Pinot noir-ilta ruokabloggaajien seurassa

Savusuolaa-blogin Janica valitteli syksyllä blogipostaukseen, että ei ole koskaan syttynyt Pinot noir-rypäleelle. Katri kommentoi postaukseen, että mitäs jos nähtäisiin ja maisteltaisiin yhdessä hieman hyviä pinotteja. Mukaan liittyi vielä Ripaus tryffeliä-blogin pitäjä Merja ja siitähän illan teema alkoi helposti hahmottua. Paljon hyvää ruokaa, hieman tryffeleitä, pinot noir-tastingia ja paljon keskustelua viinistä, ruuasta ja bloggaamisesta.

Viinit maistettiin ensin sellaisenaan, ja sen jälkeen niiden käyttäytymistä eri ruokien kanssa arvioitiin annoksia nautittaessa. Viinit muuttuivat huomattavasti eri annoksilla ja myös lasissa ilmaantuessaan.

Ensimmäisenä viininä Vuoden 2007 Rodet Clos de Thorey Monopole Nuits-saint Georgesin alueelta. Vuosi 2007 on yksi viime vuosikymmenten huonoimpia, kostea ja viileä kesä joka homehdutti valtaosan sadosta. Viini tuoksui hieman sen mukaiselta, siinä oli kellaria, hummuksen maamaisia aromeja, lyijykynäisenä tuntuvaa tammea. Viinin marjaisuus oli suhteellisen nuoresta iästä huolimatta heikko. Maultaan viini oli nuoruuttaan kovan tammitanniininen ja varsin hapokas, keskipitkä ja suuta kuivattava.

Toisena viininä vuoden 1992 Labouré-Roi Gevrey-Chambertinista. Selvästi ikääntyneempi tuoksu, jossa tallitaustaa, sienimäisyyttä ja taustalla kypsää karpaloa. Maultaaan hento, edelleen hapokkaan marjainen; puolukkaa ja karpaloisuutta sekä metsänpohjan sammaleista aromia.

Kolmantena Benton Lane Pinot Noir Oregonista Willamette Valleysta. Vuosikerta oli 2012. Tässä viinissä oltiin aivan eri maailmassa kuin edellisissä:Lämmintä mausteisteisuutta, täyteläisen mansikkaista tuoksua, maanläheisyyttä. Maultaan tämä oli aiempia täyteläisempi ja vähemmän hapokas. Maku oli keskipitkä, jälkimaku tammisen mausteinen.

Neljäntenä viininä vielä alkon valikoimasta löytyvä uusi-seelantilainen Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2013. Tuoksu oli näistä täyteläisin ja hedelmäisin, siinä tuntui kypsää mansikkaa ja vadelmaa. Lisäksi tässä oli erikoinen punajuurena tuntuva vegetaalinen aromi sekä tammitynnyrin tuomaa lämmintä mausteisuutta. Maultaan edellistä hieman keveämpi, reilummin tanniininen ja vähemmän hapokas. Hedelmäisyys oli tuoksuun nähden kevyt.

Kaikki viinit kehittyivät illan mittaan lasissa positiivisesti, mutta eniten hapesta hyötyi Labouré-Roi: Viinin marjaisuus nousi selkeämmin esiin illan mittaan. Myös Te Kairanga hyötyi hapesta, sillä vegetaalinen punajuuri jäi enemmän peittoon. Rodetin kellarintuoksu hälveni mutta ei valitettavasti täysin hävinnyt.

Alkuruokana syötiin grillattua, tryffelillä täytettyä viiriäistä ala Ripaus tryffeliä. Tämän kanssa ranskalaiset viinit loistivat, sillä niiden hapokkuus tuki hyvin rasvaista lintua. Etenkin Runholderin kanssa viiriäinen oli jopa epämiellyttävä yhdistelmä, jossa nousi esiin eltainen rasvaisuus. Labouré-Roi oli täydellinen yhdistelmä. Suomalaiset tryffelit ovat kyllä täysin omanlaatuisiaan verrattuna italialaisiin kavereihinsa. Tuoksu oli ainakin tällä kertaa miedompi ja maku ihanan tasapainoinen. Kiitos Merja harvinaisesta herkusta.

Seuraavana annoksena oli punajuuriduchesse sinihomejuustolla, ankanrintaa ja karviaisella maustettua punaviinikastiketta. Tämän annoksen punajuuren makeus nosti uuden maailman viinit ranskalaisten yläpuolelle ja teki niistä raikkaamman tuntuisia. Rankalaiset taas tuntuivat makeahkon annoksen kanssa hieman kovahkoita ja turhan kuivattavilta.

Väliruokana syötiin hieman kovia juustoja salmiakki-punajuurihillokkeella. Erityisesti ranskalaiset ja vuoden 1992 pinot oli kultaa juustojen kanssa. Punajuuri osoitti myös annoksessa monipuolisuuteensa.

