Kurpitsa-vuohenjuustopiirakassa maistuu sesongin paras raaka-aine

Tytön 2-v synttäreille tuli tehtyä vahingossa niin hyvää suolaista piirakkaa, että laitetaan ohje myös blogiin. Kurpitsa on yksi syksyn parhaista kasviksista, josta olen oppinut tykkäämään vasta parin viimeisen vuoden aikana. Todella monipuolinen raaka-aine, joka taipuu niin suolaisiin kuin makeisiin herkkuihin.

Kurpitsa-vuohenjuustopiirakka (yksi normaalikokoinen piirakkavuoka)

1 kpl suolaista piirakkapohjaa (voit tehdä pohjan myös itse)

Täyte:

1/2 butternut-kurpitsaa
1 iso sipuli
1 pkt pehmeätä vuohenjuustoa
1/2 pkt manchegoa
2 kanamunaa
2 dl maitoa
suolaa
mustapippuria
50 gr manteleita

Paahda kuoritut ja kuutioiksi leikatut kurpitsanpalat+samankokoiset sipulinpalat uunipellillä n.200asteessa 15-20 minuuttia. Kurpitsat ovat valmiita, kun ovat pehmenneet ja saaneet hiukan väriä. Levitä sulanut piirakkapohja piirakkavuokaan. Laita pohjan päälle kurpitsat+sipulit, levitä päälle pehmeä vuohenjuusto ja pienemmäksi rouhitut mantelit. Sekoita kulhossa maito, kananmunat ja mausteet. Kaada maito-munaseos piirakan täytteen päälle tasaisesti. Raasta piirakan päälle vielä juustoa ja paista piirakka 200 C noin 40 minuuttia, kunnes juusto on kauniisti paahtunut ja muna-maitoseos hyytynyt. Tarjoa piirakka vihreän salaatin kanssa.

Halloween menu eli herkullinen 3 ruokalajin menu kurpitsasta

Olemme tehneet viimevuosina eri juhlapyhille suositusmenuja viinien kera. Tällä kertaa Viinikartan Janne toivoi menuehdotusta Halloweenille, joka on nousemassa Suomessa yhä isompaan rooliin. Meille juhlasta tulee mieleen amerikkalaiset elokuvat/sarjat, jossa Halloweenina on isot kurpitsabileet. Päätimme siis käyttää kurpitsaa koko menun läpi pääraaka-aineena. Suomessa halloweenia ei aikaisemmin ole juhlittu vaan, samaan aikaan on juhlittu pyhäinpäivää, jolloin olemme vierailleet rakkaiden haudoilla ja kutsuneet ystäviä syömään hyvää ruokaa. Tässä menussa yhdistyy siis kaksi juhlaa sujuvasti. Menun mukana tietenkin myös viinisuositukset alkon valikoimasta.

Ohjeet ovat noin 4 hengelle.

Kurpitsakeittoa ja chorizoa

Syömme usein syksyllä mausteista kurpitsakeittoa arkiruokana. Tämä keitto on aavistuksen verran paranneltu versio arkikeitosta, jossa chorizo tuo keittoon uudenlaisen säväyksen.

Kurpitsakeitto
500g kurpitsaa
1 sipuli
3 kynttä valkosipulia
200 g keittettyjä kikherneitä
hunajaa
pippuria maun mukaan
kuminaa 1 tl
savupaprikajauhetta 1 tl
suolaa
(valkoista balsamicoa)

Paahda kurpitsa lohkoina uunissa, kunnes reunat vähän tummuvat. Tällä välin kuullota sipulia ja valkosipulia reilussa oliiviöljyssä kattilassa, kunnes pehmenevät. Laita kattilaan ensin mausteet ja sitten pian noin litra vettä. Anna kypsyä. Kun kurpitsat ovat valmiit, lisää ne keittoon ja soseuta. Lisää lopussa suola, hunaja ja halutessasi balsamico. Kokoa annos. Pohjalle kurpitsakeittoa, lisää lusikallinen creme fraichea varovasti sekoittaen keiton joukkoon. Tarkoitus on, että keittoon jää vaaleampia raitoja creme fraichesta. Ripottele viimeseksi paahdetut chorizot keiton päälle. Nauti!

Paahdettu chorizo

50 gr chorizoa viipaleina

Levitä chorizot uunipellille. Paahda 200 C uunissa 3-5 minuuttia, kunnes chorizot ovat rapeita. Anna jäähtyä talouspaperin päällä ja murustele sitten pieneksi silpuksi. Tarjoa keiton ja creme fraichen kanssa.

Chilillä maustettu creme fraiche

1 prk creme fraichea 

1/3 pienestä chilistä

suolaa

Vaahdota creme fraiche. Lisää joukkoon pieneksi hakattu chili. Mausta seos suolalla. Tarjoa kurpitsakeiton ja paahdetun chorizon kanssa.

Viinisuositukseksi tälle keitolle valitsimme klassikkocavan. Juve y Camps on 1900-luvun alkupuolelta toiminut cavatalo, jonka tuotteet ovat kuulemma cavatuottajien keskuudessa kovassa huudossa: jos ei juoda omaa, niin sitten Juve y Campsia. Reserva de la Familia Gran Reserva Brut Nature on klassinen cavablendi xarel-lo-macabeo-parellada. Perusviini on läpikäynyt malolaktisen käymisen, jonka jälkeen toinen käyminen ja 36 kk pullokypsytys. Viini on sopivasti paahteinen, omenaisen hedelmäinen cava, jonka täyteläisyys riittää hieman makeahkollekin kurpitsakeitolle. Toisaalta hiilihapokkuus ja sitruksinen viinihappo raikastaa mukavasti.

Kurpitsaohrattoa, lohta ja yrttejä

Katri rakastaa risottoa, mutta välillä on kiva vähentää metaanipäästöjä ja tehdä kotimaisittain ohrattoa. Erityisen hyvin ohra sopi yhteen hieman makeaksi paahdetun kurpitsan kanssa. 

