Herkullinen alkupala uudenvuoden juhliin

Teimme tässä taannoin todella herkullisia ruokahalun herättäjiä samppanjan kaveriksi. Jaamme resesptin blogissa uudenvuoden juhlia ajatellen, koska silloin juomavaihtoehtona on usein kuohuva viini. Nämä vaativat hieman näpertelyä, mutta vaivannäkö kyllä palkitsee. Ohjeesta tulee 6 hengelle.

Juuressipsejä, omenavaahtoa ja sienipölyä

Juuressipsejä

1 porkkana

2 maa-artisokkaa

1 pieni punajuuri

oliiviöljyä

suolaa

Kuori juurekset ja leikkaa ne ohuiksi lastuiksi. Laita lastut uunipellille ja pirskottele päälle oliiviöljyä.  Paahda 225-asteisessa uunissa 5-10 minuuttia juureksesta riippuen. Juureslastut ovat valmiita, kun ne ovat rapeita. Huomioi, että maa-artisokat paahtuvat nopeammin kuin punajuuret. Ota rapeat juureslastut talouspaperin päälle kuivumaan. Ripottele jäähtyneiden juureslastujen päälle suolaa maun mukaan.

Omenavaahto

1 granny smith-omena
1/2 dl smetanaa
suolaa, sokeria, mustapippuria

Kuori omena ja kuutio. Keitä omena nopeasti pienessä vesitilkassa kypsäksi. Aja kypsä omena bamixilla soseeksi ja sekoita jäähtyneenä vaahdotetun smetanan joukkoon. Mausta vaahto maun mukaan sokerilla, suolalla ja pippurilla. Vaahto saa olla hieman kirpeätä. Laita vaahto pursotinpussiin.

Sienipöly

1/2 dl kuivattuja suppilovahveroita

Hienonna sienet morttelissa pölyksi.

Kokoa annos. Pohjalle punajuurisipsi väliin omenavaahtoa, sitten maa-artisokkasipsi, taas omenavaahtoa ja viimeiseksi päälle porkkanasipsi. Kokoa sipsit laakealle lautaselle ja ripottele päälle sienipölyä. Tarjoa kuohuviinin kanssa. Vinkkejä uuden vuoden juoman valintaan löytää joulukalenterin luukusta nro 22. 

Le Briseau Patapon: Mausteinen marjapommi Loiresta

Christian Chaussardin vaikutus Loiren natural wine-liikkeeseen on kiistaton. Mies aloitti työuransa ranskan julkisella sektorilla, opiskeli viininvalmistusta aikuisiällä ja opetti sitä 1990-luvulla samalla kun pyöritti viinitilaa Vouvrayssa. Mies joutui kuitenkin luopumaan tästä tilasta, kun toisiaan seuranneet epäsuotuisat sääolosuhteet veivät tuotannon perikatoon.

Chaussard kuitenkin tapasi sveitsiläisen näyttelijä-enologi Nathalie Graubicherin. Pariskunta perusti sittemmin vuonna 2002 Coteaux-du-Loireen Domaine le Briseaun, joka erikoistui tekemään viiniä chenin blancista ja ennen kaikke punaisesta, lähes unohtuneesta loirelaisesta pineau de aunis-lajikkeesta. Kyseistä rypälelajiketta viljellään vain reilun 400 hehtaarin alueella loiressa, ja pääosa tuosta menee sekoiteviineihin ja crémantien pohjaviiniksi.

Kaikki tilan viinit tuotettiin biodynaamisten periaatteiden mukaan, mahdollisimman vähän viiniä valmistuksen yhteydessä manipuloiden. Chaussard toimi La Mission de l'Association des Vins Naturels-yhdistyksen puheenjohtajana, kunnes kuoli traagisesti traktorionnettomuudessa vuonna 2012.  Tämän jälkeen Graubicher on jatkanut viinintuotantoa tilalla naapuritilallisten suosiollisella avustuksella.

Patapon on puhdas pineau de aunis, johon on sekoitettu rypäleitä eri ikäisiltä tarhoilta. Viini on luonnollisesti tuotettu biodynaamisesti ja mahdollisimman vähän manipuloiden natural wine-periaatteiden mukaan. Viinistä on hankala löytää faktoja, mutta maun perusteella voisin veikata, että ainakin osa viinistä on tehty hiilihappomaseraatiolla.
Viinin väri on melko ohut ja tiilenpunainen. Tuoksussa on ihastuttavaa ryppäleistä, kirpeää marjaisuutta, lihaista täyteläisyyttä sekä varsin eksoottista mausteisuutta: Olen aistivinani neilikkaa ja maustepippuria. Lisäksi tuoksussa on mukana havupuusta muituttava pihkainen resiinisyys. Maku seuraa marjaista tuoksua hyvin: Se on kirpeän marjainen, aromimaailma on kirsikkainen, mansikkainen ja vadelmainen. Runkoa määrittää enemmän hapokkuus kuin tanniinit, joita kuitenkin jälkimaussa tuntuu riittävästi pidentämään suutuntumaa. Viini on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus: se onnistuu olemaan samaan aikaan äärimmäisen raikas mutta toisaalta aromimaailmaltaan täyteläinen. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus.

Tämä viini toimii hyvin sellaisenaan siemailtuna, mutta tämä ruuaksi tälle yhdistäisin jotakin juurevan makuista: lihoista vaikkapa pitkään haudutettu porsaanlapa voisi sopia hyvin, jos kastikkeessa on riittävää mausteisuutta ja hapokkuutta. Toisaalta tämä voisi toimia oivallisesti aromaattisten juurespohjaisten kasvisruokien kanssa, etenkin jos näihin hakee täyteläisyyttä pikantista juustosta: Punajuuri ja sinihomejuusto nousevat ensinnä mieleen, mutta myös juuriselleri-saksanpähkinäpasta voisivat olla aikas passeli pari!

Joulukalenterin 24.luukku: Hyvää ja rauhallista joulun aikaa

Vuoden 2015 joulukalenterin viimeisessä luukussa toivotamme kaikille lukijoillemme hyvää ja rauhallista joulun aikaa. Tänäkin vuonna joulukalenteria on ollut hauska tehdä ja virittäytyä samalla joulun tunnelmaan.Me olemme siirtymässä pikkuhiljaa joulun viettoon perheidemme seuraan. Tänäkin vuonna nautimme joulun pyhinä ainakin perinteisestä joulumusarista ja tapaninpäivän jostakin muista kuin jouluisista kokkailuista Katrin perheen kanssa.

Blogin puolella meno jatkuu normaalista taas pyhien jälkeen,  silloin tarjolla on ruoka-ja viinivinkkejä uuden vuoden juhlintaan. Olkoon pyhäpäivänne täynnä hyvää seuraa, rentoa meininkiä ja loistavia viinejä.

Hyvää viinillistä joulua kaikille!

Joulukalenterin 23.luukku: Vuoden 2015 parhaat viini-ja ruokaelämykset

Tässä joulukalenterin luukussa muistelemme vuoden 2015 parhaita viini-ja ruokajuttuja.

Valkoviini: Vuoden päräyttävin valkoviini oli mielestämme Dominio Bibein Lapola 2013. Järjettömän vivahteikas valkoviini järjettömään hintaan!

