermaa
3 kuusenkerkkää
10 rakuunanlehteä
valkopippuria ja suolaa

KORVASIENET TULEE KEITTÄÄ KAHTEEN KERTAAN: 300 grammaa sieniä litrassa vettä. Keitä sieniä 10 min, huuhtele hyvin, vaihda vesi ja keitä toiseen kertaan 5 minuuttia. Huuhtele jälleen. Ota sienet vedestä ja purista ylimääräinen vesi pois. Laita sienet silputtuna kattilaan kerman kanssa ja keitä kasaan. Mausta lopussa hienonnetuilla kerkillä, rakuunalla ja suolalla sekä pippurilla. Tarjoa keitettyjen uusien perunain kera.

Keväinen perunasalaatti ja savumuikkuja (neljälle)

800 g uusia perunia keittettynä
2-3 isoa raparperinvartta
100 g horsmanvarsia
nippu sipulia
200 g varhaiskaalia
2 dl ketunleipiä
0,5 dl valkoista balsamicoa
0,5 dl oliiviöljyä
1rkl sokeria
1 rkl dijon-sinappia
10 g suolaa

Kuori ja pilko raparperit 1 cm paloiksi. Kuumenna etikka kiehuvaksi, sekoita siihen suola ja sokeri sekä dijon. Kaada raparperien päälle ja anna tekeytyä 10 minuuttia. Pilko sillä välin muut ainekset (paitsi ketunleivät jotka lisätään juuri ennen tarjoilua suoraan lautaselle), sekoita perunoiden kanssa ja kaada päälle raparperi-etikkaseos sekä öljy niskaan. Kääntele varovasti ja anna makujen tasoittua tunti pari.

Tarjoa perunasalaatti savumuikkujen (tai -silakoiden) kassa, koristele annos ketunleivillä.

Kaura-raparperipaistos

100 g voita
200 g kaurahiutaleita
0,5 tl suolaa
4 raparperinvartta
10 mansikkaa
1 dl sokeria

Pilko kylmä voi ja nypi se suolalla maustettujen kaurahiutaleiden joukkoon. Levitä kaura-voiseos pienten vuokien (tai yhden isomman) pohjalle, kuori ja pilko raparperit päälle. Silppua vielä mansikoita kruunuksi,  ripottele päälle sokeri ja paista 225 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa!

Sisilialainen ruokakulttuuri tarjoaa todellisia elämyksiä kulinaristille!

Olemme pitäneet aina Italialaisesta ruuasta, mutta taannoisella matkalla ihastuimme korviamme myöten Sisialaiseen ruokakulttuuriin tai ainakin siihen pieneen osaan mitä siitä koimme. Matkaoppaana yhtenä päivänä Catanian toreille ja ruokakauppoihin oli Tampereen parhaan ruokakaupan -Culinaria Keittiöelämää- omistaja miehensä kanssa.

Olimme sopineet treffit catanian torille aamulla,  ja sieltä aloitimmekin koko päivän kestävän seikkailun Catanian toreilla ja ruokaputiikeissa. Aloitimme päivän kiertelemällä pescateria-torilla ihaillen hedelmä-ja vihanneskojujen tarjontaa. Elokuussa sesongissa olivat persikat, viikunat, tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat (myös kesäkurpitsan kukat). Tässä kohtaa iski kateus Sisilian loppukesän sadon runsautta kohtan ja esiahdistus tulevaa talvea ajatellessa.

Valtaosaa tuotteista löytyy tuontitavarana myös Suomesta, mutta monet hedelmät poimitaan vientin raakoina koska ne eivät kypsänä kestä kuljetusta: Persikat esimerkiksi maistuivat tuolla aivan erilaiselta kuin Suomessa.

