Maailman ympäri Chilessä: Pääruuaksi Porotos Granados!

Tämä kurpitsaa, papuja, tomaattia ja maissia sisältävä keitto tai muhennos on erittäin passeli ruoka viilenevään syksyyn: Tätä on helppo tehdä iso kattilallinen ja kutsua iso määrä ystäviä kylään! Lisäksi kurpitsan sesonki on lyhyt ja se on juuri nyt!

Porotos granados:

(noin 10 annosta)
1 iso sipuli
4 kynttä valkosipulia
400 g tomaattia kuutioituna
1 pienehkö kurpitsa (alle kilo)
400 g maissia (pakkasesta)
1 prk voipapuja
1 prk caneli- tai ruskeita papuja
2 tl oreganoa
2 tl basilikaa
1 tl savupaprikaa
1 tl juustokuminaa
500 ml kasvislientä
suolaa maun mukaan
oliiviöljyä paistamiseen
(1/2 dl riisiä, jos haluat paksumman muhennosmaisen ruuan)

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori kurpitsa, halkaise, poista siemenet ja kuutioi nopiksi. Kuutioi tomaatti. Kuullota sipulia öljyssä pari minuuttia, lisää sitten valkosipuli vielä minuutiksi. Lisää sitten tomaatit ja mausteet (ei suolaa vielä). Lisää sitten pavut, kurpitsat ja liemi. Keitä rauhassa tunti. Lisää maissit, keitä vielä 10 min. Tarkista rakenne: jos haluat paksumpaa, lisää riisiä ja anna kypsyä. Suolaa lopuksi, isoon kattilalliseeen mennee noin pari teelusikallista.

Koristeeksi lautaselle voi paahtaa paloiksi leikattuja maissintähkiä, mutta nämä eivät ole välttämättömiä. Tarjoa leivän kanssa. Jos teit paksumpaa muhenosta, tämä sopii hyvin vaikka maissitortillan täytteeksi!

Juomasuositus

Jos jaksat nähdä vaivaa ja hankkia viinin alkon "nettikaupasta", niin siinä tapauksessa suosittelemme ehdottomasti tätä mukavan tuhdin marjaisaa ja yrttisen mausteista país-rypäleestä valmistettua Küdaw Nativo País:a. Viini tulee Maulen alueelta, jossa aliarvostettu país on tuottanut viime aikoina alkanut herättää viinintekijöiden mielenkiintoa: Huolellisesti viljeltynä lajike tuottaa laadukkaita, aluetta ja maan historiaa ilmentäviä viinejä. Jos haluat viinin vakiovalikoimasta, suosittelemme siinä tapauksessa "varmana valintana" Montesin Alpha Pinot Noiria: Selkeästi uuden maailman tyyliä edustava, runsaan marjainen ja mausteinen pinot toimii tämän ruuan kanssa mukavasti, savupaprika annoksessa tarjoaa vastapainoa viinin hivenen hilloiselle ja tammiselle aromimaailmalle.

Maailman ympäri Chilessä: Alkuun Empanadoja ja Pebreä

Empanadoja, suomalaista pasteijaa hieman muistuttavia täytettyjä taikinakuoria syödään kaikkialla Etelä-Amerikassa. Täytteenä on usein lihaa, mutta näin lihattoman lokakuun merkeissä teimme näistä kasvisversion.

Taikina:
(12 pientä empanadaa)
200 g jauhoa
0,5 dl öljyä
1 muna
1 dl vettä
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria

+ 1 muna voiteluun

Sekoita suola ja sokeri jauhoihin. Kaada puolet öljystä joukkoon ja sekoittele tasaiseksi. Sekoita muna veteen. Lisää pikku hiljaa muna-vesiseosta jauhoihin koko ajan vaivaten, kunnes taikinasta tulee tiivis kimmoisa pallo. Vaivaa kunnolla. Kauli jauhotetulla alustalla noin 3 mm paksuksi suorakulmaiseksi levyksi. Sivele levystä 2/3 öljyllä, käännä öljyämätön kolmannes keskikolmanneksen päälle ja öljytty kolmannes tämän päälle. Kauli jälleen ohueksi ja toista voitelu ja taittelu. Laita jääkaappiin kelmussa jäähtymään. Kauli sitten taas 3 mm levyksi ja paina taikinasta stanssilla 10-12 cm ympyröitä.