Punaviini: Juhannuksena avattu Nervi Gattinara -74 tuntui heti avaamisen jälkeen jo menetetyltä, mutta heräsi aivan upeasti henkiin 5 tunnin dekantoinnilla. Lisää näitä.

Kuohuviini: Bellavistan 11-vuotias Franciacorta 2004, hyvin positiivinen yllätys!

Jälkiruokaviini: Falsetin Celler l'Aspicissa maistettu Capcanesin Pansal Del Calas. Kellariin 'unohtunut' vanhempi vuosikerta tästä väkevöidystä Garnacha&Carinena-viinistä oli mahtavan hapokas ja raikas!

Olutlaji: Saison, se oli sesongissa! Paras muisto Saison-tyylistä on Aniko Lehtisen pitämä Saison-tasting Bier-Bierissä. Oltiin mukavasti epämukavuusalueella... Tässä asiantuntevampaa bloggausta aiheesta Tytöltä ja Tuopilta.

Drinkki: Negroni, johon rakastuimme palavasti Italian reissulla. Reissun jälkeen myös Ginit ja Vermutit ovat vieneet mennessään. Parasta giniä on tietenkin Napue ja vermuteista paras on Antica Formula. 

Paras palvelu: Tampereen Keittiöelämää. Kaipailimme isoa 8-kupin mutteripannua. Tätä kokoa ei löytyntyt valikoimasta, joten kauppias ystävällisesti haki kyseisen pannun meille Helsingin reissullaan. Kiitämme myös loistavasta matkatoimistopalvelusta ja luotettavista kahvi- pasta- ja oliivivinkeistä.

Maustelöytö: Harissa. Tämä chillitahna sopii mihin vain, yksi parhaista lisäke-ideoista ovat harissalla ja kanelilla hierotut kurpitsalohkot uunissa paahdettuna!

Hauskin kisa: Olut-ja viinisota Bier-Bierissä syyskuussa. Loistavan illan ainekset sisälsivät ''leikkimielistä'' kilpailua olut-ja viinijengin välillä, paljon hyvää ruokaa ja kasakaupalla loistavaaa seuraa. Näitä ehdottomasti lisää!

Hauskin tempaus: Viinibloggaajien yhteyspostaus yhdestä ja samasta viinistä. Subjektiivisuus, mitä httiä se on? Jos, et ole vielä tutustunut viiniarvioihin niin täältä löytyy. 

Viininörtein tapahtuma: Ehdottomasti ensimmäinen Wine Symposium Tampereella elokuun lopussa. Kaksi päivää asia viinistä ja sen ympäriltä loistavien puhujien seurassa. Raporttia löytyy täältä 1, 2, 3. Kiitos Ravintola C:n Heidi, Matti ja Christina. Toivottavasti tapahtumalle saadaan jatkoa myös ensi vuonna.

Paras ravintolakokemus: Päätös on hyvän ravintolavuoden jälkeen vaikea, mutta paras ja autenttisin kokemus oli Vineria Cozzi Bergamon yläkaupungissa. Yksinkertaisemmaksi ei safkoja saa. Ja yksinkertainen on kaunista, maistuu hyvältä ja parittuu upeasti hyville viineille. Yli 150 vuoden kokemus näkyy!

Aika paljon mahtui muistoja yhteen vuoteen. Tästä on hyvä jatkaa seikkaluja viinin ja ruuan parissa vuodelle 2016.

Joulukalenterin 22.luukku: Kuohuvaa uudeksi vuodeksi

Joulukalenteri alkaa lähestyä loppuaan tältä vuodelta ja tässä luukussa alamme jo fiilistellä vuoden vaihtumista. Tarjolla on tänään kolme kohtuuhintaista kuohuvaa vaihtoehtoa vuoden 2016 vastaanottamiseen.

(Discalaimer: Jaume Serra ja Wolfbergerin cremant saatiin maahantuojalta näytteinä.)

Espanjasta edullinen cava Jaume Serra Brut. Hintaa karvan alle 9 euroa, mutta laatua on tarjolla hintaan nähden enemmän. Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja miellyttävän paahteinen. Maku on kuiva, siinä on aavistus päärynää, keltaista omenaa ja jopa hieman toffeeta. Mousse on tasapainoinen ja viinin maku kantaa pitkälle. Loistava cava hintaluokassaan. Nauti pelkästään tai tapasten kanssa. Viini on mainio maljajuoma myös vuoden vaihtumisen kunniaksi. Osta ja testaa, jos ei ole sinulle vielä tuttu tuote.

Alkon kuva

Ranskasta tarjoamme tällä kertaa pari eri vaihtoehtoa. Alsacen alueelta Wolfbergerilta tulee alkon tämän syksyn uutuus Cremant d'Alsace Organic Brut. Raikkaan persikkainen ja sitruksinen tuoksu. Maku seurailee tuoksun aromimaailmaa ja siinä on aavistus myös pähkinäisiä piirteitä. Viinin mousse on tasapainoinen ja kuplat ovat pienet. Viinissä on mielestämme todella hyvä-hintalaatusuhde. Valitse tämä, jos haluat tutustua tarkemmin laadukkaisiin crémanteihin. Toimii hyvin äyriäisten ja pikkusuolaisten kaverina.

Alkon kuva

Kolmantena vaihtoehtona tarjoamme pelkästään Pinot Noirista tehtyä samppanjaa. André Clouet Grande Reserve Blanc de Noirs Brut on yksi suosikimme Alkon alle 30 euron samppanjoista. Blanc de noirs-samppikset ovat todellakin vähimmistössä Alkon valikoimassa, mutta onneksi tämä tuote sieltä löytyy. Samppanjan tuoksu on paahteinen, aavistuksen kermainen ja sitruksinen. Maku on kuiva, runsas ja miellyttävän briossinen. Viinin kuplat ovat tasapainoiset ja kestävät. Viini on loistava kokonaisuus, joka toimii loistavasti ruokasamppanjana. Tarjoa aasialaisesti maustettujen rapujen tai vaalean kalan kanssa uuden vuoden juhla-aterialla.

Näiden edellä mainittujen kuohuvien juomien kanssa otat vuoden 2016 tyylikäästi vastaan!

Joulukalenterin 21.luukku: Makeat viinit aterin päätteeksi

Hyvään jouluateriaan kuuluu jälkiruoka, ja sille tarvitaan viini. Jos on laiska, niin kannatta hankkia viini, joka on jälkiruoka. Parhaista makeista viineistä löytyy moniulotteisuutta, jota voi ihmetellä pitkin jouluyötä.

Ensimmäisenä vinkkinä on sherry, Don Guidon 20-vuotias Pedro Ximénez. Viini on valmistettu kevyesti aurinkokuivatuista rypäleistä, ja se on kypsynyt solerassa 20 vuotta. Tästä oksidoituneesta viinistä löytyy viikunaisuutta, rusinaaja suklaisia sekä kahvimaisia nuotteja. Sokeria on siinä määrin, että tämä on jälkiruoka sellaisenaan. Jos viiniä haluaa hieman keventää, voi sen seurana nauttia vaikkapa vaniljajäätelöä jouluisella sekametelisopalla.

