Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Sommelierit esiin!: Humberto Pulido-Garcés, Ravintola Hella&Huone


Ravintola Hella ja Huone on Arto Rastaan fine dining-ravintola Tammelassa Salhojankadulla. Kyseinen ravintola on itse asiassa Heikin ensimmäinen varsinainen fine dining-elämys noin viisi vuotta sitten. Tuolloin kokemus ei ollut kovin positiivinen: Joka annoksessa oli vaahtoa ja palvelu jäykähköä. Niinpä kului muutama vuosi, joiden aikana ravintola oli poissa laskuista valitessa illallispaikkaa.

Viime vuonna kävimme H & H:ssa rieslingviikoilla, ja tuolloinen kokemus vakuutti: Ravintolan ruokakonsepti oli muuttunut lähituotteita kunnioittavaksi ja vähemmän konstailevaksi, aidommaksi ruuaksi. Saliin oli ilmaantunut uusi sommelier Humberto Pulido Garces, joka onnistui luomaan arvokkaan mutta luontevan ja vapautuneen ilmapiirin. 

Humberton tarina on kiehtova. Hänen iso-isoisä on lähtöisin Espanjasta, mies on syntynyt Kuubassa, tullut opiskelemaan Moskovaan vuonna 1986 keskelle Neuvostoliiton kuolinkamppailua. Suuren ja Mahtavan viimein hajottua vuonna 1991 Humberto haki turvapaikkaa Suomesta ja sai sen viimein 1990-luvun puolivälissä. 

Mies hakeutui ravintola-alalle taloudellisesta pakosta. Samassa ravintolassa työskennelleiden kavereiden kanssa syntyi unelma omasta ravintolasta, ja kaikki hakeutuivat ravintolakouluun. Humberto oli kuitenkin ainoa, joka jatkoi loppuun saakka. Omasta paikasta ei sitten tullut mitään, mutta ravintolakoulussa syttyi vanha, lapsuudessa syntynyt kiinnostus ruokaa ja juomaa kohtaan. Humberto kertoo lapsuudenmuiston, jossa isoisä kysyi jokaisen aterian alussa että "Dondé está mi tinto?" Tämä oli ensimmäinen kosketus viiniin.

Mieleenpainuvimpana ruoka-viinimuistona Humberto kertoo matkasta taannoisessa Neuvostoliitossa: Georgian Tbilisissä nautittu Nauta-Lammasriisi ja suoraan amforasta nautittu saperavi-viini ovat jääneet lähtemättömästi mieleen kokemuksen autenttisuuden vuoksi.

Ravintolakoulun jälkeen Humberto teki tarjoilijantöitä pääasiassa ketjuravintoloissa. Samalla hän suoritti kuitenkin Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa baarimestarikurssin, koska koki juomapuolen kiinnostavaksi. Pian tutkinnon suorittamisen jälkeen hän huomasi ilmoituksen avoimesta sommelierin paikasta Hellassa ja Huoneessa, kävi juttelemassa ravintoloitsija Arto Rastaan kanssa ja tuli valituksi. Humberto on toiminut Hellan ja Huoneen sommelierinä nyt reilut kaksi vuotta, ja pitää työstään valtavasti.

Humberto kertoo, että hänestä paras osa sommelierin työtä on se, että saa käyttää luovuuttaan annosten viinipareja laadittaessa. Hän kuitenkin pitää myös muista työhön kuuluvista tehtävistä, ja kokee kunnia-asiakseen sen että ravintolassa on ovien auetessa kaikki viimeisen päälle järjestyksessä. Tämä on hänen tapansa kunnioittaa asiakasta ja nähdä oman työn jäljet käytännössä. Hän pitää myös asiakaspalvelusta, joka sujuu häneltä luontevasti: korrektisti mutta ei kuitenkaan jäykästi. Humberto vastustaakin mielikuvaa, jossa fine dining on jäykkää pönötystä kravatit kaulassa. Hänen mielestään fine diningin pitäisi olla myös fun diningia, mitä siitä on hänen mukaansa nuorempien asiakkaiden myötä tulossakin.

Kuten aiemminkin haastattelemillemme sommeliereille, myös Humbertolle viinien ja ruokien yhdistäminen on varsin intuitivista. Annoksen komponenttien perusteella mieleen nousee mahdollisia vaihtoehtoja. Sommelierin ja keittiön suhde Hellassa ja Huoneessa on tiivis, ja valinta mahdollisista vaihtoehdoista tarkentuu kyselemällä keittiömestarilta annoksen valmistustekniikoista ja makuprofiilista. Viinien valintaan vaikuttaa luonnollisesti myös niiden sisäänostohinta: jotta viinipaketista ei tulisi kohtuuttoman kallis tulee viinien keskihinta pitää kurissa.