Täyte:
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 pieni bataatti (200 g)
1 dl vihreitä linssejä
1 muna
2 rkl öljyä
1/2 + 1/2 tl suolaa
1 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikaa
1 laakerinlehti

Laita linssit ja laakerinlehti kattilaan suolattuun veteen (2 dl) kiehumaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Raasta kuorittu bataatti. Kuullota sipuleita ja valkosipuleja öljyssä pari minuuttia, lisää sitten raastettu bataatti. Paistele miedolla lämmöllä pari minuuttia. Lisää linssit keitinvesineen sekä mausteet ja anna hautua kypsäksi. Tarkista suola. Anna  jäähtyä hetki ja lisää muna.

Täytä empanadat: Laita ympyrän toiselle puoliskolle noin ruokalusikallinen täytettä ja käännä vapaa puoli päälle. Painele haarukalla reuna kiinni. Voitele munalla, paista 225-asteessa 15-20 min.

Pebre:
1 pieni sipuli
4 kynttä valkosipulia
1 vihreä ja 1 punainen chili
1 iso tomaatti
ruukku lehtipersiljaa
1 rkl öljyä
2-3 rkl punaista viinietikkaa
1 tl suolaa
1 rkl srirachaa
vettä

pilko tomaatti, sipululi, valkosipuli ja chili pieneksi. Hakkaa persilja. Sekoita kulhossa, lisää öljy, etikka ja sriracha. Mausta suolalla maun mukaan. Lisää tilkka vettä, sekoita ja laita maustumaan jääkaappiin tunniksi pariksi.

Tarjoa empanadat pebre-kastikkeen kanssa ja nauti!

Viineksi tarjoamme paria vaihtoehtoa: Maistoimme taannoin Cono Surin Block 23 Rieslingiä, joka on hintaansa nähden aivan pätevä viini. Pieni varoitus kuitenkin, jos odotat perinteistä rieslingiä, tulet pettymään. Viinin aromimaailmassa on sauvignon blanc-tyyppistä vihreyttä, eksoottista sitrushedelmää ja raikas mineraalinen jälkimaku. Hyvä viini sinänsä, mutta rieslingiksi emme tätä välttämättä olisi sokkona tunnistaneet! Toinen, kenties parempi vaihtoehto on Lapostolle Cuvée Alexandre Chardonnay, joka on mielestä melko kaunis, hyvällä maulla tammitettu chardonnay: Viinissä on sopivassa suhteessa sitruksista hapokkuutta, kypsien kivellisten hedelmien ja oljen aromia yhdistettynä tammen tuomaan paahteiseen, toffeeseen taittavien aromien kanssa. Tammetus on aistittavissa, mutta ei hallitsevana piirteenä. Tasapainoinen viini, jonka runsaus toimii syvänmakuisten empanadojen kanssa hyvin.

Undurraga vigno 2012

Chilen viinituotanto on viime vuosina alkanut pikku hiljaa päästä eroon lastentaudeistaan. Maan viinituotanto on alusta alkaen suuntautunut vahvasti ulkomaanvientiin, koska Chilessä ei varsinaista viinikulttuuria ole. Tästä syystä myöskään tuotannossa ei ole aiemmin tunnistettu eri alueiden vahvuuksia, vaan lajikkeita on kasvatettu niille huonosti sopivilla alueilla valtavilla mekaanisesti hoidetuilla viljelmillä lähinnä teollisuuden prosessien ehdoilla. Metodi tuotti teknisesti päteviä, hyvin kypsän marjaisia, hillottuja viinejä joiden rakenne oli jossain määrin mehumainen.Kyseinen tyyli upposikin melko hyvin kansainvälisillä markkinoilla: Viinin suosio lisääntyi kansainvälisesti, ja viininjuojiksi tuli uusia kuluttajaryhmiä jotka eivät olleet tottuneet viinin hapokkuuteen ja karvaisiin tanniineihin. Nämä ovat piirteitä, joita ihmisen makuaisti ei suoralta kädeltä hyväksy vaan niihin täytyy tottua. Siten chileläiset paksut ja makean marjaisat viinit upposivat hyvin.

