Viinitaloja Prioratissa ja Monsantissa

Priorat on viinituristin kannalta siitä kiitollinen paikka, että pieneltä alueelta löytyy liki parisataa viinitaloa, joista suurin osa on varsin pieniä. Alueen kuuluisin tila lienee alueen uuden aallon aloittajiin kuuluvan René Barbierin Clos Mogador Gratallopsin reunamilla. Mogador järjestää kierroksia, jolle emme kuitenkaan ole koskaan osallistuneet. Tietoja löytyy täältä.

Aivan Falsetin laitamilta löytyy toinen Barbierin perustama talo, Celler Laurona. Talo perustettiin aikanaan siksi, että Barbier halusi edistää Montsantille omaa D.O.-statusta tuottamalla alueella laadukkaita viinejä. Kävimme kellarikierroksella ja maistelimme talon viinit ilman sen kummempia kustannuksia. Jos haluaa kierroksensa englanniksi, kannattaa sopia asia etukäteen ja varmistaa vielä paria päivää ennen ajankohtaa. Espanjaksi esittely onnistui vain pistäytymällä. Talon perinneviini Laurona on loistava, perinteinen esitys Montsantista edulliseen hintaan, Plini sen sijaan pyöristellympi ja täyteläisempi, uuden maailman tyyliin nojaava.

Gratallopsista löytyy myös toinen meille tuttu pieni talo, Celler Devinssi. Meillä on pitkäkestoinen suhde taloon, sillä viime reissun vierailun perusteella adoptoin Katrille lahjaksi kaksi carinena-köynnöstä tilan huipputarhalta. Tilan PR-mies Jordi erikoinen tapaus sikäli, että hän on syntyisin Pietarista ja päättänyt kymmenisen vuotta sitten että haluaa muuttaa Kataloniaan. Mies opetteli kielen kirjasta ja lähti. Nyt hän vetää perustellisia kierroksia tilan tarhoille ja minimaaliseen, autotallin kokoisiin valmistustiloihin ja vielä pienempään kellariin. Vierailu antaa hyvän kuvan viininteosta ihmisen mittakaavassa

Upealla paikalla vuoren harjanteella Gratallopsin ja Villela Baixan välillä siajitsee Buil & Gine, joka on yksi alueen suurimmista viinitaloista. He valmistavat viinejä sekä Prioratissa että Montsantissa, ja valtaosa näistä menee vientiin. Buil & Ginen valmistustilat ovat varsin modernit, samoin tastingtila. Kierros oli jokseenkin geneerinen, joten useampia viininvalmistamoja nähneen ei välttämättä kannta kierrosta tehdä. Paikka on kuitenkin upea, ja ylimmästä kerroksesta löytyy ravintola mahtavilla näköaloilla.

Escala Dein kylästä löytyy saman niminen viinitalo, jonka kellarit ja tastingtilat sijaitsevat kylän keskusaukiolla. Viinit ovat alueella klassikoita, joten kannattaa käydä vierailulla.

Lähellä Falsetia on Capcanesin kylä, josta löytyy kooperatiivi Celler Capcanes. Kyseinen talo tuottaa sekä massatuotantoviinejä että tyyriitä terroir-pulloja. Capcanesin ympäristö on luonnoltaa erittäin kaunista, joten siinäkin mielessä vierailu kannattaa.

Mas de les Valls, loistava arki-priorat

Llicorella-maaperää, jonka kyllä maistaa viineissä.

Toissa syksynä kävimme vaeltamassa Prioratissa, Espanjan Kataloniassa. Priorathan on Riojan lisäksi ainoa DOCa-luokiteltu alue Espanjassa. Alueen ilmasto on läheisestä välimerestä huolimatta varsin mantereinen kuumine kuivine kesineen ja kylmine, joskus jopa lumisine talvineen. Sademäärät jäävät vähäisiksi noin 500 mm tasolle. Viininviljely alueella onnistuukin ainoastaan erityisen Llicorella-maaperän ansiosta. Tämä rapautuvasta liuskekivestä ja kvartsista koostuva, huomattavan läpäisevä maaperä johtaa talvella satavan veden syvälle kallioon, missä kosteus säilyy kuumien ja sateettomien kesien ajan. Tämä sama huokoinen maaperä sallii köynnösten kasvattaa jopa useiden kymmenien metrien syvyisen juurakon, joka saa vettä syvältä maaperästä. Tätä maaperää ja veden niukkuutta pidetään syypäänä prioratin punaviinien mineraaliseen ominaispiirteeseen.