Toisena viininä raikkaampi vaihtoehto, S.A. Prümin Wehlener Sonnenuhr Riesling Spätlese 2010. Tässä on sokeria vain 110 g/l, ja sitä tasapainottaa huomattava hapokkuus. Tästä viinistä löytyvät klassiset makean rieslingin aromit: Aprikoosia, hunajaa, sitruunaa, mineraalisuutta ja aavistus petroliakin. Tämä viini on aivan huippupari juustopöytään: raikastavaa hapokkuutta ja riittävästi makeutta rasvaisten, suolaisten juustojen vastapariksi.

Ja kolmantena illan nautiskeluviini. Portviini kuuluu jouluun kuin sarvet poron otsaan. Suosittelemme viime vuonna hyväksi havaittua Kopken 20-vuotiasta Tawnya. Tästä löytyy rusinaa, viikunaa ja oksidatiivisen tynnyrikypsytyksen tuomaa pähkinäisyyttä. Tätä voi nauttia mainiositi sellaisenaan, mutta sopii myös koville juustoille. Tawny nautitaan perinteisisti hieman viilennettynä.

Tässä kolme hyvää päätöstä aterialle, valitse näistä mieleisesi. Tai onhan jouluna kolme pyhäpäivää, valkaa vaikka kaikki!

Kuvat: Alko.fi

Joulukalenterin 20. luukku: Pyhien nautiskeluviinit

alkon kuva

Joulun paras osa on ainakin meidän mielestämme mahdollisuus hiljentyä ja rauhoittua. Tällöin on mahdollista keskittyä niihin itseä kiinnostaviin ja elähdyttäviin asioihin. Meidän hiljaisiin iltoihimme kuuluvat perinteisesti joululahjakirjat, rauhallinen musiikki ja ennalta valitut nautiskelu- ja mietiskelyviinit: sellaiset moniulotteiset, lasissa kehittyvät herkut, joita voi vain tuoksutella ja ihmetellä tuntikausia. Näitä löytyy toki viinimaailmasta roppakaupalla, ja tässä muutama suositus myös suomen monopolivalikoimassa:

Monijouluinen perinne on ollut Chateau Musar, josta alkon tilausvalikoimassa tällä hetkellä vuosikerta 2007. Viini on Bordeaux-tyyppinen blendi, jossa on keskimääräistä enemmän brettin tuomaa tallintaustaa, usein lievää volatiliteettia, mausteisuutta ja viikunaista kypsää hedelmäisyyttä. Tämä viini on mielestämme loistava esimerkki siitä, miten viinin perinteisesti 'virheiksi' katsotut ominaisuudet saattavat sopivassa tasapainossa ollessaan tehdä siitä omaleimaisen, moniulotteisen ja herkullisen.

alkon kuva

Portit ovat mahtavia jouluiseen nautiskeluun, koska ne kestävät avattuna viikonkin. Siksi suosittelemme toiseksi nautiskeluviiniksi Graham'sin yhden tarhan portviiniä: Quinta dos Malvedos 2004 on hillottujen hedelmien ja mausteisuuden liitto. Aromeista löytyy punaisten marjojen ja reippaan viikunaisuuden lisäksi kahvin ja suklaan aromeja. Viinissä on erittäin hyvä hapokkuus, eikä tämä ole lainkaan tahmean makea vaan erittäin tasapainoinen kokonaisuus. Hiljaisten iltojen ja takkatulen ääreen mitä upen juoma. Lasilliseen voi uppoutua tuntikausiksi!

Joulukalenterin 19.luukku: Joulun pyhien parempi menu

Joulun pitkinä pyhinä on meidän mielestä hyvin aikaa kokkailla pidemmän kaavan mukaan. Tässä luukussa esittelemme meidän joulun pyhien paremman menun, jossa jouluruuat on jo unohdettu. Menun resepteistä tulee 4 hengelle.

                                Joulun pyhien parempi menu 2015

Sokerisuolattua raitajuurta, pikkelöityjä juureksia, stiltonia ja omenavaahtoa.      
                                                     _______
Paahdettua ankanrintaa, punajuuri-aurajuustoduchessea ja karviaisella maustettua punaviinikastiketta                  
                                                   _______
Uuniomenaa, stout-suklaakastiketta ja paahdettua valkosuklaata

Sokerisuolattua raitajuurta, pikkelöityjä juureksia, stiltonia ja omenavaahtoa.

Joulun aikaan juureksia on saatavilla vielä runsaasti ja kohtuullisen edullisesti. Halusimme luoda tällä kertaa raikkaan alkupala-annoksen raskaiden jouluruokien jälkeen. Tässä annoksessa maistuu meidän mielestä loistavasti suomalaiset juurekset, kuten puna-ja raitajuuri, porkkana ja maa-artisokka. 

Sokerisuolattua raitajuurta

Pikkelöityjä juureksia

Pikkelöintiliemi

2 dl valkoviinietikkaa
1 dl vettä
2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tähtianis

Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta liemi nopeasti. Kaada hieman jäähtynyt liemi pilkottujen juuresten päälle. 

Juurekset
1/2 punajuuri
2 maa-artisokkaa
1 porkkana 

Kuori juurekset. Käsittele ensin maa-artisokat ja porkkanat. Pilko juurekset pieniksi paloiksi ja laita omaan astiaan. Kuori seuraavaksi punajuuret ja pilko pieniksi paloiksi. Jaa pikkelöintiliemi kahteen astiaan ja anna marinoitua jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mutta mieluiten yön yli. Laita punajuuret omaan astiaan, siksi että eivät värjää maa-artisokkia/porkkanoita. 

Omenavaahto

1 vihreä omena

1/2 prk smetanaa

suolaa, pippuria, hunajaa

Kuori ja pilko omena paloiksi. Kypsennä omena vesitilkassa kattilassa kypsäksi. Aja bamixilla tasaiseksi massaksi. Sekoita vaahdotetun smetanan joukkoon omenapyre. Mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla tarpeen mukaan. Tarjoa alkuruuan kanssa. 

Stilton

50 gr stiltonia/homejuustoa

Ota stilton huoneenlämpöön puoli tuntia ennen tarjoilua ja leikkaa annospaloiksi. Tarjoa pikkelöityjen juuresten, sokerisuolatun raitajuuren ja omenavaahdon kanssa.

Viinillisesti annos oli äärettömän haastava. Kokeilimme useampaakin valkoviiniä, ja parhaiten toimivat hieman jäännössokeria sisältävät. Pfaffin Pinot Gris on taattua luotettavaa laatua vuodesta toiseen. Pinot Gris:n hedelmäinen runsaus ryyditettynä pienellä jäännössokerimäärällä antaa vastapainoa annokselle, jossa on hapokkaita, kitkeriä ja suolaisia elementtejä. Tätäkin parempi vaihtoehto oli kuitenkin amontillado-sherry. Cuesta medium dry amontillado on hintaansa nähden loistava viini, jonka viikunaiset ja pähkinäiset aromit tuovat annokseen oman lisänsä.