Nyt Chilen viininviljelijöille on alkanut karttua kokemusta, ja samalla kunnianhimo tuntuu lisääntyneen: Pikku hiljaa on alettu herätä siihen, että myös Chilessä pystytään tuottamaan laadukkaita, alueelleen tyypillisiä viinejä. Nämä viinit ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta myös viiniharrastajien parissa: Decanter on hehkuttanut uudelleensyntynyttä Etelä-Amerikkaa viimeiset pari vuotta.

Maulen alueella Chilen keskilaakson eteläisimmässä ja lämpimimmässä osassa on pitkään tuotettu mitäänsanomattomia, hilloisia viinejä. Alueella on kuitenkin piillyt aarre, jonka arvo on alettu tiedostaa. Kuivalle rannikonläheiselle alueelle (Maule secano) istutettiin 1940- ja 50-luvulla Carignan-köynnöksiä, joita on viljelty bush vine-tarhoilla ilman keinokastelua (joka muutoin on Chilessä pääsääntö). Nämä Carignan-köynnökset ovat päässeet kypsään ikään, ja niiden rypälestä tuotetut viinit ovat jotain aivan muuta kuin Maulen perinteiset sekoitteet.

Näitä vanhoja Carignan-tarhoja on herätty arvostamaan, ja niiden viljelyä edistämään on perustettu Vigno-projekti (Vignadores de Carignan) jossa on mukana 15 tuottajaa. Olemme aiemmin kirjoittaneet kyseiseen projektiin kuuluvan Torresin Cordillerasta, jota pidimme hyvänä viininä.

Kuva:alko.fi

Nyt alkoon hiljan tullut Undurraga Vigno löysi tienä pyötäämme. Viini on sekoite Carignan- ja Cinsault-rypäleistä, jotka molemmat ovat tyypillisiä eteläisen Rhonen alueen viineille. Rypäleet on kerätty käsin ja tertut on valittu tarkasti. 5 päivän kylmämaseraatio, jonka jälkeen viini on saanut käydä luonnonhiivoilla 4 viikkoa. Viini on saanut 16 kuukauden tammikäsittelyn, mutta vain 15 % tynnyreistä on ollut uusia. Tynnyröinnin jälkeen pullokypsytystä 6 kk ennen markinoillelaskua.

Väriltään todella syvän purppurainen. Tuoksu on ensisijaisesti hyvin marjainen, ei kuitenkaan hillottu vaan raikas auringon lämmittämä mansikkamaa. Tarkemmalla nuuhkinnalla nokkaan nousee myös tammikypsytyksen tuomia kuivaa metsänpohjaa muistuttavia vivahteita. Viini on melko nuori, ja sen aromipaletti sen mukaisesti vielä melko primääriarominen. Tammi on tuoksussa hillitty. Suussa Täyteläinen ja raikas. Caringnan tuo makuun jotain 'eläimellisen' täyteläistä ja maanläheistä makua, jolle en löydä sanaa. Lähinnä tulee mieleen vertaus: Jos nuori marjaisa cabernet on sisäfilee, niin tämän maku on kuin on paksu, roséksi jätetty maksansiivu! Jälkimaku on kuitenkin hapokas ja raikas, ja kokonaisfiilis on freesi. Täyteläinen ja paksuhko alkumaku yhdistettynä lopun hapokkuuteen on tasapainoinen, suussa progressiivinen kokonaisuus.