Kävimme myös vierailemassa oppaamme luottopähkinäkauppiaan luona, missä saimme maistaa niin  erilaisia tuoreita pähkinöitä kuin heidän auringossakuivattuja tomaattejaankin. Samalla saimme tietenkin reseptejä eri tuotteille kaupan päälle. Pistaasipähkinä oli selvästi Sisilian juttu, sitä oli lähes joka ruuassa. Ehkä oudoimpia olivat pistaasilla täytetyt makkarasuolet, jotka oli vielä leivitetty pistaasipähkinöissä.

Kalatorit olivat Cataniassa myös todella huikeat ja näkemisen arvoiset. Voisin veikata, että vastaavanlaiset torikojut eivät menisi Eviralle läpi Suomessa. Nyt sesongissa näyttivät olevan ainakin sinisimpukat, joita oli kaikkialla tarjolla edulliseen 3€/kg hintaan. Helle oli vierailupäivänä aikamoinen ja raikas Seltz (soodavettä, limeä ja tarvittaessa suolaa) sillanalusbaarissa nauttina virkisti mukavasti. Kävimme kierroksen päätteeksi vielä lounaalla Mm!!...-nimisessä trattoriassa, jossa ruoka oli todella herkullista. Maistelimme ainakin mustekalaa caponatan kanssa, merenelävistä tehtyä carpacciota, pasta vongolea ja kokoisena grillattua kalaa. Kaikki todella herkullisia. Paikalla on vieressä myös oma viinikauppa, josta kävimme valitsemassa lounaan juomat. 2 loistavaa etnan valkkaria ja yhden roseen, joista saimme otettua loput kotiin. Suosittelemme pöytävarausta sekä lounaalla että illallisella.

Ensimmäisen caponatamme nautimme siis Mm!!...:ssa, mutta saimme useita loistoversioita myös myöhemmin reissullamme. Joka ravintolalla tuntui olevan hieman erilainen versio tästä sisilialaisesta munakoiso-tomaattiruuasta, mutta kaikki toimivat upeasti. Useimmat versiot olivat kuitenkin hieman makeahkoja, sillä niihin oli lisätty rusinoita. Monissa oli myös pinjansieminiä, jotka sopivat pataan oivalisesti. Osassa oli kapriksia, osassa oliiveja ja osassa molempia. Yrttimausteet vaihtelivat basilikasta persijaan. Aiemmin kotona valmistamaamme nähden uusi juttu olivat kuitenkin rusinat, jotka tulevat jatkossa kuulumaan omaankin reseptiimme.

Sekä caponatasta että monien ruokien pistaasista tulivat mieleen Pohjois-Afrikkalaiset ja Lähi-Idän vaikutteet. Vielä selvemmin tämä nousi mieleen syötyämme kania, jonka makeahko liemi olisi mainiosti voinut olla marokkolainen tagine.

Suomessa olemme tottuneet siihen, että raaka-aineet tulevat ympäri maailmaa. Sisiliassa ruoka oli paikallisempaa ja oman kylän tuotteista oltiin selvästi ylpeitä. Toreilla kasvikset oli usein merkitty kylän mukaan, esimerkiksi "pomodori di Catania". Myös juustot olivat usein paikallisia. Ja vaikka rannikolta on vain puolen tunnin ajomatka Etnan rinteille, ei korkeammalla sijaitsevista ravintoloista juuri mereneläviä löytynyt: Kalaa ja äyriäisiä sai rantaravintoloista, vuorilta sen sijaan lammasta, kania, kanaa ja tatteja.

Loistavia kasviksia sen sijaan tuntui olevan joka paikassa: Tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat olivat sesongissa, ja niitä oli kaikkia kymmeniä erilisia. Etenkin tomaatit olivat niin kypsiä, että suomalaiset kypsät kesätomaatitkin kalpenevat rinnalla. Kesäkurpitsat oli usein kerätty aivan pieninä vain sentin paksuisina nakkeina, ja niihin saatiin paahtamalla upea maku. Monissa vihanneskaupoissa myytiin myös valmiiksi hiillostettuja munakoisoja, sipuleita ja paprikoita kastikkeiden ja patojen pohjaksi.