Kurpitsaohratto 
1 butternut-kurpitsa
1 pieni sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 dl esikeitettyjä ohrasuurimoita
1 l kasvislientä
1/2 dl valkoviiniä
1 dl parmesanraastetta
30 gr voita
suolaa, pippuria

Kuori kurpitsa, poista siemenet ja jaa jäljelle jäänyt kurpitsa kahtia. Keitä puolesta kurpitsasta kurpitsasosetta  puolen kasvisliemen kanssa. Sose saa olla aika tiukkaa. Kuutio puolet kurpitsasta pieniksi paloiksi ja levitä ne uunipellille. Hienonna myös sipuli ja valkosipuli ja sekoita kurpitsan kanssa uunipellillä. Paahda seosta uunissa 200 C noin 15-20 minuuttia, kunnes kurpisat ovat melkein kypsiä. Anna jäähtyä sillä aikaa, kun valmistat ohraton.

Keitä ohrasuurimot kypsiksi kurpitsasoseen ja lopun kasvisliemen kanssa. Sekoita välillä, jotta suurimot eivät paakkunnu. Ohra kypsyy hellalla keskilämmöllä noin 20-25 minuutissa al denteksi. Juuri ennen kuin ohrat ovat kypsiä lisääpaahdettu kurpitsa-sipuliseos. Seoksen on tarkoitus antaa purutuntumaa annokseen. Mausta ohratto suolalla, pippurilla ja tilkalla valkoviiniä. Lisää viimeisenä joukkoon voinokare ja juustoraaste. Tarkista maku ja tarjoa heti.

Lohimedaljongit

600-800 gr merilohta
suolaa,pippuria
öljy-voiseosta paistamiseen

Leikka lohesta medaljonkeja. Paista medaljongit voi-öljyseoksessa n.2-3 min/puoli melkein kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lohi on parhaimmillaan, kun lohen sisusta ei ole täysin kuivaa ja kypsää. Lohen oikea sisälämpötila on n.42 astetta, jos käytät sisälämpömittaria paistamisen apuna. Tarjoa lohi ohraton ja yrttiöljyn kanssa.

Yrttiöljy

1 dl tuoretta yrttiseosta
(me käytimme tuoretta oreganoa ja lehtipersiljaa)
1/2 dl öljyä
suolaa, pippuria

Laita yrtit reunalliseen pieneen astiaan. Kaada päälle öljy ja aja seos bamixilla tasaiseksi. Mausta yrttiöljy suolalla ja pippurilla. Tarjoa yrttiöljy lohen ja ohraton kanssa.

Paistettu lehtikaali

300 gr lehtikaalia
öljyä paistamiseen
suolaa
pippuria
valkoista balsamicoa

Pese lehtikaalit ja kuivaa hyvin. Revi lehtikaalit pieniksi paloiksi. Paista lehtikaaleja pannulla öljyssä 1-2 minuuttia. Mausta lehtikaalit suolalla, pippurilla ja tilkalla balsamicoa. Tarjoa heti ohraton, lohen ja yrttiöljyn kanssa.

Tälle tarjoamme vaihtoehdoksi sekä punaista että valkoista. Valkkarisuositus on vanha kunnon Trimbachin Pinot Gris Reserve 2012. Pinot Gris on varsin hedelmäisiä viinejä tuottava rypäle, jonka aromeista löytyy sitrusta ja hunajamelonia. Tätä tarvitaan, jotta viini pärjää kurpitsaohraton täyteläisille ja osin makeillekin mauille. Viinissä on hapokkuutta juuri sopivasti raikastamaan palettia.
Punaviiniksi suosittelemme kunnon happopommia Beaujolais:ta. Julienasista tuleva punaisen metsämarjainen Château des Poupetsin makuprofiilia määrittää alueen viineille tyypillinen hapokkuus, joka auttaa melko tuhdin ohraton jälkeen räjäyttämään kitalaen puhtaaksi. Suuhun jää tämän jälkeen varsin miellyttävä, syksyinen metsänhenkinen puolukka-karpalosinfonia säestettynä vain aavistuksella tyypillistä bojo-banaania.

Kurpitsa-juustokakku

Heikki ei osannut päättää, että tekeekö kurpitsasta kuivakakun vai juustokakun, joten tässä yhdistyvät molemmat versiot. Alunperin ohje on tehty porkkanasta, mutta kurpitsasta tehtynä kakusta tuli vielä parempi!

Kakku
125 g kakkujauhoa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
0,5 tl soodaa
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 munaa
220 g sokeria
170 g auringonkukkaöljyä
170 g kurpitsaa raasteena

Sekoita kuivat aineet. Yhdistä munat ja sokeri. Vatkaa näitä vesihauteessa, kunnes seos on noin 45-asteista (10 minuuttia). Ota sitten pois vesihauteesta ja jatka, kunnes tilavuus on kolminkertaistunut ja seos on paksuhkoa. Lisää sitten öljy koko ajan sekoittaen ohuena nauhana, ettei seos erotu. Lopuksi kääntele joukkoon kuivat aineet. ja lopuksi vielä kurpitsaraaste. Paista 180-asteisessa uunissa 40 min tai kunes on keskeltä kypsää. laita vetäytymään ja jäähtynääm vileään.

Täyte
500 g mascarponea
2 dl kermaa vaahtona
1 appelsiinin mehu ja kuori
1 sitruunan mehu ja kuori
sokeria

Vaahdota kerma. Vatkaa sekaisin mascarpone, sitrusmehut, kuori ja sokeri. Sokoita lopuksi kermavaahto joukkoon.

60 g saksanpähkinöitä
hunajaa

Paahda pähkinöitä hunajassa niin, että hunaja kiehuu kunnolla. Nostele leivinpaperille tai lautaselle jäähtymään.

Kokoa kakku: Leikkaa pohja kahten kerrokseen. Laita väliin reilusti täytettä, nosta päälle kansi. Pursota loppu täyte kakun päälle ja koristele saksanpähkinöillä.
Me väsäsimme vielä kurpitsasta ruusukkeita koristeeksi: Juusohöylällä 20 cm lastuja kurpitsasta, ne uuniin sokerilla ripoteluna. Kun sokeri on sulanut, ota pois uunista ja kääri nopeasti löyhiksi ruusuketötteröiksi. ole nopea, kun sokeri jähmettyy niin kurpitsa katkeaa!