Tämä viini on hyvä pari riistalle, itse testailimme tätä hirvi-juurespadan kera ja hyvin toimi. Myös edellämainittu maksa voisi olla hyvä pari. Viinillä on melko reippaasti hintaa, mutta mikäli haluaa tutustua tähän Chilen uuteen sukupolveen niin tässä on mielestämme oiva vaihtoehto!

2 x Luyut

Kirjoitin taannoin pitkällisemmen Louis-Antoine Luyt:n viineistä. Nyt olemme maistaneet viikon sisällä pari herran viiniä lisää, ja molemmat ovat olleet aivan järjettömän raikkaita ja kiinnostavia chileläisiksi.

Pipeño on puhtaasta Pais-rypäleestä tuotettu viini Biobion laaksosta pohjoisesta Chiletä. Köynnökset ovat jopa 200-vuotiaita, mikä kertoo jotain viljelyfilosofiasta. Tuoksu on raikkaan marjaisa, siitä löytyi mansikkaa, vadelmaa, karpaloa. Tuoksu on korostetun marjainen hiilihappokäymisestä johtuen. Aromimaailma on monipuolinen Viinissä on kepeähkö suutuntuma, mutta kuitenkin riittävästi happoa ja tanniinia niin, että se toimii hyvin ruokaviininä. Nautimme tämän tastingissa erilaisten kalaruokien kanssa, ja se toimi hyvin etenkin hapokkaan bouillabaissen ja tonnikalatartarin kanssa, mikä kertoo viinin hyvästä haposta.

Carignan Trequilemu tulee Maulen laakson vanhoista, 70-vuotiaista köynnöksistä. Viini on lasissa purppurainen, syvä viini. Sen tuoksussa on punaisisa marjoja, mutta edellisestä poiketen huomattavasti pippurista mausteisuutta. Myös tästä viinistä on aistittavissa karbonisen maseraation marsipaaninen marjaisuus. Suussa Pipeñoa täyteläisempi, hapoiltaan hyvä ja tanniinirakenteeltaan kohtalaisen kevyt. Kevyt viini, joka sopii toimi hyvin ainakin viinin kanssa nautitun sardiinipizzan kanssa.

Kaikissa näissä maistamissamme Luyt:n viineissä on jotain mitä useimmista chileläisistä puuttuu: Omaleimaisuutta ja paikan tuntua! Sinä päivänä kuin Alkoon saadaan tällaista kamaa Etelä-Amerikasta, niin vedämme rastin seinään ja kumarramme syvään monopolin hankintaosastolle. Taitaa  tosin säästyä sekä tussi että selkäranka.

Kuvat: http://www.louisantoineluyt.cl

Positiivinen yllätys Chilestä: Matetic Corallillo Pinot Noir 2014

Yleisesti ottaen olemme kokeneet, että chileläiset pinot noirit pettävät usein sen mitä rypäle lupaa. Chilessä ei ole riittävästi otettu huomioon ilmasto-olosuhteita lajikevalinnassa, vaan aiemmin on haviteltu ensisijaisesti mahdollisimman suurta volyymia. Asiat kuitenkin muuttuvat, ja nykyään myös  Etelä-Amerikassa panostetaan tarhojen sijaintiin ja viljelytekniikoihin.

Mateticin on sanottu tuottavan keskimääräistä raikkaampia viinejä Chilessä, joten uskaltauduin ostamaan Corrallillo Pinotin kotoisesta A-marketistamme. Rypäleet viiniin tulevat viileältä San Antonion laakson alueelta läheltä tyyntä valtamerta. El Rosarion viinitarha sijaitsee graniittimaaperällä, ja sitä viljellään luomumenetelmin. Viini käy alkuun villihiivoilla, mutta myöhemmin on lisätty viljeltyjä kantoja.  Kypsytys raskalaisessa tammessa 11 kuukautta eli varsin hillitysti.

