Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 21.luukku: Vuoden 2016 parhaat

Jälleen on aika listata vuoden parhaita muistoja viini-ja ruokahetkistä. Kaikkea sitä mahtuukin yhteen vuoteen, kun kaivelee arkistoja. Jotenkin tältä vuodelta blogin osalta oli semmoinen fiilis, että vuonna 2016 ei ole tapahtunut juuri mitään. No väärässä oltiin. Upeita juttuja on päässyt kokemaan blogin kautta tänäkin vuonna, mutta ehkä ne työelämän uudet haasteet ovat pitäneet jopa liiankin kiireisinä, kun hauskat jutut ovat päässeet unohtumaan...

Vuoden viinitilavierailu oli ehdottomasta pääsiäisenä koettu vierailu Ridgeviewin kuohuviinitilalla Englannissa. 7 aikuisen ja 4 lapsen seurueemme otettiin mahtavasti vastaan ja vierailu oli meille kaikille ikimuistoinen. Erityisen mukavaa oli jakaa viinin ilosanomaa Katrin tädin perheelle, joka ihastui todella englantilaisiin kuohuviineihin.

Haastellisin, mutta mielenkiintoisin juttu viinibloggaajille tänä vuonna oli ehdottomasti Hellan ja Huoneen maaliskuun menuun viinien suunnittelu. Kaikkeen sitä pääseekin osalliseksi, kun aloittaa blogin kirjoittamisen. Kiitos Humberto ja Roni, kun annoitte meille mahdollisuuden kokeilla omia rajojamme.
Sommelierit esiin-sarjaa oli hauska tehdä ja meitä todellakin harmittaa, että oikean työn haasteet ovat estäneet sarjan jatkamisen syksyllä. Ehdimme kuitenkin haastatella edes muutaman tamperelaisen ammattilaisen kevään aikana eli Christinan, Matin, Kirsin, Humberton ja Tuulan. Kiitos ja kumarrus teille. Teette timattista työtä sen eteen, että viini-ja ruokakulttuuri kehittyy Tampereella.

Vuoden paras valkoviini tuli nautittua jo tammikuussa, kun avasimme Ebaysta huutamamme jenkkien klassikko chardonnayn vuodelta 1987.

Vuoden hauskin "projekti" on ehdottamasti ollut kuuluminen Tampere Food Clubin bloggaajaporukkaan. Vaikka emme kaikkiin raflavierailuhin ole ehtineet niin on ollut hauska tavata upeita tamperelaisia bloggaajia, jotka ovat todella kiinnostuneita ruuasta ja tamperelaisen ruokakulttuurin kehittämisestä. Kiitos erityisesti Chef Santeri, että luotsaat meitä, mutta kiitos myös kaikki TFC-tyypit loistavista keskusteluista viinin ja ruuan äärellä. Ensi vuonna jatketaan, eikös niin :)

Vuoden oluttyyli on meillä ollut ehdottomasti Gose ja Sour Ale. Näissä meitä viehättää matala alkoholipitoisuus ja oluiden tietynlainen viinillisyys.






Vuoden ravintolakokemus ruuan puolesta oli ehdottomasti vierailu 2 michelin tähden ravintolassa. Mirazur Ranskan Rivieralla tarjoja vuoden parhaita ruokaelämyksiä ja oivalluksia, mutta palvelussa oli todellakin parantamisen varaa.

Vuoden kuohuviinilöytö oli ehdottomasti  pétilaant naturel. Mitä ne sit on? Suosittelemme testaamaan. Niitä löytyy ainakin vins-etonnatsin valikoimasta.

Vuoden viinillinen teema oli maistettuja viinejä selaillessa selkeästi vanhat burgundit ja vanhat rieslingit, joita tuli huudettua jopa liikaa eBaysta.

Nettiviinikaupat ja niiden valikoimat ovat myös olleet vuoden aikana kovana kiinnostuksen kohteena. Ostamme alkosta yhä vähemmän viiniä. Suurin osa alkon ostoksista on kotimaisia pienpanimo-oluita. Jos nettiviinikaupat kiinnostaa niin tämän vuoden joulukalenterikin on keskittynyt niihin.
Vuoden kokkailuprojekti kotona on ollut #kausimenu2016. Idea lähti satokausikalenterin hyödyntämisestä ja vuotta myöhemmin blogiin on tullut kirjoitettua 48 kausimenuaiheista postausta. Jos et ole vielä tutustunut kausimenun resepteihin niin nyt on aika tutustua. Vuoden viimeisenä perjantaina tulee vielä koontipostaus, josta löytyvät kaikki reseptit ja juomasuositukset.

Vuoden pettymys on ollut se, että pienen tytön vanhempina ja uusien työelämän haasteiden myötä viiniharrastukselle on ollut liian vähän aikaa. Kuten heinäkuussa kirjoitimme, viini vaatii aikaa ja keskittymistä. Sitä aikaa on edelleenkin liian vähän, mutta eihän rakkaasta harrastuksesta haluiasi luopua. Nyt täytyy vaan hyväksyä se, että elämme kiireisiä vuosia ja viiniharrastukselle on joskus taas enemmän aikaa. Nyt on siis mainio hetki kerätä viinikaappeihin helmiä, jotka vaativat kypsymistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti