Pongrácz Rosé-varsin mainio alkumalja

Kuva:Alko.fi

Pongrázin tilan kuohuviinejä on hehkutettu viime aikoina sekä lehdissä että blogeissa. Eilen korkkaamme rosé vastasi positiiviseen hehkutukseen mainiosti ja viini yllätti meidät positiivisesti sekä hinnallaan että maullaan. Alkon valikoimassa ei kauheasti ole laadukkaita etelä-afrikkalaisia kuohuviinejä, mutta Pongrázin tilan tuotteilla on osuttu kyllä varsinaiseen kultasuoneen. Sekä talon Méthode Cap Classique brut että edellä mainittu rose ovat molemmat miellyttäviä kuplivia viinejä.

Rosé Pongráz on valmistettu Pinot Noir- ja Chardonnay rypäleistä perinteisellä samppanjamenetelmä, jota etelä-afrikkalaiset kutsuvat nimellä Methode Cap Classique.

Lasissa viinin väri on kauniin tummahkon lohenpunaisen värinen. Tuoksu on mansikkainen, karpaloinen ja punaherukkainen. Tuoksussa on myös miellyttävän paahteinen aromi, joka täydentää marjaisaa tuoksua mukavasti. Suussa marja-aromi pysyy etulinjassa, eikä horju hetkeäkään viinin valuessa Kitalaen kautta nieluun. Aavistus paahdettua liittyy mukaan Jälkimaussa. Puolukkamehun raikkaus on tämän viinin viehätys, hapot ja melko täyteläinen marjaisa suutuntuma muodostavat miellyttävän yhdistelmän. Mousse on voimakas paremmin kuin ylen hienostunut, mutta tässä suoraviivaisen marjaisassa viinissä sitä ei lasketa miinukseksi.

Viiniä ei ole tarkoitettu tuntikausien meditaatiomietiskelyyn, vaan kyseessä on oivasti raikkaaksi alkumaljaksi sopiva rose-kuohuva.  Tarkoitukseensa alkumaljaksi oivallinen, mutta toimii myös pienten syötävien kanssa mainiosti.

Kaksi espanjalaista istui ruokapöytään

Parsakauden avannutta ateriaa jatkettiin toisilla ruuilla ja toisilla viineillä. Seuraavaksi alkuruuaksi olimme laatineet bruscetta-leipäsen, jolle oli lastattu marinoitua punasipulia, mummonkurkkuja sekä seesaminsiemenissä pyöriteltyä, limettistä lohipastramia. Tämä kaikki tarjottuna limemajoneesilla, kaunis ja maukas annos.

Viininä tämän kanssa oli tarjolla alkon uutuus, Muga Blanco 2012. Riojan valkoinen viini Viurasta, espanjan kuumempien alueiden nousevasta valkoisesta tähdestä. Aromaatiksi mukaan sekoitettu kuitenkin 10/100 malvasiaa. Rypäleet on valittu tarkoin, talon nettisivun mukaan puolet sadosta hylätään. Viini käy 3 kuukautta sakkojen kanssa uudessa ranskalaisessa tammessa, ja sen maistaa viinistä selkeästi.

Lasissa oljenkeltainen, kirkas. Tuoksussa on sopivasti kirpeänpuoleista eksoottista hedelmää, selkeä hiivainen aromi. Tämän alta tammi ei kovin voimakkaasti paista, kevyt mausteisuus kuitenkin Hiivaisuus tuo suussa jopa hivenen kotiviinimäisen fiiliksen. hapot ovat keskivoimakkaat. Maku on sakkakäymisen sävyttämä, jollakin tavalla sakean ja täyteläinen. Hedelmäisyys jää sellaisenaan hieman jalkoihin. Viini kuitenkin muuttui ruuan seurassa täysin: Hiivaisuus katoaa, hapokkuus ja raikas hedelmäisyys nousee esiin. Mieleen tulee Vietnamilainen hedelmätori, jossa nenä haistaa ananaksia, pomeloita, vihreää mangoa ja salaattipapaijaa. Bruscetan kanssa eksoottinen hedelmä ei ole ätläkkä, vaan raikas. Tämä on yksi parhaista esimerkeistä ruuan vaikutuksesta viinin makuun, ja suosittelemmekin tätä vain ja ainoastaan ruokaviiniksi selkeänmakuisille, rasvaisen ja hapokkaan elementin yhdistäville ruuille.

