Sunnuntai, mikä ihana tekosyy kokata ruokaa perheelle

Niin kauan kuin muistan, on meidän perheessä on syöty sunnuntaisin yhdessä lounasta. Katrin lapsuudenkodissa isä teki aina sunnuntaina pikkaisen parempaa ruokaa, jota sitten syötiin perheen kanssa yhdessä. Kotoa pois muuton jälkeen useimmiten sunnuntaisin tuli mentyä vanhemmille syömään, jos aikataulut vain sopivat yhteen. Nyt, kun sunnuntait ovat automaattisesti vapaita, niin yritämme aina mahdollisuuksien mukaan kokkailla sunnuntaisin yhdessä velipojan kanssa. Parasta laatuaikaa ja samalla tulee aina testailtua uusia reseptejä. Haluan myös siirtää omalle tytölle rakkauden itsetehtyyn ruokaan ja kyllä neiti tänäänkin toimi apukokkina.

Alkuun teimme  maa-artisokkakeittoa paistetulla mateella ja pikkelöidyillä raitajuurilla. Keitto tehtiin ihan keittämällä kuoritut maa-artisokat ja perunat kypsiksi tähtianiksella maustetussa vedessä. Sitten keitto soseeksi bamixilla, joukkoon kermaa, suolaa, pippuria ja hunajaa. Matikka keitettiin paloina liemessä, jossa oli sipulia, porkkanaa, laakerinlehtiä ja viiniä. Sitten matikkasta liha talteen ja lopuksi rapea pinta paistamalla voissa. Raitajuuret pikkelöin etikka-vesiseoksessa, joka oli maustettu suolalla, pippurilla, sokerilla ja tähtianiksella. Ohuiden raitajuurisiivujen päälle kaadettiin vaan kuuma liemi ja jäähdytettiin jääkaapissa.

Pääruokana oli kuhaa kahdella tavalla, kurpitsarisottoa ja paistettua lehtikaalia. Kuhasta osa kypsennettiin grillivastuksen alla ja maustettiin suolalla, pippurilla ja sitruunakuorella. Toinen osa käärittiin rulliksi, joissa täytteenä oli paistettua valkosipulia ja pinaattia. Rullat käärittiin leivinpaperin sisään ja kypsennettiin liemessä, jossa oli raastettua sitruunankuorta, inkivääriä, suolaa, pippuria, valkoviiniä, vettä ja etikkaa. Kurpitsarisotto oli yksinkertaista: melkein valmiin risoton joukkoon lisättiin kurpitsasosetta ja kurpitsanpaloja. Nopea lämmitys ja ei muuta kuin lautaselle. Lehtikaalit paistettiin öljyssä pannulla nopeasti ja maustettiin suolalla ja sitruunanmehulla. Hemmetin hyvä annos tuli, vaikka itse sanonkin. Erityisesti kuharullat onnistuivat täydellisesti, ja lehtikaalia tullaan käyttämään meillä jatkossakin.

Viininä kahdelle ensimmäiselle annokselle oli Noble winesta tilattu Dosnon lepagen Recolte noire NV, joka on 100% pinot noir La Cote des Barin tarhalta. Kysessä on pieni artisaanitalo, jonka vuosituotanto on noin 50 000 pulloa ja he omistavat n.2hehtaaria omia tarhoja ja vuokraavat noin 5 hehtaaria tarhoja omien lisäksi. Heidän kaikki samppanjansa käyvät ja kypsyvät Puligny-Montrachetissa tehdyissä 228-litran ranskalaisissa tammitynnyreissä.Tila sijaitsee Champagnen etäläisessä osassa kohtuullisen lähellä Burgungyn viinialuetta. Maaperä alueella on kalkkikiveä ja samankaltaista kuin Chablisin alueella.

Viinin väri oli tummahkon keltainen, kuplat olivat pienet. Tuoksussa oli kypsää omenaa, briossia ja paahtoleipää. Mukavan voimakas tuoksu. Maku oli täyteläinen, kypsän omenainen ja ihanan paahteinen. Erittäin miellyttävä kuplarakenne ja pitkä jälkimaku. Miellyttävä pelkästään juotuna, mutta makujen kirjo laajeni ehdottomasti ruuan kanssa ja täydensi molempia annoksia mukavasti. Parempi selkeästi pääruuan kanssa, jolloin ruuan sitruunaisuus leikkasi hyvin viinin täyteläisyyttä tuoden hedelmän enemmän esille. Ehdottomasti ruokasamppanja. Harmi vain, että oli meidän ainut pullo. Täytyy varmaan tilata lisää.