Gratallops on Prioratin viininviljelyn kenties keskeisin kylä, jossa sijaitsee muun muassa kuuluisa Clos Mogdor. Tässä referoitava viinin tulee kuitenkin huomattavasti pienemmältä tuottajalta, Celler Devinssiltä. Tämä pieni 'artesaaniviinitalo' tuottaa vain 8000 pulloa vuodessa.Viinit perustuvat Gratallopsissa ja naapurikylä La Villella Baixassa sijaitsevien tarhojen Garnacha- ja Carineña- (paikallisittain Samsó) rypäleisiin. Pääasiassa näitä kuitenkin on pehmennelty hieman kansainvälisillä lajikkeilla, lukuunottamatta puhtaasta yhden tarhan Carineña-Samsósta valmistettua lippulaivaviiniä 'Rocapoll'.

Nyt maistettu viini on kuitenkin sekoite Garnacha-Carineña-CS. Maseraatiota reilu kolme viikkoa, kypsytys ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tynnyreissä epämääräisen ajan. Viini on väriltään syvä,  tumman kirsikanpunainen.Tuoksu on alkuun raikkaiden punaisten marjojen sävyttämää: Kirsikkaa, punaherukkaa, hyvin kypsää mansikka. CS-herukka on erotettavissa tuoden oman osansa raikkauteen. Tuoksussa on selkeänä myös vaniljan vivahde, mikä tuo tarkemmin nuuhkutellen mieleen syksyiset marjahillonkeittotalkoot. Suussa viini on marjaisen raikas. Hapokkuus on tässä viinissä johtava piirre. Suussa aromimaailmaan tulee lisää tammen aromeja, mutta myös jonkinlaista balsamicosta muistuttavaa makeaa, mausteista hapokkuutta. Viini on keskitäyteläistä voimakkaampi, jälkimaku on raikkaan marjainen. Tannineja löytyy jälkimausta, ja viini kaipailee selvästi seurakseen manchego-siivua.

Tämä nuoruutensa reippaudessa pullisteleva raikas priorat-crianza sopii tapaspöytään mitä parhaiten. Viini ei vaadi syvällistä meditointia, vaan sen  marjaisesta raikkaudesta tulee nauttia hyvän ruuan, ystävien ja keskustelun kera näinä viileinä kevätiltoina. Myös pääsiäispöytään oiva valinta on tämä, muuten.

Karuissa oloissa tuotetaan huippuviinejä.

Osuva syntymäpäivälahja viininystävälle

Sain tänä vuonna syntymäpäivälahjaksi Heikiltä kaksikin mukavaa lahjaa. Ensimmäinen oli varattu kokin makuhermoille ruuan parissa, saan aloittaa New Yorkin loman mukavasti testaamalla viime vuonna vuoden ravintolaksi valitun Chef&Sommelierin herkut. Kovat on odotukset, niin hyvää olen kuullut Chef&Sommelierista ja mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa loma hyvin syöden.

Kotiin tulleessa laatikossa Il-lian lisäksi
nuorempaa ja vähemmän kypsytettyä
Mas De Les Valls:a

Toinen varsin osuva syntymäpäivälahja oli enemmänkin sitten aineeton lahja. Vierailimme syksyllä Prioratin alueella vaeltamassa ja siellä tutustuimme tarkemmmin Devinssi-nimiseen pieneen viinitilaan ja heidän tuotteisiinsa. Tältä reissulta Heikki oli painanut mieleensä, että Devinssin tilalta voi adoptoida viiniköynnöksiä, ja sellaisen oli minulle syntymäpäiväksi hankkinut. Mitä mukavin yllätys, koska olin jo paikan päällä kehunut ideaa loistavaksi. Paketti sisälsi vuoden adoptio-oikeuden viiniköynnöksiin Rocapoll-tarhalla, todistuksen, kuukausittain kirjeen sähköpostiin miten viinin viljely on sujunut, mahdollisuuden vierailla tilalla ja 6 pulloa tilan viinejä. Viinit ovat useiden seikkailujen jälkeen vihdoin kotona ja nyt päästään taas testailemaan lisää loistavia Prioratin alueen viinejä.



