Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinexus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinexus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Bassermann-Jordan Deidesheimer Leinhöhle Kabinett Feinherb 2012

Kuva:Vinexus.de
Tilasimme taannoin vinexukselta laatikollisen rieslingejä ympäri maailmaa. Laatikon täyttämiseksi otimme mukaan viisi Bassermann-Jordanin Rieslingiä eri Pfalzin tarhoilta. Ensimmäisenä näistä avattiin tämä Deidesheimer Leinhöhle. Pfalzin alueen maaperän sanotaan olevan siinä mielessä neutraali, että se tuottaa rieslingiä mahdollimman puhtaasti rypäleen ominaisuuksia ilmentävässä muodossa. Tämä oli ainakin selvästi rieslingisen rapsakka tapaus.

Kirkasväri, joka vihertävän ja sitruunankeltaisen välimaastossa. Tuoksussa on sitrusta, hyvin vihreää omenaa, vaaleaa kukkaisuutta ja greippistä kirpeyttä. Kokonaisuutena tuoksu on hedelmäinen, petrolisuutta ei ole aistittavissa. Makuprofiilia määrittää greippinen hapokkuus, jota vielä voimistaa aavistus hiilihappoa. Nämä yhdessä ovat varsin säväyttävä fyysinen makukokemus. Aromeina makupaletilla tuntuvat greippi ja sitrus kuten tuoksussakin. 'Mineraalisuutta' on aavistus aistittavissa, mutta kokonaisuus on hyvin hedelmävoittoinen. Viinissä on jäännössokeria noin 18 g, mikä ei kuitenkaan maistu lainkaan viinin ollessa hyvin viileää. Hieman lämmettyään viini alkaa antaa enemmän makeitakin nuotteja. 

Tämä on edullinen, alle 10 euron viini ja hintaansa nähden erittäin miellyttävä. Hyvä happo, pieni hiilidioksidin tuoma spriz ja lievä makeus tekevät tästä erittäin hyvän yhdistettävän mausteisille, hapokkaille aasialaisille ruuille. Ensimmäisenä mieleen tulevat kookosmaitoa ja limettiä sisältävät, makean hapokkaat thaimaalaiset tai vietnamilaiset curryt. 

Suosittelemme kokeilemaan.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Cabernet-taistelu: Maipo vs Barossa




Kalevan viiniklubi päätti palata perusasioiden äärelle. Maistelimme puolisokkona kuusi uuden maailman CS-viiniä, joista kolme shiraz-alueena tunnetusta Barossasta Etelä-Australiasta ja kolme Chilen klassiselta cabernet-alueelta Maiposta. Kultakin alueelta oli valittu kolmen eri hintaluokan viinejä: <15 e, 15-25 e ja >50e.

Molemmilla alueilla on samantyyppinen historia: ensin tuotettiin pieniä määriä laadukkaita viinejä, sitten kysynnän kasvaessa tuotantoa lisättiin rajusti laadun kustannuksella. Australia on jo selvästi ohittanut pahimman boom and bust-vaiheen, Chilessä se on vielä osin päällä vaikka laatuviinejä bulkkimerestä löytyykin.

CS on rypäleenä mielenkiintoinen siksi, että se menestyy kohtalaisen hyvin varsin erilaisissa ilmastoissa ja tuottaa täysin erityyppisiä viinejä viileässä Euroopassa verrattuna vaikkapa Australian lämpimiin alueisiin. Toisaalta se reagoi usein suotuisasti tynnyrikypsytykselle, ja siten myös kellarissa voidaan vaikuttaa lopullisen viinin makuun voimakkaastikin (joko hyvässä tai vallitettavan usein pahassa).

Ensimmäisenä maistettavaksi osui Elderton Estate CS 2010 Barossasta. Mustaherukkaa, savuisia nuotteja, minttua, erittäin lämmintä vaniljaa. Suussa lämpimän täyteläinen ja hedelmäinen, kohtalainen happorakenne. Varsin tiukat tanniinit.

Toisena maistettava viini oli De Martino Estate CS 2012 Maiposta. Tuoksu on jollakin tavalla likainen, äärimmäisen voimakkaan mustaherukkainen heijastaen varmasti osin viinin nuorta ikää. Tuoksusta päälimmäiseksi jää vaikutelma mustaherukan jyräävästä aromista ilman mitään vivahteita. Suussa viini on todella pehmeä, mustaherukkamehumainen ja ohut. Happoa ja rakennetta on niukasti.

Kolmas viini on erään klubilaisen sanoja mukaillen edellisiä mietiskelevämpi. Tuoksusta ei nouse mikään komponentti yli muiden hallitsevaksi. Siinä on hento mustaherukan aromi, joka kuitenkin saa tukea seetrisestä, tiukkasyiseltä vaikuttavasta tammesta. Viinissä on mukana myös terävämpää mausteisuutta ja aavistus tallintausta. Maku on melko raikas, hyvähappoinen. Maku noudattelee aromimaailmaltaan tuoksun hienovaraisuutta raikkaine mustaherukoineen. Kokonaisuutena äärimmäisen tasapainoinen viini, josta mikään aspekti rakenteessa tai aromimaailmassa ei jyrää. Ja kyseessähän oli Ventisqueron Enclave CS Alto Maipon Pirquesta noin 1000 m merenpinnan yläpuolelta.