Viinin tuoksu on puhtaan punaisen marjainen, siitä löytyy kypsää karpaloa, mansikkaa ja vadelmaa. Tammen aromi tuntuu hentona, ei lainkaan häiritsevänä. Tuoksu on lupaava, eikä makukokemus petä: Viini on raikkaan marjahappoinen, keskitätyteläinen, ei lainkaan hilloinen kuten valitettavan monet muut maanmiehensä. Keskipitkässä jälkimaussa on mausteisuutta ja haipuvaa marjaisuutta, jolle kevyt tanniinisuus anaa kehykset.

Mielestämme kyseessä on rypäleelleen uskollinen viini, jonka tyyli on jossakin oregonilaisen ja eurooppalaisen pinot'n välimaastossa. Hintaansa nähden hyvä ostos, mielestämme.

Clos Ouvert La Grande Vie Dure 2013: Chilestä kajahtaa!

Chilen viinit tuntuvat olevan hyvin pikälti samasta puusta veistettyjä: Runsaasti hedelmää, reippaasti tammea, vähän luonnetta. Kyse ei ole siitä, että Chilen maaperä tai ilmasto ei mahdollistaisi upeiden viininen tuottamista vaan ennenkaikkea siitä, että maan viinituotannosta vastaavat pääasiassa teollisen mittaluokan toimijat. Näiden ajattelussa omaperäinen ja luonteikas viini on aina riski.

Myös Burgundista kotoisin oleva Louis-Antoine Luyt pettyi chileläisin viineihin opiskellessan sommelieriksi Santiagossa. Luyt muutti parikymppisenä Chileen kyllästyttyään kotimaahansa. Hän työskenteli ensin ravintolan tiskaajana, eteni sitten pikku hiljaa viinivastaavaksi ja jatkoi sommelier-kouluun. Mies pettyi chileläisten viinien homogeenisuuteen ja alkoi pohtia, voisiko maassa tehdä myös erilaista viiniä.

Niinpä mies palasi Beuneen opiskelemaan enologiaa, tutustui Mathieu Lapierreen, vietti 5 sadonkorjuuta Morgonissa Lapierren Natural Wine-opissa ja palasi Chileen. Hän perusti 2 muun nuoren ranskalaisen kanssa Clos Ouvertin Mauleen, Chilen viininviljelyn ydinalueen eteläosaan.

Vuoden 2010 maanjäristys kuitenkin tuhosi valtaosan edellisvuoden sadosta, jolloin muut kumppanit jättivät Luytin. Tämä jatkoi kuitenkin yksin ja laajensi vielä tuoterapertuaaria vuokrattuaan lisää maata.

Clos Ouvertin viinit ovat sekoitteita lähinnä Chilessä kasvavasta Paìs-rypäleestä ja Rhonelaisista lajikkeista. Vuodesta 2010 Luyt on tuottanut myös Eurooppalaistyyppisiä yhden tarhan terroir-viinejä paìs:sta. Erityistä näissä viineissä on köynnösten ikä: vanhimman tarhan köynnökset kasvavat 300-vuotiailla juurilla.

Kaikki Luytin viinit ovat aloittaneet elämänsä semikarbonisella maseraatiolla ja tietysti käyneet luonnonhiivoilla spontaanisti. Tammen käyttö on hillittyä, jotta se ei peitä rypäleiden ja terroirin ominaispiirteitä

Nyt maistamamme Clos Ouvert La Grande Vie Dure 2013 on puhdas Carmenere, mutta kaukana arkkityyppisestä chileläisestä!

Syvä purppurainen väri. Tuoksussa on karhunvatukkaa ja vadelmaa, jotka tuovat itsensä etualalle äärimäisellä marjaisuudella joka saa veikkailemaan semikarbonista maseraatiota sokkonakin maistaessa. Tuoksusta löytyy myös pippuria ja kuivattujen vihreiden yrttien tuoksua, aavistus eläintä nousee viinin ilmaannuttua. Viini on hyvin hapokas, keskitäyteläinen ja kokonaisuutena raikas. Tanniinit ovat hivenen karvaat. Jälkimaku on marjainen ja keskipitkä.