Illiaa 2007 Devinssin tilalta maistettiin jo viime viikolla. Tuliaispullon uskalsi korkata, kun tiedettiin, että lisää oli tulossa.

Il-Lia, viini johon kovasti reissulla
ihastuimme. Garnacha, Carignano ja
Cabernet sekä kunnolla tammea.

Viini on väriltään syvän purppurainen, kuten nyt nämä prioratot tuppaavat olemaan. Tuoksussa nahkaa, karhunvatukkaa, mineraaleja ja yrttisyyttä, joka tuo mieleen villit tillit prioratin karuilla kivikkorinteillä. Suussa maku on melko vähähappoinen. Tanniinit ovat jo varsin hienosti pehmenneet. Maussa yrttisyys ja mineraalit korostuvat. Maussa on pureksittavaa lihaisuutta, ja tämä sopisikin mielestäni hienosti ruokaviiniksi esimerkiksi lihapadalle. Jälkimaussa hedelmäaromit tuntuvat suussa pitkään.

Priorat, true part 1

Edellinen postaus jäi kuvan väärän tiedostomuodon vuoksi hyvinkin torsoksi, joten aloitettakoon uudelleen.

Prioratiin siis suunnattiin rinkat selässä 4 päivän vaellukselle. Lennot kulkivat Lufthansan lakkoilusta huolimatta, ja perille Barcelonaan päästiin maanantai-illaksi. Viime hetkellä varattu huone hostel Bahiassa oli pitkään aikaan ala-arvoisin majoituskokemus, joten kyseistä läävää Plaza Cataloñialla kannatta välttää kuin ruttoa.

edellisessä kuvassa mantelipuu, tässä viinitarhaa ja maisemaa

Aamulla napattiin juna etelään, Tarragonan kautta Falsetin pikkukaupunkiin. Falset sijaitsee Prioratin alueen eteläreunalla, varsinaisesti kaupunki kuuluu vielä DO Montsantin alueeseen. Montsant ympäröi Prioratia kaikkialta muualta paitsi idästä. Yöpaikka oli varattu Marcan kylästä, pari kilometriä Falsetista etelään.

Falsetissa etsittiin pitkään ja hartaasti GR 174-vaellusreitin alkua. Turistitoimistossa ei kyseistä reittiä tunnettu, eikä kartta auttanut kaupunkialueella. Parin tunnin harhailun jälkeen kyseinen reitti kuitenkin löytyi seuraavaa päivää varten. Lounasta syötiin kylän ainoan hotellin, Hostal Sportin ravintolassa. Tapakset olivat maistuvia, mutta mitenkään ihmeellisenä ravintolaa ei voinut pitää.

Yritimme varata illaksi pöytää Celler L'aspic-nimisestä ravintolasta, mutta meille selvisi että ravintola on iltaisin auki ainoastaan perjantaina ja lauantaina. Näin olikin sitten kaikissa kylän ravintoloissa. Pikaisesti päätettiin hankkia ruokarpeet kaupasta, samalla saatiin eväät seuraavan päivän vaellukselle. Leipää, manchegoa, jamon serranoa, oliiveja, tomaatteja, lisäksi Buil en Ginen Gine-nimistä punaista viiniä (Garnacha tinta ja Samsó). Viini oli vasta avattuna melkoinen tykki mineraalitykki, hedelmäinen, mineraalinen, todella hapokas ja tanniininen. Juuston kanssa upposi kuitenkin ihan kivasti. Nälkä lähti hienosti, ja päivän reissaamisen jälkeen uni tuli silmään varsin nopeasti.

