Tampereen viinikylä ja viikonlopun viinit

Tampereella on meneillään kukkaisviikot, ja niihin liittyen taasen jokavuotinen Viinikylä Frenckelin sisäpihalla Keskustorin pohjoispäässä. Tuolla tuli vierailtua viikonloppuna kahdestikin, tanniini ensin perjantaina töiden jälkeen ja uudelleen yhdessä kuplan kanssa vielä sunnuntaina iltapäivällä. Perjantain käynti onnistui, sunnuntaista jäi paha maku suuhun…

Viinikylän lista on vuosien varrella laajentunut ja muuttunut mielenkiintoisemmaksi. Tanniini muistaa ensimmäisten vuosien viinivalikoiman olleen varsin suppean, kymmenisen viiniä pääosin Saksasta. Nyt listalla oli edustettuna kattavasti suuri osa viinimaailmaa, ja joitakin mielenkiintoisiakin viinejä listalle oli päätynyt.

Muutoin viinikylä oli pystytetty melko tyylittömästi valkoisiin pressuseinäisiin festaritelttoihin. Viininsä sai ostaa samanmoiseen telttaan pystytetyltä tiskiltä, ruoka tilattiin sisältä ravintolasta. Ymmärrettävää sinänsä että rakenteisiin ei oltu suuria satsattu parin viikon tapahtuman vuoksi, mutta ympäristöstä olisi kyllä saanut miellyttävämmänkin. Sijainti kauniin vanhan punatiilirakennuksen sisäpihalla olisi kannattanyt hyödyntää eikä piilottaa seiniä valkoisten pressutelttojen taakse.

Perjantaina tanniini maistoi miellyttävää saksalaista rieslingiä moselista,  Paulinshof Brauneberger Juffer Riesling Kabinetia. Viini oli tuoksultaan hunajaisen sitruuna-greippinen. Maku täysin kuiva, miellyttävän hapokas. Greippiaromi voimistui suussa. Maku keskipitkä ja loppua kohti mineraalistuva. Miellyttävä viini, ei halpojen saksalaisten rikkiaromia. Suosittelen.

Sunnuntaina ei mennytkään yhtä putkeen. Perjantaina sopiva viini löytyi baarimikon suosituksella, joten samaa yritettiin sunnuntaina. Tanniini kertoi lempirypäleikeen hapokkaat ja luonteikkaat SB ja Riesling. No, tiskille nousi ensin Thandi Chardonnay ja sen jälkeen Pierre Sparr Pinot Blanc Reserve Alsacesta. Näistä jälkimmäinen vaikutti jossain määrin mielenkiintoiselta, joten ei kuin kokeilemaan.

Vuosikerta oli 2007, eli rypäleelle varsin iäkäs. Sen huomasi. Tuoksu oli hunajainen ja aavistuksen päärynäinen. Sinänsä tuoksussa ei mitään vikaa, vaikutti jopa lupaavalle. Mausta ei sitten voikaan sanoa samaa. Viinistä oli hävinnyt kaikki hapokkuus. Hedelmää ei maussa myöskään tuntunut käytännössä lainkaan. Pinnalle puski voimakas mineraalisuus, joka ilman happojen tuomaa rakennetta tuntui lähinnä hikiseltä. Viini maistui lähinnä väljähtyneeltä vissyltä. Puoli lasillista meni, mutta kun viini vähän lämpeni niin se muuttui täysin juomakelvottomaksi.

Oivallinen esimerkki siis siitä, että kaikki viini ei todellakaan ikäänny hyvin. Sinänsä ei mikään yllätys, ettei keskinkertainen Pinot Blanc kestä viittä vuotta. Pettymys oli lähinnä tuo baarimikon suositusten taso.

Tällaiset viinit siis tänä viikonloppuna. Ensimmäistä suosittelen muillekin maistettavaksi, jos viinikylässä vierailette. Jälkimmäistä välttäkää.