Erittäin omaperäinen chileläinen! Jakaa mielipiteitä, mutta tämä sentään herättää niitä päinvastoin kuin monet muut etelä-amerikkalaiset. Kokeile: vihastut tai ihastut, mutta olet kokemusta rikkaampi !

Hirviviinejä Italiasta ja Chilestä

Kalevan viiniklubi maisteli taannoin kuusi viiniä kauteen sopivan hirviteemaisen menun kyljessä.  Viineistä kolme oli italialaisia ja kolme chileläisiä, kolme oli meidän valitsemaamme ja toiset kolme Viinikartan Jannen.

Menuun oli haettu mahdollisimman erityyppisiä makuja ja rakenteita, jotta päästiin kokeilemaan erilaisten ruokien vaikutusta viineihin. Aluksi hirvi- ja punajuuricarpacciota aurajuustolla, sitten savuista kurpitsa-valkosipulikeittoa, pääruuaksi ensin kermaista hirvipataa, sitten hirvenpaistia roseena, välijuustot ja sitten vielä aronia-tiramisua jälkiruuaksi. Eri annokset todella muuttivat viinejä, joten kannatti näpertää.

Viinit maistettiin ensin ilman ruokaa, minkä jälkeen ne äänestettiin paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen maisteltiin ruokien kanssa ja yritettiin arvioida, miten viinit ja ruuat reagoivat keskenään.

Wwb

Ensimmäinen viini oli Borgo Salcetino Lucarello Riserva 2011. Tämä oli tiilenpunainen, keskisyvä viini. Tuoksussa on mausteita, hapankirsikkaagyftf, kevyttä lyijykynästä muistuttavaa tammisuutta. Suussa viini on pyöreähkö, rungoltaan hapokas ja ensisijaisesti kirsikkaisen marjainen. Tanniinit ovat kevyehköt, maku keskipitkä. Tasapainoinen tapaus, ccråcyvubuuvwhyvä chianti joskaan ei nyt varsinaisesti päräyttävimmästä päästä.

Toisena viininä Planetan Santa Cecilia 2010, puhdas nero d'Avola Sisiliasta. Tuoksu on (Planetan tyyliin ?) savuinen, makean joulumausteinen, vaniljaisen tamminen ja marja-aromeiltaan lähinnä mansikkainen. Maku on tuoksuun aluksi turhankin pyöreä, hyvin täyteläinen. Happoa tuntuu puttuvan. Tanniinia on kohtalaisen runsaasti, mutta jälkimaussa selkein piirre on katkeruus, joka tuntuu jollain tavalla raa'an epäpuhtaalta. Marjaisuus hukkuu paletilla tammeen ja tanniineihin. Viini tuntuu epätasapainoiselta.

Kolmantena viininä Ebaysta huudettu Radicin Taurasi 1986. Rusehtavan tiilenpunainen lasissa. Tuoksussa edelleen hyvä hedelmä, suklaakirsikkaa ja mansikkaa. Brettin tuomaa tallintakusta on vain juuri ja juuri nimeksi, ei lainkaan dominoivasti vaikka kyseessä on jo reippaaseen ikään ehtinyt vinkku. Viinin hapokkuus on jo varsin ohut, mutta marjaisuutta on edelleen ja suussa kokonaisuus tuntuu ilman ruokaa maistellen hienovaraiselta, keskitäyteläistä keveämmältä. Tanniinit ovat pehmenttyneet hienosti. Viinin hienovarainen jälkimaku on kohtalaisen pitkä, joskaan ei millään tavalla intensiivinen: suuhun jää haipuva kirsikkaisuus ilman kiristelyä ikenissä.

Sitten siirrytään chileläisiin. Neljäntenä viininä Leyda Canelo Syrah 2012. Väri on purppurainen ja melko syvä. Tuoksu on hämmentävä: siinä tuntuu kostean sementtistä maa-aromia, punajuurta muistuttavaa juureksista vegetaalisuutta ja pippurista kirpakkaa mausteisuutta sekä märän koiran eläimellistä aromia. Maku on hapokkaan raikas, mutta aromit ovat paletilla vähintään yhtä epämiellyttävät kuin tuoksussa. Keskitanniininen. Viini on omaan suuhuni rakenteeltaan kohtalaisen miellyttävä, mutta tämä raikkaus on ilmeisesti saavutettu fenolisen kypsyyden kustannuksella.