Jälkiruokana syötiin Savusuolaa-Janican loihtimaa päärynä-juustopiirakkaa, jonka kanssa nautimme Sauternesia vuodelta 2004. Suolaisen makea piirakka komppasi mainiosti viinin kanssa ja pidimme kaikki piirakasta erityisesti siksi, että se ei ollut liian makeaa.

Viinit olivat oivallisia lukuunottamatta Rodetia, joka oli pienoinen pettymys. Ne toimivat myös aivan eri tavalla eri annoksille, ja tämä ilta olikin taas oivallinen osoitus siitä, että ruoka todella vaikuttaa viiniin ja päinvastoin. Eli siihen yhdistämiseen kannattaa todella hieman käyttää aikaa ja aivoja.

Kiitokset seuralaisille todella mukavasta illasta, jossa sai kerrankin fiilistellä ruokaa ja viiniä rauhassa koko rahan edestä. Kukaan ei myöskään puuttunut siihen, että jokaisesta annoksesta piti ottaa vähintään 10 kuvaa kameralla ja pari puhelimella :) Tälläisiä iltoja lisää oli meidän molempien kommentti vieraiden lähdettyä kotia kohti.

Syksyn 2015 ensimmäiset sinisimpukat

Varma syksyn merkki (tänä vuonna olemattoman) sienikauden lisäksi meidän perheessä on sinisimpukkakauden avaaminen. Tänä vuonna aloitimme varmalla reseptillä ja teimme simpukoita merimiehen vaimon tapaan. Simpukoille kaveriksi nopeita kotitekoisia ranskalaisia, valkosipulimajoneesia. Viininä tietenkin jääkylmää valkoviiniä. Tiesitkö muuten, että simpukoita ei tulisi syödä kuin kuukausina, jonka nimessä on ranskan kielessä r-kirjain? Me tiesimme, muttemme osaa kuukausia ranskaksi...

Simpukat merimiehen vaimon tapaan Katrin tapaan
(alkuruuaksi 4:lle henkilölle tai pääruuaksi 2:lle henkilölle)

1 kg sinisimpukoita
2 salottisipulia
1-2 valkosipulin kynttä
2 dl valkoviiniä (mieluiten viiniä, jota tarjoat simpukoiden kanssa)
1 dl hakattua persiljaa
1 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Pese simpukat ja poista niiltä mahdollinen parta. Ruokaan käytettävien simpukoiden tulisi olla eläviä. Jos simpukan kuori on auki, niin napsauta sitä napakasti. Jos kuori ei mene kiinni itsestään, heitä kuollut ja toksiinia kehittänyt simpukka pois.

Hienonna sipulit ja persilja. Laita kattilan pohjalle oliiviöljy ja sipulit. Fresaa niitä muutama minuutti. Lisää valkoviini ja mausteet. Keitä lientä muutama minuutti ennen kuin lisäät simpukat. Keitä simpukoita kattilassa kannen alla 3-5 minuuttia. Hölskytä kattilaa välillä kannesta painaen, jotta simpukat kypsyvät tasaisesti. Lisää kattilaan persiljahake ja tarkista liemen maku. Mausta tarvittaessa lientä lisää. Nostele simpukat syvälle lautaselle ja kaada osa liemestä simpukoiden päälle. Nauti simpukat heti ranskalaisten ja majoneesin kanssa.

Kotitekoiset ranskalaiset 

4 isoa, jauhoista perunaa
suolaa
pippuri
oliiviöljyä.

Pese perunat ja leikkaa perunat isohkoiksi tikuiksi. Levitä perunat uunipellille. Mausta perunat ja ripottele päälle oliiviöljyä. Paista perunoita 25-35 minuuttia 225 asteessa. Tarkista ajoittain, että eivät pala. Tarjoa simpukoiden kanssa.

Valkosipulimajoneesi

1 dl itsetehtyä tai kaupan majoneesia
1 valkosipulinkynsi
suolaa, pippuria
1/2 limen mehu

Sekoita majoneesin joukkoon hiennonettu valkosipuli. Mausta suolalla, pippurilla ja limen mehulla. Tarjoa majoneesi simpukoiden ja perunoiden kanssa.

Katri tarjoasi annoksen kanssa jääkylmää kuivaa/kuivahko rieslingiä, kun taas Heikki yhdistäisi annokselle ehdottomasti ranskalaisen jääkylmän muscadetin. Makunsa kullakin!