Humberto pitää viinin laadun ja sopivuuden lisäksi tärkeänä myös sitä, että viini on kiinnostava: Jos on mahdollista valita vaikkapa chardonnay tai vaihtoehtoisesti jokin vähän tunnettu italialainen alkuperäislajike, niin Humberton valinta kallistuu jälkimmäiseen. Hänestä on tärkeää tuoda asiakkaille uusia kiinnostavia ja avartavia viinikokemuksia.

Humbertolla tuntuu olevan jatkuvasti jokin uusi projekti käynnissä. Edelliseen listaan oli yhdistetty annoksille sakeja, maaliskuun listaan jokaiselle ruualle on olut- tai siiderivaihtoehto. Suunnitelmissa on ollut myös drinkkivaihtoehto, mutta tämä on toistaiseksi jäänyt toteuttamatta 'logistisista syistä'. Henkilökohtaisena projektina ja haaveena Humbertolla on suunnitteilla viinimestaritutkinto.

Olemme saaneet maistella Hellan ja Huoneen ruokia ja viini-ruokapareja pariin kertaan viimeisen vuoden aikana, emmekä ole pettyneet. Viinit ovat sopineet ruuille hyvin, ja olemme saaneet maistaa joitakin meille aiemmin tuntemattomia viinityylejä. Humberton myötä Hellan ja Huoneen atmosfääri on muuttunut leppoisammaksi, ja aterioinnista on tullut sitä miehen peräänkuuluttamaa "Fun Diningia". Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen punkkuvinkki: Kir-Yiannii Ramnista

                                        
Kir-Yiannin viinitalo sijaitsee Pohjois-Kreikan Naoussassa, ja monet sen viineistä perustuvat paikalliseen Xinomavro-rypäleeseen joka tuottaa Kreikan kuumaan välimerelliseen ilmastoon nähden yllättävän raikkaita viinejä, joita on verrattu jopa Pohjois-Italian Nebbiolo-viineihin.

Olemme jemmailleet alkossa aiemmin ollutta Ramnistan vuosikertaa 2009, ja nyt maistelimme sitä pääsiäistä silmällä pitäen.

Syvä granaatinpunainen väri. Tuoksussa raikkaita marjoja kuten mansikkaa, vadelmaa ja mustaherukkaa. Kohtalaisesti tammikypsytyksen tuomia makeita mausteita: vaniljaa, neilikkaa. Suussa viinistä löytyy alkuun marjaisaa täyteläisyyttä. Keskimaussa nousee enemmän tammen tuomia mausteisia nuotteja, ja viinin hyvä happo- ja tanniinirakenne pitää maun suutuntuman napakkana. Jälkimaku on pitkä ja melko voimakkaiden tanniinien ryydittämä.

Kyseessä on raikas, marjainen viini jossa on kuitenkin mukana hillitysti ranskalaisen tammen tuomaa mausteisuutta. Viini sopii hyvin esimerkiksi pidempään viinissä haudutetulle, mausteisemmallekin lampaanlavalle. Myös klassinen roséksi jätetty lampaanpaisti kesyttänee viinin hieman kovahkoja tanniineja oivallisesti. Maistettu viini oli siis 2009, ja tällä hetkellä alkon valikoimasta löytyy tuoreempi vuosikerta 2012. Suosittelemme!

Tätä muuten kannattaa jemmata kaappiin, jos on tilaa. Viinin sanotaan ikääntyvän jopa vuosikymmeniä!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Maaliskuun kausimenusta vinkit pääsiäisen ruokapöytään

Nyt vietetään jo maaliskuun viimeisiä päiviä ja pääsiäinen kolkuttelee jo oven takana. Pitkien pyhien aikana on hyvin aikaa kokkailla herkkuja ystäville/perheelle. Maaliskuun kausimenun teemana oli pääsiäisen maut ja mielestämme tarjolla on oikein herkullinen kokonaisuus vaikka pääsiäissunnuntain aterialle. Mukana tietenkin myös aterialle sopivat juomaehdotukset.

Aloita ateria herkullisella simpukkapastalla. 

 Tarjoa pääruuaksi karitsankaretta oliivikuorrutuksella
Päätä ateria herkulliseen rosmariinipannacottaan.

Hyvää pääsiäistä kaikille blogin lukijoille. Me suuntaamme pääsiäisen viettoon Englantiin, jossa ohjelmassa on ainakin paikallisella kuohuviinitilalla vierailua ja sukulaisten näkemistä. Eiköhän englantilaisesta kuohuviiniskenestä riitä kirjoitettavaa myös blogiin. 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Viiniexpon helmet


Ehdimme pitkästä aikaa laajempien viinikattausten äärelle Helsinkiin, kun piipahdimme Viiniexpossa perjantaina. Maahantuojia oli mukavasti mukana, ja joukosta löytyi todellisia helmiä.