Pääruuaksi tarjoilimme sitruuna-valkosipulimarinoitua kevätkananpoikaa polentan ja kasvisten sekä tsatsikin kera. Viiniksi tälle löysimme kaapin kätköistä pullon, joka oli kevään Katalonian matkan muistoja: Pares Baltan Electio on puhdas Xarel.lo Cal Miretin tarhalta 350 metrin korkeudesta Penedesin alueelta. Viini on käytetty uusissa tammitynnyreissä 18 päivää, ja kypsytetty tämän jälkeen vielä samoissa tynnyreissä 4 kuukautta.

Viini on lasissa vaalean keltainen, hieman hailakampi kuin Muga. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, päärynää sekä melko reilusti yrttisyyttä. Hienoinen briossinen tuoksu on myös tunnistettavissa. Toisin kuin Mugassa, tuoksu on raikas eikä hiivaisuutta ole aistittavissa. Suussa paletille noushedelmäisen aromin lisäksi selkeämpi paahtoinen ja yrttinen aromi. Suussa viini on melko täyteläinen, silti oivan hapokas ja sen vuoksi tasapainoinen. Viiniä nauttii mieluusti sellaisenaankin, ja ruualle se sopii oivallisesti. Melko raikas kananpoika täydentyy hieman täyteläisemmällä viinillä, ja toisaalta viini kestää hyvin annoksen sitruunan ja reippaan valkosipulin.

Molemmat viinit olivat ensisijaisesti siis ruokaviinejä, mutta xarel.lo toki menee sellaisenaankin oivasti. Tämä ei kuitenkaan muutu ruuan myötä yhtä selkeästi kuin muga, ja siksi edellinen yhdistelmä oli tavallaan kiinnostavampi. Hyviä viinejä molemmat, omalla tavallaan. Mugan ja ruuan yhdistelmää kehotan erityisesti kokeilemaan, oli mielenkiintoinen.

Pascal Jolivet Sancerre 2012 ja parsakauden avaus

Lauantaina päästiin vihdoin avaaman kevään 2014 parsakausi, kun joukko ystäviä oli kutsuttu meille iltaa istumaan. Ensimmäinen ajatus oli tehdä parsaa pelkästään hollandaisen kanssa, mutta nälkä kasvaa syödessä ja ruokaan ilmestyi lisää osia. Paahdettua parsaa parmesanilla, uppomuna, ilmakuivattua kinkkua ja hollandaise ilmestyi lopulta lautaselle. Juomaksi tarjottiin klassista parsan kaveria, sauvignon blancia.

Tälläkin kertaa luotimme ranskan viineihin ja lasiin valikoitui alkon vakiovalikoimasta löytyvä Pascal Jolivet Sancerre 2012. Viini tulee ranskan Loiresta sancerren-alueelta ja oli varsin positiivinen yllätys hintaluokassaan. Väri oli kauniin vihertävä ja runsaan oloinen. Tuoksu oli varsin hedelmävetoinen, josta löytyi aavistus omenaa, sitrunaa ja rypäleelle ominaista mustaherukan lehteä. Vaikka tuoksusta löytyy ruohoa, yrttisyyttä ja mustaherukkaa niin tuoksu ei ole pistävä vaan suorastaan miellyttävän tasapainoinen. Maku on keskitäyteläinen, kohtuullisen hapokas, rutikuiva ja mineraalinen. Mausta löytyy myös tuoksussa jo esille tullutta mustaherukkaisuutta, mutta mineraalisuus ja hapokkuus pitää mustaherukkaisuuden hyvin kurissa. Lyhyesti sanottu tyylikäs ja hyvähappoinen Sancerre, joka tekee sen mitä lupaa. Hinta-laatusuhteelta kohtuullisen hyvä ostos, koska alueelta ei tule ainakaan Alkoon erityisen edullisia viinejä.

Erittäin hyvä ruokaviin, hapot riittivät hyvin viinin kanssa hankalasti yhdistettävän kananmunan kanssa mainiosti. Viini täydensi hienosti parsan makua eikä ottanut tippakaan nokkiinsa limellä voimakkasti maustetusta hollandaisesta. Tässä on viini, joka täytyy pitää mielessä, kun kaverit kysyvät vinkkejä parsan kanssa juotavasta viinistä.

