Veriappelsiini tuo etelän lämmön talven keskelle!

Veriappelsiinien sesonki on lyhyt ja se osuu keskelle Suomen kylmintä talvea. Lajikkeita on useita, mutta tavallisimmin meillä vastaantulevat veriappelsiinit ovat Tarocco-lajiketta, joka on veriappelsiineista makein. Sen sanotaan joskus olevan "puoliverinen" koska punainen pigmentti jakautuu hedelmälihaan epätasaisesti. Lajike on kotoisin Sisiliasta Etnan rinteiltä, ja sieltä tulevat myös Suomeen tuotavat veriappelsiinit. Espanjassa viljellään Sanquinello-lajiketta, jonka hedelmäliha on tummemman punainen kuin Taroccon. Kolmas yleinen lajike on Moro, joka on tiettäävästi syntynyt mutaation seurauksena Sanquinellosta. Tämä lajike on tummimman värinen ja muita kitkerämpi.

Veriappelsiinien sesonkin on siis parhaillaan menossa, joten päätimme tehdä alku- pää- ja jälkiruuat käyttäen tätä värikästä ja maukasta talven c-vitamiinipommia.

Alkuun veriappelsiinia, fenkolia ja sardiineja

4 annosta:

Salaatti:
2 porkkanaa
noin 200 g fenkoli
2 veriappelsiinia
1 prk pieniä hyviä sardiineja
pienilehtistä salaattia tai pinaattia
12 kirsikkatomaattia

Kastike:
salaatissa käytettyjen veriappelsiinien kuori
2 valkosipulinkynttä
suolaa
2 tl sokeria
valkoista balsamicoa
oliiviöljyä

Tee ensin kastike: vuole veriappelsiineista kuoren keltainen osa kastikekattilaan ja pilko valkosipuli  joukkoon. Lisää desi vettä, kiehauta ja anna porista viitisentoista minuuttia. Siilaa liemestä pois kuoret ja valkosipulit. Lisää 2 tl sokeria, ripau suolaa, loraus öljyä ja iso loraus etikkaa. Maista ja tuunaa sopivaksi.

Tee salaatti: Kuori porkkanat ja pilko tai vuole kuorimaveitsellä soiroiksi. Höylää mandoliinilla fenkoli ohuiksi siivuiksi. Laita kulhoon ja heittele kirsikkatomaatit sekaan. Kuori veriapppelsiinit veitsellä ja fileoi hedelmäliha kalvojen välistä kulhoon. Purista jäljelle jäävistä roippeista mehut salaatin sekaan. Lisää ripaus suolaa ja sekoita. Anna makujen tasoittua puolisen tuntia. Juuri ennen tarjoamista sekoita joukkoon salaatinlehdet tai pinaatti. Kokoa salaatti lopuksi lautasille: pohjalle salaattisekoitusta ja päälle sardiineja. Valuta vielä kastiketta päälle ja nauti!

Pääruuan reseptiä emme tässä toista, koska se löytyy MTV:n Sivumaku-blogista sellaisenaan. Suosittelemme tämän kokeilemista lämpimästi. Ja mainittakoon vielä, että veriappelsiini maku oli vielä huomattavasti syvempi kun söimme seuraavan päivän lounaaksi jääkaapissa yön viettänyttä risottoa. Minkä rakenteessa menetimme sen saimme maussa takaisin...

Jälkiruuaksi Mascarponea ja veriappelsiinia

1 prk mascarponejuusoa
1 dl turkkilaista joguttia
2 rkl sokeria
2 rkl hunajaa
1/2tl kaardemummaa
1/2 dl rusinoita
2 veriappelsiinia

Sekoita jogurtti ja mascarpone, vatkaa notkeaksi. Mausta kaardemummalla, sokerilla ja hunajalla, sekoita joukkoon rusinat. Fileoi veriappelsiinit. Kokoa annos laseihin: Pohjalle mascarponejogurttia ja päälle veriappelsiininsiivuja. Tarjoa halutessasi makean viini kanssa. (Kukkainen muscat toiminee loistavasti)

Viiniksi suosittelemme alku- ja pääruualle tietenkin Etnan viiniä. Alkosta löytyy kaksi Etna Biacoa, joista suosittelemme Benantia. Myös Tenuta Delle Terre Neren viini on miellyttävä, mutta se on hieman ohuempi kuin Benantin ja saattaisi jäädä veriappelsiinin aromaattisuuden jalkoihin.