Aloittelimme kierroksen kuohuvilla. Andre Clouetin samppikset vakuuttivat hinta-laatusuhteellaan. Erityisen hyvänä vinkkinä tulevaa äitienpäivää ajatellen pitäisimme tätä Juve y Campsin Rosé-cavaa, joka oli kuiva, elegantti ja pirteä. Makeista kuohuvista mainittakoon Coccin Asti, makean päärynäinen kuohuviini joka sopii hyvin kevään jälkiruuille. La Chouetten täyteläinen ja paahteinen samppis löytyi Viinitien tiskiltä, ja sitä on saatavissa Viinikellari.com:n avajaistarjouksena alle parin kympin pullohinnalla!


Sitten siirryimme valkoisiin, joista ensimmäisiä hittejä oli Friedrich Beckerin semimakea Gewürz Spätlese 2012. Aivan huikean kukkea, ja aromaattinen viini, jonka makeus on sitä luokkaa että sillä torjuu isommankin kasan chiliä. Saman tuottajan Rieslingit olivat myös oivia. Vindirektiltä esiin nousi helmenä juralainen Bénédicte & Stéphane Tissotin Chardonnay, jossa oli samaa lievää oksidaatiota ja pähkinää kuin alueen savagnineissa, mutta vain hillitymmässä muodossa. Oivallinen oli myös viinitien maahantuoman Henrichin Chardonnay, jossa oli sopivasti vanhan tammen tuomaa vaniljaisuutta ja sakkakypsytyksen tuomaa kermaisuutta mitkä yhdessä tekevät viinistä oivallisen parin monille ruuille. Ruokavalkkarina mainittakoon myös tämä Tistin Roero Arneis piemontelaiselta Abbonalta. Täyteläinen, hieman pähkinäinen ruokavinkku!


Tässä vaiheessa siirryimme punaisiin. Vindirektin tiskiltä löytyi 'puolipiilosta' Dard & Ribon punainen rhonelainen, joka oli aivan omassa luokassaan raikkaudessaan. Henrichin koko punaisen repertuaarin maistettuamme vakuuutuimme talon tasaisesta laadusta: kaikki punaiset olivat erittäin tasapainoisia ja herkullisia, raikkaita ruokaviinejä. Maistelimme myös edellä mainitun Abbonan Barolot, joista etenkin Pressenda oli hyvä ruokaviini jo nyt, mutta kestää kellariakin kymmenisen vuotta.

Viiniexposta jäi hyvä fiilis, maahantuojien valikoimista löytyy reilusti kiinnostavia tuotteita joita Viinikellari.com tuntuu kohtalaisen kattavasti tuovan tavallisen kuluttajankin saataville. Ainoa miinus edellä mainitussa verkkokaupassa on se, että viinejä pitää pääsääntöisesti tilata 6 pullon laatikko kutakin -hieman liikaa, jos tilaa vain itselleen. Onneksi osasta on koottu maistelulaatikoita, jossa on samaa viiniä kaksi tai kolme pulloa kutakin. Tervetullut lisä viinitarjontaan joka tapauksessa.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Maaliskuun kausimenu: Rosmariinipannacottaa ja hapanimelää porkkanaa

Jokainen menu täytyy päättää jälkiruokaan. Rosmariini tuo pannacottaan tuulahduksen välimerta ja yhdistää jälkiruuan aromimaailman edeltävään annokseen.

Pannacotta

4:lle

4 dl kermaa
2 liivatelehteä
0,5 dl sokeria
2 rkl kuivattua rosmariinia

Laita liivatteet likoamaan. Laita kerma, sokeri ja rosmariini kattilaan. Kiehauta ja anna porista hiljalleen 15 min. Purista liivakoista vesi ja lisää ne kattilaan. Sekoita hyvin. Siilaa joukosta pois rosmariinit ennen kuin laitat pannacotan tarjoiluastioihin.


Kaada tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.

Marinoidut porkkanat:

1-2 porkkanaa
0,5 dl valkoista balsamicoa
0,5 dl sokeria
1 appelsiinin mehu ja kuori

Leikkaa yksi iso tai kaksi pientä porkkanaa pieniksi kuutioiksi. Laita kattilaan sokeri, balsamico, appelsiinin raastettu tai vuoltu kuori sekä porkkanakuutiot. Keitä, kunnes neste kattilassa on paksua siirappia. Nostele porkkanakuutiot jäähtymään.

Kokoa annos nostelemalla porkkanat pannacotan päälle koristeeksi. Jos vuolit appelsiininkuorta kattilaan kuorimaveitsellä, voit käyttää myös näitä koristeena. Lisää vielä päälle tuoretta minttua tai rosmarinia.