Jälkiruuaksi väsäsimme vielä jogurtti-pannacottaa, rommimarinoitua veriappelsiinia ja granaattiomenaa. Pannacottaan tulee 150 ml maitoa, 150 ml kermaa, 600 ml turkkilaista jogurttia, 4 liivatelehteä, rosmariinia ja hunajaa 3 ruokalusikallista. Ensin laitetaan maito, kerma ja rosmariininoksat kattilaan. Liivakot likoamaan kylmään veteen. Sekoitetaan kermaidon lämmetessä jogurttiin hunaja. Kun nesteet ovat nopeasti kiehahtaneet, lisätään liivate sekaan hyvin sekoitellen. Annetaan seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi, jonka jälkeen se kaadetaan jogurtin sekaan siivilän läpi. Sekoitetaan tasaiseksi, kaadetaan kelmulla vuorattuun vuokaan ja laitetaan ainakin 5 tunniksi jähmettymään viileään. Veriappelsiinit marinoidaan tirauksella rommia. Näihin voi laittaa vähän reilummin sokeria, koska pannacotta ei ole lainkaan makeaa. Granaattiomenan siemeniin kannattaa myös lisätä aavistus sokeria tai hunajaa. Teimme annokseen vielä ohuen keksin aivan perinteisestä biscuit-taikinasta joka kaulittiin millinpaksuiseksi leivinpaperin välissä ja paistettiin pari minuuttia tarkasti vahdaten.

Jälkiruuan kanssa nautiskeltiin hieman Oremuksen Late Harves Furmintia 2008, joka on varsinaista tokajia vähemmän makeaa mutta silti sopivasti jalohomeen silaamaa. Tuoksussa ananasta, tuoretta aprikoosia ja selkeä botrytista. Makea, ei kuitenkaan tahmeanmakea maku. Ensin pelkäsimme viinin olevan vähäisesti sokeroidulle annokselle liiankin makea, mutta täyteläinen kermalla terästetty jogurtti ja kirpsakat veriappelsiinit nousivat makean viinin kanssa esiin entistä raikkaampina, ja kombo toimi oivasti.

Kokkailu ja syöminen olivat oiva tapa viettää sunnuntaita hyvässä seurassa!


-Katri-

Soppaa sunnuntaihin

Pullonhenkeläisillä on Tampereelle muuton jälkeen ollut tapana kutsua muutamana sunnuntaina kuukaudesta perhettä ja ystäviä sunnuntaipäivälliselle. Ajatuksena on ollut se, että isollekin porukalle tekee ruuan lähes samalla vaivalla kuin pienemmälle, ja ruoka maistuu isossa seurassa parhaalta. Ennen kaikkea kyse on arkisesta yhteydenpidosta perheisiin ja ystäviin, mitä suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa mielestämme tarvittaisiin enemmänkin.

Systeemi on toiminut niin, että alkuviikosta luodaan facebookiin tapahtuma "sunnuntaina syödään". Ryhmään kuuluu noin 10 ystävää, joista halukkaat saavat ilmoittautua mukaan. Facebookia ymmärtämättömät vanhemmat kutsutaan puhelimitse erikseen. Useimmiten ihmisiä on kertynyt kuudesta kymmeneen, ja seurueen kokoonpanot ovat olleet varsin sekalaisia. Juuri tämä seurueen vaihtuvuus pitää homman mielenkiintoisena: saatetaan yhteen eri ikäpolvien ihmisiä, joilla on erilaisia taustoja ja siten erilaisia näkemyksiä asioista. Keskustelut ovat olleet valtavan antoisia ja keskimäärin kaikki tuntuvat viihtyvän hienosti.

Viime sunnuntaina vieraita oli kuusi, ja lisäksi tietysti pullon henget. Ruuaksi Kupla oli toivonut bouillabaissea, joten saamansa piti aamun työvuorossa viettäneen. Tanniini hankki ainekset fuusiokeittoon: kirjolohta ja haukea Nygreniltä ja kilon mustekalaa East Asia marketista. Vähän vielä tomaatteja, fenkolia ja porkkanaa maustettuna reippaalla valkosipulilla (ja tietysti viinillä), ja hyvää tuli. Alkuruuaksi pastanjauhantaa-blogin innoittamana salaatti marinoidusta kurpitsasta ja porkkanasta kera itse paistellun sekaleivän. Nälkä ei tuntunut kelleen jäävän.

Viiniksi Tanniini kaiveli kaapin kätköistä keväällä tilatun Raccolta Massachio Verdiccio di castelli di Jesin, joka oli vanhahkoa vuosikertaa 2007. Viiniä oli maistettu kesällä ihan lipittelymielessä, eikä se siinä tarkoituksessa oikein toiminut jälkimaussa tuntuvan reippaan katkeruuden vuoksi. Sinänsä maku ja tuoksuaromi oli kyllä miellyttävän omena-päärynäinen ja suutuntuma raikashappoinen. Pulloa avattiin siis hivenen jännityksellä, koska pelkältään nautittuna viinissä oli epämiellyttävä jälkimaku. Mutta tällä kertaa osui ja upposi: valkosipulinen ja hapokas keitto pehmensi viinin katkeran jälkimaun täysin, ja toi esiin viinin raikkautta entisestään. Tämä toimi, ja oli taas hyvä esimerkki siitä että osa viineistä vain yksinkertaisesti tarvitsee kaverikseen ruokaa. Ja sehän viinin toisaalta kuuluisikin olla, ruokajuoma. Ja juuri tämä makujen muuttuminen ja yhdisteleminen on viiniharrastuksen suola!