Viikon valinta:Juustosoppi

Kuva: Murraycheese.com

Viikon valintana tällä viikolla on Juustosoppi Tampereen kauppahallissa. Tampereen kauppahalli on yksi Pullon henkelän lempipaikoista Tampereella ja siellä meidän suurin suosikki on Tampereen vanhin juustokauppa nimeltään Juustosoppi. Juustosopin käytävä on kiellettyä aluetta ainakin Kuplalta, jos tarkoituksena on selvitä hallireissusta ilman heräteostoksia. Loistava palvelu yhdistettynä loistavaan valikoimaan koituu useimmiten kohtaloksi. Juustosoppi ei ole vielä koskaan pettänyt valikoimallaan, jossa vanhat suosikit täydentyvät usein uutuuksilla.

Kuplan ehdoton suosikki juustoista on ranskalainen Affinois-valkohomejuusto, jonka kohdalla pitää aina muistaa kysyä, missä vaiheessa juusto on. Tanniinin suurin suosikki on Espanjalainen Cabrales-sinihomejuusto, joka taatusti jakaa mielipiteitään maullaan.

Pullon henkelä suosittelee kysymään rohkeasti Juustosopin henkilökunnalta suosituksia, koska tällöin me olemme aina saaneet juustoja, jotka ovat parhaimmillaan. Meillä on tapana käydä tilaamassa sekä jouluna että juhannuksena juustot valmiiksi, jotta aattona voi aloittaa juhlimisen Kauppahallin tunnelmasta nauttien. Jätämme usein valinnat henkilökunnalle ja annamme vain suuntaviivat mitä haluaisimme nauttia ja vielä kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä.

-Kupla-

Viikonlopun viinit: Korsika ja Beaujolais

Viikonloppuna maistettiin tällä kertaa useampi viini ystävien kyläillessä. Maistetut viinit olivat tietysti viime viikolla saapuneesta Vinatiksen tilauksesta, koska näiden maistelua oli lupailtu sekä ystäville että tämän blogin satunnaisille lukijoille.

Iltaa varten oli varattu pientä syötävää, kuten bruscetta-leipäsiä, tuoretta leipää, tuorehernepestoa, oliiveja ja juustoja. Viinien maistelu aloitettiin etelästä, Korsikan saarelta. Kyseessä oli Clos Canarelli 2011 Rose. Tästä aloitettiin, koska kaikki viinit olivat vielä vieraiden tullessa kaapissa, ja rose kehotettiin tarjoamaan 12-15 asteen lämpöisenä. Suoraan viinikaapista, siis.

Rose oli erittäin positiivinen yllätys. Sen paremmin Kupla kuin Tanniinikaan eivät voi tunnustautua suuriksi rose-viinin ystäviksi, ehkä paremminkin päin vastoi. Viime aikoina tosin on löytynyt muutama hyvä kuohuva rose, kuten alkon valikoimaan puolikkaassa pullossakin kuuluva Jacquartin rose-shamppis. Nyt maistettu viini oli kuitenkin jotakin muuta kuin tyypillinen 'karvaanmakea' vaaleanpunainen kokemus. Väriltään viini on melko syvä rosee, lähinnä lohenvärinen. Tuoksu on melko mieto, hentoa persikkaista hedelmää. Maku oli miedon tuoksun jälkeen hyvinkin positiivinen yllätys. Viini on suussa keskitäyteläinen olematta kuitenkaan tippaakaan raskas. Hapokkuus on kohtalaisen hyvä, pitää viinin raikkaana. Aromeissa tuntuu nyt persikkaisen hedelmän ohessa marjaisempia makuja, ja näiden lisäksi selkeää yrttisempää mausteisuutta. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävän raikas. Suosittelen kokeilemaan, jos vinatikselta viinejä tilailetta. Upposi hyvin koko seurueeseen, vaikka kukaan ei erityisemmin roseista perusta. Sopisi hyvin esimerkiksi kalaisalle salaatille.

