Priorat. Taas.

Edellisestä visiitistä (ja blogijutusta) on jo kolme vuotta, joten on siis aika jälleen hehkuttaa Prioratin hienoutta.

Meillä oli siis Katalonian reissulla vuokralla asunto Castelldefelsistä asunto, ja alun perin olimme ajatelleet että teemme sieltä vierailuja läheisille Penedesin viinitiloille. Juuri ennen reissua päätimme kuitenkin varata yhden hotelliyön meille läheisen Prioratin viinialueen "pääkaupungista" Falsetista.

Gratallops, taustalla montsantin massiivi.
Huomaa maaperän värin muutos massiivin
rinteessä!

Castelldefelsistä (tai Barcelonan lentokentältä) ajaa Falsetiin puolisentoista tuntia. Olimme sopineet käynnin pienelle Celler Devinssin viinitilalle, jossa olemme käyneet joka reissulla. Devinssi sijaitsee Gratallopsissa, joka on Prioratin kylistä kenties tunnetuin: Siellä on muun muassa Clos Mogador.

Lähdimme ajamaan aamulla ja olimme Gratallopsissa perillä kymmenen maissa. Matkalla ajoimme Falsetin ohi ja jatkoimme siitä ohi Siurana-joen laaksossa sijaitsevan Mas Martinetin viinitilan Prioratin sydämeen Gratallopsiin. Olemme saapuneet kylään muutamaan kertaan kävellen ja useita kertoja autolla, ja kylää ympäröiville rinteille levittäytyvät karut viinitarhat ovat aina yhtä upea näky.

Kävimme kahvilla kukkulalla sijaitsevan Gratallopsin kylän 'huipulla' hotelli cal de llopissa. Muistimme heti, miksi rakastamme aluetta (maisemien ja viinien lisäksi): Ihmisten ystävällisyys on Barcelonan seudun peruskohteliaseen suhtautumiseen verrattuna kuin toiselta planeetalta. Prioratissa ollaan maalla, ja ihmiset ovat aitoja.

Pengerrettyjä tarhoja Gratallopsin ympärillä

Kahvin jälkeen Devinssille, jossa maistelimme (aikanaan Pietarista emigroituneen) PR-vastaavan Jordin kanssa talon viinit, joihin oli tullut uusia tuttavuuksia:

Mas de Les Valls Blanc on kuiva täyteläinen viini, johon käytetään Pedro Ximenes - Garnacha Blanca-sekoitusta. Jännittävä hieman mantelinen, yrttinen ja mineraalinen viini, joka toimii hyvin esimerkiksi alueella suosittujen kanaruokien kanssa.

Valikoimaan oli tullut myös Montsantin alueen viini 1068 D'Illia, joka oli varsin hedelmäinen ja täyteläinen. Garnacha-rypäleet kasvavat savimaalla, ja viinissä oli runsaasti etäisesti merlot'sta muistuttaavaa maanläheisyyttä yhdistettynä kevyeen savuisuuteen. Viini oli varsin pehmeä eikä aivan meidän suuhumme istuva.

Hienoin uutuus oli kuitenkin vin doux naturel, joka oli syntynyt vahingossa tilan CS-tarhojen kypsyttyä hieman yli. Rypäleet jätettiin riippumaan ja konsentroitumaan poikkeuksellisen kuivana syksynä 2013. Tämän jälkeen konsentroituneet rypäleet laitettiin käymään, mutta korkean sokeripitoisuuden vuoksi hiivat toimivat hyvin hitaasti ja käyminen kesti pitkään. Käymisen jälkeen viini kypsyi vielä tammitynnyreissä, ja lopputulos oli varsin kiinnostava: Makea CS-viini, jossa aromimaailma on pohjimmiltaan rusinainen. Taustalla on kuitenkin pieni henkäys vegetaalisuutta ja herukkaa, mikä tekee tuoksusta kiinnostavan. Viini on suussa makea, täyteläinen ja mausteinen. Jälkimaussa on hapokkuutta makeuden vastapainoksi, joten kokonaisuus on tasapainoinen. Tätä ostimme joulua ajatellen kotiinviemisiksi.