Majapaikan emäntä valmisti aamulla hyvän aamiaisen, johon kuului tyypillinen tomaattileipä eli pan con tomate, joka on siis paahdettu leipä oliiviöljyllä, pintaan lisäksi hierottu tomaattia. Tarjolla oli myös serranoa ja manchegoa. Aamiaisen jälkeen emäntä tarjosi vielä autokyydin Falsetiin, joten ensimmäinen vaelluspäivä lyheni mukavasti. Tosin autotien varressa tarpominen ei mitenkään mieltä ylentävää koskaan ole.

Falsetista lähdettiin polulle, joka alkoi helppona hiekkatienä kohti Belmunt del Prioratin kylää. Tien varrella kasvoi tasaisilla pelloilla valtavasti mantelipuita ja pähkinäpensaita, joiden hedelmät olivat juuri parhaimmillaan. Alun tasaisen osuuden jälkeen päästiin ensimmäisiin rinteisiin ja törmättiin ensimmäisiin prioratin viinitarhoihin.

Maaperä oli hyvin karua, lähes aavikkomaisen kuivaa. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet alueella poikkeuksellisen vähäsateisia, ja sen huomasi. Maaperä on kuitenkin liuskekiveä, joka läpäisee varsin hyvin vettä. Alueen korkeampiin osiin kertyy talvella lunta, ja keväällä tästä syntyy runsaasti sulamisvettä, joka painuu syvälle maan sisään. Syvemmällä kosteus jakautuu huokoiseen kallioon, josta se ei auringon paahteesta huolimatta haihdu. Alueen viiniköynnökset kasvattavatkin tyypillisesti jopa 20 metriset juuret, joiden avulla köynnös pysyy hengissä hyvinkin pitkään ilman sateen tuomaa kosteutta. Alueelle tyypillinen leikkaus on En Vaso oli ranskalaisittain En Gobelet. Köynnökset leikataan hyvin pieneksi, jotta minimoidaan kosteuden haihtuminen lehtien kautta. Siten sato jää hyvin pieneksi, mutta rypäleet keräävät sitäkin intensiivisemmän mineraalisen ja mausteisen aromin.

Belmuntiin päästiin noin puolentoista tunnin melko kevyellä kävelyllä. Lämpötilakin oli aamupäivällä siedettävä, 20 asteen paikkeilla. Belmuntista löydettiin kysymällä kahvila, jossa luettiin karttaa ja nautittiin virvokkeita.

Belmuntista oli tarkoitus jatkaa GR 174:sta Lloariin. Reitti kuitenkin hävisi kylässä täysin. Vajaan tunnin etsimisestä huolimatta jatkoa ei löytynyt, joten päätimme lopulta siirtyä eteenpäin pikkutietä pitkin. Tunti sitten käveltiinkin asvalttitie reunaa melkoisessa kuumuudessa. Lopulta kuitenkin pääsimme takaisin reitille ennen seuraavaa kylää. Lloarissa ei ollut juuri mitään, joten kylä ohitettiin nopeasti. Kylän ulkopuolella pysähdyttiin eväslounaalle melkoiseen rinteeseen, jota oli kylästä laskeuduttu kohti Riu Siurana-joen laaksoa. Lounaan ohessa lipiteltiin loput edellispäivän viinistä.

Clos Mogador

Lounaan jälkeen olikin aika jatkaa viimeistä osuutta kohti senpäiväistä päämäärää, Gratallopsin kylää. Heti lähdön jälkeen törmättiin kuitenkin villiin viikunapuuhun, josta napsittiin uskomattoman makeita hedelmiä jälkiruuaksi. Ensimmäinen jyrkähkö lasku muutaman viinilasillisen jälkeen oli jännittävä, sen jälkeiset nousut melko raskaita. Lämpötila nousi, ja etenkin etelään viettävillä rinteillä paahde oli melkoinen.

Perille päästiin lopulta, Kylään saavuttiin Prioratin ensimmäisten modernien viinitilojen, Rene Barbierin 70-luvun alussa perustaman Clos Mogadorin ja toisen vanhan tilan, Clos del Obacin ohi. Kyselemällä löytyi myös paikallisen viiniosuuskunnan ylläpitämä majoituspaikka, Hostal Elvira.