Tälle annokselle kuitenkin toimi kaikista parhaiten olut. Bryggerin Weizen on raikas vaalea vehnäolut, jonka humalointi on kevytkätinen ja antaa tilaa vehnäiselle täyteläiselle aromille. Raikas olut tulee hyvin juttuun tämän pikantin annoksen kanssa!

Paahdettua ankanrintaa, punajuuri-aurajuustoduchessea ja karviaisella maustettua punaviinikastiketta

Annoksen idea lähti punajuuri-aurajuustoduchessesta ja jalostui nopeasti yllä olevaksi. Todella toimiva annos, jossa komponentit ovat enemmän kuin kohdillaan. Punajuuri pääsee tässä annoksessa tähdeksi ja toimii mainiosti ankan makuparina.

Paahdettua ankanrintaa

2 ankanrintaa

suolaa

pippuria

Tee ankan rinnan nahkaan salmiakkiviillot ja laita file nahka alaspäin kylmälle pannulle. Sulata rasva fileestä keskilämmöllä pois ja käännä file sitten kuin rasvan pinta on saanut kauniin värin. Ota fileeseen toiselta puolelta nopea väri ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Laita file kypsymään 180-asteiseen uuniin sisälämpömittarin kanssa. File on mediumkypsyistä, kun mittari näyttää 54-astetta. Anna filee levätä folion alla 5-10 minuuttia ja leikkaa sitten ohuiksi viipaleiksi syitä vasten. 

Punajuuri-aurajuustoduchesse

4 isoa punajuurta
2 isoa perunaa
150 g stiltonia
Timjamia
Suolaa
hunajaa
Mustapippuria

Laita punajuuret ja potut uuniin 180 asteeseen, anna paahtua kypsäksi 1,5. Ota uunista, anna jäähtyä hieman. Leikkaa punjuurista tyvi pois, kaiva tyhjäksi pariisinperunaraudalla tai pienellä lusikalla ja laita sisus kulhoon. Kaiva perunoista sisus, laita punajuuren kanssa samaan kulhoon. Soseuta. Lisää stiltonia, timjamia, hunajaa ja tarvittaessa suolaa. Laita massa pursotinpussiin ja täytä tyhjät punajuurenkuoret. Lämmitä ennen tarjoilua hetki uunissa.

Karviaisella maustettu punaviinikastike

1 l demiglacea

0,5 dl punaviiniä

4 dl karviaisia

suolaa, hunajaa, pippuria.

Laita kattilaan demiglace, punaviini ja karviaiset. Keitä, kunnes nestettä 1/3 jäljellä. Siilaa karviaiset liemestä pois ja mausta kastike. Kastike saa olla hieman makeahko. Suurusta kastike tarvittaessa maizena-vesiseoksella. 

Viini annokselle on ehdottomasti alkosta löytyvä Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2013. Viini ei pelkästään maistettuna ollut mikään ihmeellinen, mutta heräsi henkiin annoksen kanssa. Karviaskastikkeen marjaisuus toimi loistavasti viinin punamarjaisen maun kanssa yhteen ja lisäksi viinin hapokkuus leikkasi hienosti ankan rasvaisuutta. Tässä viini ja ruoka oli enemmän kuin osiensa summa.

Uuniomenaa, stout-suklaakastiketta ja paahdettua valkosuklaata

Heikki halusi tehdä joulun ajan herkuista jäljelle jääneistä aineksista jälkiruuan. Uuniomenat, Plevan siperia-oluesta tehtyä stout-suklaakastike ja paahdettu valkosuklaa päättävät komeasti joulun pyhien paremman menun kunnialla. Tasapainoinen ja moniulotteinen annos, jossa tulee hyvin hyödynnettyä joulusta jääneet ''ylimääräiset'' suklaat.

4 omenaa
pullo stoutia
100 g tummaa suklaata
1 dl sokeria
100 g valkosuklaata

Kaiva omenoista kota pois, laita uuniin ja kypsennä kunnes miltei pehmeitä. Laita kattilaan sokeri ja stout. Keitä kasaan kunnes on siirappista. Lisää suklaa. Valuta lähes kypsien omenoiden sisään kodan tilalle stout-kastiketta. Paahda tässä välissä valkosuklaata uunissa: Lait hetkeksi kuumaan uuniin leivinpaperin päälle valkosuklaapaloja, ja anna olla kunnes pinnasta tulee rusehtava. Ota suklaa pois, kypsennä omenat kastikke sisällään loppuun. Ota pois ja kokoa annos: Pohjalle valkosuklaapaloja, päälle omena ja lopuksi runsaasti stout-kastiketta niskaan. Tuhtia herkkua!

Tälle ei juomaksi voi vakavissaan suositella muuta kuin olutta: Stout-suklaakastikke tuo annokseen oman osansa bitterisyyttä, jolloin samaa tarvitaan myös juomalta. Niinpä hyvä valinta on vaikkapa To  
Øl Goljat, jossa on savua, espressoa ja suklaamämmistä täyteläisyttä. Jos haluaa välttämättä kokeilla viinillä, niin ensisijaisena suosituksenamme on makea H&H Madeira Malvasia 10 years old. Oksidaatio on tuonut tähän pähkinää ja kahvista paahdetta, joka pistää stout-kastikkeelle kampoihin!

Joulukalenterin 18.luukku: Lahjapullot valkoviinin ystäville

Valkoviinit ovat tehneet vahvasti tuloaan viimeisen kymmenen vuoden ajan. Meistä valkoviineissä tuntuu olevan laajempi aromikirjo kuin punaisissa, mikä tekee niistä kiinnostavia. Syystä tai toisesta on ajateltu, että valkkarin tulee olla edullisempaa kuin punaviinin. Ehkä tästä syystä valkoviinejä on pidettykin Suomessa punaviinejä vähempiarvoisina: Valkoviinistä tuntuu olevan punaista helpompi tehdä epämiellyttävän makuista, ja valitettavasti hinta monen viinin kohdalla heijastelee laatua. Eli siitä valkoviinistä kannattaa hieman maksaa, niin saa rahoilleen vastinetta!

Ensimmäisenä suosittelemme viiniä Italian Marchesta. Fiano on rypäle, joka oli kuolla sukupuuttoon kunnes Mastroberardinon talo elvytti rypäleen katoamisen partaalta paikalliseksi tähdeksi. Mastroberardino Fiano di Avellino on erittäin kiinnostava viini. Alkon nuoressa vuosikerrassa 2014 on mineraalisuutta, vihreää yrttisyyttä, sitruksista hapokkuutta ja kypsää hedelmäisyyttä. Nautimme kuitenkin hiljattain 1990-luvun vuosikerran samasta viinistä, ja se oli yksi upeimmin ikääntyneistä valkoviineistä mitä olemme koskaan maistaneet: Pähkinäisyyttä, omenankotaa, edelleen yrttisyyttä. Loistava hedelmärunko oli säilynyt oivallisesti ja hapokkuuttakin oli riittävästi jäljellä. Sopii siis hyvin lahjaksi myös keräilijälle!