Finca Rocapoll

Maisteluiden jälkeen päätimme lähteä kävelylle viinitarhojen lomitse kulkevaa tietä myöden, koska aamupäivä oli vielä suhteellisen viileä. Kävelimme tuttua reittiä Devinsin vanhalle Finca Rocapoll-nimiselle Carineña-tarhalle, jonka ikivanhat, alle puolen metrin korkuiset viiniköynnösvanhukset tuottavat pitkäikäistä, moniulotteista viiniä. Jatkoimme tästä vielä matkaa, ja pian olimme rinteen harjalla. Toisella puolella sijaitsevat runsaasta aluskasvillisuudesta tunnistettavat, luomuviljellyt Clos Mogadorin tarhat. Jatkoimme matkaa, ja pian olimme hieman eksyksissä. Pienen harhailun jälkeen pääsimme kuitenkin takaisin tutulle tielle ja palasimme Gratallopsiin. Yllättävästi pidentynyt kävely valmisti sopivasti paikalliseen tapaan kahdeksi varatulle lounaalle.

kylmänä alkuruokana marinoitua sardiinia

Söimme lounaan aina loistavassa Celler de l'Aspicissa Falsetissa. Tämä on ravintola, johon olemme kaikilla viime vuosien Katalonian reissuillamme päätyneet. Ravintola on osa espanjalaista lähiruokaliiketta Km0:a, joten annokset koostetaan pääosin alueen omista raaka-aineista. Menu sisälsi
muutaman alkuruuan ja kaksi pääruokaa: Sienikeittoa, munakoisotartaria, marinoitua sardiinia, paistettua kummeliturskaa, pitkään haudutettua, revittyä ja prässättyä lähikanaa ja lopuksi vielä lajitelma jälkiruokia.

Sienikeittoa

Viiniksi pyysimme sommelieriltä raikkaamman pään punaisen Prioratin, ja pienen ääneenpohdinnan jälkeen saimme Ferrer Bobetin vanhojen köynnösten viinin, jonka rypäleet kasvavat Falsetin ja Porreran kylien välisellä harjanteella korkealla. Korkeus tekee tarhasta suhteellisen viileän, joten rypäleet säilyttävät hyvin hapokkuutensa tuottaen verraten hapokasta, raikkaan hedelmäistä viiniä joka toimi aterian kanssa vallan mainiosti.

turskaa ja kurpitsaa

Falsetin kylä oli arki-iltanakin pirteä: aperetiivien nauttijoita oli (ne muutamat) terassit täynnä, kaupoissa oli jonoa ja puheensorina kaduilla vilkasta ja äänekästä. Kiertelimme hiukan kylää ja  kävimme nauttimassa vermutit kylän perinteisen majoitusliikkeen Hostal Sportin terassilla. Söimme paikallisittain erittäin aikaisen pienen illallisen hotellimme ravintolassa ja painuimme pitkän päivän jälkeen nukkumaan.

Lähtö pois tältä sympaattiselta ja meille hyvin läheiseltä alueelta harmitti, mutta pois ajaessa sovimme jo perheen kesken että parin vuoden sisään tullaan taas uudestaan!

Reissuvinkit Lissaboniin ja Sintraan

Kävimme kevätreissussa Portugalissa, tarkemmin sanottuna Lissabonissa ja läheisessä Sintran kaupungissa. Reissu opetti paljon uutta Portugalin viineistä ja ruokakulttuurista ja oli tervetullut aurinkoinen tauko Suomen hitaasti  etenevässä keväässä. Reissu venähti aiottua pidemmäksi, kun lauantai-illan paluulento peruuntui viime hetkellä lakon vuoksi ja paluu siirtyi tiistaille. Alkuun harmitti, mutta päätimme ottaa jatkopäivistä kaiken irti kun muutakaan emme voineet. Seuraavassa jutussa vinkkimme Sintraan ja Lissaboniin suutaaville ruuan ja viinin ystäville.