Jälkiruuan viiniksi ananaksista herkkua Itävallasta: Lenz Moserin TBA on hynajaisen makea ja ananaksinen viini, jossa on kuitenkin raikastavaa hapokkuutta tämän täyteläisen kakun vastapainoksi. Tällä kombolla saa takuuvarman sokerihumalan!

Viini ruualle: tiedettä vai taidetta?

Viime aikoina olemme käyneet monipolvisia keskusteluja viinin ja ruuan yhdistämisestä. Se tuntuu aluksi vaikealta, sitten tiedon karttuessa helpommalta ja sitten tiedon taas karttuessa vielä vaikeammalta ja kompleksisemmalta kuin aluksi.

Keskustelun ytimessä on ollut ajatus siitä, että olisi mahtavaa jos olisi olemassa nettisivu tai ladattava applikaatio, johon voisi syöttää ruuan raaka-aineet ja softa sylkisi ulos juuri passelin viinin. Periaatteessa tämä kai olisi toteutettavissa rajatulle määrälle ruokia ja viinejä. Tosiasiassa homma on meidän mielestä kuitenkin ihan järjettömän paljon monimutkaisempaa.

Aloitetaan vaikka viineistä. Viinin yhdistettävyyteen erilaisille ruuille vaikuttavat ainakin sen täyteläisyys, aromaattisuus, makeus, hapokkuus, tanniinisuus ja hedelmäisyys. Jos ajatellaan, että näistä tekisi ihan vain yksinkertaistaen dikotomisia muuttujia, niin viinit saisi jaettua (2 x 2 x 2 x 2 x 2 x 2) 48 luokkaan. Ja valitettastihan nämä ovat skaalamuuttujia, eli luokkia on toisin sanottuna loputtomasti. Lisäksi voidaan pohtia puhutaanko esimerkiksi absoluuttisesta vai aistitusta makeudesta tai täyteläisyydestä; absoluuttisen makeuden voi ehkä lukea etiketistä, kun taas aistittuun makeuteen vaikuttaa jäännössokerin (ja alkoholipitoisuuden) lisäksi viinin hapokkuus.  Sitten täytyy vielä huomioida ulkoisia olosuhteita kuten vaikkapa viinin lämpötila, joka muuttaa näitä elementtejä.

Eurooppalaisssa viineissä tietyn alueen viineillä pitäisi olla tietynlainen makuprofiili, jonka perusteella niitä voisi näiden suhteen jaotella. Valitettavasti kuitenkin asiaan vaikuttavat vuosikerrat ja kasvupaikat, ja monien DO/AC/DOCG-alueiden sallinma variaatio on laaja. Ja uudessa maailmassahan tällaisia sääntöjä ei ole, vaan tuottaja saa määrätä tyylinsä vapaasti.

Kun näin päästiin vauhtiin, niin sitten siirrytään ruokien puolelle. Tuntuu helpolta keksiä sopiva viini vaikkapa punaiselle lihalle. Sitten voidaan miettiä mille lihalle: Naudalle, hirvelle, lampaalle, vai ehkä porolle tai peuralle? Ja minkä ikäiselle ja miten kasvatetulle eläimelle? Onko kyseessä nuori murea karitsa vai sitkeä ja villasukkainen uuhi? Ja mikä liha on kyseessä, voimakkaan makuinen luullinen lapa vai selkeänmakuinen file? Oma ajatuksemme vaikkapa viimeisestä on se, että voimakkaamman makuinen lapa vaatii mausteisemman ja robustimman viinin kuten vaikka GSM-tyyppisen ratkaisun, fileelle taas sopivat hienovaraisemmin aromaattiset viinit, kuten vaikkapa nebbiolo-pohjaiset.

Liha toimi tässä helppona esimerkkinä. Astetta vaikeammaksi homma menee kasvisten kanssa, sillä niistä löytyy valtava määrä erilaisia aromiaineita, rakenteita ja makeusasteita. Lisukkeen valinta saattaa hyvinkin määrittää annosta enemmän kuin liha, mikäli sellaista käytettään eikä puhuta kasviksiin perustuvasta ruuasta. (Me olemme ainakin ilolla seuranneet monien ihailemiemme ravintoloiden tapaa nostaa kasviskomponentti annoksen tähdeksi ja pudottaa proteiini lisukkeeksi.) Kasviksissa on lisäksi se ongelma, että niissä on valtavaa kasvupaikasta ja lajikkeesta riippuvaa variaatiota esimerkiksi aromaattisuudessa ja makeudessa(Ajatelkaa vaikka porkkanaa: Kesäporkkanaa suoraan penkistä pestynä vai kevään viimeisiä Siwasta).

Sitten tullaan annoskokonaisuuteen, johon kuuluu usein monia komponentteja: proteiini, hiilihydraatti, kasvislisäke ja kastike. Hiilihydraattilisäke, kuten pasta tuo annokseen täyteläisyyttä, proteiini purutuntumaa ja proteiinia tannniinien vastapainoksi, kastike usein rasvaisuutta tai/ja hapokkuutta. Annoksen määräävä tekijä voi olla proteiini, mutta usein se on jokin muu: Esimerkiksi kermaisessa kanacurryssa kanan merkitys valittavalle viinille on miltei olematon: kastikkeen aromi-intensiteetti ja täyteläisyys ovat huomattavasti suuremmat kuin kanan. Myös hiilihydraattilisäkkeen määrä monissa ruuissa on suuri, jolloin viiniltäkin vaaditaan täyteläisyyttä. Toisaalta vaikkapa pastassa tomaattinen kastike tuo hapokkuutta, ja tässä toimii sama analogia kuin viinissä: hapokas kastike keventää pasta-annosta. Sama käy rasvan kanssa: Sitruuna leikkaa vaikkapa rasvaisen savulohen tuhtia suutuntumaa ja vaikuttaa samalla viinin valintaan. Ruoka-annos ei siis ole kasa raaka-aineita, vaan niiden summa muodostaa eri lopputuleman kuin matemaattisesti voisi ajatella.