LAN gran reserva 2005: Old-School Rioja

Otsikko toki kertoo paljon. Tämä alkon vakiovalikoimasta löytyvä Riojan alueen viini on mielestämme aivan tyypillinen esimerkki alueensa klassisen tyylin viinistä. Riojassa on nykyään myös modernimpia tuottajia, jotka tahkoavat puhtaasta tempranillosta raikkaampia viinejä, esimekiksi Artadi, Allende ja Roda. Riojassa on alettu viime aikoina tuottaa myös tarhaviinejä 'terroir ensin'-periaatteella. Tämä LAN on kuitenkin vanhan koulukunnan Tempranillo-Graciano (Garnacha)- Mazuelo (Monastrell/Mourvedre)-Blendi.

Hyvin syvän rubiininen väri, vain parin millin läpinäkyvä reuna. Tuoksussa on selkeä vaniljainen tammi, mutta myös vahva kypsien punaisten marjojen paksu, hilloinen tuoksu: hillottua kirsikkaa, punasta luumua, hyvin, hyvin kypsää mansikkaa. Tarkemmin tuoksutellen nousee esiin nahkainen ja eläimellinen tuoksu. Vanhemmista italialaisista tuttua tallintaustaa ei löydy. Nahkainen tuoksu oli voimakkaampi heti pullon avaamisen jälkeen, tätä kirjoitettaessa pullo oli ollut auki päivän, ja kirsikkainen tuoksu on selvästi noussut nahkaa voimakkaammaksi. Tämä tekee viinille hyvää. Suussa viini on täyteläinen.  Alkutuntuma on marjainen ja vaniljainen, hivenen hilloinen. Hieman myöhemmin paletille nousee nahkaisen ja tumman suklaan aromeja. Viinistä löytyy hieman happoa, joten mikään täydellinen lätkyrä ei ole kyseessä vaikka edellä oleva kuvailu voisi sellaisen mielikuvan antaa. Tanniinit ovat keskivahvaa voimakkaammat, mutta pitkän tynnyrikypsytyksen silkkisiksi pehmentämät. Jälkimaku on marjainen ja pitkähkö. Monissa viineissä tammi tunkee jälkimaussa päälimmäiseksi, tässä kuitenkin marjaisuus jää mukavalla tavalla kitalakeen kutkuttelemaan ja houkuttelee ottamaan seuraavan kulauksen.

Tämä oli jälleen paluu juurille. Olemme aloittaneet viiniharrastuksemme espanjalaisista viineistä, ja tämä klassisen tyylin Rioja oli juuri sitä mitä pullo antoi odotttaa: Kunnon hedelmää, vaniljaa ja tammen silkkisiksi hiomia tanniineja. Olemme viimeaikoina juoneet pääosin paljon raikkaampia viinejä, ja tällä hetkellä koen tuon raikkaamman tyylin enemmän omakseni. Vaihtelu kuitenkin virkistää, ja takatalvi antoi hyvän tekosyyn avata tämä hieman isommalla kädellä tarjoileva espanjalainen.

Minä suojelen sinua kaikelta

Suomessa tuhannet ihmiset saavat lonkkamurtuman vuosittain. Tämä johtaa etenkin ikäntyneillä hyvin usein pitkään sairaalahoitoon, kunnon romahtamiseen ja jopa kuolemaan. Suuri osa lonkkamurtumista voitaisiin välttää, jos hallitus säätäisi lain jonka mukaan liukkaalla on kaikkien ihmisten sakon uhalla käytettävä liukuesteitä kenkiensä pohjissa. Kunnat säästäisivät satoja tuhansia elleivät miljoonia euroja vuosittain. Toimeen siis!

Joka vuosi etenkin joulun alla sattuu asuntopaloja johtuen holtittomasta kynttilöiden polttamisesta. Kynttilät eivät enää ole sähkövalon ihmeellisenä aikana välttmättömiä, joten kiellettäköön kaikki tyynni.

Tulisijat aiheuttavat myös tuskaa ja kärsimystä. Lähes vuosittain kuullaan uutisia häkämyrkytykseen kuolleista. Lisäksi taajama-alueilla tulisijat aiheuttavat sairastumisia levittämällä pienhiukkasia ulkoilmaan. Lämmityksen järjestämiseen löytyy nykyään paljon turvallisempia vaihtoehtoja kuten ilmalämpöpumput, sähkö ja kaukolämpö. Tulisijat pannaan siis heti, kiitos.

Myös melanooma on valtaisa vitsaus, jonka ilmaantuvuutta hallitus voisi helposti vähentää säätämällä lyhythihaiset vaatteet kieltävän lain. Mieluusti jo ensi kesäksi, kiitos.