Vietimme siis ensin 6 päivää pienessä Sintran kaupungissa noin 40 km Lissabonin länsipuolella. Koko kaupungin vanha keskusta on unescon maailmanperintökohde, ja kaupungin liepeillä on lukuisia upeita palatseja puutarhoineen. Nämä ovat aikaan olleet kuninkaallisten ja aatelisten 'kesämökkejä' joille on paettu Lissabonin tukahduttavaa hellettä. Niistä kuuluisin, Penan palatsi sijaitsee korkealla vuorella Sintran kaupungin ja meren välissä, missä Atlantilta puhaltelevat tuulet tarjoavat kesäisin viilennystä. Näin keväällä tuuli oli lähinnä miinus, mutta näköalat rannikon suuntaan olivat kyllä upeat.

Sintrasta löytyy siis nähtävyyksiä enemmän kuin laki sallii. Näiden katselu ei kuitenkaan ollut meille ykkösprioriteetti, vaan reissun paras anti löytyi ravintoloista ja viinibaareista. Yleisesti ottaen voisimme sanoa, että kannattaa suosia ravintoloita joissa tarjotaan simppeleitä ja perinteisiä annoksia: Parhaat syömämme ruuat olivat juuri tällaisia, kun taas osa modernimpaa kosketusta ja fuusiokeittiötä  hakeneista ravintoloista oli lieviä pettymyksiä. Eivät nämäkään huonoja olleet, mutta etenkin kalan ja merenelävien suhteen Portugalin rannikolla on niin paljon tarjota että kikkailu on tarpeetonta.

Sintrassa ehkäpä parhaat annokset söimme ravintola Metamorphosiksessa. Ravintola sijaitsee aivan Sintran rautatieasemaa vastapäätä raiteiden toisella puolella, joten jos saavut kaupunkiin päiväretkelle junalla on tämä varsin kätevästi saavutettavissa. Annoksista ehdoton suositus mustekala-annokselle: Täydellisesti grillattu mustekala, vähän perunaa ja kasviksia sekä oliiviöljyä ja lasi viileää vinho verdeä. That's all you need. Yksi parhaista annoksista koko reissussa.

Toinen vinkki Sintraan on ravintola Incomum by Luis Santos, joka sijaitsee myös aivan lähellä rautatieasemaa. Ruoka tässä ravintolassa oli hyvää joskaan ei erityistä. Suositus tulee viinilistan perusteella: Täältä saa todella mielenkiintoisia viinejä, joista henkilökunta osaa kertoa asiantuntevasti. Ravintolan vieressä on viinibaari, jonka listalta löytyy yli sata laseittain tarjoiltavaa viiniä kohtuullisesti hinnoiteltuna. Kyseiseltä listalta löytyy muun muassa miltei legendaarinen Viuva Gomezin punainen Colares.Valitettavasti laseittain tarjoillaan vain nuorta vuosikertaa -69, parempaan ikään ehtinyt -38 myydään vain pulloittain.

Jos suuntaat Sintraan päiväretkelle Lissabonista (junalla 40 min), suosittelemme ateriaa metamorphosiksessa ja tämän päälle viininmaistelua Incomumin baarissa. Ja kyllä niillä palatseillakin kannattaa käydä...

Lissabonista löytyykin sitten luonnollisesti ravintoloita vaikka millä mitoin. Kävimme Lissabonissa Sintrasta käsin parina päivänä, ja lisäksi jouduimme odottelemaan lentoamme kaupungissa 3 päivää. Osuimme näiden päivien muutamaan suosituksen arvoiseen paikkaan.

Nopea läpileikkaus portugalilaisista viineistä syntyi Lisbon Wineryssä Bairro Altossa. Viinibaari tarjoaa viinitastingeja, joihin sisältyy myös tutustuminen portugalilaisiin juustoihin ja leikkeleisiin. 5 viinin tastingin hinta 60 e on kalliihko, mutta saimme tuplattua maistettujen viinien määrän pyytämällä kaatamaan molemmille eri viinit. Juomat, viinialueet, juustot ja leikkeleet sekä oliiviöljyt esiteltiin asiantuntevasti ja parin tunnin tasting on helppo tapa aloittaa tutustuminen portugalilaisiin viineihin.