Neljäntenä Concha y Toron Marques de Casa Conca 2011. Tuoksultaan selvästi puumaisen tunkkainen. Hento savu, aavistus tallintausta sekä selvästi aistittava minttuisuus. Ja toki siis itsestäänselvä mustaherukka, joka löytyi kaikista maistetuista viineistä. Suussa keskitäyteläinen, varsin kireän hapokas ja tanniininen. Puu-aromit korostuvat melko reippaasti.

Viidentenä viininä Alkostakin löytyvä Lehmann Portait Barossa CS 2011. Tässä viinissä tuoksussa selkein vanilja, lämpimän punaisia marjoja, mustaherukkaa. Aavistus epäpuhtautta, jonka aiheuttanee lähinnä allkeirjoittaneen savuaromiallergia. Viini on täyteläinen, mutta rakenne säilyy raikkaana kohtalaisen hapokkuuden ansiosta. Tanniinit melko pehmeät, kuitenkin runsaat (ja hieman sahanpurususpektit).

Viimeisenä Penfolds-Fostersin Bin 407 2008. Tämäkään ei anna tuoksultaan mitään yksittäistä määrittävää nuottia. Aistittavissa on lämmintä mustaherukkaisuutta, aivan aavistus savuisuutta, hennon hentoa lantaisuutta ja melko jämäkkää lyijykynäisyyttä. Tässä on myös mausteisuutta, kuitenkin enemmän pippurisuuntaista kuin kardemumma-vanilja-akselia. Suussa äärimmäisen tasapainoinen. Alku on keskitäyteläinen, keskivaihe raikkaan hapokas ja jälkimaku pitkän tanniininen. Kokonaisuutena hienosti liukuva viini, josta aromikomponentit nousevat maistaessa esiin eri vaiheissa muodostaen lopulta harmonisen kokonaisuuden.

Maistamassa oli 9 henkeä, ja viinit maistettiin siis puolisokkona. Ne äänestettiin paremmuusjärjestykseen siten, että kukin antoi pisteet kolmelle mielestään parhaalle viinille: kolmannelle yhden, kakkoselle kaksi ja ykköselle kolme pistettä.

Selkeäksi voittajaksi äänestyksessä tuli Bin 407, kakkoseksi Elderton ja kolmoseksi Lehmann. Tässä kisassa Barossa siis voitti kaikki mitalisijat. Omassa pisteytyksessäni ykkönen ja kolmonen olivat samat kuin yleisessä äänestyksessä, mutta Enclave pääsi sijalle kaksi Eldertonin sijaan.

Kaikki viinit oli tilattu vinexus.de-nettikaupasta
, koska alkosta ei löytynyt vastaavia viinejä eri hintaluokissa.

torstai 1. toukokuuta 2014

Santa Barbara Verdicchio dei Castelli di Jesi Classico DOC Vaglie 2012

kuva: Vinexus
Äskettäisessä vinexus-tilauksessa tuli kotiin myös italian lempirypälettämme sisältävä pullo. Castelli di Jesin alue sijaitsee Keski-Italiassa Marchen alueella ja siellä valkoisten viinien päärypälelajike on jo antiikin ajoista asti ollut Verdicchio. Verdicchion viineihin ihastuimme muutama vuosi sitten, kun aloimme tietoisesti laajentamaan skaalaa kansainvälisistä rypäleistä paikallisiin tähtiin.

Santa Barbara Le Vaglie Verdiccio di Castelli di Jesi on lasissa kirkas, ohuen läpikuultava, hennon sitruunankeltainen. Viinissä on aavistus hiilihappoa. Tuoksussa on sitruunan ja päärynän vivahteita, ja se tuo mieleen jossain määrin pinot gris:n hedelmäisyyden. Tässä on kuitenkin enemmän merellistä, suolaistakin mineraalisuutta.

Suussa viini on melko täyteläinen. Se on toisaalta raikkaan sitruksinen ja voimakkaan mineraalinen, mikä tekee suutuntumasta tasapainoisen. Hyvät hapot pitävät kokonaisuuden freesinä. Jälkimaussa sitruksiset aromit ja mineraalit lyövät kättä nostattaen veden kielelle pitkäksi ajaksi, ja jälkimaku kestää valkoviiniksi varsin pitkään.

Hyvä viini edukkaaseen 11,30 e hintaan (kotiin toimitettuna 13 e, ei silti paha). Suosittelemme, jos tulee vastaan! Kampasimpukkaa tai sinisimpukkakeittoa kehiin, tätä lasi pari niin kesäilta on about täydellinen.