-Katri-

Vietnamilaisia herkkuja ystävien seurassa

Katrin loman lähestyessä loppuaan kutsuimme ystävät meille kylään ja tarjosimme heille vaihteeksi vietnamilaisia herkkuja. Olemme vierailleet vietnamissa kaksi kertaa ja olemme puhuneet parin vuoden aikana, että Pho-keittoa pitäisi tehdä kotona. Alkuun tarjosimme vietnamilaisia riisipaperista tehtyjä kevätrullia ja pääruuaksi Pho-keittoa, jälkiruokana oli Kookosjäätelöä ja hedelmäsalaattia.

Vietnamilaiset kevätrullat 4 hlö
(Vietnamilaiset kevätrullat eroavat kiinalaisista kevätrullista niin, että niitä ei friteerata ollenkaan vaan tarjotaan sellaisenaan.)

1/2 paketti riisipaperilevyjä
10 kpl jättirapuja
1/2 pkt kylmäsavustettua tofua
1/2 kurkku
1 porkkana
kourallinen yrttejä/salaattia(meillä oli aasialaista salaattimixiä)
kourallinen ituja

Kuori jättiravut, poista suoli ja paista 1 min/puoli pannulla. Jäähdytä ravut ja leikkaa pitkittäin puoliksi. Leikkaa kurkku, porkkan ja tofu ohuiksi tikuiksi. Laita riisipaperi leikkuulaudalle ja kostuta se käsin vedellä. Laita rullan alareunan haluttu määrä kaikkia täytteitä. (Vietnamissa rapu laitetaan alimmaiseksi, koska silloin rapu tulee rullassa kauniisti esille.). Taita riisipaperin alareuna täytteiden päälle, käännä riisipaperin reunat kohti keskustaa ja rullaa. Tee rullasta mahdollisimman tiukka, jotta rulla pysyy kasassa, kun rullia nautitaan erilaisten dippien kanssa.

Maapähkinädippi

kourallinen maapähkinöitä paahdettuna
kourallinen kookoslastuja paahdettuna
soijaa
seesamöljyä
chiliä

Blenderillä tahnaksi.

Limedippi(klassinen versio)

2 limeä
suolaa

mustapippuria
(kalakastiketta)

Purista limestä mehut pieneen tarjoiluastiaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria myllystä. Lisää joukkoon hieman vietnamilaista kalakastiketta, jos tahdot. Nauti rullien kanssa.

Rullien kanssa nautimme epäortodiksisesti samppanjaa, vaikka paikan päällä rullat huuhdottiin alas paikallisella kylmällä kaljalla tai kylmällä vihreästä teestä tehdyllä juomalla. Alkosta löytyvä André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brut toimi mainiosti rullien kanssa. Samppanjan aavistuksen paahteinen maku komppasi hienosti maapähkinädipin kanssa ja samppanjan hyvä rakenne pärjäsi loistavasti riisipaperirullille. Pääruokana nautitun Phó-keiton kanssa samppanja pelasi niin kauan hyvin yhteen, kunnes innostuimme hieman liikaa chilin kanssa.

Phó-keitto 4 hlölle
Liemi:
iso kattila
pari kiloa naudanluita
10 tähtianista
pari kanelitankoa
5-10 cm inkivääriä
3 sipulia
10 neilikkaa
sokeria
iso loro kalakastiketta
tarvittaessa suolaa

Paahda luita uunissa kunnes tummuvat pinnalta. Laita luut ja muut kattilaan, keitä tunteroinen. Nostele luut pois ja siilaa liemi, ota talteen. Voi säilyttää jääkaapissa tai pakastaakin.

Kulhoihin:
ohueksi siivutettua medium-naudanlihaa
mung-pavun ituja
erilaisia yrttejä kuten basilikaa, korianteria, minttua, sitruunamelissa...
silputtua kevätsipulia
siivutettua chiliä
keitettyjä pho-riisinuudeleita (Leveämmän mallisia kuin perus-riisinuudelit)

Keitä nuudelit lähes kypsäksi vedessä, loppukypsennä siivilässä kuumassa pho-liemessä. Laita kulhoon nuudelit ja lihat, kaada päälle liemi. Laita muut kulhoon menevät tarjolle pöytään, lisäksi esillä tulee olla kala- ja chilisoosia.

Pho tulee mielellään nauttia kyykkien muovisella noin 30 cm korkealla jakkaralla polvenkorkuisen pöydän ääressä. Suomen oloissa esim. lasten korokejakkara ja sohvapöytä on hyvä yhdistelmä. Rullaa matto sivuun.


Kookossorbetti ja hedelmäsalaattia

Kookossorbetti

purkki kookoskermaa
4 valkuaista
1 limen kuori
sokeria 1/2-1 dl maun mukaan

Vatkaa valkuainen vaahdoksi, lisää lopuksi sokeri ja jatka hetki vatkaamista. Lisää sitten limen kuori. Vatkaa hetki kookoskermaa ja kääntele valkuaisvaahtoon. Laita pakkaseen, sekoittele parin tunnin välein jäätyneet reunat keskelle.