Lounaspaikkavinkkinä heitämme Ribeiran kauppahallin Cais de Sodren aseman kupeessa. Kauppahallin keskellä on suuri alue pöytiä, joihin saa kantaa annoksia seinustalla sijaitsevista ravintoloista. Vilisevässä hallissa on tunnelmaa ja ravintoloita löytyy joka makuun. Suosittelemme hallin pöytien sijaan hakeutumista sivukäytävälle, josta löytyy paikkoja ravintoloiden tiskiltä. Ainakin nyt pariin kertaan vieraillessamme tämä sivukäytävä oli rauhallisempi ja tiskillä syödessä oli mukava seurata keittiön kiirettä. Ja helppo tilata lisää ruokia tai juomia.

Kauppahallin läheltä löytyy myös mielenkiintoinen viinibaari The Wine Cellar, joka sijaitsee R. Sao Paulolla pari korttelia Ribeiran hallista ylöspäin. Kävimme täällä kerran lasillisella, ja henkilökunta oli asiantuntevaa ja palvelu luontevaa. Listalata löytyi useampi sata viiniä, ja coravinin ansiosta kaikkia sai laseittain. Baarista saa myös ruokaa, ja toista kertaa yrittäessämme paikka oli lounsaikaan tupaten täynnä.

Hyvä ruokapaikka löytyi Rua Santa Martalta. Sabor a Lisboa on pieni intiimi paikka, jonka listalta löytyi hyviä jaettavia annoksia sekä muutama varsinainen pääruoka-annos. Hyvä palvelu, hyvä fiilis ja loistavat maut. Sopii hyvin isommalle seurueelle, jolloin voi tilata koko jaettavien annosten listan pöytään maisteltavaksi.

Honorato on portugilainen burgerketju, joka tarjoaa artesaaniburgereita ja giniä. Burgerit olivat hyviä ja erityistä plussaa siitä, että kaikki burgerit sai tilata joko isona tai pienenä. Me kävimme muutamaan kertaa Santa Martan alueella sijaitsevassa mestassa, koska hotellimme oli siinä vieressä. Gin-pohjaiset drinkit joita ravintola tarjosi burgereiden kanssa olivat todella hyviä ja heidän ginivalikoimansa oli pienen kirjan kokoinen. Jos siis kaipaat reissussa hyvää G&T:tä niin suosittelemme tätä paikka lämpimästi.

Viinituliaset kannattaa ostaa Garraffeira Nationalista, josta löytyy käsittämätön valikoima portugalilaisia viinejä. Kaikki tuotteet löytyvät myös liikkeen nettisivuilta, joten tuliaisjuomansa voi halutessaan valita rauhassa jo etukäteen. Liikkeitä on Lissabonissa kolme, suurin näistä Rua Santa Justalla aivan Baixan ytimessä.

Tässä siis joitakin vinkkejä Lissaboniin ja Sintraan reissaaville. Portugalin viineistä sanottakoon, että etenkin pohjoisen ja Keski-Portugalin rannikkoseudun valkoviinit yllättivät erittäin positiivisesti. Viineistä kuitenkin jatkossa lisää.

Cantina Castello di Torre in Pietra: Vierailun arvoinen viinitila Rooman kupeessa

Kun varasimme lennot Roomaan ja talon Bracciano-järven rannalta noin 50 km Rooman pohjoispuoleleta emme suunnitelleet viinimatkaa. Käsityksemme Lazion viineistä ei ole ollut järin korkea, mutta koska alueella viiniä kuitenkin tehdään ja mukana oli ihmisiä joille vierailu viinitilla oli uusi kokemus niin piti joku visiitti varata.

Nettisivujen selailun kautta päädyimme varaamaan maistelun ja kellarikierroksen Torrimpiertrassa Rooman luoteispuolella sijaitsevasta Cantina Castello di Torre in Pietrasta. Valinta oli sattumanvarainen mutta osoittautui onnistuneeksi. 

Tilalla on pitkä historia, sillä se on osa paavi Sixtus V itselleen 1500-luvulla hakkimaa valtavaa maatilaa. Viininviljely alkoi jo tuolloin ja nykyisin käytössä olevat tarhat osoittautuivat vuosisatojen saatossa parhaiksi paikoiksi viljellä köynnöksiä: Maccaresen kunnassa sijaitsevat tarhat ovat erittäin lähellä rannikkoa, jossa merituuli pitää köynnökset terveinä ja tuo hapokkuutta säilyttävää viileyttä.