Tämän luettuaan voi varmaankin arvata, mitä mieltä olemme mahdollisuudesta 'laskea' ruualle sopiva viini sen raaka-aineista. Ja tämän pohdinnan myötä myös arvostuksemme sommeliereja ja heidän ammattitaitoaan (taidettaan ?) kohtaan kasvaa edelleen. Luulemme, että suurin piirtein sopiviin yhdistelmiin pääsee perussäännöillä: Tuhdeille liharuuille tuhteja viinejä. Hapokkaille ruuille joko makeita tai hapokkaita viinejä. Aromaattisesti intensiivisille annoksille samanmoisia viinejä kuten rieslingiä ja gewürzia, neutraaleille aromaattisesti neutraalimpia kuten vaikka muscadetia. Voimakkaasti mausteiset ruuat hyötyvät sokerista viinissä. Rasvaisuus vaatii happoa leikkaamaan tuhtiutta. Suolaisuus tasapainotetaan usein viinin makeudella, mutta hapokas viini toimii samoin. Näillä kuitenkin jäädään mielestämme karkealle tasolle, ja ainakin meille itsellemme on edellisiä sääntöjä noudattaen syntynyt ihan totaalisia huteja.

Parhaat yhdistelmät syntyvät arviomme mukaan keittiön ja viiniammattilaisen saumattomassa yhteistössä erilaisia yhdistelmiä maistaen ja annoksia tarvittaessa hienovaraisesti muokaten. Tämä on hatunnosto Suomen sommeliereille, jotka ovat meillekin erinäisissä ravitsemuslaitoksissa tarjoilleet unohtumattomia yhdistelmiä!

Rovellotti ghemme 2003

Viime kevään Bergamon-reissulla vierailimme myös Rovellottin tilalla Ghemmessä, Piemonten pohjoisosassa. Ajomatka Bergamosta oli ruuhkainen, mutta viinillisesti vierailu kannatti: Sekä Ghemmestä että viereisestä Gattinarasta löytyi loistavan hinta-laatusuhteen nebbioloja.

Nyt maistoimme Rovellottin iäkkäämmän Ghemmen vuodelta 2003. Viini on pääasiassa nebbioloa, seassa aavistus vespolinaa Ghemmelle tyypilliseen tapaan. Viini on kypsynyt 2 vuotta suurissa ja keskikokoisissa tammisammioissa.

Viini on väriltään hieman rusehtavaan taittava rubiini, korkeintaan keskisyvä.

Tuoksussa on erittäin selvästi aistittavissa orvokkista kukkaisuutta, punaista marjaisuutta joka muistuttaa syksyistä metsää hyvin kypsässä puolukkaisuudessaan. Marja-aromi on kirkkaampi kuin esimerkiksi Barolossa, jossa usein on kokemuksemme mukaan enemmän maanläheisyyttä ja tervaisuutta. Viini on näinkin iäkkääksi varsin puhtaan marjainen. Brettin tuomaa tallintausta on vain aavistus, joka tulee esiin vain tarkasti nuuhkimalla. Tässä viinissä se on ehdottomasti kompleksisuutta lisäävä tekijä eikä valmistusvirhe. Suussa viini on nebbioloksi melko hedelmäinen ja kohtalaisen täyteläinenkin. Runko muodostuu voimakkaan, mutta jo ajan pehmentämän tanniinisuuden ympärille. Hapokkuuttakin toki löytyy, mutta etenkin jälkimaussa tanniinit, marjaisuus ja orvokkinen terpeenisyys sekoittuvat ihanaksi, eteeriseksi kokonaisuudeksi.

Viini oli alle 20 e hintaansa nähden loisto-ostos, joka pitkästä aikaa pyöritteli jo sukkia jaloissa. Avasimme pullon ihan yksinkertaisesti sunnuntaipizzan kaveriksi, eikä yhdistelmää voi millään muotoa moittia! Näin syksyn tullen mieleeni nousee kuitenkin syystä tai toisesta jänis, en tiedä miksi. Jos pataan laittaisi vaikkapa jänön, sipuleita, valkosipulia, laakerinlehtiä, mastepippureita, punaviiniä, salviaa ja sen semmoista, antaisi olla uunissa vaikka puoli päivää ja nauttisi illalla tämän mahtavan Ghemmen kanssa, niin luulisinpa että elämä voisi olla inasen loistavaa.

Melini Vigneti La Selvanella Chianti Classico 2008

Kuva:Snooth.com

Olemme maistelleet kyseisen viinin aiemminkin, joskaan emme ole kirjoittaneet Chiantista vaan saman tuottajan Brunellosta. Edellinen maistamamme vuosikerta La Selvanellasta oli 2006, jota on laajalti haukuttu yhdeksi viimeisten vuosikymmenten parhaista.

Melini on vanha Chianti-tuottaja, jolla on La Selvanella tilan lisäksi paljon muitakin tarhoja ympäri aluetta. La Selvanella on kuitenkin sikäli erityinen, että se on Chiantin ensimmäinen yhden tarhan viini, jota on tehty vuodesta 1969. Tarhat sijaitsevat Raddassa Panzanon ja Volpaian välillä. Niillä kasvaa vain sangiovese grossoa noin 350 m merenpinnan yläpuolella olevilla, etelään viettävillä rinteillä.