Seuraavaksi aukesi hetken jääkaapissa viilentynyt valkoinen, Kyseessä oli Beaujolaisin valkoinen Beaujolais blanc Elevage en Fut Jean-Paul Brun Doamine des Terres Dorees 2010. Viini tulee alueelta, joka punaisella puolella tuottaa Beaujolaisin voimakkaimpia Gamay-viinejä. Myös tämä valkoinen oli varsin voimakas. Väriltään se oli kullankeltainen. Tuoksussa oli päärynää ja eksoottistakin hedelmää, ja näiden ohella tuntui heikko paahtoleipäinen aromi. Maku oli voimakas ja täyteläinen, allekirjoittaneille  hieman liian Chardonnaymainen. Maussa tuntui edellä mainittujen lisäksi jopa hentoa savuisuutta, merkkinä ilmeisesti tynnyrikypsytyksestä. Viini ei ollut huono, joskaan ei ehken paras mahdollinen jos rakastaa valkoviineissään ennen kaikkea raikkautta. Juustoista etenkin vuohenjuusto kuitenkin kesytti tätä viiniä, ja kyse onkin selvästi ruokaviinistä.

Viimeisenä oli saman edellisen tuottajan punainen Moulin au Vent  Jean-Paul Brun Domaine des Terres Dorees 2011 Veilles Vignes. Nuori viini oli heti avaamisen jälkeen varsin mitäänsanomaton tuoksultaan, aivan hentoa marjaisuutta oli aistittavissa . Makua hallitsi hapokkuus, jonka ohessa tuntui hento marjan aromi. Lasissa hengitettyään sekä tuoksu että maku paranivat huomattavasti. Mansikkainen marja-aromi alkoi tuntua selkeämmin. Tuoksuun ja makuun tuli mausteisuutta ja lisäksi pientä savuisuutta, ja ainakin Tanniinin mielestä viini muistutti jossain määrin argentiinalaista Malbecia. Happo pehmeni, eivätkä tanniinit olleet (varmaankin rypäleestä johtuen) kovin voimakkaat. Auki oltuaan viini kehittyi miellyttäväksi 'easy drinking'- siemailujuomaksi, jossa oli kuitenkin hieman enemmän 'juttua' kuin perusbeaujolais'ssa. Not Bad.

Tällaisia meillä tällä erää. Vinatis oli positiivinen kokemus, ja saatetaanpa kyseiseen kauppaan tehdä tilausta myöhemminkin. Suosituksia saa antaa, jos jollakulla lukijoista on hyviä kokemuksia.

Maistettavaa viikonlopuksi!

Pienten kuriisiongelmien jälkeen parin viikon takainen vinatiksen tilaus ilmestyi tänään aamulla (iltavuoron väsymystä nukkuvan kuplan iloksi) ovelle. Pullot tulivat ehjinä perille, ja viikonloppuna päästäänkin maistamaan ensimmäisiä Tour de Francen kunniaksi eri puolilta kyseistä maata tulevista viineistä.

-LES HAUTS DU MONTEILLET - VIGNOBLES DU MONTEILLET - 2009

-FIXIN VILLAGE - DOMAINE JOLIET 2007

-CHABLIS - DOMAINE WILLIAM FEVRE 2010

-MOULIN A VENT - JEAN-PAUL BRUN - DOMAINE DES TERRES

DOREES 2010 VIEILLES VIGNES 2011 -

-DOMAINE SAINT ANDRE DE FIGUIERE

( France-Provence-Côtes de Provence AOC-Rosé-0,75L )

-CLOS CANARELLI 2011 ( France-Corse-Rosé-0,75L )

-DOMAINE DES GRANGES DE MIRABEL - VIOGNIER - MICHEL

CHAPOUTIER 2010 (France-Rhone-Blanc - 0.75l )

-PETIT CHABLIS PAS SI PETIT - LA CHABLISIENNE 2009

(France-Bourgogne-Petit Chablis AOC-Blanc-0,75L )

-RESERVE MOUTON CADET GRAVES 2010 ( France-Bordeaux-

Graves AOC- Blanc - 0.75l )

-BEAUJOLAIS BLANC - ELEVAGE EN FUT - JEAN-PAUL BRUN -

DOMAINE DES TERRES DOREES 2010 (France-Beaujolais-Beaujolais AOC-Blanc)

Tässä siis saapuneet listana. Jos lukijoilla on ehdotuksia ensi viikonlopun maistettavasta, niin saa kommentoida! Me sitten raportoimme tuloksista.