Vuosisatojen kuluessa tila vaihtoi omistajaa useasti ja päätyi lopulta kymmenistä tuhansista s

hehtaareista 150:n kutistuneena nykyiselle omistajasuvulle, Albertineille 1926. Osan Corriere della Serasta omistanut Luigi Albertini ehosti tilaa ja kehitti viinintuotantoa. 1930-luvulla kaivettiin nykyisinkin käytössä olevat viinikellarit Torrimpietran linnan takana olevaan tuufakivikallioon. Nykyisen muotonsa tuotantotilat saivat 1970- ja 80-luvuilla Filippo Antonellin valvonnassa. 

Viiniköynnöksiä kasvaa nykyisin 50 hehtaarilla tilan 150:stä. Maaperä on hietasavea, jossa on joukossa merenpohjasta nousseita kalkkisia äyriäisjäänteitä. Valkoiset lajikkeet (fiano, vermentino, malvasia puntinata, chardonny, trebbiano) kasvavat hiekkaisemmilla mailla ja punaiset (sangiovese, montepulciano, cesanese, syrah, merlot) savisemmassa maassa. Tarhoja viljellään luomumenetelmin, mikä on kuulemma kohtalaisen helppoa koska aivan meren äärellä tautipaine on melko vähäinen. 

Kellaritilat sijaitsevat Torrimpietran pienessä kylässä vanhan linnan vieressä sijaitsevaan kallioon kaivetussa luolassa. Viinejä käytetään terästankeissa ja suurissa betonisammioissa, punaisia kypsytetään osin burgundityyppisissä tammitynnyreissä ja osaa suuremmissa botti-tammisammioissa.

Maistelimme tilan viineistä kolme, ja ne kaikki yllättivät positiivisesti. 

Chardonnay on korka-alkoholinen ja täyteläinen mutta silti yllättävän raikas ja ruokaystävällinen viini, jonka aromimaailmasta nousee olkea, vaaleaa kukkeutta ja täyteläisempää ananakseen vivahtavaa tuoksua. Suussa täyteläinen, kuitenkin yllättävän hapokas ja mineraalinen.  

Seará on 100 % syrah-rypäleestä tehty rosé. Viini on melko tummanpunainen 6-8 tunnin kylmämaseraation jäljiltä. Tuoksussa mansikkaa, kirsikkaa ja kukkaisuutta sekä häivähdys syrah:n mausteisuutta. Suussa raikas ja naukkailtava. Erittäin hyvä aperetiivirosé Italian lämpimiin iltoihin! 

Terre di Breccia on 60-40-sekoitus montepulcianoa ja sangiovesea. 9 kuukautta ranskalaisessa tammessa kypsynyt viini on luonteeltaan erittäin italialainen: Tuoksussa on hapankirsikkaa ja hentoa tupakanlehteä sekä montepuncianon tuomaa maanläheisyyttä. Tammen jäljiltä aistittavissa hentona lämmintä mausteisuutta. Suussa tämäkin viini oli varsin hapokas. Makupaletilla hedelmäisyys nousee esiin runsaampana ja kypsempänä, sitä tukee mukavasti tammen antama mausteisuus. Keskipitkä jälkimaku on miellyttävä.

Viinejä ei luonnollisesti Suomesta saa, mutta systembolagetista niitä kuulemma löytyy. Myyntijohtajan mukaan tila kuitenkin etsii maahanuojaa Suomesta, joten jos joku kiinnostuu hintaansa nähden laadukkaista Lazion viineistä niin  myyntijohtaja kehotti pyytämään näytteitä!

Tila oli hieno vierailukohde: ajomatka kylään on maisemallisesti kaunis ja linna sekä pieni kylä ovat jo sinänsä näkemisen arvoiset. Suosittelemme lämpimästi kaikille Rooman seudulla vieraileville viininystäville visiittiä. Tilalla on myös ravintola, joten suosittelemme visiitin ajoittamista lounasajan ympärille!