Hedelmäsalaatti
1/2 hunajameloni
2 appelsiinia
1 lime
1 omena
2 kiiviä
hieman viinirypäleitä
ruokosokeria ja rommia maun mukaan.

Pilko hunajameloni, kiivit ja omenat kuutioiksi. Kalttaa appelsiinit ja limet ja pilko hedelmäliha kuutioiksi. Purista limen ja appelsiinin mehu salaatin joukkoon. Mausta oman maun mukaan rommilla ja ruokosokerilla. Tarjoa kookossorbetin kanssa.

Juhannusmuistelot vuodelta 2015

Tänä juhannuksena jäimme juhannusaatoksi kaupunkiin, kun sateita oli luvattu niin paljon, että mökillä olosta ei olisi nauttinut kukaan. Kun kerran kaupungissa omassa keittiössä kokkailtiin niin suunnitelma muuttui lennosta. Keskiviikkona juttelin veljen kanssa puhelimessa, että tehdään vain simppeliä ruokaa aattona ei mitään kikkailua. Haaveiksi jäi simppeli menu ja juhannuksen ylilyönti tapahtui tänä vuonna keittiön puolella. 5 ruokalajia kokkailtiin rauhallisessa tahdissa ja samalla avattiin hengittämään viinikaapin kätköistä kaivetut sikailuviinit.

Menun tähtenä oli ehdottomasti velipojan työpaikkansa lihakaapissa 4 viikkoa kypsytetty naudan enterecote ja ibericopossun ribsit paahdetuista paprikoista ja valkosipuleista tehdyn majoneesin kanssa. Muu menu rakennettiin lennosta sen perusteella mitä jääkaapista löytyi. Kokkailu ja yhdessä syöminen parhaassa seurassa toi voiton kotiin juhannusaattona. Annetaan kuitenkin kuvien kertoa mitä syötiin juhannusaattona.

Kurkkukeittoa kahdella tapaa, mätiä ja kylmäsavulohta.

Yrteillä ja juustolla täytettyä munakoisoa ja papusalsaa.

Lohicevicheä ja avocadomoussea.

Voisiko raaka liha enää paremmalta näyttää. 

Naudan entrecotea ja ibericopossun ribsejä.

Pavlova ja marjoja kruunasi aterian. 

Viineinä oli alkuruokien kanssa tarjoiltu Louis Latour Meursault 1995, Alkostakin löytyvä Balfour 1503-kuohuviini Englannista, Nervin Gatttinara 1974 ja Oremus Tokaji 5 puttonyos 2005. Loistavat viinit, joista paras oli ehdottomasti Gattinaran iäkäs vuosikerta.

Meursault avattiin alkuruokien kaveriksi ensimmäisenä. Viini oli hyvässä kunnossa huolimatta parinkymmenen vuoden iästä. Tuoksu oli paahdetun voimainen ja pähkinäinen, ei kuitenkaan voimakkaimmasta päästä meursaulteja. Kypsän omenan aromit olivat taustalla. Suussa kohtalaisen täyteläinen ja pyöreä viini, joka oli sellaisenaan melko raskaan tuntuinen. Tätä nautittiin kahden ensimmäisen alkuruuan kanssa. Se sopi hyvin kukkukeiton kruununa olleella savukalalle ja mädille. Suurin yllätys oli kuitenkin täytetyssä munakoisossa ollut chili, jonka poltteen kanssa viini pärjäsi aivan loistavasti. Tuo tulisuus nosti viinistä esiin raikkaampia sävyjä ja toi makuaromeihin lisää vivahteita. Yleisestikin ottaen viinin raskas suutuntuma keveni ruokien kanssa, kuten oli odotettua.

Balfour toimi välikeventäjänä chevichen seurassa. Tuoksu oli yllättävän hedelmäinen, cavamaisen päärynäis-keltaluumuinen. Viinin mousse oli miellyttävän pehmeä suussa. Maku kohtalaisen täyteläisen hedelmäinen, hapokkuuden ansiosta kuitenkin raikas. Jälkimaku toi mukanaan huomattavan mineraalisuuden. Verrattuna toiseen Alkon valikoimassa olevaan englantilaiseen kuohuviiniin Ridgeview:n tämä oli huomattavasti vähemmän paahteinen ja sopii hyvin sellaisenaankin nautittavaksi vaikkapa aperetiivina.