Toisena vaihtoehtona viini runsaammasta tyylistä pitävälle: Lapostole cuvée alexandre chardonnay 2013 tulee Chilen keskuslaaksosta. Viinin tuoksu on vaniljainen ja tamminen, makean omenainen. Maku tuoksua vastaten täyteläinen, mutta varsin hapokas tuoksun luomaan odotukseen nähden. Kokonaisuutena tasapainoinen tapaus, jossa hapokkuus pitää paketin paletilla kasassa. Pitkä jälkimaku jättää täyteläisen mutta freesin fiiliksen.

Viimeisenä klassikko Saksan Rheingausta: Kloster Eberbach on tuottanut alueella viinejä jo keskiajalta, jolloin sistersiläiset munkit aloittivat viininviljelyn Reinin jyrkillä rinteillä. Hochenceimer  Domdechaneu Riesling Grosses Gewächs 2012 on taattua saksalaista laaturieslingiä: sitruksisen hapokas, persikkainen, kukkainen ja moniulotteinen. Viinissä on erittäin runsas hedelmäuutos, joka tuo täyteläistä tuntua paletille. Rieslingin aromaattisuus mahdollistaa hankalammatkin ruokayhdistelmät, mutta tämä on erittäin passeli viini joulun maustetuille kaloille!

Joulukalenterin 17.luukku: Lahjapullot kuohuviinin ystävälle

Joululahjaa etsimässä kuohuviinin ystävälle? Tässä kolme suosikkiamme alkon valikoimasta.

Franciacortan sanotaan olevan nousussa maailmalla, joten yllätä samppanjan ystävä laadukkaalla italialaiselle kuohuviinillä. Franciacortaa tehdään Brescian kaupungin lähellä Lombardiassa ja sen sanotaan olevan italian vastine samppanjalle. Nautimme taannoisella pääsiäisreissulla useammassakin paikassa franciacortaa eri tuottajilta ja ihastuimme erityisesti Bellavistan talon tyylin. Alkon vakiovalikoimasta löytyy Bellavista Alma Cuvée Franciacorta, joka on tehty Chardonnaysta ja Pinot Noirista. Viinin tuoksu hennon paahteinen, aprikoosinen ja kypsän omenainen. Maku on kuiva ja hedelmäinen. Mousse on tyylikäs ja miellyttävä suussa. Mainio aperatiivi, mutta toimii loistavasti myös äyriäisruokien kanssa. Juhlajuoma vaikka myös uudenvuoden juhlintaan.

Me rakastamme hyvin tehtyä cavaa ja olemme suositelleet sitä useasti blogissakin. Tällä kertaa suosittelemme lahjaksi kuohuviinin ystävälle Sant Sadurni d'Anoain cavan ''pääkaupungissa'' sijaitsevan Gramonan viinitilan cavaa. Gramona Imperial Gran Reserva 2008 on tehty Xarel-losta, Macabeosta ja hieman yllättäen Chardonnaysta. Viinin tuoksu on hennon päärynäinen, omenainen ja miellyttävän paahteinen. Maku on kuiva, täyteläisen hedelmäinen ja siinä erottuu kypsän sitruksen lisäksi miellyttävää pähkinän paahteisuutta. Kuplat ovat pienet ja mousse on erittäin tasapainoinen. Hyvin tehty laadukas cava, joka toimii ruokapöydässä lohi- ja jopa kanaruokien parina.

Viimeisenä, mutta ehkä laadukkaan kuohuviinin ystävän unelmalahjana suosittelemme sijoittamaan lahjarahat vuosikertasamppanjaan. Ayalan Cuvée Perle d'Ayala Millésimé Brut 2006 on hyvin kuiva, mineraalinen, melko kypsän hedelmäinen samppanja, jossa luonnollisesti myös hiivasakkojen tuomaa briossisuutta. Tämän blanc de noirs-samppanjan rypäleet tulevat grand cru-tarhoilta Aÿn kunnasta. Tämän perheomisteisen talon tuotteissa tyylikkyyttä, joka antaa vastinetta rahalle. Lahjaksi erityiselle henkilölle, joka arvostaa tasapainoista tyylikkyyttä. Tämä kestää myös ikäännyttämistä, joten sopii myös keräilijälle!

Joulukalenterin 16.luukku: Joulupöydän oluet

Kuva: Pyynikin.com

Jouluruuat ja olut sopvat monien mielestä paremmin yhteen kuin jouluruuat ja viini, joten tässä luukussa suosittelemme valitsemaan jouluillalliselle six-packin olutta suoraan (ei enää vain Eestin  kautta!) Tampereen Tesomalta eli Pyynikin käsityöläispanimolta. Panimolta on tulossa joulukuun aikana hyvin varustettuihin ruokakauppohin lajitelma-sixpack, joka siis sisältää 6 erilaista olutta perinteisessä pakkauksessa.

Joulupöydässä on ruokien puolesta varsinainen makujen kirjo tarjolla, joten makuja vastaan on hyvä käydä taisteluun kuuden erilaisen oluen voimin. American IPA ja White IPA raikastavat kivasti makupalettia alkupaloiksi tarjotun kalapöydän kohdalla. Wheat toimii upeasti yhteen graavilohen kanssa, mutta toimii varmasti myös kinkun ja laatikoiden parina. Red ale taas komppaa makumaailmaltaan mukavasti laatikoiden makeuden kanssa ja toimii myös mukavana yleisoluena aterian aikana. Bitteriä suosittelemme alkumaljaksi tai kalapöydän kaveriksi. Stout taas toimii mainiosti joko suklaiselle jälkiruualle tai pelkästään illan viimeisenä nautiskeluoluena. 

Tässä myös mainio joululahjavinkki oluiden ystäville. Saatavilla Pirkanmaan alueen valikoiduista ruokakaupoista tai Panimon omasta kaupasta osoitteesta Tesoman valtatie 24 tämän viikon lopulta alkaen!

Joulukalenterin 15.luukku: Lahjapullot punaviinin ystävälle

Punaviini, mikä takuuvarma lahjaidea. Tässä neljä hyvää vaihtoehtoa Alkon valikoimasta. Disclaimer:QP 2013 saatiin näytteenä maahantuojalta.

Ensimmäisenä alkon syksyn uutuus Antonelli Sagrantino di Montefalco 2008. Montefalco sijaitsee Umbriassa, Toscanan kaakkoispuolella Apenniinien rinteillä. Sagrantino on alueen alkuperäislajike, joka tuottaa erittäin robusteja, mausteisia ja hyvärunkoisia viinejä. Antonellin viini on keskisyvä, reunalta aavistuksen rusehtavaan taittava tiilenpunainen. Tuoksussa hapankirsikkaa, lyijykynäistä kuivaa tammea, mausteisuutta. Maku on hyvin kulmikas: Viinissä on hyvin rapsakka hapokkuus, joka ilman ruokaa maistettuna iskee kuin miljoona volttia. Maku tuo mieleen hieman raa’at puolukat ja kirsikat. Jälkimaussa happo lievenee, kuivattava tanniinisuus saattelee raikkaan marjaista jälkimakua jossa marja-aromit haipuvat pikku hiljaa todella kauniilla tavalla. Viini on varsin jyrkkä, ja kestänee vielä hyvin kymmenisen vuotta kaappia. Loistava kovan rasvaisen juuston kanssa. Toimisi varmaan myös vahvan makuiselle rasvaiselle lihalle tai riistalinnulle

Toisena vaihtoehtona Espanjan klassiselta Riojan viinialueelta tuleva kohtuuhintainen QP 2013. Viinin tuoksu on mausteinen, tumman marjaisa ja satulanahkainen. Maku on täyteläinen, karhunvatukkainen, nahkainen ja aavistuksen vaniljainen. Tanniinit ovat pehmeäköt ja tasapainoiset. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Oikein oivallinen tuttavuus Riojan alueen vanhasta tyylistä pitäville alle 15 euron hintaluokassaan, jonka maku sopii varmasti monen suomalaisen suuhun. Saatavilla jouluna alkosta myös lahjapakkauksessa.