Viides viini on kiinnostava kuivaviljelty vanhojen köynnösten Carignan Maulen laaksosta. Torresin Cordillera Carignan 2009 on osa Maulen tuottajien Vigno-projektia, jonka ideana on edistää alueen Carignan-viinien laatua ja tunnettuutta. Projektin logoa saa käyttää, jos viini tulee Maulen kuivaviljellyltä Secano-alueelta ja rypäleet ovat peräisin vanhoista köynnöksistä. Projektissa on mukana 15 tuottajaa, joista yksi on siis Miquel Torres Chile. Viini on lasissa syvän purppurainen. Tuoksussa on raikasta punaista marjaa: mansikkaa, vadelmaa. Tammisuus on melko vähäinen. Suussa viini on hyvin hapokas ja varsin tanniininen, rungoltaan runsas ja kulmikaskin. Perusfiilis paletilla on kuintekin freesi marjaisuus. Oiva viini mielestämme.

Viimeisenä vielä yleisön suosikki, Colhaguan laakson Apaltan viinitarhoilta tuleva Ventisqueron Pangea Syrah 2007. Janne oli valinnut viinin maistettuaan sitä messuilla ja siihen ihastuttuaan. Viinin tuoksussa on hyvin tummaa marjaisuutta, herukkaa, pölyisyyttä, karvasmantelia ja suklaistakin mausteisuutta. Suussa hyvin täyteläinen, kypsän hedelmäinen. Viinissä on hyvä runko, happoa on riittävästi pitämään hedelmäisyyden kurissa. Tanniinia on reippaasti, mutta viinillä on jo sen verran ikää että tanniinit ovat hyvin pehmenneet. Kyseessä on iso viini, josta 10 hengen maistajaporukkamme kovasti piti. Omaan suuhuni tämä oli hieman tuhti, mutta erittäin hyvin tehty viini jos pitää runsaammasta tyylistä.

Ruoka muutti viinejä huomattavasti. Selkeimmin ruuan vaikutuksen huomasi hieman jo turhankin iäkkäästä Taurasista: Viini kuoli täysin kermaisen hirvipadan kanssa ja toimi taas huomattavasti paremmin paistin kanssa. Ilmeisimmin happo oli jo siinä määrin vähäinen, että siitä ei ollut kermaisuuden vastapainoksi.

Savustetussa keitossa oli jonkin verran potkua pippurista ja savupaprikasta, ja tämä toi etenkin chileläisistä viineistä esiin korkean alkoholisuuden polttavuutena. Tämän kanssa matala-alkoholinen ja hieman makeakin valkkari olisi toiminut paremmin.

Täyteläinen pata paransi pelkältään  raa'an makuista Leyda Caneloa, hapokkuus ei tuntunut tuhdin padan rinnalla niin epämiellyttävältä, ja myös ikävä juuresaromi lieveni. Ei kuitenkaan edelleenkään mitenkään erityisen miellyttävä viini. Cordillera ja Chianti toimivat padan kanssa parhaiten, niissä riitti happoa taklaamaan kermaisuutta.

Roséksi jätetty paisti oli melko hyvä yhdistelmä kaikille viineille, mutta parhaiten sen kanssa toimivat Chianti, Cordillera ja Pangea. Pangeasta voisi sanoa, että se oli siinä määrin iso viini, ettei se juuri elänyt ruuan kanssa lukuunottamatta hieman pippurista keittoa, joka nosti viinistä esiin alkoholin poltteisuuden.

Maistelu oli kaikin puolin kiinnostava tutkimusmatka ruuan vaikutukseen viineihin. Suosittelemme kokeilemaan kotona!