Viiniksi sopii vaikkapa makea itävaltalainen Rosenhofin Welchriesling Beerenauslese, mutta myös Sauternes kuten tämä Château d'Arche sopii hyvin.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Hella & Huone: Maaliskuun menun viiniyhteistyö

Kuten aiemmin kerroimme, pääsimme valitsemaan viinit Ravintola Hella & Huoneen uudelle menulle. Projekti alkoi jo kuukautta ennen menun vaihtumista: Saimme tietoomme annosten raaka-aineet, jolloin aloimme heitellä ilmoille ajatuksia mahdollisesti sopivista tuotteista. Pian tämän jälkeen saimme tietoomme tukut, joista saimme viinejä tilata. Meille asetettiin tietty keskimääräinen pullohintakatto, joka hieman rajoitti valintoja.

Nyt listan vaihduttua pääsimme maistamaan menun viineineen, ja olimme kohtalaisen tyytyväisiä tulokseen. Yksikään yhdistelmä ei ollut katastrofi, ja muutama kombo oli jopa loistava. Toki nämä ovat täysin subjektiivisia mielipiteitä, koska emme pysty puolueettomasti omia valintojamme arvioimaan.

Alkusnackina saimme perunasipsiä tryffelillä ja ankanmaksamacaronsia. Maistuva aloitus!

Ensimmäisenä varsinaisena annoksena melko vahvasti savustettua ja sopivan suolaista taimenta, parsakaalia friteerattuna ja lastuna, tillivinagrettia ja tillimajoneesia. Viiniksi olimme valinneet Savannieresistae Papinin Clos de Coulainen chenin blanc 2012:n. Viini oli mineraalinen, kypsän keltaluumuisen hedelmäinen. Suussa viini oli melko täyteläinen ja rakenteeltaan hieman vahamainen. Viini kesti hyvin savuisen kalan ja se toimi hyvin myös parsakaalin kanssa, mikä mielestämme oli annoksen riskikohta viiniä ajatellen.'

Toisena alkuruokana saimme savustettu karitsan kieltä, gnoccheja, gyerereä ja ruskeavoikastiketta. Viiniksi valitsimme muutamien kompromissien jäkeen Gobelsburgin Zweigelt 2012:n. Saimme kuulla henkilökunnalta, että annokseen jouduttiin tuomaan aiottua enemmän täyteläisyyttä lisäämällä gyereren määrää, koska alkuperäinen versio oli kohtalaisen voimakasrakenteiselle viinille liian hento. Tuunattu annos kuitenkin toimi hyvin marjaisen, mausteisen ja kohtalaisen hapokkaan viinin kanssa aivan moitteetta.

Kolmas viini-ruokapari oli kaikkien mielestä illan hitti. Annoksessa oli Sinisimpukkaa, muikunmätiä, kyssäkaalia, persiljakeksiä, persiljanversoa ja simpukka-kermakastiketta. Annos oli visuaalisesti kaunis ja maistui upealle. Viinipari oli täysi nappi: Romate Manzanilla Sherry on suolainen, raikkaan pään sherry joka toisti annoksen merellistä makumaailmaa aivan mahtavasti. Huippupari, ainakin omasta mielestämme.

Neljäntenä annoksena wallenberg vasikasta, perunapyreetä, kateenkorvaa sekä havulientä lisäkkeenään kermaan muhennettua kaalia ja vasikanposkea. Annokselle halusimme raikkaan viinin, joka keventää muutoin melko kermaista kokonaisuutta. Valitsimme Pinot Noirin Italian Alto Adigesta: Alois Lagederin viinissä oli jotakin burgundilaisen pinotin ja spätburgunderin välimaastosta, ja se tuki annosta oikein hienosti. Viinissä oli sellaisenaan aavistuksen karvas jälkimaku, mutta annoksen täyteläisyys taittoi tuon karvauden oudosti makeudeksi.

Juustoannoksena savuhilmaa seuranaan rosmariini-omenahilloa ja puolukkasuolaa. Tämän annoksen viiniä emme päässeet maistamaan, koska se oli tippunut pois tukun kuormasta. Annos sellaisenaan oli kuitenkin oiva.

Jälkiruokana oli samettikukan versolla maustettua jäätelöä, lakritsia, tuorejuustopannacottaa ja sitruunaliköörivaahtoa. Annos sinällään oli raikas. Viiniksi valitsimme jälleen chenin blancia Loiresta, ja vieläpä samalta tuottajalta kuin alkuruuan viinin. Kyseessä oleva Coteaux du Layon Rochefort toimi etenkin jälkiruuassa olevan lakritsin kanssa kuin kone! Viinissä oli sopivasti makeutta, mutta myös erittäin hyvä hapokkuus raikastamaan pannacottan kermaisuutta.