Juustoista täytyy mainita ricotta, jota Sisiassa saa useammassa muodossa. Usein se tehdään lampaanmaidostaa, joskus lehmän. Ricottaa saa tuoreena, uunissa paistettuna ja kovana, pastan päälle raastettavana ricotta salatana. Tuore ricotta oli kuitenkin aina tuoretta ja ilmeisen paikallista.

Ricottaa sai usein osana antipastolautasta, johon kuului sen lisäksi monesti pieni annos caponataa, ricottalla täytettyjä keskäkurpitsarullia tai paahdettua/friteerattua kesäkurpitsaa ja/tai munakoisoja. Toisinaan kasviksia sai myös marinoituna. Useimmiten lautasella oli myös pari palaa kovaa (usein provola-) juustoa sekä pari siivua salamia.

Majoituimme reissun aikana yhden yön lentokentän vieressä olevassa hotellissa ja 5 yötä paikallisella farmilla Airbnb:n kautta. Majapaikka oli valittu tietenkin niin, että läheltä löytyi sekä mielenkiintoisia kävelyreittejä että viinitiloja. Sellaisessa maastossa meidän porukka on onnellinen. Kävimme useampana päivänä kävelemässä Etnan jylhillä rinteillä ja ihailemassa tulivuorenpurkausten aikaansaannoksia. Farmilla oli majoitusta reilulle kymmenelle hengelle, mutta heidän pääelantonsa tulee hedelmien viljelystä. Tilaa voimme lämpimästi suositella lapsiperheille: Meidän 4-vuotiaamme oli ihan fiiliksissä siitä, että sai päivittäin syöttää tilan kanoja ja aaseja. Lisäksi isäntäperhe farmilla oli todella mukava ja puhui todella hyvää englantia.

Päädyimme isäntäperheen kanssa myös sunnuntailounaalle Motta Camastran pikkukylään, jossa paikalliset mammat järjestävät sunnuntailounaita nimellä Il borgo in festa. Lounaan idea on, että kattaus maksaa 20€/hlö ja se sisältää 4 ruokalajia kylän perinneruokia+juomat. Lounas alkaa yhden mamman kotoa ja jatkuu toisen mamman luona kylässä kieräen. Aivan mahtava tapahtuma, jossa päädyt todennäköisesti syömään loistavaa ruokaa tuntemattomien seurassa. Samalla pääset tutustumaan paremmin Sisilian ruokakulttuuriin ja paikalliseen elämään. Kylän mammat ovat perustaneet tapahtuman, jotta sisiliassa hieman tuntemattomampi kylä pääsee paremmin esille. Projekti on poikinut mammoille myös catering-keikkoja ja esiintymisiä eri tapahtumissa. 

Kaiken kaikkiaan Sisilia oli viinin ja ruuan ystävälle mahtava lomakohde: Potentiaalisesti katastrofiset nälkäkiukun sanelemat pakkopysähdykset sattumanvaraisiin tienvarsikuppiloihin osoittautuivat useammin kuin kerra upeiksi ruokakulttuurikokemuksiksi. Ruoka oli paikallista,  tuoretta ja aitoa. Ja viinit etenkin Etnalta ovat oman postauksensa arvoisia! 

Maailman ympäri Italiassa: Tattirisottoa!!!

Elokuussa alkaa Suomesta löytyä herkkutatteja, joten tämä italialaisten herkku on Suomessa nyt sesonkiruokaa. Italiassa tatteja löytyy etenkin Alppiseuduilla ja Apenniinien vuorilta, ja tiettävästi ihmisiä kuolee silloin tällöin tattionnettomuuksissa, kun innokkaat sienestäjät ryntäävät jyrkille rinteille aamuhämärissä päästäkseen apajille ennen muita.