Väriltään rubiininpunainen, keskisyvä. Tuoksu on heti avattua kostean sementtinen,  aavistuksen tunkkainenkin. Puolen tunnin ilmaantuminen lasissa tuo tuoksusta esiin enemmän miellyttäviä piirteitä: Kypsää tummaa kirsikkaa, mausteisuutta, kevyttä tupakanlehteä. Sementtinen mineraalisuus tuntuu edelleen tuoksussa, mutta taka-alalla.Suussa viinin tuntuu ikääntyneeltä. Alussa suutuntuma on hieman hedelmältään valjuhko, mutta muutttuu sitten intensiivisemmäksi. Jälkimaku onkin sitten varsin pitkä ja erittäin hapokas. Marjaisuus korostuu pikku hiljaa suussa, ja happo siivittää sitä mukavasti. Lopputulema on raikas ja miellyttävä. Viini hyötyi selvästi hengittämisestä, joten dekantoisin tätä vähintään tunnin ennen nauttimista.

Hyvä ruokaviini, tämä menisi näin syksyn tullen oivallisesti vaikkapa paistetulle maksalle, jonka seuraksi tarjoaisin uunissa makeaksi kypsennettyjä sipuleita sekä paahdettua palsetnakkaa. Ja koska yllättävän myöhäiset herkkutatit näyttävät sateen myötä nostavan lakkejaan, voisin suositella maksan seuraksi kevyesti sinappista, kermaisaa tattikastiketta!

Syksyn 2015 ensimmäiset sinisimpukat

Varma syksyn merkki (tänä vuonna olemattoman) sienikauden lisäksi meidän perheessä on sinisimpukkakauden avaaminen. Tänä vuonna aloitimme varmalla reseptillä ja teimme simpukoita merimiehen vaimon tapaan. Simpukoille kaveriksi nopeita kotitekoisia ranskalaisia, valkosipulimajoneesia. Viininä tietenkin jääkylmää valkoviiniä. Tiesitkö muuten, että simpukoita ei tulisi syödä kuin kuukausina, jonka nimessä on ranskan kielessä r-kirjain? Me tiesimme, muttemme osaa kuukausia ranskaksi...

Simpukat merimiehen vaimon tapaan Katrin tapaan
(alkuruuaksi 4:lle henkilölle tai pääruuaksi 2:lle henkilölle)

1 kg sinisimpukoita
2 salottisipulia
1-2 valkosipulin kynttä
2 dl valkoviiniä (mieluiten viiniä, jota tarjoat simpukoiden kanssa)
1 dl hakattua persiljaa
1 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Pese simpukat ja poista niiltä mahdollinen parta. Ruokaan käytettävien simpukoiden tulisi olla eläviä. Jos simpukan kuori on auki, niin napsauta sitä napakasti. Jos kuori ei mene kiinni itsestään, heitä kuollut ja toksiinia kehittänyt simpukka pois.

Hienonna sipulit ja persilja. Laita kattilan pohjalle oliiviöljy ja sipulit. Fresaa niitä muutama minuutti. Lisää valkoviini ja mausteet. Keitä lientä muutama minuutti ennen kuin lisäät simpukat. Keitä simpukoita kattilassa kannen alla 3-5 minuuttia. Hölskytä kattilaa välillä kannesta painaen, jotta simpukat kypsyvät tasaisesti. Lisää kattilaan persiljahake ja tarkista liemen maku. Mausta tarvittaessa lientä lisää. Nostele simpukat syvälle lautaselle ja kaada osa liemestä simpukoiden päälle. Nauti simpukat heti ranskalaisten ja majoneesin kanssa.

Kotitekoiset ranskalaiset 

4 isoa, jauhoista perunaa
suolaa
pippuri
oliiviöljyä.

Pese perunat ja leikkaa perunat isohkoiksi tikuiksi. Levitä perunat uunipellille. Mausta perunat ja ripottele päälle oliiviöljyä. Paista perunoita 25-35 minuuttia 225 asteessa. Tarkista ajoittain, että eivät pala. Tarjoa simpukoiden kanssa.

Valkosipulimajoneesi

1 dl itsetehtyä tai kaupan majoneesia
1 valkosipulinkynsi
suolaa, pippuria
1/2 limen mehu

Sekoita majoneesin joukkoon hiennonettu valkosipuli. Mausta suolalla, pippurilla ja limen mehulla. Tarjoa majoneesi simpukoiden ja perunoiden kanssa.

Katri tarjoasi annoksen kanssa jääkylmää kuivaa/kuivahko rieslingiä, kun taas Heikki yhdistäisi annokselle ehdottomasti ranskalaisen jääkylmän muscadetin. Makunsa kullakin!

-Katri-

Vylyan Pinot Noir 2009

Postaus on osa suomalaisten viinibloggajien tempausta, jossa maistamme kaikki saman viinin ja julkaisemme tekstin samalla hetkellä. Tarkoituksena on päästä vertailemaan eri blogien tyylejä ja lähestymistapoja sekä mahdollisesti myös sitä, miten erilaiset makukokemukset sama viini voi herättää. Maistettava viini on Vylyan Pinot Noir 2009 Unkarista, eteläiseltä Vilanyn alueelta.

Unkarin viininviljelyllä on pitkät juuret, sillä ensimmäisiä merkintöjä viljelystä on jo 1000-luvulta. Kehitys oli hyvässä vauhdissa 1300-ulvulle tultaessa, mutta ottomaanien invaasio Turkista pysäytti kehityksen. Syynä tähän ei välttämättä ollut niinkään islamin negatiivinen suhtautuminen viininviljelyyn kuin toistuvat taistelut ja väestökato. Ottomaanien valtakayden päätyttyä päästiin taas vauhtiin etenkin Itävalta-Unkarin suurvaltakaudella. 1900-luvun alussa esimerkiksi Vilanyn alueella 11 % viljellystä alasta kasvoi viiniköynnöksiä. Maailmansodat 1900-luvun alussa keskeyttivät kehityksen, ja viimeistään sosialistinen maatalous tuhosi laatuviinien tuotannon.

Kommunismin kaaduttua kehitys on ollut etenkin eteläisellä Vilanyn alueella nopeahkoa, ja alue on houkutellut paljon myös kansainvälisiä sijoituksia ja mielenkiintoa. Nykyään tällä Unkarin eteläisimmällä viinialueella on 2500 ha viljelmiä, joilla kasvaa cs:a, cabernet francia, kadarkaa, portugieseriä, merlot:a ja myös pinot noiria.