Viikon valinta: Arcaffe Roma

Jotta blogi pysyisi mielenkiintoisena, olemme ajattelleet aloittaa blogissa uuden palstan, jonka ideana on esitellä viikoittain henkilökohtaisia suosikkejamme ruuan, viinin ja kulinaaristen elämysten parista. Viikon valinnassa voi olla kysymys hyvästä ravintolasta, kahvista, juustosta, ruoka-viiniparista tai jostakin ihan muusta, mutta tarkoitus olisi pysyä kuitenkin kulinaarisissa nautinnoissa. Uutta projektia pukkaa siksi, että emme halua rajoittua vaan viiniin vaan kertoa löytämistämme mahtavista luottotuotteista/uutuksista myös muille.

Kuva: Delico.nu

Ensimmäisenä viikon valintana on joka-aamuinen elämän eliksiiri kahvi. Meidän perheessämme kahvit valmistetaan nykyään vajaa 5 vuotta sitten ostetulla 6 kupin mutteripannulla. Pavut olemme tämän kesän aikana jauhaneet itse vanhalla Peugeot-myllyllä annos kerrallaan. Olemme huomanneet, että eihän siinä niin suuri vaiva olekkaan ja kahvi maistuu huomattavasti paremmalta. Kahvipavut ostamme yleensä Tampereen omasta kulinaarien kehdosta keittiöelämästä, jota ilman me=kulinarisnobit emme enää osaisi elää. Iso kiitos Maijastiina Ovaskalle tinkimättömästä työstä upeiden tuotteiden eteen. Viimeisin suosikki kahveista on ollut jo vuonna 1895 perustetun Arcaffen Roma-blend, jota on tehty jo vuodesta 1926. Arcaffen ovat perustaneet veljekset Luigi ja Antonio Meschini ja yritys on edelleen suvun omistuksessa viidennessä sukupolvessa.
Roma valmistetaan kokonaan Arabica-kahvipavusta ja pavut tulevat Intiasta, Etiopiasta, Brasiliasta ja Keski-Amerikasta.
Kyseinen sekoitus on firman vanhin, jota on tehty jo vuosikymmeniä. Kahvista tulee uskomattoman pehmeää, vaikka mutterin pakkaa niin täyteen että naapuritkin heräilee ylipaineventtiilin vihellykseen. Kahvissa ei ole kitkeryyttä juuri nimeksikään. Tätä kun aamulla pannun siemailee, niin lähtee päivä käyntiin. Kokeilkaa, jäätte koukkuun.

-Kupla ja Tanniini-

viikonlopun viini - Pullus G SB

Bongasin alkon uutuudet-listalta mielenkiintoiselta vaikuttavan valkoviinin, Slovenialaisen Sauvignon Blac-rypäleestä valmistetun Pullus G:n. Ja tuota kummallisuuttahan oli pakko hankkia, melko irvistyttävästä hinnasta huolimatta.


Tuottaja on Ptujska Klet-niminen viinitalo, jokanka juuret ulottuvat 1200-luvulle. Tila sijaitsee Ptujn kaupungin liepeillä Koillisessa Sloveniassa. Tilan Pullus-sarjan viinit näyttävät ainakin viinitalon nettisivujen perusteella voittaneen kasan palkintoja eurooppalaisissa viinitapahtumissa.

