Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


tiistai 24. toukokuuta 2016

Clos Martinet 1994

Mas Martinet on yksi viidestä Prioratin nousuun vieneistä pioneereista. Talon omistaa edelleen sen vuonna 1981 perustaneen Jose-Louis Perezin perhe. Talo sijaitsee Prioratin alueen 'pääkaupungin' Falsetin ja viinillisin ytimen, Gratallopsin puolivälissä. Muistan ikuisesti kävelyretkeni näiden kaupunkien välillä, kun sateen lakattua laskeuduin jyrkkää terassirinnettä alas kohti Siurana-joen laaksoa. Samalla hetkellä kun aurinko pilkisti pilvien takaa ja alkoi välittömästi nostaa sumua kosteasta maasta, ilmestyi näkyviin Mas Martinetin tila palmupuiden katveesta.

Mas Martinet pyrkii ilmentämään tuotteissaan Prioratille tyypillistä, huokoisesta liuskekivestä koostuvaa llicorella-maaperää. Talo tuottaa viinit luomuna, kuten yhä useampi alueen tiloista tekee. Alkuaikoina viineissä oli melko reippaastikin tammea, mutta sen käyttöä on 2000-luvun puolella reippaasti vähennetty.

Clos Martinet on talon lippulaivaviini, jossa on 65 % Garnachaa, 20 % Cariñenaa ja loput Shirazta, Merlota ja CS:a. Viini on graniittinen, varsin syvän värinen. Sen tuoksussa on selvää tallintaustaa, humusta, karhunvatukkaa ja luumuakin. Hedelmä on kuitenkin taka-alalla, sillä selkein piirre on alueen viineille ominainen pölyinen kivisyys. Tammen aromeja ei tässä iäkkäämmässä vuosikerrassa enää erillisenä juuri erota, vaikka tammikuukausia varmaan riittääkin. Viini on suussa yllättävän raikas, hedelmä pääsee makupaletilla paremmin esiin. Tanniinit ovat avaamispäivänä varsin napakat, hienojakoiset ja pitkät. Jälkimaussa kivinen mineraalisuus lyö kättä haipuvalle, pehmeiden tanniinien saattelemalle hedelmäisyydelle. Tasapainoinen viini, joka kuitenkin valitettavasti latistuu hieman toisena päivänä avaamisen jälkeen.

Hyvä viini sellaisenaan nautittavaksi tai hyvin kypsennettyjen lihojen seuraan. Kovin punaiseksi jätettyä pihviä tällä ei enää taklaa, mutta toisaalta vaikkapa roséksi jäänyt riistalintu voisi toimiakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti