Viinibloggaajien syksyn kokoontumisajot:Sokkopulloillallinen

Viinibloggarit kokoontuivat Tampereelle, kuten edellisestä postauksesta saitte lukea. Jännittävän panimokierroksen jälkeen oli vuorossa perinteinen sokkopullotasting illallisen lomassa. Erittäin jännittäviä viinejä maistettiin, ja seuraavassa käydään läpi meidän mieliimme parhaiten painuneet.

Alkupalaksi tarjoiltiin ulkopaikkakuntalaisille pakollista mustaamakkaraa, tällä kertaa Chef Santerin Uusi mustamakkara-kirjan ohjeen mukaisesti homejuustolla ja kirsikkahillolla. Tämän alkupalan kyytipoikana oli Möetin NV-samppanja, jonka olimme huutaneet ebaysta. Myyjä väitti pullon olevan 80-luvulta, ja siltä tuo kyllä maistuikin: Yllättävän hyvin vielä poreilevan samppiksen tuoksussa siideriomenaa, kevyttä hiivaisuutta ja selkeää oksidaatiota. Happo jo melko matala, mutta 'mörköpötkön' rasvaisuus tuo tätä hieman paremmin esiin. Kokonaisuutena kohtalaisesti säilynyt samppis.

Alkuruokana tarjottiin Viinillä-blogin Hetan pateeta ja Heikin perinteistä suppilovahveropiirakkaa. Näiden kanssa nautittiin Ridgeview:n Cavendish Brut 2011  ja Ximenez-spinolan Exeptional Harvest 2012. Kuohari oli hieman vuosikertaa 2009 kevyemmin paahteinen, mutta toimi ruokien kanssa hienosti. Ximenez-Spinolasta lisää myöhemmin.

Pääruuaksi olimme askarrelleet Häränhäntiä portilla karamellisoituna, palsteri-valkosipulipyrettä sekä uunijuureksia. Häränhännät tiedettiin oivallisiksi taannoisen kokkailun perusteella. Tämän kanssa naukkailtiin Copatinton Teemun tuoma Chateau Montus 1998 ja meidän kaapistamme löytynyt Scala Dein RAR, josta myös enemmän myöhemmin. Montus oli aivan oivallisesti kypsynyt Tannat, täydellisen nautinnollinen viini.

Välijuustoina oli valikoima Mouhijärven herkkujuustolan tuotteita, ja näiden kanssa nautituista viineistä vastasivat viinikartan herrat. Janne tarjosi tammista chardonnayta Etelä-Afrikasta ja Jens Wolfbergerin oivallista Grand Cru-riesligiä. Etenkin tuo puolikuiva riesling komppasi juustoja mahtavasti.

Lopuksi vielä Baking Of-blogin pitäjän ystävällisesti valmistamaa, upean näköistä ja makuista appelsiini-suklaakakkua. Tämän kanssa saimme vielä maistella sekä Champagnen Ratafiaa että Falzin Eisweiniä Dr. Loosenin Villa Wolfilta. Rataffia voitti tämän parilähdön, sillä Eiswein oli valitettavassa suvantovaiheessa.

Pitkällisen ja herkullisen aterian jälkeen ilta siirtyi Tampereen keskustaan, tästä saamme kuulemma lukea aikanaan Blac de Blancsin kuvauksen.

Viinibloggaajien syksyn kokoontumisajot: Vierailulla paikallisella panimolla

Olemme kokoontuneet viinibloggaajien kanssa nelisen kertaa viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmat kerrat tapaamiset ovat olleet Helsingissä, mutta tällä kertaa saimme houkuteltua muutaman bloggaajan myös Tampereelle. Fiiliksiä tampereelle saapumisesta voit käydä lukemassa Blanc de Blacsin puolelta. Järjestelytoimikunta eli me, Viinillä-blogin Heta ja Viinikartan blogin Janne ja Jens olimme keksineet vaikka mitä kivaa bloggaajakollegoimme pään menoksi.

Ensimäisenä lauantaina oli ohjelmassa viedä viinibloggaajat epämukavuusalueelle ja otimme suunnaksi raholassa sijaitsevan Pyynikin käsityöläispanimon. Katrilla on lahjaksi saatu pieni osakkuus panimossa ja lisäksi panimon oluet ovat olleet meidän suissa varsin maistuvia tuotoksia. Panimo keräsi viime vuonna joukkorahiotuksella alkupääomaa panimon toiminnan käynnistämiseen. Viinitarhaa ei tampereelta löytynyt, joten panimoon oli tyytyminen.

Panimon pihassa meidät otti vastaan Matti Olkinuora, joka johdatteli meidät entiseen Atrian lihatehtaan lähettämöön. Vierailu oli erittäin opettavainen kokemus meille viinibloggaajille, joiden tietämys oluen valmistuksesta saattaa olla aavistuksen puutteellinen. Minulle jäi kierroksesta päällimmäiseksi mieleen se intohimo, jolla panimo on rakennettu. Suurehko tulipalokaan ei ole lannistanut pienpanimoyrittäjiä, vaan toiminta on käynnistetty tänä syksynä käytännössä kokonaan uudestaan. Panimon tilat olivat pienet ja kompaktit, mutta laatua siellä kyllä valmistui aidolla käsityöläismeininkillä. Oluet pulloitetaan käsin, etiketit on ennen liimattu käsin molemmille puolille pulloa jne. Rakkaudesta lajiin voisi jopa sanoa.

Rakkaus olueeseen on kannattanut, koska panimon lippulaiva tuote Vahvaportteri palkittiin elokuussa Berliinisä kultamitalilla kansainvälisillä pienpanimomessuilla. Mahtoi tuntua hyvältä kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Jätän suosiolla yksityiskohtaisemmat raportit oluen teon hienouksista ammattilaisille ja totean vain, että kyllä Tamperelaisesta pienpanimosta saa olla ylpeä. Heidän oluensa eivät ainakaan meidän viinibloggaajien suussa yhtään hävinneet ulkomaisille vastineilleen. Minun suussani parhaita oluita olivat Simo-vehnäolut ja kultamitallilla varustettu Vahvaportteri. En yleensä piittaa tummista ja vahvoista oluista, mutta vahvassa portterissa oli kaikki todellakin tasapainossa. Varsin nautittavaa tavaraa,  harmi että sitä ei saa alkosta. Jos haluat tilata panimon tuotteita suosittelen tutustumaan papabeers-verkkokauppaan, jonka panimon panimomestari Tuomas Pere perusti vastalauseeena suomalaiselle alkoholisäännöstelylle. Onhan se nyt täysin naurettava ajatus, että en saa hakea panimon tuotteita raholasta omaan käyttöön vaan joudun tilaamaan ne nettikaupasta, joka kierrättää oluet viron kautta. Tämäkö on sitä pienyrittäjien suosimista Suomessa kysyn minä ihmeissäni.

Kiitokset panimon väelle, että saimme tulla tutustumaan panimon toimintaan. Seuraavissa osissa sitten lisää sokkopullotastingista ja skumppabrunssista.