Slovenian viininviljelykulttuuri lienee varsin vanhaa perua, alueen viinejä arvostettiin jo roomalaisaikana. Kuten monen muunkin asian kohdalla kävi, tuhosi sosialistinen järjestelm täämänkin pitkän perinteen. Neuvosto-imperiumin hajottua entisisssä itä-blokin maissa on kuitenkin paikoittain alettu jälleen panostaa määrän sijasta laatuun. Nyt työn tulokset alkavat ilmeisesti näkyä. Viinilehtikin julkaisi jo reilu vuosi sitten artikkelin itä-euroopan nousevista viinimaista, ja tuolloin povasi että seuraavan kymmenen vuoden sisällä tullaan näkemään alueen nousu viinikartalle. Nyt maistettu voi olla tämän nousun ensimmäistä aaltoa.

Kuva Alkon sivuilta

Ensin kommentoitakoon etiketin visuaalista ilmettä, joka vaikuttaa erittäin huolellisesti suunnitellulta, tyylikkään modernilta. Jo tämän perusteella on luvassa jotakin muuta, kuin mitä mielikuva itä-eurooppalaisesta viinistä antaa odottaa. Sulkimena on modernisti kierrekorkki. Visuaalinen ilme on puhdaspiirteinen, tyylikäs. Ei ranskalaisia vaakunoita tai linnoja, ei söpöjä eläimiä tai pyöräileviä kesämekkotyttöjä.

Lasiin kaadettu viini on läpikuultava, hyvin haalean kellanvihertävä.  Heti avaamisen jälkeen lasista nousee epämiellyttävä rikkinen kananmunan tuoksu, joka hieman säikähdyttää ja tuo mieleen halvan Soaven. Tämä kuitenkin väistyy viinin tuuletuttua muutaman minuutin. Tuoksu on herukkainen ja selvästi vihreä, tuo mieleen tomaatinlehden. Myös sitruksista aromia löytyy. Viileänä maistettaessa maussa korostuu sitruksinen ja herukkainen aromi, ja hapokkuus on erittäin voimakas. Kun viini hivenen lämpenee lasissa, muuttuu maku miellyttävämmäksi: alkuun suuhun nousee vihreiden makujen aalto, nokkonen ja tomatinlehti. Hapokkuus pitää viinin ryhdikkäänä lämmettyäänkin. Jälkimaku on varsin pitkä, ja suuhun jää viipyilemään varsin miellyttävä herukkainen varsin pitkäksi ajaksi.

Tätä viiniä sopi maistella ihan sellaisenaan ilman ruokaakin, etenkin parvekkeella istuskellen ja satunnaisista auringon pilkahduksista nauttien.  Tämä toimisi todennäköisesti hyvinmyös juustojen kanssa, saattaisin hyvinkin kuvitella nauttivani tätä esimerkiksi vuohenjuuston ja hunajapaahdettujen saksanpähkinöiden kanssa. Tätäpä onkin kokeiltava illalla, pullonpohjalla on vielä...

Tuote oli siis mielenkiintoinen, joskaan ei mielestäni alkon hinnan arvoinen. Mutta harrastukset eivät ole ilmaisia... Suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista. Ja veikkaanpa minäkin tahollani, että Itä-euroopan vanhat maat tulevat vielä näyttämään kyntensä. Itse aion ainakin seurata tilannetta entistä tarkemmin.

Alkon makuhaku

Selailin huvikseni alkon uutuuksia, ja samalla törmäsin uuteen lajitteluperusteeseen, makutyyppiin. En ole itse alla olevia viinejä maistanut. Tiedän toki, että Bordeaux:ssa eri tilojen viinit ovat varsin erilaisia. Kaksi viiniä, sama vuosikerta, samat sekoitesuhteet, sama AC. Arvatkaa kumpi on kumpi. Ja kaiken kaikkiaan, onko 2008 Saint-Estèpe kehittynyt?

Täytynee maistaa, joskin mieluummin odottaisin 10 vuotta...