Herkkutattirisotto: 

4:lle
2 dl risottoriisiä (itse käytämme risottoon Bomba-paellariisiä)
vajaa litra kasvislientä
1 dl raastettua pecorinoa
2dl valkoviiniä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
puoli kiloa herkkutattia sekä muutama pieni ja napakka koristeeksi
persiljaa
salviaa
suolaa
öljyä

Valmista ensin pikkutateista koristeet: Leikkaa parin millin siivuiksi ja paista matalahkossa lämmössä runsaassa öljyssä kunnes ovat hieman rapsakoita. Nosta sivuun paperille ja ripottele päälle suolaa.

Silppua sipuli ja valkosipuli hyvin hienoksi. Freesaa hetki öljyssä. Lisää hienonnetut tatit, jatka paistamista kunnesenimmät nesteet ovat haihtuneet. Kaada pannulta sivuun odottoamaan. Lämmitä kasvisliemi kiehuvaksi. Freesaa kasarissa riisiä, kunnes jyviin alkaa ilmestyä ensimmäisiä rusehtavia läiskiä. Lisää viini, annan imeytyä. Lisää kuumaa kasvislientä pari desiä kerrallaan, kunnes jyvät alkavat hajota. Pidä koostumus löysähkönä. Lisää lopuksi tattiseos riisien ollessa vielä aavistuksen raakoja, annan pehmetä sitten vielä hetki. Voit tehdä risoton etukäteen tähän vaiheeseen ja kypsentää sen loppuun juuri ennen tarjoamista. Kun riisit ovat kypsiä (purutuntumaa pitää jäädä kohtalaisen reilusti), lisää juusto ja silputut yrtit. Nosta lautaselle, koristele tattisiivuilla.

Juomasuositus

Viinisuositus on pitkällinen suosikkimme, Fontanafreddan Langhe Nebbiolo. Laadukas nuorempi ja raikas nebbiolo, jonka hapokkuus ja runsas tanniinisuus leikkaavat hyvin runsasta risottoa. Nebbiolon kukkainen ja hieman tervainen aromimaailma on kuin tehty tattien pariksi!

Lokakuuun kausimenu kokonaisuudessaan

Hups, joko kohta on marraskuu ja kaksi kuukautta tätä vuotta jäljellä. Mihin tämä vuosi oikein katosi?

Joka tapauksessa lokakuu vetelee viimeisiään ja olisi taas kausimenun koosteen aika. Tässä kuussa herkuteltiin kurpitsalla, palsternakalla ja juustoilla. Menusta tuli vahingossa lihatonta lokakuutakin viettävälle varsin mukavaa kokattavaa. Katri on ollut tämän kuun myös lihattomalla lokakuulla ja vaikeinta on ollut töissä, jossa kasvisvaihtoehdot ovat olleet hieman suppeammat. Lihattoman lokakuun aikana myös kotona on kätevästi saatu lapsi syömään enemmän kasviksia ja tuloksia alkaa pikkuhiljaa myös sillä saralla tulemaan. Kuukausi ilman lihaa opetti Katrille ainakin sen, että ilmankin tulee hienosti toimeen ja kasvisruoka on oikeasti hyvää. Kiitos tästä kuuluu ensisijaisesti Heikille, joka oikeasti osaa tehdä todella hyvää ruokaa myös ilman lihaa.

Alkuruuaksi kurpitsakeittoa

Pääruuaksi palsternakkarisottoa kylmäsavulohella

Jälkiruuaksi juustoja

Onko lukijoilla toiveita mitä haluaisitte meidän tekevän marraskuun satokauden tuotteista?

Huhtikuun kausimenu: Alkuun parsaa, lohta ja voiherakastiketta

Varma kevään ensimerkki meidän perheessä on eurooppalaisen parsan saapuminen kauppohin. Huhtikuu on meillä yleensä kuukausi, jolloin syömme melkein jokaisella aterialla parsaa. Niin paahdettuna, keitettynä, piirakassa kuin salaatin joukossakin. Blogista löytyy sesongin parhaasta raaka-aineesta lisääkin reseptejä, mutta tällä kertaa yhdistimme parsalle lohiconfitin ja voiherakastikkeen. Yksinkertaista, mutta todella hyvää.