Kokonaisuutena voimme sanoa, että viinivalinnat olivat melko onnistuneita huomioiden sen, että emme olleet maistaneet sen paremmin annoksia kuin valtaosaa viineistäkään. Omien kätten jälkiä on kuitenkin hankala arvioida, joten toivoisimme että ne lukijat jotka tästä innostuneena päättävät mennä maistamaan Hellan ja Huoneen antimia kommentoivat vaikkapa tämän tekstin kommenttikenttään mielipiteitään viineistä ja yhdistelmistä!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Veuve Clicquot-tasting Champange bar Santessa


Saimme Champagne Bar Santén omistajalta kutsun osallistua Veuve Clicquot-samppanjatalon tastingiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Katri samppanjan suurena ystävänä ei tietenkään voinut kieltäytyä kutsusta viettää tiistai-ilta tutustuen keltaisen lesken samppanjoihin.

Veuve clicquotin tarina sai alkunsa 1772 Ranskan Reimsistä, jossa sen perusti Philippe Clicquot-Muiron. Nicole-Barbe Ponsardin avioitui vuonna 1798 perustajan pojan Francoisin kanssa. Nicole-Barbe Ponsardin jäi leskeksi vuonna 1805 ja päätti vastoin yleisiä tapoja ottaa yrityksen toiminnot vastuulleen. Talon samppanjat ovat tunnettuja keltaisesta etiketistään ja lempinimi keltainen leski tulee etiketistä ja nuorena leskeksi jäänestä Nicolesta. Vielä tänäkin päivänä samppanjatalolla työskentelee todella paljon naisia eri työtehtävissä, tällä kunnioitetaan Nicole-Barve Ponsardin muistoa yritykselle. Nykyään Veuve Cliquot on LVMH-luksuskonglomeraatin alainen brändi.

Champagne Bar Santéssa tastingin veti Moet&Hennesyn edustaja Timo Koivunen, joka kertoi perusteellisesti talon historiasta, samppanjan valmistuksesta ja samppanjan markkinoiden kehityksestä niin maailmalla kuin Suomessakin. Mielellään kuuntelee asiantuntevaa, mutta kuitenkin rentoa tasting-vetäjää, joka selvästi nauttii työstään. 
Tastingissa maistetettin 4 talon erilaista samppanjaa ja Veuve Clicquoitin uutuus samppanjadrinkki Rich, joka tarjottiin jäiden ja kurkun kera. Talon tyyli on tunnettu siitä, että heidän viineissään pinot noir-rypäleen osuus on yleensä suurin ja he käyttävät vain vähän pinot meunier-rypäleitä sekoituksissaan. 

Ensimmäisenä talon vakiosamppanja Veuve Clicquot brut, joka on kypsynyt sakan päällä 3 vuotta. 8-9 gr/sokeria ja rypäleiden suhde oli Pinot Noir n. 55%, Chardonnay n. 30% ja Pinot Meunier n. 15%. Viinin väri oli sitruunankeltainen, kuplat olivat pienet. Tuoksu oli aika mieto, sitruksinen, kypsän omenainen ja raikas. Maussa erottui erityisesti lievä paahteisuus, kypsän omenan aromit, aavitus omenankotaa. Samppanjan mousse oli tasapainoinen ja jälkimaku oli pitkä. Laadukkaasti tehty kuiva vakiosamppanja, joka ilmentää hyvin talon tyyliä. Viini löytyy myös alkon vakiovalikoimasta. 
Toisena viininä maistettiin Veuve Clicquot Ponsardin Vintage Reserve 2004. Viini on kypsynyt kellarissa 7 vuotta ja rypäleblendi on vähintään 60% Pinot Noiria, n. 40% Chardonnayta ja loput Pinot Meunieria. Viinin rypäleet on kerätty ainoastaan Grand Cru ja 1er Cru-tarhoilta. Viinin väri oli kullankeltainen, kuplat olivat pitkät ja pienet. Tuoksu oli jo selvästi kehittyneempi kuin vakiosamppanjalla. Tuoksusssa erottui briossinen paahteisuus, omenaisuus ja aavistus mausteisuutta. Maku oli kuiva, mukavan paahteinen ja omenainen. Jälkimaussa oli aavistus pippurisuutta ja maku kantoi suussa todella pitkälle. Hyvin miellyttävä vuosikertasamppanja, joka oli hyvässä vaiheessa jo nyt, mutta viinin rakenne kestäisi vielä hyvinkin kellarointia. Viini löytyy alkon tilausvalikoimasta.