Domaines Audoy, AC Saint-Estèphe  MERLOT (45 %), CABERNET SAUVIGNON (55 %). 2008

Keskitäyteläinen, tanniininen, herukkainen, kirsikkainen, hennon mokkainen, mausteinen, tasapainoinen

Château Phélan Ségur, AC Saint-Estèphe  CABERNET SAUVIGNON (55 %), MERLOT (45 %). 2008

Täyteläinen, erittäin tanniininen, hapokas, tummakirsikkainen, kypsän karpaloinen, mausteinen, kevyen mokkainen, tamminen

Kesäkivaa!

Satoa viimevuodelta

Kesä tuli viimein, ja Tanniinin viherosasto alkaa parvekkeella rehottaa tosissaan.Tomaatintaimet ja mangoldit kasvavat silmissä, ja yrttipuskia on verotettu jo pari viikkoa. Lämpimät kelit ovat myös rohkaisseet valkoviinien pariin, ja maistettavaksi osuikin varsin mielenkiintoinen tuttavuus.

Tiistaina ruokittiin taas tuttavia, ja kellarinvartija sai seurakseen tuttavien vuoden ikäisen pikkuprinsessan. Näiden yhteiselo sujui hienosti alkukankeuden hävittyä.

Tarjolla arkisen yksinkertaisesti salvia-voipastaa ja nieriää, ohessa parvekepuutarhan basilikalla ja rucolalla kruunattua manchego-salaattia. Pastan Tanniini veivasi omin pikku kätösin, ohjeistusta haettiin henkelän keittiön Silver Spoon-nimisestä raamatusta. (kuva). Ohje on varsin simppeli: 200g 00-karkeuteen jauhettua durumjauhoa, 2 kananmunaa ja ripaus suolaa. Vaivataan jäpäkäksi. Tällä kertaa taikina tehtiin jo maanantaina, ja se sai levätä kelmussa jääkaapissa vuorokauden. Sitten taikinapötkylä jaetaan puolen nyrkin kokoisiin paloihin, jotka jauhotetaan. Palaset ajetaan pastakoneesta läpi ensin paksuksi levyksi, sitten vielä pariin kertaan joka kerralla ohentaen. Välijauhotusta ei tarvittu, mutta valmiit levyt jauhotettiin tarttumisen estämiseksi. Lopuksi levyt ajettiin läpi leikkurista, jolloin niistä saatiin tagliatelle-tyyppistä pastaa .Soirot odottelivat leivinpaperilla keittämistä noin tunnin, eivätkä pahemmin tarttuneet. Operaatio sujui yllättävän helposti noin 15 minuutissa. Tulos oli loistava, ja tätä kokeillaan jatkossakin.

Viininä oli siis Logan Sauvignon Blanc Australian Orangesta.. Kyseinen viini oli uuden maailman SB:ksi melko yllättävä. Väri on vihertävän keltainen. Tuoksu melko tyypillinen SB, herukkaa ja kissanpissiä. Sen sijaan maku poikkesi täysin siitä, mihin esimerkiksi NZ-sauvignoneissa on totuttu: Ei jyräävää hedelmäisyyttä, vaan paremminkin jyräävää mineraalisuutta. Mielen tuli ennemmin Loirelaisen sauvignonin ja Chablis:n risteymä kuin uuden maailman SB. Maussa oli mielestäni myös viitettä malolaktisesta käymisestä, jonkinlaista hapettuneisuutta joka ei kuitenkaan tässä häirinnyt.  Hapokkuus teki suutuntumasta miellyttävän. Maku oli pitkä, ja se kehittyi mineraalien ylivallasta jälkimaun viipyilevään hedelmäisyyteen. Tämä oli ehdottamasti yksi mielenkiintoisimmista SB-viineistä aikoihin, ja tätä taidetaan hankkia kaappin pari pulloa lisää. Voin suositella tutustumista muillekin.