Ilotulitteet aiheuttavat silmävammoja joka vuosi. Turha hössötys suojalalseista voidaan lopettaa, kielletään vain ilotulitteet kokonaan.

Yksinäisillä ihmisillä on enemmän mielenterveysongelmia kuin parisuhteessa elävillä. Perustettakoon  politiikkaohjelma pariutumisen edistämiseksi. Ihmisiä tulee valistaa sinkkuuden vaaroista tiedotuskampanjoilla, ja pariutumiseen voidaan painostaa esimerkiksi sinkkuverolla. Valtion rahoittamiin vuokrataloihin ei sitten yksiöitä rakenneta. Myöskään pakollisia pariutumisleirejä ei kannata sulkea pois keinovalikoimasta, jos valistus ei pure.

Punaisen lihan liiallinen syönti lisää toditetusti valtimotauteja ja suolistosyöpiä. Perustettakoon valtion lihamonopoli, joka säätelee saatavuutta myyntiaikoja ja valikoimaa rajoittamalla. Haittaverolla voidaan myös tehokkaasti ehkäistä liiallista kulutusta, sillä lihan säilyttäminen ei helposti onnistu eikä matkustajatuonti siten muodosta uhkaa valtion lihaverotuloille.

Suola on vieläkin suurempi paha. Verenpainetauti on valtava ongelma, 10 % suomalaisista käyttää verenpainelääkitystä. Terveenä pysyäkseen ihminen tarvitsee vain pienen rippusen suolaa, jonka saa varmasti lisäämättä suolaa ruokaan. Minkä ihmeen takia tätä myrkkyä saa myydä tavallisessa kaupassa? Ja perjantaisinkin yhdeksään saakka?

Sokeri menee ihan samaan syssyyn. Ei muuta kuin Solkoon, kortille ja haittaverolle molemmat.

Elämä on kaikin puolin hiton vaarallista. Kaikissa terveystutkimuksissa kuolleisuus on 100%, jos seuranta on riittävän pitkä. Tällä perusteella siis, kielletään vittu kaikki.

Ei mulla muuta.

-heikki-

Nettikauppoja ja vinatis-vinkkejä

Kuten säännölliset lukijat varmaan ovat huomanneet, tilaamme varsin paljon viinejä eurooppalaisista nettkaupoista (kuten varmaan kaikki viiniharrastajat, sillä alkon valikoima alkaa varsin pian ahdistaa). Eniten käyttämämme nettikaupat lienevät Vinatis.com ja Decantalo.com. Edellisestä löytyy ranskalaisia ja jälkimmäisestä espanjalaisia viinejä. Italialaisia olemme tilanneet Gourmondo.de:n kautta sekä Enoteca Lucantonilta. Uuden maailman viinien valikoima on eurooppalaisissa kaupoissa kehnohko, paras löytämistämme vinexus.de. Brittikaupoilla on myös mielenkiintoisia tuotteita, mutta rahtikulut saarivaltakunnasta Suomeen ovat järjettömiä. Jos jollakin on hyviä vinkkejä, mistä tilalta Uuden maailman viinejä niin vinkit saa laittaa kommetteihin.

Tässä kuitenkin joitakin vinkkejä vinatikselta. Tilatessa kannattaa täyttää 18 pullon laatikko, jolle tulee rahtikulua 14 euroa.

Beaujolais cru: Ainakin Domaine Pironin Morgon 2011 oli loistoviini, edullisemman pään Morgon. Sopivan rungokas mutta silti ilmeinen gamay. Myös Burgaudin Cote du Py on hyvä, ja Jean-Paul Brunin Moulin-á-Vent on myös mukava. Mielestämme näissä Beujolais'n Cru-viineissä on hinta-laatusuhde todella kohdallaan. Ja kuten ehkä huomaat, pidämme näistä hieman rotevammista apellaatioista. Jos pidät raikkaammasta, kokeile vaikka Fleurieta.

Bourgognen punaisia olemme tilanneet luvattoman vähän. Pierre Gruberin Fixin 2009 oli kuitenkin varsin mukava ja pinottinen.