Kolmantena viininä maistetettiin Veuve Clicquot Ponsardin Rose Vintage 2004. Talon on tehtyt ensimmäisen vuosikerta rosesamppanjan vuonna 1775. Rypäleet tulevat kanssa vain Grand Cru ja 1er Cru-tarhoilta. Viinin on lisätty myös 12% samppanjan maakunnan alueella tehtävää Pinot Noir-punaviiniä. Viinin väri oli lohenpunainen, kuplat olivat pienet. Tuoksussa on erotettavissa paahteisuuden lisäksi metsämansikkaa, villivadelmaa ja punaherukkaa. Maku seurailee hienosti tuoksun makumaailmaa, moussen suutuntuma on miellyttävän tasapainoin. Maistetuista viineistä tämä oli mielestäni raikkaimman oloinen. Hieno esitys rosesamppanjasta, voisin hyvin kuvitella ostavani tätä kotiin viinikaappiin muutaman pullon. Olisi ehkä kaivannut ruokaa rinnalleen, jotta olisi päässyt loistamaan.

Neljäntenä viininä maisteltiin talon lippulaivasamppanjaa La Grande Damea vuodelta 2006. Viini on tehty Nicole-Barve Ponsardin kunniaksi, ja se valmistetaan ainoastaan Grand Cru-tarhojen rypäleistä parhaimpina vuosina. Ensimmäinen La Grande Dame on tehty vuonna 1962. Vuoden 2006 LGD sisältää 53% Pinot noiria ja 47% Chardonnayta. Vinin väri oli sitruunankeltainen ja siinä oli todella pienet kuplat. Tuoksu oli aavistuksen hento, mutta erittäin huumaava.Päällimmäisenä tuoksusta erottui briossinen paahteisuus, omenankotaisuus ja sitruunaisuus. Maku on erittäin kuiva ja paahteinen. Viinin rakenne on tasapainoinen ja mousse on loistava. Viini on selvästi vielä liian nuori, mutta potentiaalia pitkään kypsytykseen löytyy runsaasti. Olisi mielenkiintoista päästä maistamaan tätä viiniä vaikka 15-20 vuoden päästä niin saisi käsityksen siitä kuinka viini kehittyy iän myötä.
Viimeisenä maisteltiiin Veuve Clicquotin talon uusin luomus Veuve Clicquot Rich, joka on keltaisen lesken vastaus Moet&Chandonin Ice Imperialille. Tämän luomuksen taustalla on halu luoda samppanjasta jotakin uutta. Samppanjan tekoon on yhdistetty mixologyn parhaat piirteet ja samalla on haluttu juoda juoma, joka voidaan nauttia jäiden ja eri raaka-aineiden kera. Me testasimme juoman jääpalojen ja kurkun kera. Talvinen tiistai-ilta ei varmasti ollut paras hetki testata juoma, mutta voisin hyvin kuvitella nauttivani Richiä kuumana kesäpäivänä terassilla. Mainio juoma ei niin kuivan samppanjan ystäville. Ensi kesänä voit testata juoman ainakin Helsingissä Hernesaaren rannassa tai Stockmannin F8-baarissa.

Kiitos Champange bar Santélle ja Timo Koivuselle mielenkiintoisesta illasta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tulevia tastingeja. 

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Wannabe-sommelierit vauhdissa

Kun kävimme haastattelemassa Hellan ja Huoneen Humbertoa blogin juomaosaajat-sarjaan, yllätyimme hieman kun saimme vastapallona haasteen suunnitella Hellan ja Huoneen maaliskuun menun viinit. Salamannopean harkinnan jälkeen päätimme, että otamme haasteen vastaan. Paljastamme tarkemmin annoksia ja viinivalintoja myöhemmin, tässä vain joitakin yleisajatuksia projektista.
Saimme noin kuukautta ennen menun vaihtumista tietoomme annosten raaka-aineet, joiden perusteella yritimme keksiä mahdollisia vaihtoehtoja annoksille. Viinien valinta koko ravintolan menulle oli hieman erilaista kuin yhdelle kotona kokatulle annokselle: Täytyi ottaa huomioon edeltävät viinit, edeltävät annokset, viinien hinta. Myös logistiikkaa piti miettiä siltä osin, että yhdestä tukusta kannatti etsiä viini useammalle annokselle jotta tilauksista tulee suurempia, mikä säästää kuljetuskuluissa. Lisäksi pyrimme laatimaan viiniparit niin, että myös viineistä muodostuu kokonaisuus eivätkä ne ole keräilysarja sieltä täältä.
Pyrimme menun viineissä tuomaan esiin omia mieltymyksiämme ja omaamaamme makukirjastoa: Valitut viinit ovat meidän tyylisiämme vaikkakin tietysti mahdollisimman hyvin annoksille sopivia. Toki Humberton ohjaava kädenjälki näkyy taustalla. Osa viineistä on kompromisseja, jos hintaa ei olisi lainkaan tarvinnut huomioida olisi osalle annoksista valittu varmaankin eri tuote.