Nervin gattinaran kunto oli jännityksen aihe. Viini avattiin useampaa tuntia ennen tarjoilua, mikä kannatti. Heti avaamisen jälkeen tuoksu oli tunkkainen kuin mikä, lähinnä pitkään muhinutta navetankuiviketta muistuttava. Myös maku oli melko tympeä. Viini kuitenkin heräili viidessä tunnissa uskomattomaan loistoon. Tallimainen tuoksu jäi taustalle, mutta esiin nousi tervaista ja orvokkista aromaattisuutta. Suutuntumakin virkistyi, hapokkuus jäi kohtalisen kesyksi mutta toisaalta maun tympeys katosi ja korvautui pitkään tuntuvilla, hienosti iän pehmentämillä tanniineilla. Makupaletti toisti tuoksun aromimaailmaa, ja mineraalisuuden kihelmöinti jäi kielelle varsin pitkäksi ajaksi kummittelemaan. Hyvä viini, joka ei ainakaan heikentynyt ruokien kanssa tarkottuna.

Oremuksen tokaji oli taattua botrytis-jälkiruokaviiniä: ananaksisen makeaa, hyvähappoista ja pavlovalle sopivaa.

Loistava juhannusaatto tuli vietettyä herran vuonna 2015. Kiitos seurasta osallisille. 

Pääsiäinen italialaisessa hengessä

Koska vietämme tänä vuonna pääsiäistä Bergamossa Pohjois-Italiassa, päätimme kehitellä myös blogin lukijoille pääsiäisen menuehdotuksen italialaisessa hengessä. Otimme siis räntäisenä helmikuun lauantaina ennakkoa tulevasta lomasta ja käytimme illan kokkailemalla herkkuja lukijoiden iloksi.

Alkusalaatti grillatulla endiivillä ja munakoisolla
Salaattipohja:
-pienilehtistä salaattia
-kirsikkatomaatteja
-granaattiomenan siemeniä
Munakoisorullat
-1 munakoiso
-vuohenjuustoa
-aurinkokuivattua tomaattia
-parmesania
-jauhoja
-kananmunaa
Pieniä endiivejä, sitruunaa, suolaa

Tee munakoisorullat seuraavasti: Leikkaa koisot pitkittäin noin ½ cm siivuiksi ja laita uuniin 175 asteeseen kunnollä päältä öljyttynä kunnes pehmenevät. Varo etteivät kuivu koppuroiksi. Ota uunista ja jäähdytä. Sekoita hakattua aurinkokuivattua tomaattia ja vuohenjuustoa, laita munakoisosiivulle ja rullaa pitkittäin. Pyöritä sitten rulla jauhossa, sitten munassa ja viimeiseksi parmesan-raasteessa. Paista rullat runsaassa öljyssä pinnalta rapeiksi.

Leikkaa endiivit 4 osaan, laita pellille öljyttynä  ja raasta päälle sitruunankuorta ja ripottele suolaa. Grillivastuksen alle uuniin, kunnes saavat hieman väriä.

Kokoa salaattipohja haluamaasi muotoon. Leikkaa munakoisorullista noin sentin paksuisia kiekkoja terävällä veitsellä. Leikkaa endiiveistä viistottain pari-kolmesenttisiä paloja, jotka saa helposti aseteltua salaattiin. Kokoa ja tarjoa.

Salaatin seuraksi sopii kuohuviini. Hedelmäisemmistä viineistä pitäville suosittelemme hedelmäaromit säilyttävällä tankkimenetelmällä valmistettua proseccoa, näitä löytyy alkosta useampaa laatua. Jos toivoo viiniltä enemmän paahteisuutta ja mineraalisuutta, kannattaa sijoittaa ainoaan alkon vakiovalikoimasta löytyvään Franciacortaan. 30 % viinistä on käynyt tammitynnyrissä, mikä tuo viiniin täyteläisyyttä. Franciacorta valmistetaan klassisella samppanjametodilla, joten autolyysin tuomat nyanssit ovat mukana. Jälkimmäinen viini sopii tästä syystä myös seuraavalle annokselle:

Herkkutattitortellineja tryffelivoissa

Täyte:
herkkutattipyrettä (voi valmistaa kuivatuista, liotetuista herkkutateista sauvasekoittimella)
voita
keltuainen
valkosipulia
timjamia, pippuria, suolaa

Laita kattilaan iso köntti voita ja pari kynttä valkosipulista silputtuna. Paista keskilämmöllä pehmeäksi. Lisää tattipyre ja timjami sekä pippuri. Mikäli massa on löysää, keitä kasaan. Lisää lopuksi keltuainen. Tavoiteltava konsistenssi on sellainen lusikkaan keoksi jäävä ja valumaton. Suolaa massa lopuksi melko runsaalla kädellä.