Kolmantena vaihtoehtona Viinilehden vuoden paras punaviini vuonna 2015: Luigi Bosca Caberbet Franc 2011. Tumman marjaisa tuoksu, jossa on karhunvatukkaa, vahvaa mausteisuutta ja maanläheisyttä. Maku on raikkaan marjainen, hyvin tasapainoinen ja lämpimän mausteinen. Viinin runko on tasapainoinen ja maku on pitkä, etelä-amerikkalaiseksi yllättävän hapokas ja raikas. Oikein hyvä viini hintaluokassaan (17.88 €). Kerrankin jotain freesiä tavaraa Argentiinan Mendozasta. Voi nauttia jo nyt, mutta kestänee myös muutaman vuoden säilytystä. Käy hakemassa lahjapulloksi, jos vielä löydät alkoista.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä Chilestä Ventisqueron tilan huippuviini Pangea Syrah 2007. Viinin tuoksu on tumman marjaisa, hieman pölyinen ja suklaisen mausteinen. Maku on hyvin täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Viinin runko on hyvä, hapokkuutta on tarpeeksi pitämässä överi marjaisuuden kurissa. Tanniineja viinissä on runsaasti, mutta ne ovat hyvin pehmeenneet iän myötä. Kyseessä on ''isojen'' uuden maailman viinin rakastajan unelmaviini, joka on todella hyvin tehty.

Kuvat:alko.fi

Joulukalenterin 14.luukku: Heikin inkiväärinen glögi

Glögin teko kuuluu perinteisiin jouluvalmisteluihin. Ja koska teemme glögin perinteiseen tapaan uuttamalla mausteet viinaan, tulee prosessi aloittaa viimeistään nyt! Aiempina vuosina glögimme on ollut varsin perinteistä ja punaista. Tänä vuonna päätimme kuitenkin lähteä uskaliaasti uusille urille ja tehdä mausteista glögipohjaa, joka sopii hyvin myös valkoiseen, omenaiseen glögiin.

Pohja:

750 ml viinaa
3 kanelitankoa
iso pala tuoretta inkivääriä
1 appelsiinin kuori

Laita muut aineet viinapulloon ja odota viikko.

Tätä pohjaa voi sekoitella monenlaiseksi glögiksi. Klassiseen versioon tulee 50 cl omenamehua, 50 cl valkoviiniä ja 4 cl pohjaa. Jos haluat pirskahtelevaa glögiä, lämmitä 50 cl omenamehua kuumaksi, lisää siihen 50 cl kuohuviiniä ja 4 cl pohjaa. Jännittävän glögin saa myös lisäämällä 4 cl glögipohjaa haaleaksi lämmitettyyn englantilaiseen omenasiideriin!

Joulukalenterin 13. luukku: Joulupöydän valkoiset

Joulupöydässä pärjäävät mielestämme paremmin valko- kuin punaviinit: niistä löytyy usein hyvä hapokkuus puhdistamaan palettia täyteläisten laatikoiden ja rasvaisten kalojen jälkeen, ja toisaalta valkoviiniksi voi valita hieman jäännössokeria sisältävän pullon, joka laittaa kampoihin makeille laatikoille ja sokerisuolatuille kaloille. Seuraavassa kolme vaihtoehtoa alkon valikoimasta.

Osa alla olevista on saatu näytteenä maahantuojalta!

Edellisestä huolimatta aloitetaan kuivasta. Olemme aiemminkin kehuneet etelä-afrikkalaista Bellinghamin The Bernard Series Old Vine Chenin Blancia. Viini on kuiva, röyhkeän savuisestii  tammitettu, pähkinäinen ja täyteläisen alkoholinen. Viinissä on kuitenkin loistava hapokkuus, jonka ansiosta viini toimii hyvin savulohelle ja graavikalalle sekä kinkulle. Makeammat kalat saattavat tosin olla tälle viinille haastavia, mutta jos et ole silakoiden ystävä niin go for it!

Toisena täsmävaihtoehtona laatikoille suosittelemme täyteläisen hedelmäistä, kukkeaa ja hieman jäännössokeria sisältävää alcaselaista, nimittäin Wolfbergerin (W)3:a. Viinin täyteläinen hedelmä ja pieni makeus pitävät viinin pinnalla tuhtien ja imelienkin laatikoiden rinnalla.

Moselin rieslingit ovat tyypillisesti viiltävän hapokkaita, ja niihin on usein jätetty tätä hapokkuutta tasapainottavaa makeutta. Tällainen yhdistelmä on täysosuma joulun kalapöydälle, jossa on sekä hyvin rasvaisia (happoa vaativia) lohikaloja että sokerisuolattuja silakoita. Alkon valikoimasta löytyy Carl Lowen Quant Riesling 2014. Koska viinin tulee aina mielellään olla hieman ruokaa makeampi, toimii tämä 14 g/l sokeria sisältävä riesling hienosti.

Kuvat: Alko.fi

Joulukalenterin 12. luukku: Joulupöydän punkut

Punaviinien löytäminen joulupöytään on mielestämme paljon vaikeampaa kuin valkoviinien, mutta yrittänyttä ei laiteta. Punaviini ei saa olla liian tanniininen, sillä ruokien makeus tekee tällaisesta viinistä herkästi kovan ja epämiellyttävän. Sama koskee korostettua tammisuutta, joka saattaa makean laatikon rinnalla muuttua oksan pureskelua muistuttavaksi. Mielellään viini saisi siis olla kevyehkö, matalatanniininen mutta melko hapokas. Alla kolme ehdotusta.

Tämä kesä oli erittäin lämmin, ja siitä syystä tämän vuoden beaujolais noveau on harvinaisen viinimäinen ja runsaan marjaisa viini. Gamayssa on hyvä hapokkuus, mikä leikkaa kivasti joulupöydän täyteläisiä laatikoita. Siten kannattaa harkita vakavasti vaikkapa Duboeufin Noveauta, jota emme normaalivuonna suosittelisi, mutta nyt hellekesän mahdollisuus on hyödynnettävä. 

Toisena vaihtoehtona suosittelemme viiniä eri planeetalta: Jenkkiläinen Seghesion Sonoma Zinfandel toimii samalla periaatteella kuin valkoviinipuolella puolikuiva viini: tässä on alkoholia 15 %, mikä tekee viinistä makean makuisen ja antaa vastapainoa makeille laatikoille. Kinkkuviiniksi tämä toimii myös aivan hienosti.