Olemme siis valinneet annosten raaka-aineiden perusteella niille viinit, joiden arvelemme niille sopivan. Emme ole vielä annoksia maistaneet, joten itsellemmekin on vielä tässä vaiheessa arvoitus miten parit toimivat. Pääsemme maistamaan yhdistelmät 15.3. menun vaihtuessa, ja odotammekin päivää jännityksellä.

Jos joku lukijoista innostuu hellaan ja huoneeseen menua maistamaan, toivomme kommentteja yhdistelmistä blogin kommenttikenttään!


perjantai 11. maaliskuuta 2016

Maaliskuun kausimenu: Sitruunaa, oliiveja ja karitsankaretta

Pääruokana pääsiäisenä syödään tietenkin karitsaa tai lammasta. Tällä kertaa saimme kauppahallista todella herkullista karitsankaretta, joten reseptin pääraaka-aine oli helppo valita. Halusimme kuorruttaa karitsan kareen jollakin ,ja koska sitruuna on  sesongissa niin sitä tietenkin. Lisäsimme kuorrutteessen myös hieman oliiveja, koska taloutemme pienin jäsen niitä rakastaa. Lisäkkeeksi kasviksia bulgurin kanssa ja tsatsikia. Ohjeesta tulee ruokaa neljälle hengelle.

Karitsan karetta oliiveilla ja sitruunalla kuorrutettuna

2 karitsan karetta siistittynä
100 gr kivettömiä vihreitä oliiveja
1 sitruuna (käytä kuori ja mehu)
1/2 puntti persiljaa
25 gr pinjansiemeniä
suolaa
öljyä
mustapippuria

Siisti ja kuivaa kareet. Ota niihin väri kuumalla pannulla. Mausta kareet suolalla ja pippurilla. Tee kuorrute: Laita kulhoon oliivit, sitruuna raastettu kuori, persilja, pinjansiemenet ja hieman öljyä. Aja seos tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta seos suolalla, pippurilla ja sitruunanmehulla. Levitä kuorrute tasaisesti toiselle puolelle kareita. Laita kypsymään 225-asteiseen uuniin sisälämpömittarin kanssa, kunnes kareiden sisälämpötila on 54 astetta. Jos haluat tarjota karitsat kypsempänä niin kypsennä ne n.60-62 asteiseksi. Anna vetäytyä folion alla 5-10 minuuttia ja leikkaa kareet sitten annospaloiksi.

Kasviksia ja bulguria

1/2 kukkakaali
1 punainen paprika
1/2 kesäkurpitsa
1 punasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 puntti lehtipersiljaa
1 puntti minttua
50 gr fetaa
2 sitruunaa (käytä kuori ja mehu)
suolaa
pippuria
hunajaa

2 dl bulguria
2 dl vettä

Pese kasvikset ja pilko ne tasakokoisiksi paloiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Hienonna myös minttu ja lehtipersilja. Keitä bulgur kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuullota valkosipulit ja sipulit pehmeiksi. Lisää kukkakaalit ja puolet sitruunanmehusta. Kun kukkakaalit ovat melkein kypsiä lisää pannulle paprikat ja kesäkurpitsat. Kypsennä niitä hetki. Lisää pannulle keitetty bulgur. Mausta seos suolalla, pippurilla, hunajalla, raastetulla sitruunankuorella ja lopulla mehulla. Lisää seoksen joukkoon juuri ennen tarjoilua hienonnetut yrtit ja pilkottu feta. Tarjoa karitsan kareen ja tsatsikin kanssa.

Tsatsikia

4 dl valutettua turkkilaista jogurttia
100 gr kurkkua raastettuna
2 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
hunajaa

Purista raastetusta kurkusta neste pois. Lisää jogurtin joukkoon hiennonnettu valkosipuli ja raastettu kurkku. Mausta seos suolalla, pippurilla ja hunajalla.

Viiniksi tämä huutaa mielestämme iäkkäämpää Riojalaista. Itse nautimme La Rioja Altaa 90-luvulta, mutta sitä ei valitettavasti Alko tarjoa. Monopolin valikoimasta löytyy kuitenkin esimerkiksi Lan Gran Reserva 2007, jossa alkaa olla jo mukavasti iän tuomaa vivahteikkuutta. Myös Faustino I on iäkkääämpi vaihtoehto vuodelta 2004, mutta hinta siinä menee jo yli parin kympin. Iäkkäämmät Faustinot ovat kuitenkin aivan oivallisia, kuten taannoin maistamamme F1 vuodelta 1991 osoitti.


maanantai 7. maaliskuuta 2016

Pullokohtaisten erojen ihmeellinen maailma

Huusin taannoin eBaysta muutamalla eurolla L&B Koxin luxembourgilaista pinot grista:n vuodelta 1999. Idea oli lähinnä maistaa, kuinka överisti yli-ikäinen viini on.