Etna biancon johtava rypäle on paikallinen carricante, jota täytyy olla sekoitteessa vähintään 60 %. Lajike on hyvin hapokas ja tuottaa mineraalisia, melko runsaita ja sitruksisen aromikkaita viinejä. Benantin viini on puhdas carricante kun taas Terre Neressä on mukana catarrattoa, inzoliaa ja minellaa.

Viini toimii erittäin hyvin sekä alkusalaatin että risoton kanssa: Sen sitruksiset ja aavistuksen kukkaiset aromit toimivat hyvin veriappelsiinin makumaailman kanssa. Mineraalisuus ja fenkoli komppaavat toisiaan ja hapokkuus tarjoaa vastaparia sekä öljyisille sardiineille että risotolle. Suosittelemme kokeilemaan!

Maailman ympäri Chilessä: Pääruuaksi Porotos Granados!

Tämä kurpitsaa, papuja, tomaattia ja maissia sisältävä keitto tai muhennos on erittäin passeli ruoka viilenevään syksyyn: Tätä on helppo tehdä iso kattilallinen ja kutsua iso määrä ystäviä kylään! Lisäksi kurpitsan sesonki on lyhyt ja se on juuri nyt!

Porotos granados:

(noin 10 annosta)
1 iso sipuli
4 kynttä valkosipulia
400 g tomaattia kuutioituna
1 pienehkö kurpitsa (alle kilo)
400 g maissia (pakkasesta)
1 prk voipapuja
1 prk caneli- tai ruskeita papuja
2 tl oreganoa
2 tl basilikaa
1 tl savupaprikaa
1 tl juustokuminaa
500 ml kasvislientä
suolaa maun mukaan
oliiviöljyä paistamiseen
(1/2 dl riisiä, jos haluat paksumman muhennosmaisen ruuan)

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori kurpitsa, halkaise, poista siemenet ja kuutioi nopiksi. Kuutioi tomaatti. Kuullota sipulia öljyssä pari minuuttia, lisää sitten valkosipuli vielä minuutiksi. Lisää sitten tomaatit ja mausteet (ei suolaa vielä). Lisää sitten pavut, kurpitsat ja liemi. Keitä rauhassa tunti. Lisää maissit, keitä vielä 10 min. Tarkista rakenne: jos haluat paksumpaa, lisää riisiä ja anna kypsyä. Suolaa lopuksi, isoon kattilalliseeen mennee noin pari teelusikallista.

Koristeeksi lautaselle voi paahtaa paloiksi leikattuja maissintähkiä, mutta nämä eivät ole välttämättömiä. Tarjoa leivän kanssa. Jos teit paksumpaa muhenosta, tämä sopii hyvin vaikka maissitortillan täytteeksi!

Juomasuositus

Jos jaksat nähdä vaivaa ja hankkia viinin alkon "nettikaupasta", niin siinä tapauksessa suosittelemme ehdottomasti tätä mukavan tuhdin marjaisaa ja yrttisen mausteista país-rypäleestä valmistettua Küdaw Nativo País:a. Viini tulee Maulen alueelta, jossa aliarvostettu país on tuottanut viime aikoina alkanut herättää viinintekijöiden mielenkiintoa: Huolellisesti viljeltynä lajike tuottaa laadukkaita, aluetta ja maan historiaa ilmentäviä viinejä. Jos haluat viinin vakiovalikoimasta, suosittelemme siinä tapauksessa "varmana valintana" Montesin Alpha Pinot Noiria: Selkeästi uuden maailman tyyliä edustava, runsaan marjainen ja mausteinen pinot toimii tämän ruuan kanssa mukavasti, savupaprika annoksessa tarjoaa vastapainoa viinin hivenen hilloiselle ja tammiselle aromimaailmalle.