Kolmantena vaihtoehtona jälleen kevyempää: Neiss N-II Trocken 2012 on itävaltalainen pinot noir-CS-pinot madeleine-sekoitus, jota on kypsytelty melko reippaasti tammessa. Tammen aromi on kuitenkin varsin hyvin integroitunut, sillä se tuntuu lähinnä lyijykynmäisenä tanniinisuutena jälkimaussa. Olin aluksi skeptinen pinot-cs-yhdistelmän suhteen, mutta ilmeisesti pitkä kypsytys on taittanut pahimman mustaherukkapastillityyppisen cs-aromin; tuoksu on hieman tavanomaista spätburgunder-pinotia runsaamman hedelmäinen, edelleen kuitenkin selvästi tunnistettava kypsän karpaloinen ja aavistuksen vegetaalinenkin. Metsänpohjan aromeja, mausteisuutta löytyy lisäksi. Tanniinit ovat keveähköt, mutta happoa löytyy reippaasti. Maussa hedelmäisyys on korkeintaan keskitäyteläinen. Viini on kepeähkö ja hapokas, joten toiminee varsin hyvin ainakin kinkun ja lohikalojen kanssa. Mikäli tunnet vetoa spätburgunderin aromimaailmaan, niin tämä on valintasi.

Tässä kolme erilaista vaihtoehtoa joulupöytään, toivottavasti löysit näistä inspiraatiota!

Kuvat: alko.fi

Joulukalenterin 11.luukku: Joulupöydän samppanjaässä

Disclaimer: Pullo saatiin näytteenä maahantuojalta.
(mutta tämä oli oikeasti niin hyvää,että ostettiin uusi viinikaappiin varalle.)

Joulupöytä on, kuten tunnettua, viinillisesti erittäin haastava. Laatikot ovat täyteläisiä, makeita ja tuhteja. Kalat suolaisia, rasvaisia ja makeitakin. Rosollista löytyy juuresten makeita mutta myös hieman bitterisiä piirteitä. Kinkku on melko neutraali liha, joka jää hyvin helposti raskaamman ja voimakkaamman viinin jalkoihin.

Vanha totuus on kuitenkin se, että samppanjaa voi juoda läpi aterian. Tämä pitää paikkansa myös joulupöydässä, missä aterian eri annokset tarjotaan usein yhtä aikaa samalta lautaselta. Tarvitaan siis viini, jolla voi taklata kaikki lautaselta löytyvät erityyppiset komponentit kerralla.

Ehdotuksemme viiniksi on siis kuohuva. Taittingerin Nocturne Sec on alkon tilausvalikoimasta löytyvä samppanja, jossa on hieman (18 g/l) makeutta.

Viinin tuoksu on varsin hedelmäinen, siitä löytyy kypsää sitrusta ja päärynää. Samppanjaksi tässä on melko vähän paahdetta, lähinnä aavistuksenomainen briossisuus on aistittavissa taustalla. Mielenkiintoisen tämän tuoksusta tekee kuitenkin mausteisuus, josta olemme löytävinämme inkivääriä ja aavistuksen lakritsiakin. Suussa viinin mousse on hyvin pehmoinen ja pienikuplainen. Viinissä on sokerin tuomaa täyteläisyyttä, joka yhdistettynä hyvään hapokkuuteen luo viinille melko vahvan rungon. Suussa hedelmäisyys tuntuu ensin, sitten jälkimaussa aromimaailma vaihtuu mausteiseksi. Lopussa jää suuhun haipumaan hapokas, hillotun sitruunan ja lakritsan aromeja henkivä  häntä.

Viini toimii mielestämme mahtavasti joulupöydälle: siitä löytyy hyvä hapokkuus puhdistamaan palettia tuhtien ruokien jälkeen. Toisaalta pieni sokerimäärä takaa sen, että viinin täyteläisyys riittää pitämään puolensa laatikoiden ja suolaisten kalojen rinnalla niin, että juoma ottaa oman tilansa ja pitää vakaasti paikkansa. Aromimaailmakin sopii mausteisuudessaan hyvin joulupöytään, sillä inkiväärisyys ja lakritsaisuus luovat viiniin jo sinänsä jouluista aromimaailmaa.

Tämä viini on meistä erittäin tyylikäs vaihtoehto, jos lähestyt joulupöytää yhden viinin strategialla. Ja jos sinut on kutsuttu valmiiseen joulupöytään ja haluat viedä tuliaisiksi tyylikkään ja monia mahdollisesti yllättävänkin ruokajuoman, niin valitse Nocturne!

Joulukalenterin10. luukku: Sherryä juustoille

Sherrystä kuhistaan atlantin takana tällä hetkellä kovasti, joten mekin olemme viime aikoina pyrkineet alkon rajallisen valikoiman puitteissa maistelemaan näitä Etelä-Espanjan herkkuja. Yksi loistava ostos oli Cuesta Medium Dry sherry, jota testasimme alunperin erilaisten sienipizzojen kaverina. Toimi tässäkin, mutta jääkaapista löytyneiden juustonjämien kanssa tämä oli aivan mahtava pari!

Cuesta on pähkinäinen, hienosti oksidoitunut, taatelinen viini, jossa on juuri sopiva määrä makeutta jotta se toimii etenkin suolaisten juustojen parina. Viini kannattaa nauttia melko viileänä, jolloin yhdistelmä säilyy raikkaampana.

Tänä vuonna suosittelemmekin hankkimaan juustoviiniksi sherryä, jossa saa olla hieman makeutta. Sherry myös säilyy avattuna melko hyvin, joten sitä voi nauttia rauhassa pitkin joulunpyhiä.

Joulukalenterin 9.luukku: Sokkopullohaaste viinibloggaajien tapaan

Sokkopullo!

Saimme pari kuukautta sitten idean, että olisi hauskaa jos kaikki viinibloggarit saisivat käsiinsä pullon, josta etiketit on rapsuteltu pois. Tämä idea jalostui todeksi, kun juttelimme viinibloggaajien kanssa edellisestä yhteispostauksesta eli Vylan Pinot noirista Facebookin puolella. Kaikki kirjoittaisivat viinistä postauksen, jossa pyrkisivät analysoimaan viiniä ja arvailemaan, mitä pullo mahdollisesti pitää sisällään. Vindirekt lähti mukaan tempaukseen, ja niinpä postiin putkahti tunnusmerkitön pullo. Korkkia kiellettiin erikseen kurkkaamasta, joten pullo avattiin tyylikkäästi ruskean paperipussin sisällä ja korkki heitettiin pusseineen roskiin.

Sitten alkoi haistelu ja maistelu: Viini on väriltään hyvin syvä ja sävyltään purppurainen. Ensinuuhkaisulla saamme neniimme herukkaisia aromeja, eukalyptusta, pippurisuutta sekä aivan kevyttä vegetaalisuutta. Viinin lämmettyä ja ilmaannuttua siihen tulee myös eläimellisempää aromia. Tammi tuntuu viinissä mausteisuutena. Maku on runsas ja täyteläinen, siinä on herukkaista ja vadelmaistakin marjaisuutta jota ryydittävät melko reippaat tanniinit jotka tuntuvat viileänä ja heti avaamisen jälkeen melko kovina mutta pehmenevät lasissa huomattavan nopeasti jo 10 minuutissa. Viinissä on myös kohtalaista hapokkuutta. Jälkimaku on melko pitkä ja tanniinien hallitsema.

Ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella olimme sitä mieltä, että kyseessä on CS/syrah-vetoinen sekoite uudesta maailmasta: Viini avauduttua se pehmeni huomattavan hedelmäiseksi, meidän makuumme hieman liikaakin. Esiin nouseva eläimellinen ja 'lihaisa' aromi vie ajatuksia mourvedreen, mikä voisi tehdä viinistä Etelä-Rhonelaisen sekoitteen. Ensimmäiset nuuhkaisut veivät kuitenkin ainakin meidän ajatuksiamme vahvasti uuteen maailmaan, ehkäpä Chileen tai Australiaan. Vegetaalisuus tuntuisi tässä viittaavan siihen, että osa rypäleistä ei ole ollut aivan täysin fenolisesti kypsiä, mikä usein viittaa suurehkoon tuottajaan joka joutuu logistisista syistä keräämään osan rypäleistään epäoptimaalisena ajankohtana. Viinin väri ja nuorekas runko sijoittavat vuosikerran johonkin 2013 tuntumaan, +/- 1.

Veikkauksemme on siis suurehkon tuottajan CS/syrah (sekä mahdollisesti mourvedre)-sekoite uudesta maailmasta, paremmin ehkä Chilestä kuin Australiasta.

Ja kun näin tuli veikattua, niin viini on tietysti pienen garagisten tuote Bordeaux:sta. Mutta edellisellä mennään.

Muiden viiniblogien arviot samasta sokkopullosta voit lukeä täältä:
Blanc de blancs
Loppasuut
Copatinto
Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Veni vidi viini
Viiniministeri
Rypäleistä viis

EDIT 9.12. Linkit muiden bloggaajien sokkopullo-postauksiin päivitetty.

EDIT 10.12. Vindirekt kertoi meille mitä me oikein maistelimme: Sokkopullo oli lopulta Leydan Single Vineyard Canelo Syrah 2013.  Olemme maistaneet aivan hiljattain viinistä vuosikerran 2012, joka oli mielestämme tähän verrattuna huomattavasti punajuurisempi ja raaempi.

Joulukalenterin 8.luukku: Vieraile jouluostosten ohessa Armas kuppilassa Tuomiokirkonkadulla

Kävimme tutustumassa Tampere Food Clubin bloggaajaporukalla Armas Kuppilan tarjontaan joulukuun alussa. Paikka sai alkunsa jo vuosia takaperin, kun Heikki Ahopelto perusti Tuomioikirkonkadulle maitokaupan. Kaupan maito- ja jauhomyynti takkuili, joten kaupasta kehittyi ensin kahvila, sitten kebabeja tarjoillut lounaspaikka. Viime syksynä ravintola vaihtoi omistajaa, ja nykyään paikan taustalla toimivat ravintola C:stä tutut Cristina Suominen ja Ilkka Isotalo. Kovaa tasoa siis osattiin odottaa.

Kuppilan filosofiana on tehdä konstailematonta ruokaa, jossa käytetään mahdollisimman paljon lähellä tuotettuja raaka-aineita. Ravintola C:ssä Isotalolla on tiukka linja kotimaisuuden suhteen, eikä ulkomailta tuotuja raaka-aineita juuri ole käytössä. Kuppilassa herra on antanut vapaammat kädet: Raaka-aineet ovat pääosin lähellä tuotettuja, mutta niistä toteutetuissa annoksissa maistuvat eksoottiset maut Lähi-Idästä Kaakkois-Aasiaan.

Illan aikana saimme maistiaisia listalla olevista annoksista, eikä yksikään ollut pettymys. Alkuruokana olleessa kaakkoisaasialaisessa nuudeli-kanakeitossa oli syvän makuinen kasvis-kalaliemi, limettistä raikkautta ja sopivaa chilisyyttä. Lämmittävä aloitus.

Seuraavaksi maistelimme pizzaa, joka oli leivottu perinteisen pohjan sijaan erityisen ohuelle perunarieskalle. Täytteenä simppelisti Ahlmanin juustoa ja Luumäkeläisen P.O.R.K.:n ilmakuivattua kinkkua. Kasvisversio toimi myös loistavasti. Rieskapohja oli miellyttävä, helposti leikattava ja hieman perunaisen makea.

Ateria jatkui kebabilla. Täytteenä oli revittyä possua, jonka mausteet toivat ainakin minulle mieleen Intian: Garam masala-tyyppinen mausteseos ja chiliä, ehkä? Joka tapauksessa kebab toimi mauiltaan hyvin, täytettä oli runsaasti. Voittaa Suleiman 100-0.

Viimeisenä pääruoka-annoksista maisteltiin banh-mi-patonkia, joka oli illan tähti. Täytteenä oli mausteista punajuuritahnaa, pikkelöityjä kasviksia sekä aivan mahtavaa sokerisuolattua lohta. Hyvin raikas annos, jonka vuoksi suuntaamme Armakseen jatkossa huomattavasti useamminkin.

Väliruokana nautimme hieman juustoja, päärynä-palsternakkahilloketta ja spelttinäkkäriä. Loistava annos vaikka jaettavaksi. Juustot tulevat Armakseen Stockmannin juustotiskiltä, koska he haluavat tarjota vaihtelua suomi-juustoille. Valikoima elää kuulemma viikottain. Juustolautanen toimi muuten mainiosti talon makean sherryn kanssa, joten suosittelemme kokeilemaan.

Välijuustojen jälkeen oli jälkiruokien aika ja mikä tykitys sieltä tulikin. Kaikki jälkiruuat ovat Ilkka Isotalon itse tekemiä ja todella herkullisia. Katri rakasti gluteenitonta minttusuklaaleivosta pähkinä-tai mantelipohjalla ja mansikkamarenkeja. Lisäksi tarjolla oli ainakin glögikakkua, itse tehtyä rocky roadia ja erilaisia pikkuleipiä. Harmi vaan, että maha oli jo aika täynnä jälkiruokien kohdalla. Suosittelemme myös testaamaan yhdistelmän minttusuklaaleivos ja Pyynikin käsityöläispanimon vahvaportteri. Voi taivas, mikä yhdistelmä.

Kuppilassa oli rento meininki ja leppoisalla tavalla loistavat safkat. Iltalistan kaikki annosten hinnat olivat kaikki alle 10€/kpl, joten hinta-laatusuhde ol todellakin kohdillaan. Tarjolla on pieni valikoima oluita ja viinejä, ainakin maistamamme kuiva sherry toimi yllättävän hyvin mausteisemmillekin annoksille. Kannattaa kokeilla!

Armas on auki arkisin lounaalla, tiistaista lauantaihin iltaisin tarjolla katuruokaa klo 21 saakka. Lisäksi lauantaisin tarjotaan brunssia 11-15, tämä kannattaa pitää mielessä niitä loskaisia jouluruuhkalahjashoppailutuskapäiviä silmällä pitäen. Kuppilan brunssi olisi myös loistava joululahjaidea hyvän ruuan ystävälle!