Pulloja oli kolme. Ensimmäisenä avatun korkki oli aivan haperoa ja viini lähinnä etikkaa. Toinen pullo avattiin heti perään. Sen korkki oli kunnossa, mutta viini oli menettänyt hapokkuutensa lähes täysin ja kehittänyt varsin voimakkaan sienimäisen ja käyneen omenamehuisen aromimaailman. Tämä oli kuitenkin juotavaa ja goudan kanssa jopa miellyttävää.

Kolmas pullo jäi pyörimään nurkkaan odottamaan sopivaa kastiketta. Nyt tomaattipastaa tehdessä pullo tuli sitten avattua. Tulin kuitenkin kaataneeksi maistiaisen tästä huoneenlämpöisestä pullosta myös lasiin. Ja yllätyin täysin.

Viini oli hyvin nuorekas: Sen tuoksussa oli päärynää, keltaista omenaa ja kevyttä yrttisyyttä. Rakenne oli pinot gris:lle tyypillisen öljyinen ja hieman pähkinäinenkin, mutta tässä pullossa oli jäljellä juuri sopiva määrä happoja. Viilennettynä viini vielä parani hapokkuuden korostuessa ja pienen jäännössokerimäärän maituessa vähemmän. Tästä kuoriutui pienen ilmaantumisen jälkeen aivan mahtavasti ikääntynyt viini.

Tätä nautittiin mantelirouheella kuorrutetusta sellerinlohkosta paistetun pihvin ja tuon kevyen tomaattikastikkeen kanssa, ja viini sopi etenkin sellerin aromimaailmalle kuin nenä päähän.

Siispä: jos kaapista löytyy useampi pullo iäkästä vuosikertaa, ei yhden perusteella voi tehdä varmoja päätelmiä muita.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Maaliskuun kausimenu: Sitruunaista simpukkapastaa

Pääsiäinen osuu tänä vuonna maaliskuulle, joten ajattelimme suunnitella rennon menun pääsiäisen pyhille. Sitruuna sopii värinsä ja maunsa puolesta loistavasti pääsiäisen ruokahetkiin ja on maaliskussa myös sesongissa. Alkuruuaksi tarjoamme helppoa ja hyvää pastaa.

Sitruunainen simpukkapasta 4 hengelle

Simpukoiden keittäminen


1 kg tuoreita simpukoita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä 
2 dl valkoviiniä
öljyssä

Pese simpukat. Koputa avautuneita simpukoita veitsellä, jos simpukka menee kiinni niin se on käyttökelpoinen. Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä. Lisää kattilaan 2 dl valkoviiniä ja simpukat. Laita kansi päälle ja heiluta simpukoita hieman. Simpukat ovat kypsiä, kun ne ovat auenneet. Ota simpukat pois liemestä ja keitä lientä kasaan niin, että sitä on jäljellä 1 dl. Me kuorimme 2/3 osaa simpukoista pastan joukkoon ja loput käytimme koristeina pastan päällä. 

Pastan raaka-aineet

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
3 sitruunaa(käytä sekä kuori että mehu)
1 pnt lehtipersiljaa
20 gr kuivaa spaghettia/hlö
suolaa
pippuria
öljyä

Hienonna sipulit ja fenkolit. Pese sitruunat ja raasta niiden kuori. Purista sitruunoista mehu talteen. Hienonna lehtipersiljat. Keitä pasta erillisessä kattilassa samalla, kun valmistat pastakastikkeen. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää hetken päästä fenkolit ja kuullota niitä kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää joukkoon 2/3 osaa sitruunan mehusta ja simpukoiden keitinliemi. Anna kastikkeen kiehua hetken aikaa kasaan. Kun lientä on enää vähän jäljellä, mausta pastakastike suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kypsät valutetut pastat ja simpukat. Sekoita, tarkista vielä maku ja ripottele pastan päälle sitruunankuori, persiljasilppu ja kuorelliset simpukat. Tarjoa pasta samantien, koska sitruunoiden raikas maku häipyy nopeasti. 

Juomasuositukset

Simpukoiden ehdoton suosikkiviini on Loiren laaksosta tuleva Muscadet-rypäleestä tehty viini. La Sancive Muscadet Sevre et Maine Sur Lie 2014 sopii annokselle kuin nakutettu. Jos haluat tarjota annoksen kanssa Suomessa hieman tuntematonta viinityyliä niin yhdistä annokselle Espanjasta tuleva Osbornen Manzanilla Sherry, jonka suolainen makumaailma pelittää hyvin simpukan merellisen maun kanssa.