Tortellinit

muna, kaksi tai kolme. (nyrkkisääntönä on muna kahta annosta kohti)
00-vehnäjauhoja 100g / muna
suolaa 1g per muna

Tee jauhoista keko lautaselle. Lisää keskelle muna(t) ja suola. sekoita sormin taikinaksi, vaivaa leikkuulautaa tai työtasoa vasten kymmenen minuuttia. Laita kelmuun ja jääkaappiin tasoittumaan tunneiksi. Rullaa taikinasta pastakoneella ohuimpia mahdollisia levyjä. Itse teen kapeita 5-6 cm leveitä soiroja, joille on helppo lappaa täytettä. Tortellinit teimme 4cm pyöreällä stanssilla siten, että taikinasoiro täytetään puoleenväliin tasaisin välein täytenokareilla, joiden ympäriltä sivellään taikina vedellä. Sitten taitetaan tyhjä pää täytteiden päälle ja painellaan stanssilla tortellinit irti. Tämän jälkeen reunat taitellaan kiinni samaan tapaan kuin karjalanpiirakat rypytetään.

Tortellinit voi tehdä etukäteen, mutta ne pitää peittää tarkasti etteivät kuivu ennen keittämistä kovasti. Tortellineja keitetään runsaassa vedessä viitisen minuuttia. Tämän jälkeen ne tarjotaan sulatetussa tryffelivoissa pyöriteltyinä ja parmesan-raasteella kruunattuina.

Karitsaa, sitruuna-mascarponeakastiketta ja papumuhennosta.

Resepti on mukailtu Tessa Kiroksen hillasoilta oliivilehtoihin-kirjasta, jossa tämä oli tehty vasikasta.

Karitsan karetta leikattuna luiden väleistä paloiksi n.150-180gr/hlö

Marinadi (jossa karitsaa haudotaan mielellään yön yli)
sitruunankuorta
Valkoista balsamicoa
suolaa
salviaa
valkosipulia
hunajaa
pippuria

Papumuhennos:
härkäpapuja yön yli liotettuna ja keitettynä (keitettyjä noin 4 dl)
desi oliiviöljyä
3 kynttä valkosipulia
porkkana
sellerinvarsi
sipuli
rosmariinia pari oksaa
salviaa
suolaa, pippuria

Laita öljy kattilaan ja paista siinä porkkananpalat, selleri ja sipuli sekä valkosipuli, kaikki pienittynä tietysti. Anna hautua keskilämmöllä kunnolla pehmeiksi. Lisää yrtit ja pavut. Soseuta sauvasekoittimella, lisää vettä sopivan konsistenssin saavuttamiseksi. Jos haluat enemmän purutuntumaa, voit soseuttaa pavut erikseen ja jättää kasvikset sattumiksi. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Ota karitsaan väri pannulla öljyssä. Laita uunipellille odottamaan. Tee sitten kastike paistinmehuista seuraavasti:

Kastike:
3 rl mascarponea
2 sitruunan mehu
timjamia, salviaa, rosmariinia
suolaa
pippuria

Kun karitsat on ruskitettu lisää pannulle mascarpone, sitruunanmehut ja sekoita hyvin. Lisää joukkoon maun mukaan suolaa, pippuria ja tuoreita yrttejä.

Sillä aikaa, kun teet kastikkeen niin karitsat saavat kypsyä uunissa 225-asteessa 52-53 asteiseksi(medium). Kun karitsat ovat valmiit ota ne uunista pois ja anna vetäytyä hetki folion alla. Tarjoa karitsat papumuhennoksen ja kastikkeen kanssa.

Viiniksi karitsalle suosittelemme Gattinaran alueelta tulevaa Travaglini Gattinara 2009. Marjaisan kirsikkainen, raikkaan hapokas viini. Nebbiolon loistavan orvokkisia ja aavistuksen tervaisia aromeja, jotka toimivat tälle karitsalle loistavasti.

Labneh ja paahdettua raparperia

100g turkkilaista jogurttia/syöjä
ripaus suolaa
10 g tomusokeria/100 g jogurttia
raparperia (100 g / syöjä)
sokeria 20g /100g raparperia
vaniljatanko
1/4 dl makeaa valkoviiniä / 100g raparperia: Muscat, riesling tms
1 sitruunan kuori
Hakattua pistaasia

Sekoita tomusokeri ja suolaripaus jogurttiin, laita valumaan vähintään 6 tunniksi viileään. Me valutimme jogun kahvisuodatinpussissa siivilässä.
Laita uunivuokaan melko karkeasti paloiteltu raparperi, viini, sokeri, raastettu sitruunankuori ja sokeri. Laita uuniin noin 20 minuutiksi 180 asteeseen. Kokoa kulhoon annos jogurtista ja raparpereista.

Jälkiruualle sopii oivasti La Calieran Moscato d'Asti: Lievästi poreileva, makean hillotun sitruksinen viini sopii jälkiruualle oivallisesti, raparperin ja jogurtin liitto olisi ilman tätä viiniä kuin trabant kahdella renkaalla.