Vylyanin viinitalon on perustanut Pal Depreczeni hetipian kommunismin kaaduttua. Ensimmäiset köynnökset istutettiin 1992, ja ensimmäinen viini tuli markkinoille vuonna 1997. Ideana oli alusta alkaen luoda moderni, markkinaystävällisiin laatuviineihin keskittynyt viinitalo. Talo on alueensa ehdottomasti suurin tuottaja, minkä ansiosta heidän viinejään on saatu Suomenkin suljetuille markkinoille. Nykyään viljelyssä on 125 ha jakautuneena viidelle tarhalle, joista nyt maistamamme viinin pinot noir tulee itään viettävältä Gombás:n ja länteen viettävältä Varerdon tarhoilta. 2009 oli aikainen vuosikerta. Rypäleet kerättiin käsin, ne saivat kylmämaseroitua avoimissa tammisammioissa. Tämän jälkeen rypäleet murskattiin, ja käyminen jatkui kaikkiaan 16-24 vuorokautta. Tämän jälkeen viini sai kypsyä unkarilaisessa (tilan omista metsistä valmistetuissa) tynnyreissä vuoden. Tynnyreistä kolmanennes oli uusia, kolmannes vuoden ikäisiä ja loput 2-vuotiaita.

Viini on väriltään rubiininen, pinotiksi melko syvä. Tuoksussa on pinotille ominaista karpaloa ja puolukkaa, mansikkaakin. Viini oli tuoksun perusteella tunnistettavissa pinot noiriksi. Tammisuus tuntuu melko selvästi, se tuo aavistuksen makeaa mausteisuutta ja vienon savuisuuden, joka ei kuitenkaan ole häiritsevän voimakas vaan viinin marjaisuus säilyy viinin määrittävänä piirteenä. Tuoksu muistuttaa mieleen Italian Alto Adigen pinot nerot tai eteläsaksalaiset spätburgunderit. Maku on kohtalaisen täyteläinen, ei kuitenkaan hilloinen vaan raikkaan marjainen. Tanniinirakenne on kohtalainen, hapokkuus melko tuntuva. Kokonaisuutena viini on melko freesi, kohtalaisen yksioikoisen marjainen tapaus. Rakenne on kuitenkin tasapainossa, eikä mikään komponentti ole ylettömän dominoiva.

Viini oli positiivinen yllätys, sillä Itä-Euroopan viinit ovat usein olleet melkoisen tammisia ja usein hieman ylikypsän hedelmäisiä. Tämä viini oli kuitenkin rakenteeltaan miellyttävä, hillitysti tammitettu ja jossain määrin spätburgunder-tyyppinen pinot. Laadukkaat pinot-viinit ovat usein melko tyyriitä, joten tässä hinta vastaa melko hyvin laatua.

Testasimme viinin pähkinäisen suppilovahveropastan kanssa, ja pari toimi melko kivasti. Viinin hapot leikkasivat suppilovahverokastikkeen rasvaisuutta, ja metsäisen marjaisat aromit muodostivat sienten kanssa mielikuvallisesti mukavan kokonaisuuden. Lihoista yhdistäisin tälle klassisesti riistalinnut padassa, ankan kermaisessa sienikastikkeessa tai mahdollisesti jopa kevyen riistanlihan kuten peuran.

Arvioita samasta viinistä voit lukea myös seuraavista blogeista:
Copatinto
Wineserver
Rypäleistä viis!
Blanc de Blancs
Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Loppasuut

-Katri ja Heikki-

Viinitaloja Prioratissa ja Monsantissa

Priorat on viinituristin kannalta siitä kiitollinen paikka, että pieneltä alueelta löytyy liki parisataa viinitaloa, joista suurin osa on varsin pieniä. Alueen kuuluisin tila lienee alueen uuden aallon aloittajiin kuuluvan René Barbierin Clos Mogador Gratallopsin reunamilla. Mogador järjestää kierroksia, jolle emme kuitenkaan ole koskaan osallistuneet. Tietoja löytyy täältä.

Aivan Falsetin laitamilta löytyy toinen Barbierin perustama talo, Celler Laurona. Talo perustettiin aikanaan siksi, että Barbier halusi edistää Montsantille omaa D.O.-statusta tuottamalla alueella laadukkaita viinejä. Kävimme kellarikierroksella ja maistelimme talon viinit ilman sen kummempia kustannuksia. Jos haluaa kierroksensa englanniksi, kannattaa sopia asia etukäteen ja varmistaa vielä paria päivää ennen ajankohtaa. Espanjaksi esittely onnistui vain pistäytymällä. Talon perinneviini Laurona on loistava, perinteinen esitys Montsantista edulliseen hintaan, Plini sen sijaan pyöristellympi ja täyteläisempi, uuden maailman tyyliin nojaava.

Gratallopsista löytyy myös toinen meille tuttu pieni talo, Celler Devinssi. Meillä on pitkäkestoinen suhde taloon, sillä viime reissun vierailun perusteella adoptoin Katrille lahjaksi kaksi carinena-köynnöstä tilan huipputarhalta. Tilan PR-mies Jordi erikoinen tapaus sikäli, että hän on syntyisin Pietarista ja päättänyt kymmenisen vuotta sitten että haluaa muuttaa Kataloniaan. Mies opetteli kielen kirjasta ja lähti. Nyt hän vetää perustellisia kierroksia tilan tarhoille ja minimaaliseen, autotallin kokoisiin valmistustiloihin ja vielä pienempään kellariin. Vierailu antaa hyvän kuvan viininteosta ihmisen mittakaavassa

Upealla paikalla vuoren harjanteella Gratallopsin ja Villela Baixan välillä siajitsee Buil & Gine, joka on yksi alueen suurimmista viinitaloista. He valmistavat viinejä sekä Prioratissa että Montsantissa, ja valtaosa näistä menee vientiin. Buil & Ginen valmistustilat ovat varsin modernit, samoin tastingtila. Kierros oli jokseenkin geneerinen, joten useampia viininvalmistamoja nähneen ei välttämättä kannta kierrosta tehdä. Paikka on kuitenkin upea, ja ylimmästä kerroksesta löytyy ravintola mahtavilla näköaloilla.