Parsaa, lohiconfit ja voiherakastiketta

Parsat

3-4 parsaa/syöjä

suolaa

vettä

Kuori parsat ja poista mahdollinen kova osa varresta. Keitä parsat isossa kattilassa kiehuvassa vedessä 2-3 minuuttia riippuen parsojen paksuudesta. Jäähdytä kylmän veden alla heti, jotta väri säilyy nättinä parsoissa. 

Voiherakastike

100 g voita

suolaa

Sulata voi. Anna heran laskeutua pohjalle. Kaada päältä mahdollisimman paljon kirkastettua voita erilleen purkkiin (kannattaa säästää jääkaapissa paistamiseen). Mausta hera suolalla.

Lohiconfit

50 g lohta per syöjä

litra rypsiöljyä 

sitruunan kuori

Laita sitruunan kuori öljyyn ja lämmitä se 65-asteiseksi. Laita annospaloiksi leikattu lohi öljyyn. Laita 65-asteiseen uuniin tunniksi. Nostele kiinteytyneet palat öljystä. 

Kokoa annos vaikkapa kuvan mukaan.

Lisäksi tarjosimme annoksen kanssa kirjolohenmätiä ja paahdettua lohen nahkaa, mutta ne eivät ole pakollisia. Nahan saa paahdettua hiljaisella lämmöllä öljyssä valurautapannulla.

Juomasuositus

Tällä kertaa suosittelemme parsalle alkon valikoimaan keväällä saapunutta Hattingley Valleyn kuivaa englantilaista kuohuviiniä. Viini sopi kuin nakutettu annokselle ja annos nosti viinin maun selkeästi uudelle tasolle. Oivallinen yhdistelmä, jossa viinin kuivuus ja raikkaus leikkasi mainisti voiherakastikkeen raskautta. Viini ei itse asiassa sellaisenaan ollut kovin vaikuttava, mutta annosyhdistelmä nosti sen uudelle tasolle.

Kurpitsa-vuohenjuustopiirakassa maistuu sesongin paras raaka-aine

Tytön 2-v synttäreille tuli tehtyä vahingossa niin hyvää suolaista piirakkaa, että laitetaan ohje myös blogiin. Kurpitsa on yksi syksyn parhaista kasviksista, josta olen oppinut tykkäämään vasta parin viimeisen vuoden aikana. Todella monipuolinen raaka-aine, joka taipuu niin suolaisiin kuin makeisiin herkkuihin.

Kurpitsa-vuohenjuustopiirakka (yksi normaalikokoinen piirakkavuoka)

1 kpl suolaista piirakkapohjaa (voit tehdä pohjan myös itse)

Täyte:

1/2 butternut-kurpitsaa
1 iso sipuli
1 pkt pehmeätä vuohenjuustoa
1/2 pkt manchegoa
2 kanamunaa
2 dl maitoa
suolaa
mustapippuria
50 gr manteleita

Paahda kuoritut ja kuutioiksi leikatut kurpitsanpalat+samankokoiset sipulinpalat uunipellillä n.200asteessa 15-20 minuuttia. Kurpitsat ovat valmiita, kun ovat pehmenneet ja saaneet hiukan väriä. Levitä sulanut piirakkapohja piirakkavuokaan. Laita pohjan päälle kurpitsat+sipulit, levitä päälle pehmeä vuohenjuusto ja pienemmäksi rouhitut mantelit. Sekoita kulhossa maito, kananmunat ja mausteet. Kaada maito-munaseos piirakan täytteen päälle tasaisesti. Raasta piirakan päälle vielä juustoa ja paista piirakka 200 C noin 40 minuuttia, kunnes juusto on kauniisti paahtunut ja muna-maitoseos hyytynyt. Tarjoa piirakka vihreän salaatin kanssa.