Vanhempaa chileläistä cabernetia

Barossa-Maipo-taiston lopuksi maistettiin vielä eBay:sta huudettu Concha y Toron Marques de Casa Concan vanhempi vuosikerta 1996. Tuohon aikana Chilen viinituotanto ei ollut vielä välttämättä tunnettu korkeasta laadustaan, joten pulloon suhtauduttiin ennen avaamista varauksella. 

Viini kuitnekin yllätti: Väri oli selvästi ohentunut ja rusehtunut. Tuoksu oli kuitenkin edelleen yllättävän herukkaisen marjainen, mutta nyt siihen sekoittui varsin sopivasti pienen brett-infektion merkkejä: vanhaa satulanahkaa ja tallintaustaa. Rakenne oli edelleen nuorekas. Happoja löytyi edelleen, tanniinit olivat pehmenneet mutta eivät lainkaan lätsähtäneet. Verrattuna ruokaa huutaneeseen tuoreeseen vuosikertaan tämä oli varsin miellyttävää jo aivan sellaisenaan nautittuna.

Erittäin positiivinen yllätys! Jos jollakulla lojuu ylimääräisiä vanhoja chileläisiä nurkissa niin kannattaa testailla.

Carmeneret maistettu

Eilen maistettiin siis 3 viiniä: Yali reserva national Carmenere, Arboleda Carmenere ja Mayu carmenere. Kaksi ensimmäistä tulevat Rapelin alueen eteläisemmästä laaksosta, Colhaguasta. Mayu sen sijaan on peräisin pohjoiselta Elguin laakson alueelta.

Yali maistettiin ensimmäisenä. Väri oli hyvin syvä purppura, kuten kaikissa muissakin maistetuissa viineissä. Tuoksussa oli mausteisuutta, mutta selkeimpänä nenään tunki voimakas vaniljan aromi. Viinissä oli kohtalainen tanniinirakenne, ilmeisimmin tammesta peräisi. Hapokkuus oli melko matala. Suussa maistuivat mausteet ja melko taka-alalle jäävänä tummat marjat. Lievää paprika-aromiakin oli aistittavissa, mutta häiritseväksi asti se ei yltänyt. Kokonaisuutena viini oli aivan passeli, etenkin hintaansa nähden.

Seuraava maistettu oli Mayu, jonka tuoksu oli selvästi edellistä lihaisampi. Aromi oli hivenen marjaisampi ja mausteisempi, eikä tammi ollut etualalla. Jo tuoksu oli hyvin lämmin, ja maussa 15% alkoholi toi rakenteeseen täyteläisyyttä. Viini oli kuitenkin aluksi varsin hapottoman tuntuinen, ja soljui suussa liiankin helposti. Suutuntuma oli aluksi mitäänsanomaton, ja ehdimme jo pettyä viiniin. Kuitenkin auettuaan tämä näytti kyntensä ja muuttuui ruuan aikana varsin mukavaksi siemailtavaksi: Mausteisuus pääsi oikeuksiinsa, ja lämmittävä alkoholi toimi pieniä siemauksia ottaessa suuntäyttäjänä. Ei välttämättä paras ruokaviini, sillä korkea alkoholipitoisuus rajoittaa käytettävyyttä mausteisten ruokien kanssa, ja toisaalta pihvi peittäisi koko viinin.

Viimeisenä maistettu Arboleda oli kaikkien suosikki. Tuoksussa oli selvää herukkaa, maustetta, hentoa tammea. Tässä oli selvästi paras happorakenne, ja tanniinit olivat tasapainoiset. Tämä viini sopi hyvin illan ruuan, mausteisten tortillojen, seuraan. Tätä voin suositella ruokaviiniksi, vaikkakin hinta-laatusuhde menee tällä yli 16 euron viinillä jokseenkin tasoihin Yalin kanssa.

Kaiken kaikkiaan Carmenere toi mukavaa vaihtelua viiniklubin maisteluihin, jotka ovat tähän saakka kiertäneet pääosin vanhan maailman rypäleitä ja alueita.