Suihkun jälkeen lähdettiin etsimään Devinssi Wineryä, johon oli etukäteen sovittu vierailu.

Lisää kuvateksti

Devinssi löytyi, ja lopulta myös vierailun isäntä. Viinitalo on varsin pieni, tuotanto vain 10.000 pulloa vuodessa. Tuotantotilat sijaitsevat kylän keskustassa vanhassa oliiviöljypuristamossa, joka on kunnostettu ja muutettu viinivalmistamoksi. Tilat olivat hyvin pienet, suuren autotallin kokoiset. Isäntä esitteli innokkaasti käymistankit, joitka ovat yksinkertaiset terästankit. Lämpötilan kontrollointiin käytetään maidon jäähdyttimiä, jotka upotetaan viiniin jos lämpötila nousee liiaksi. Kuorimäskiä sekoitetaan käsin. Kypsytyskellari sijaitsi viereisessä tilassa. Pullotukseen käytetään pientä pumppua, korkitus hoituu mekaanisella käsikäyttöisellä laitteella. Uutuutena esiteltiin laite, jolla etiketit saadaan liimattua suoraan tarranauhalta. (Pienissä määrissä tuotettuihin pulloihin etiketit kuitenkin liimataan käsin, tarranauha kun on kallista.)

Rocapoll. Kuivaa ja matalaa carineñaa

Sitten käynti kylän lähellä sijaitsevalla viinitarhalla, jossa kasvavaa vanhoja Carineña-köynnöksiä. Tarhan nimi on Rocapoll, ja sen sadosta tuotetaan samannimistä single vineyard-viiniä. Tarhalta voi myös 'adoptoida' viiniköynnöksiä, jolloin tila lähettää adoptoijalle säännöllisin välein uutiskirjeen tarhan kuulumisista. Adoptiohintaan kuuluu laatikko viiniä, ja niin haluttaessa vierailu tilalle. 

Tarhalla käynnin jälkeen maistettiin vielä talon viinit: Cupatge, Mas de los Valls ja Il.lia. 

viini rivissä

Cupatge on nuori cuvee (Garnacha, Carineña, Syrah, Merlot, CS). Hyvin marjainen, tanniininen ja hapokas. Sopii hyvin grillatuille ruuille.

Mas de Los Valls (Garnacha, Carineña, CS) on hedelmäinen, mutta selvästi pehmeänpi. Pidemmän tynnyrikypsytyksen ansiosta tanniinit ovat pehmeämmät, tammen aromi aistittavissa. Viinissä on myös aavistus yrttistä mausteisuutta. Keskipitkä maku, hapot melko pehmoiset.

Il.lia on tuotettu vanhojen köynnösten marjoista, rypäleet kuten edellisessä. Tynnyrikypsytys on pidempi. Vanhojen tarhojen syväjuuristen köynnösten tuoma mineraalisuus on huomattavasti voimakkaampi kuin edellisessä. Pidempi kypsytys on tuonut viiniin vaniljaisia ja kanelisia maustearomeja. Viini on suutuntumalta pehmeä, sopii sellaisenaankin siemailuun. Toisaalta sopii hyvin myös ruokaviiniksi, tätä voisin yhdistää esimerkiksi riistaan tai tummiin, sieniä sisältäviin ruokiin.

Tilavierailun jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa illaksi. Gratallopsissa on ravintola Piro, jota oli suositeltu kovasti. Se ei kuitenkaan ole arkisin auki kuin lounasaikaan (Espanjalaisittain siis klo 14-16:30). Niinpä päädyimme syömään kylän hotellin, Cal Llopin (Sudenpesä) ravintolaan. Saimmekin oikein hyvän aterian, mm. Viiriäistä pähkinäisellä salaattipedillä, Paistettuja pikkumustekaloja, Bacalao-kalaa, suussasulavia lampaanribsejä.

Ruuan jälkeen suunnattiin majapaikkaan ansaituille unille.