Domäne Wachau Riesling Federspiel Terrasen 2016

kuva: alko

Pullo on saatu näytteenä maahantuojalta

Wachaun viinialue sijaitsee Itävallassa Wienistä länteen. Alueen viinitarhat sijaitseva Tonavan varren jyrkillä, pengerretyillä rinteillä. Maaperässä on graniittista gneissiä, joka tuo viineihin tyypillistä mineraalisuutta. Tarhat sijaitsevat pääasiassa joen pohjoispuolella. Kallistussuunnat ja aurinkoisuus vaihtelevat voimakkaasti tarhojen välillä.  Laakso sijaitsee kahden korkean metsäisen ylänköalueen välissä, ja suojaisan sijainnin vuoksi mikroilmasto on suhteellisen lämmin.

Tonavan laaksoa pitkin aluelle virtaa päivisin lämmintä ilmaa idästä Unkarin alangon suunnalta, ja toisaalta yöllä pohjoispuolen korkeilta metsäisiltä aluilta laskeutuu viileää ilmaa laaksoon. Vuorokauden voimakkaat lämpötilavaihtelut säilyttävät viineissä hyvän hapokkuuden.

Alueen tärkeimmät lajikkeet ovat grüner veltliner ja riesling. Ensimmäistä kasvatetaan rinteiden alaosan runsaammassa maaperässä, kun taas riesling viihtyy rinteiden yläosien köyhässä ja kivisessä maaperässä. Alueen rieslingeissä on tyypillisesti sekä lämpimien päivien ja pitkän kasvukauden aikaansaaman fenolisen kypsyyden tuottamaa täyteläistä hedelmäisyyttä että voimakkaiden vuorokauden lämpötilavaihtelujen säilyttämää teräksistä hapokkuutta: Alsace meets Mosel.

Wachaun alueella on oma laatuluokitus: Steinfeder on nuorena juotavaksi tarkoitettu raikas, alle 11 % viini, federspiel taas on tehty hieman kypsemmistä rypäleistä jolloin viinissä on hieman enemmän alkoholia, hedelmää ja ikääntymispotentiaalia. Smaragd-viinit on tehty kypsimmistä rypäleistä, ja viineissä on siten runsaasti konsentraatiota ja alkoholia yli 12,5 %. Smaragdit kestävät loistavasti ikääntymistä.

Domäne Wachau on alueen suurin peluri. Ko-operatiivin osakkaat viljelevät lähes kolmannesta koko Wachaun alueen tarhoista, ja ko-operatiivi tuottaakin perustason terrassen-sarjan ja eri kyläviinien lisäksi yli 20 eri tarhaviiniä.

Maistamamme riesling federspiel on entry level-viini terrassen-sarjasta. Tämä federspiel on lasissa varsin haalean keltainen ja kevytliikkeinen. Tuoksussa on sitruunaa, greippiä, hentona taustalla muscat-viineistä tuttua kukkaisuutta sekä aavistus ruohoista vihreyttä. Maku on täysin kuiva, teräksinen. Tuoksu lupaa kenties enemmän hedelmää kuin maku lopulta antaa, sillä runko jää kevyehköksi ja aromipaletilla sitrus nousee selkeimmäksi. Jälkimaussa hieman greippistä kitkeryyttä ja hyvä sitrushapokkuus.

Viini on tuoksultaan taattua rieslingiä. Makumaailma ja suutuntuma on selkeästi itävaltalainen: Kuiva ja teräksinen. Viini on kokonaisuudessaan mukava tapaus, toimii selvästi paremmin ruuan kanssa kuin sellaisenaan. Ruokapareiksi tulee mieleen tarte flambé tuhteine hapankermapohjineen tai järvikala kermaisen sienikastikkeen kera. Ja jos ruuassa on hyvää itävaltalaista juustoa, niin veikkaan että mikään ei voi mennä vikaan...

Viini irtoaa monopolista 15 eurolla, mikä on mielestämme tästä melko kohtuullinen hinta jos pitää itävaltalaisesta kuivasta riesling-tyylistä ja katselee kuvia Wachaun hengenvaarallisista rinteistä. Joku ne rypäleet sieltä hakee....

Viini on saatu näytteenä maahantuojalta, joten ilmaisen pullon vaikutusta mielikuvaan ei voi poissulkeä.