Rhonesta Stephane Montez:n Les Hauts Du Montaillet on laatuunsa nähden edullinen, koska kyseessä on VdP. Tyyliltään kuitenkin Saint-Josephin tyyppinen puhdas syrah. Toinen testattu on Chante Cigalen Chateauneuf du Pape. Tämä oli aikanaan mukana häissä, joissa tarjottiin gato negroa. Pikaisessa testissä ranskalainen voitti argentiinalaisen 100-0. Täyteläinen, pippurinen ja paahteinen.

Lounais-Ranskasta tulee myös löytöjä: Chateau du Cedre harvan muistamasta Cahorsista. Mustaa ja mausteista, mansikkaistakin. Ei kuitenkaan lainkaan argentiinalaisen malbecin kaltaista hillomössöä. Ja jos haluat aivan huikean cahors'n, tilaa Clos Triquedinan Probus. Hintavampi, mutta aivan hillittömän hyvä cahors-klassikko. Vei taannoin
Kalevan viiniklubin Sud-Quest-maistelussa selkeästi voiton.

Alsacen viinit ovat Vinatiksella hieman tyyriimpiä. Hyviä löytöjä ainakin Marcel Deiss:n Pinot Gris: Monikäyttöinen, hieman hedelmäisempi ja täyteläisempi herkku. Sopii esimerkiksi lohen, linnun tai possun seuraksi. Saman tuottajan Engelgrten on Alsacen viiniksi sikäli poikkeuksellinen, että se on sekoite. Engelgartenin tarhalla kasvaa sekaisin mitä lienee rypäleitä, joista tulee kuitenkin hiton hyvää viiniä! Hieman Pinot Gris:ta hapokkaampi ja rieslingisempi.

Loiresta olemme tilanneet lähinnä Cab Franceja: Chateau Yvonnen La Folie oli hedelmäisen mausteinen, raikas viini, kannattaa kokeilla.  Myös Coulainen Bonnaventure 2010 on kokeilemisen arvoinen, matalalla intensiteetillä viljellystä cab francista oiva Chinon.

Sitten vinkki SamppLallier, Furdyna, Haton&Fils BdB, Henriot, Ayala. Kaikki nämä alle 30 e. Olo on kuin lapsena karkkikaupassa! Tilaa ja testaa...
anjoiden tilaamiseen: Kaikki pientuottajien tavara on toistaiseksi ollut hinta-laatusuhteeltaan erinomaista.

Tässä joitakin vinkkejä. Huteja on toki tullut randomchancella tilatessa reippaasti. Nämä ovat kuitenkin onnistuneita löytöjä, ja niistä voi turvallisesti aloittaa. Tämä ei takaa että olisivat kaikkien makuun, mutta nämä ovat olleet ainakin teknisesti virheettömiä ja meidän suuhummen myös hyvänmakuisia. Tyylejä on tässä laidasta laitaan, painottakoon kukin mieltymystensä mukaan.

Planeta etna rosso 2012: punaisia marjoja ja tulitikkua

Kuva:Alko.fi

Alkoon on hiljattain ilmaantunut Sisilian suuruuden, Planetan viinitalon Etna Rosso 2012. Viini herätti heti mielenkiinnon, koska olemme pitäneet toisaalta Planetan viineistä mutta erityisesti eräästä ystäviemme Sisilian matkalta tuomasta Etna Rossosta, Torrepalino 2000:sta. Tuo viini on muistoissani täynnä kypsiä marjoja, mausteisuutta ja mineraalia.

Planetan viini, kuten muutkin Etnat on paikallisesta alkuperäislajikkeesta, Nerello Mascarlesesta valmistettu. Köynnökset ovat yllättäin kasvaneet tulivuoren rinteillä tuliperäisesssä maaperässä 600-800 metriä merenpinnasta. Maseraatioaikaa on annettu 18 päivää, Viiniä on kypsytetty vanhoissa 2-3 kertaa käytetyissä tammitynnyreissä puoli vuotta, ja tämän jälkeen vielä putelissa hieman pidempään.

Lasissa tiilenpunainen, keskisyvää vaaleampi väri. Tuoksu vadelman johdattama, mansikkaa ja kirsikkaa perässä. Hento rikkinen vivahde, mikä jostakin syystä tuo mieleeni Alsacelaisen Rangenin rieslingin. Jännää. Tuoksussa tammea ei juuri aisti. Suussa ennen kaikkea raikkaan hapokas, keskitäyteläinen. Marjat edelleen vetovastuussa, mutta nyt hento tammi on aistittavissa. Rikkisyytenä kokemani aromi voimistuu. Jälkimaku on pitkähkö, aluksi sitä sävyttää hedelmäinen hapokkuus, mutta lopulta viipyilemään jää kiristävä tunne ikenissä ja kitalaessa tanniinisuuden merkkinä.