Sunnuntai, mikä ihana tekosyy kokata ruokaa perheelle

Niin kauan kuin muistan, on meidän perheessä on syöty sunnuntaisin yhdessä lounasta. Katrin lapsuudenkodissa isä teki aina sunnuntaina pikkaisen parempaa ruokaa, jota sitten syötiin perheen kanssa yhdessä. Kotoa pois muuton jälkeen useimmiten sunnuntaisin tuli mentyä vanhemmille syömään, jos aikataulut vain sopivat yhteen. Nyt, kun sunnuntait ovat automaattisesti vapaita, niin yritämme aina mahdollisuuksien mukaan kokkailla sunnuntaisin yhdessä velipojan kanssa. Parasta laatuaikaa ja samalla tulee aina testailtua uusia reseptejä. Haluan myös siirtää omalle tytölle rakkauden itsetehtyyn ruokaan ja kyllä neiti tänäänkin toimi apukokkina.

Alkuun teimme  maa-artisokkakeittoa paistetulla mateella ja pikkelöidyillä raitajuurilla. Keitto tehtiin ihan keittämällä kuoritut maa-artisokat ja perunat kypsiksi tähtianiksella maustetussa vedessä. Sitten keitto soseeksi bamixilla, joukkoon kermaa, suolaa, pippuria ja hunajaa. Matikka keitettiin paloina liemessä, jossa oli sipulia, porkkanaa, laakerinlehtiä ja viiniä. Sitten matikkasta liha talteen ja lopuksi rapea pinta paistamalla voissa. Raitajuuret pikkelöin etikka-vesiseoksessa, joka oli maustettu suolalla, pippurilla, sokerilla ja tähtianiksella. Ohuiden raitajuurisiivujen päälle kaadettiin vaan kuuma liemi ja jäähdytettiin jääkaapissa.

Pääruokana oli kuhaa kahdella tavalla, kurpitsarisottoa ja paistettua lehtikaalia. Kuhasta osa kypsennettiin grillivastuksen alla ja maustettiin suolalla, pippurilla ja sitruunakuorella. Toinen osa käärittiin rulliksi, joissa täytteenä oli paistettua valkosipulia ja pinaattia. Rullat käärittiin leivinpaperin sisään ja kypsennettiin liemessä, jossa oli raastettua sitruunankuorta, inkivääriä, suolaa, pippuria, valkoviiniä, vettä ja etikkaa. Kurpitsarisotto oli yksinkertaista: melkein valmiin risoton joukkoon lisättiin kurpitsasosetta ja kurpitsanpaloja. Nopea lämmitys ja ei muuta kuin lautaselle. Lehtikaalit paistettiin öljyssä pannulla nopeasti ja maustettiin suolalla ja sitruunanmehulla. Hemmetin hyvä annos tuli, vaikka itse sanonkin. Erityisesti kuharullat onnistuivat täydellisesti, ja lehtikaalia tullaan käyttämään meillä jatkossakin.

Viininä kahdelle ensimmäiselle annokselle oli Noble winesta tilattu Dosnon lepagen Recolte noire NV, joka on 100% pinot noir La Cote des Barin tarhalta. Kysessä on pieni artisaanitalo, jonka vuosituotanto on noin 50 000 pulloa ja he omistavat n.2hehtaaria omia tarhoja ja vuokraavat noin 5 hehtaaria tarhoja omien lisäksi. Heidän kaikki samppanjansa käyvät ja kypsyvät Puligny-Montrachetissa tehdyissä 228-litran ranskalaisissa tammitynnyreissä.Tila sijaitsee Champagnen etäläisessä osassa kohtuullisen lähellä Burgungyn viinialuetta. Maaperä alueella on kalkkikiveä ja samankaltaista kuin Chablisin alueella.

Viinin väri oli tummahkon keltainen, kuplat olivat pienet. Tuoksussa oli kypsää omenaa, briossia ja paahtoleipää. Mukavan voimakas tuoksu. Maku oli täyteläinen, kypsän omenainen ja ihanan paahteinen. Erittäin miellyttävä kuplarakenne ja pitkä jälkimaku. Miellyttävä pelkästään juotuna, mutta makujen kirjo laajeni ehdottomasti ruuan kanssa ja täydensi molempia annoksia mukavasti. Parempi selkeästi pääruuan kanssa, jolloin ruuan sitruunaisuus leikkasi hyvin viinin täyteläisyyttä tuoden hedelmän enemmän esille. Ehdottomasti ruokasamppanja. Harmi vain, että oli meidän ainut pullo. Täytyy varmaan tilata lisää.