Escala Dein kylästä löytyy saman niminen viinitalo, jonka kellarit ja tastingtilat sijaitsevat kylän keskusaukiolla. Viinit ovat alueella klassikoita, joten kannattaa käydä vierailulla.

Lähellä Falsetia on Capcanesin kylä, josta löytyy kooperatiivi Celler Capcanes. Kyseinen talo tuottaa sekä massatuotantoviinejä että tyyriitä terroir-pulloja. Capcanesin ympäristö on luonnoltaa erittäin kaunista, joten siinäkin mielessä vierailu kannattaa.

Vietnamilaisia herkkuja ystävien seurassa

Katrin loman lähestyessä loppuaan kutsuimme ystävät meille kylään ja tarjosimme heille vaihteeksi vietnamilaisia herkkuja. Olemme vierailleet vietnamissa kaksi kertaa ja olemme puhuneet parin vuoden aikana, että Pho-keittoa pitäisi tehdä kotona. Alkuun tarjosimme vietnamilaisia riisipaperista tehtyjä kevätrullia ja pääruuaksi Pho-keittoa, jälkiruokana oli Kookosjäätelöä ja hedelmäsalaattia.

Vietnamilaiset kevätrullat 4 hlö
(Vietnamilaiset kevätrullat eroavat kiinalaisista kevätrullista niin, että niitä ei friteerata ollenkaan vaan tarjotaan sellaisenaan.)

1/2 paketti riisipaperilevyjä
10 kpl jättirapuja
1/2 pkt kylmäsavustettua tofua
1/2 kurkku
1 porkkana
kourallinen yrttejä/salaattia(meillä oli aasialaista salaattimixiä)
kourallinen ituja

Kuori jättiravut, poista suoli ja paista 1 min/puoli pannulla. Jäähdytä ravut ja leikkaa pitkittäin puoliksi. Leikkaa kurkku, porkkan ja tofu ohuiksi tikuiksi. Laita riisipaperi leikkuulaudalle ja kostuta se käsin vedellä. Laita rullan alareunan haluttu määrä kaikkia täytteitä. (Vietnamissa rapu laitetaan alimmaiseksi, koska silloin rapu tulee rullassa kauniisti esille.). Taita riisipaperin alareuna täytteiden päälle, käännä riisipaperin reunat kohti keskustaa ja rullaa. Tee rullasta mahdollisimman tiukka, jotta rulla pysyy kasassa, kun rullia nautitaan erilaisten dippien kanssa.

Maapähkinädippi

kourallinen maapähkinöitä paahdettuna
kourallinen kookoslastuja paahdettuna
soijaa
seesamöljyä
chiliä

Blenderillä tahnaksi.

Limedippi(klassinen versio)

2 limeä
suolaa

mustapippuria
(kalakastiketta)

Purista limestä mehut pieneen tarjoiluastiaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria myllystä. Lisää joukkoon hieman vietnamilaista kalakastiketta, jos tahdot. Nauti rullien kanssa.

Rullien kanssa nautimme epäortodiksisesti samppanjaa, vaikka paikan päällä rullat huuhdottiin alas paikallisella kylmällä kaljalla tai kylmällä vihreästä teestä tehdyllä juomalla. Alkosta löytyvä André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brut toimi mainiosti rullien kanssa. Samppanjan aavistuksen paahteinen maku komppasi hienosti maapähkinädipin kanssa ja samppanjan hyvä rakenne pärjäsi loistavasti riisipaperirullille. Pääruokana nautitun Phó-keiton kanssa samppanja pelasi niin kauan hyvin yhteen, kunnes innostuimme hieman liikaa chilin kanssa.

Phó-keitto 4 hlölle
Liemi:
iso kattila
pari kiloa naudanluita
10 tähtianista
pari kanelitankoa
5-10 cm inkivääriä
3 sipulia
10 neilikkaa
sokeria
iso loro kalakastiketta
tarvittaessa suolaa

Paahda luita uunissa kunnes tummuvat pinnalta. Laita luut ja muut kattilaan, keitä tunteroinen. Nostele luut pois ja siilaa liemi, ota talteen. Voi säilyttää jääkaapissa tai pakastaakin.

Kulhoihin:
ohueksi siivutettua medium-naudanlihaa
mung-pavun ituja
erilaisia yrttejä kuten basilikaa, korianteria, minttua, sitruunamelissa...
silputtua kevätsipulia
siivutettua chiliä
keitettyjä pho-riisinuudeleita (Leveämmän mallisia kuin perus-riisinuudelit)

Keitä nuudelit lähes kypsäksi vedessä, loppukypsennä siivilässä kuumassa pho-liemessä. Laita kulhoon nuudelit ja lihat, kaada päälle liemi. Laita muut kulhoon menevät tarjolle pöytään, lisäksi esillä tulee olla kala- ja chilisoosia.

Pho tulee mielellään nauttia kyykkien muovisella noin 30 cm korkealla jakkaralla polvenkorkuisen pöydän ääressä. Suomen oloissa esim. lasten korokejakkara ja sohvapöytä on hyvä yhdistelmä. Rullaa matto sivuun.


Kookossorbetti ja hedelmäsalaattia

Kookossorbetti

purkki kookoskermaa
4 valkuaista
1 limen kuori
sokeria 1/2-1 dl maun mukaan

Vatkaa valkuainen vaahdoksi, lisää lopuksi sokeri ja jatka hetki vatkaamista. Lisää sitten limen kuori. Vatkaa hetki kookoskermaa ja kääntele valkuaisvaahtoon. Laita pakkaseen, sekoittele parin tunnin välein jäätyneet reunat keskelle.

Hedelmäsalaatti
1/2 hunajameloni
2 appelsiinia
1 lime
1 omena
2 kiiviä
hieman viinirypäleitä
ruokosokeria ja rommia maun mukaan.