Nyt odotellaan vinantikselle tehdyn Tour de France-tilauksen realisoitumista kotiovelle. Paljon uusia tuttavuuksia, kuten Beaujolais blacia, Corsicalaista roseeta ynnä muuta jännää luvassa. Mutta näistä myöhemmin lisää, jos posti suo. Lisäksi Kupla kävi hakemassa Alkosta pullolliset vanhoja tuttavuuksia Prado Reytä, Nona Petit:ä, Logan Sb:tä ja uutena tuttavuutena Elämän pienien ilojen suosittelemaan Rieslingiä. Eiköhän näillä saada se kesäkin alkamaan...

-Kupla ja Tanniini

Kylmän kesän luottopunkut

Kylmä ja sateinen kesä yllätti Vietnamin lämpöisiin keliin tottuneet ja valkoviinien sijaan meillä on viime aikoina juotu punaviiniä. Reissun aikana puhuimme välillä siitä, kuinka kivaa olisi nauttia lasi valkoista tai kuohuvaa kesän kunniaksi omasta viinikaapista, mutta valkoviini-ja kuohuviinihylly jatkaa kasvamistaan ja punaviinivarastoista on tyhjennetty jo pariin kertaan muutama hyväksi havaittu punainen.

Ensimmäinen kesän suosikki on Gourmonde.de-nettikaupasta muutama vuosi sitten löydetty Italiasta Valtellinan alueelta tuleva Nino Negrin Superiore, jota on maisteltu jo aikaisemmin alppiviinien jälkipyykissä ja sillä kertaa testissä oli vuosikerta 2006. Tänä kesänä on maisteltu taas vuosikertaa 2007, joka oli edelleen suutuntumaltaan ja ensipuraisulta aavistuksen mitäänsanomaton, mutta Nebbiolo-rypäleen hienous nousi esiin, kun viini sai aikaa avautua. Miellyttävä kokonaisuus, jossa nebbiolo ei dominoi liikaa, ja mausta tulee mieleen muutakin kuin liian nuori barolo. Maussa hieno marjaisuus yhdistyy sopivaan määrään paahteista tanniinisuutta muodostaen melko tasapainoisen kokonaisuuden. Loistava ruokaviini, joka uppoaa ehdottomasti Kuplan lempiruuan eli pastan kanssa. Sopii loistavasti myös kylmään kesäkuiseen iltaan, jolloin oli mukava katsella sadetta ikkunalasien läpi ja nauttia kivasta punaisesta hyvässä seurassa.

Toinen kesän suosikki on ollut Alkonkin valikoimasta löytyvä Ribeira del duorosta kotoisin oleva Prado Rey roble 2009, johon Kupla tutustui ensimmäistä kertaa työpaikallaan, kun uudelle ruokalistalle testattiin sopivia viinejä. Tinta Fina-rypäleestä tehty viini jätti vuosi sitten jo mukavan muistijäljen ja kun Kupla maistoi viiniä uudestaan Pirkkahallissa järjestetyissä viinimessuilla tuli houkutus ostaa viiniä muutama pullo kotiinkiin. Onneksi ostettiin, koska viini on sopinut loistavasti rankan työputken päälle avattavaksi viiniksi, joka Kuplan mielestä kelpaa mahtavasti pelkäksi juomaviiniksi, mutta sopii myös loistavasti ruuankin kanssa. Viini on täyteläinen, pehmeä ja jopa helposti lähestyttävä. Maku on runsas, paahteinen, paljon tummia marjoja ja ehkä viikunaa. Mielestäni hyvin tehty Ribeira del douron alueen viini, jossa hinta-laatusuhde on ehdottomasti kohdallaan. Hieman viinistä aistii samoja vaikutteita kuin Uuden maailman bulkkiviineistä, mutta kun viini saa happea, maku monipuolistuu ja todella miellyttävä.

Nyt tuntuu kesä lämpiävän, joten ehkäpä pian päästään niiden vaaleampien ja kuohuvampienkin pariin... Toivotaan.