Jälkiruuaksi väsäsimme vielä jogurtti-pannacottaa, rommimarinoitua veriappelsiinia ja granaattiomenaa. Pannacottaan tulee 150 ml maitoa, 150 ml kermaa, 600 ml turkkilaista jogurttia, 4 liivatelehteä, rosmariinia ja hunajaa 3 ruokalusikallista. Ensin laitetaan maito, kerma ja rosmariininoksat kattilaan. Liivakot likoamaan kylmään veteen. Sekoitetaan kermaidon lämmetessä jogurttiin hunaja. Kun nesteet ovat nopeasti kiehahtaneet, lisätään liivate sekaan hyvin sekoitellen. Annetaan seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi, jonka jälkeen se kaadetaan jogurtin sekaan siivilän läpi. Sekoitetaan tasaiseksi, kaadetaan kelmulla vuorattuun vuokaan ja laitetaan ainakin 5 tunniksi jähmettymään viileään. Veriappelsiinit marinoidaan tirauksella rommia. Näihin voi laittaa vähän reilummin sokeria, koska pannacotta ei ole lainkaan makeaa. Granaattiomenan siemeniin kannattaa myös lisätä aavistus sokeria tai hunajaa. Teimme annokseen vielä ohuen keksin aivan perinteisestä biscuit-taikinasta joka kaulittiin millinpaksuiseksi leivinpaperin välissä ja paistettiin pari minuuttia tarkasti vahdaten.

Jälkiruuan kanssa nautiskeltiin hieman Oremuksen Late Harves Furmintia 2008, joka on varsinaista tokajia vähemmän makeaa mutta silti sopivasti jalohomeen silaamaa. Tuoksussa ananasta, tuoretta aprikoosia ja selkeä botrytista. Makea, ei kuitenkaan tahmeanmakea maku. Ensin pelkäsimme viinin olevan vähäisesti sokeroidulle annokselle liiankin makea, mutta täyteläinen kermalla terästetty jogurtti ja kirpsakat veriappelsiinit nousivat makean viinin kanssa esiin entistä raikkaampina, ja kombo toimi oivasti.

Kokkailu ja syöminen olivat oiva tapa viettää sunnuntaita hyvässä seurassa!


-Katri-

Mustekalaa ja samppanjaa

Joulupäivän ei-perinteisen aterian alusta vastasivat tänä vuonna mustekalat. Löysimme muutaman mukavan reseptin, joista etenkin tomaattinen versio oli loistava. Mustekalojen kanssa nautittiin sekä samppanjaa että puolikuivaa rieslingiä, ja molemmat toimivat hyvin.


Tomaattiset baby-mustekalat:
1/2 kg baby-mustekaloja (saa ainakin pakkasena)
prk hyvää tomaattimurskaa
sipuli
2 kynttä valkosipulia
5 neilikkaa
mustapippuria
ripaus chiliä
suolaa
oliiviöljyä reilusti

Laita öljy ja sipulit pannuun, kuullota. Lisää (tarvittaessa puhdistetut) mustekalat. Jatka keskilämmöllä, kunnes mustekaloista on suurin nestemäärä haihtunut. Lisää tomaatti, neilikka, chili ja pippuri. Hauduta kannen alla pienellä lämmöllä vajaa tunti (mustekalat ovat sitkeitä kavereita ja kaipaavat kunnon haudontaa). Mausta lopuksi suolalla. Tarjoa lämpimänä,

Sitrus-mustekalat;
1/2 kg baby-mustekaloja
2 kynttä valkosipulia
1 sipuli
2 appelsiinia
1 sitruuna
sweet chilliä 2 rkl
sokeria 2 rkl
tuoretta korianteria
suolaa

Aloita kuten tomaattiversiossa: sipulit öljyssä pannuun, mustekalat perään. Kun neste on haihtunut, lisää pannuun appelsiinien ja sitruunan mehu, sokeri ja sweet chilli. Kansi päälle ja haudutus kuten edellä. Nesteen haihtuessa liemi paksuuntuu siirappimaiseksi mustisten pintaan. Lopuksi suolaa maun mukaan, tarjolle asetettaessa kunnolla tuoretta korianteria sekaan.

Näistä kahdesta reseptistä tulee yhteensä sopiva alkuruoka neljälle, mustekaloista haihtuu valtavasti nestettä.

Joulupäivänä porukaa oli sen verran koolla, että pääsimme kokeilemaan kahdenkin tyyppistä viiniä ruokien kanssa. Kuivana samppanjana meillä oli alkonkin valikoimasta löytyvä Billecart-Salmon  Brut Réserve. Tämä toimi etenkin sitruksisen mustekalaversion kaverina hienosti, mineraalisuus ja sitruksinen hedelmäaromisuus pelasivat makeahkon sitruksliemen kanssa hyvin.

Toisena viininä oli puolikuiva alsacelainen J.J Adam Riesling. Tätä viiniä ei saa alkosta, mutta monia vastaavia kuitenkin. Viinin pieni makeus ja rieslingin aromaattisuus toimivat kohtalaisen maustetun ruuan kanssa.