Pilko hunajameloni, kiivit ja omenat kuutioiksi. Kalttaa appelsiinit ja limet ja pilko hedelmäliha kuutioiksi. Purista limen ja appelsiinin mehu salaatin joukkoon. Mausta oman maun mukaan rommilla ja ruokosokerilla. Tarjoa kookossorbetin kanssa.

Les sorts Blanc 2014

Celler del Masroig sijaitsee samannimisessä kylässä DO Montsantin eteläosassa, Prioratista lounaaseen. Alueen maaperä on punaista savea, jonka sanotaan tuovan viineihin aivan omanlaisensa aromin. Masroigin kooperatiivi on yksi koko Montsantin suurimpia. Se on perustettu 1917, ja sen hallussa on noin 500 hehtaaria viinitarhoja, joilla kasvaa punaista ja valkoista garnachaa, carinenyaa, tempranilloa ja syrah:ta.

Talon entry-level-viinit ova hyvinkin edullisia, eikä lippulaivaviini Mais Roig ole myöskään millään tavalla törkeän hintainen.

Les Sorts-sarja on talon keskikastia. Blanc on puhdas garnacha blanca, joka on käynyt ensimmäisen käymisensä viileässä lämpötilassa terästankeissa ja levännyt tämän jälkeen puoli vuotta sakkkoineen uudessa ranskalaisessa tammessa. Tähän nähden viini on yllättävänkin hapokas.
Tuoksussa ensin tulee makeahko tammiaromi, voisuus ja aavistus paahdettua pähkinää. Vaaleaa kukkaisuutta, vihreitä yrttejä ja jopa tomaattimaisuutta,  mineraalisuutta on myös havaittavissa tarkemmin tuoksuteltaessa.

Maku on alussa hieman valju ja pyöreä, sitten kuitenkin hapokkuus alkaa tuntua. Hieman glykolista makeutta joka tuo runkoa.  Jälkimaku on intensiivisempi kuin alku, joten toimi ruuan kanssa: ruuan aromit saavat alussa vielä sijaa, mutta hapokas loppu raikastaa suun. Kokonaisuutena miellyttävä, joskaan ei puhtaan hedelmäisten valkoviinien ystäville: tammikäsittely on selvästi tunnistattavissa. Tätä voi kokeilla valkkariksi vaikkapa selkeän makuisille leikkeleille tai vaihtoehtoisesti rasvaisille vaaleille kaloille kuten sardiineille tai makrillille.

Prioratin reissulla syötiin todella hyvin

Prioratin viikon aikana teimme paljon ruokaa vuokra-asunnossa, mutta ehdimme maistelemaan myös paikallisten ravintoloiden antia. Joukossa on loistavan hinta-laatusuhteen omaavia lounaspaikkoja ja upeita illallispaikkoja. Sesonkikauden ulkopuolella kannattaa kuitenkin huomioida, että useimmat ravintolat ovat iltaisin auki vain perjantaista sunnuntaihin.

Espanjassa on melko tiukat ateria-ajat, joista ravintolat pitävät kiinni noin minuutilleen. Jos lounas alkaa kello 13, ravintolan ovelta nousee teräskalteri kello 13.00. Alueella syödään aamiaiseksi useimmiten maitokahvi ja croisat. Toinen 'aamiainen' (Esmorza) syödään siinä 11 aikaan, ja se on lähellä suomalaista aamiaista: Juusto-kinkkupatonkia, joskus tomaattipapuja tai munakasta. Lounasaika alkaa klo 13 ja on vilkkaimmillaan siinä kahdelta iltapäivällä. Illallisravintolat aukeavat kello 20, ja ennen tätä saatetaan syödä tapaksia tai pintxoja (vermutin kera).

Falsetissa on muutama vierailemisen arvoinen ravintola. Lounasaikaan laadukasta ja maukasta ruokaa tarjoilee AJ pääkadulla. 3 ruokalajin ateria viineineen kustanataa veroineen sellaiset 12 e. Nälkä ei takuulla jää.

Lapset ovat ravintoloihin tervetulleita, myös illalliselle

Myös kaupungin paras ravintola El Celler De l'Aspic tarjoilee lounasta, joka oli mielestämme ehkä jopa illallista parempi. 4 ruokalajin ja jälkiruuan sisältävä menu oli visuaalisesti ja mauiltaan mahtava, eikä kolmen kympin hinta ollut päätähuimaava. Menulle passatut viinit nostavat hintaa 15 e, mikä kannattaa maksaa. Keittiömestari-sommelier-hovimestari on varsinainen velho viini-ruokaparien luomisessa.

Aspicin loistavuutta

Söimme ravintolassa myös 6 ruokalajin illallismenun viineineen, ja kokemus oli uskomattoman mahtava. Iberico-salaattia, pariloitua kalaa, luomukanaa ja upeita lisäkkeitä unohtamatta menun päättäneitä jättimäisiä jälkiruokia. Kuvat kertokoon. Löysimme ravintolan jo viime reissulla, siitä tarkemmin täällä.

La Cooperativa, klassisesti kuviotua vahakangasta

Ja herkkuruokaa

Porreran kylästä löytyi loistava ravintola La Cooperativa, jota monet olivat ennen reissua suositelleet. Omistaja puhuu hyvää englantia ilmeisen mielellään, ja ravintola tarjoaa erittäin simplistisiä ruokia, joissa on makua vaikka pienelle kylälle. Pääruuaksi söimme luomuankkaa ja jänistä. Molemmat annokset olivat aivan upean makuisia, vaikka niissä ei ollutkaan juuri muuta näiden pääraaka-aineiden lisäksi: Molemmat annokset sisälsivät upean oliiviöljyisen liemen, jota olisi mieluusti hörppinyt lautasen reunalta varsinaisen ruuan jo loputtua.

Clos Figueresin maistuva tonnikalasalaatti oli oiva lounas

Gratalopsissa on kaunis ravintola Celler Clos Figueresin yhteydessä, ja hotelli Cal Llopsin ravintola tarjoili laadukasta ruokaa ainakin 3 vuoden takaisella vaelluksellamme.