Tämä viini oli mielenkiintoinen tuttavuus. Ensimmäisen lasin jälkeen en vielä tiedä, miten suhtautua tuohon tuliperäiseen aromiin. Se tuo toisaalta jännittävyyttä, toisaalta hieman rikkoon puhtaan marjaista aromia. Olen kuitenkin kallistumassa sille kannalle, että se tuo makuun toisen, positiivisen lisäulottuvuuden. Tämä oli mielestäni kevyempi kuin tuo taannoin maistamamme Etna. Toisaalta tuo olikin huomattavasti vanhempi ja ilmeisesti reippaammin tammea saanut. Suosittelen kuitenkin tätä testaamaan, jos pitää raikkaista ja punaisilta marjoilta maistuvista viineistä. Alkon hintakin on tällä kertaa jokseenkin kohdallaan. Lieneekö promo planetalta, tämä on ilmeisesti talon ensimmäinen Etna rosso ?

Viinibloggaajien illallinen: viinejä, ruokaa ja loistavia ihmisiä

8.3. lauantaina järjestettiin viinibloggareiden tapaaminen Helsingissä. Idea toistuvista tapaamisista syntyi saman porukan pikkujouluissa, ja tämä oli ensimmäinen jatko-osa.

Tilaisuus järjestettiin Ceesta shop:n tiloissa töölöntorinkadulla. Paikka ei olisi voinut olla sopivampi, liiketila täynnä upeita herkkuja ja laadukkaita viinilaseja. Illallisesta vastasivat WomenMenWinen Miikka ja Toni. Ruuista ei voi sanoa pahaa sanaa, taso pysyi hyvänä koko illan vaikka keittiö maisteli kaikki viinit muun porukan mukana. Merkki todellisesta ammattitaidosta !

Homma toimi niin, että kukin paikalla olleista bloggareista oli valinnut viinin, jolle WMW:n pojat olivat suunnitelleet annoksen. Herrat tosin ohjailivat hieman valintoja, kun 15 punaviinin maistaminen alkoi häämöttää. Myöhässä viininsä ilmoittaneet siis toivat valkkareita ja kuohuvia, mutta muutoin valinta oli vapaa. Yhden annoksen kanssa maistettiin ähkyn välttämiseksi useampaa viiniä, jolloin päästiin myös arvioimaan mikä yhdistelmä toimi parhaiten.

Itse veimme mukanamme monesti kehumaamme samppanjaa, Maurice Lassallen Blanc de Blancs 2002:a. Tämä Chigny-Les- Roses:n kylästä Montagne de Reims:n alueelta tuleva samppis on jo hyvin ikääntynyt. Tuoksu on vahvasti voinen ja paahtoleipäinen sekä mineraalinen*. Hedelmäpuolella tuoksu oli lähinnä persikka-päärynäakselilla. Maku on säilynyt raikkaana, kuplat ovat pienet ja pirteät. Teräksisyyttä maussa ei ole, alkutuntuma on hedelmäisen hapokas ja raikas, jälkimaku pitkähkö ja briossisen paahteinen. Harmi vain, että vuosikerta -02 on loppu viinimestareilta. Täytyy varmaan tilata testiin vuosikerta -08.

Viini tarjottiin kauniin, sormin syötävän amusen kanssa. Paahdetun maa-artisokan päälle oli koottu erityisrasvaista hapankermaa ja siianmätiä, ja nälänherättäjänä tämä toimi mahtavasti. Myös viini toimi mielestämme hienosti annoksen kanssa: Raikkaat hapot puhdistivat suun hapankerman raskaan ja täyteläisen suuntäyttävyyden jälkeen, ja mineraalisuus toimi yhteen mädin kanssa hienosti. Paahteisuus sai tukea paahdetusta maa-artisokasta, jonka rakenne oli muuten yksi parhaista koskaan ! Viinin hedelmä toi oman lisänsä makupaletille, ja kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa.

Ateria jatkui myöhään iltaan, ja ilta jatkui vielä myöhempään kuin ateria. Lassallen jälkeen seuraava viini oli Blanc de Blancsin tuoma ei-samppis! Jos haluat tietää lisää menusta, niin kurkkaa WMW:n poikien blogin puolelle.

*Jossakin vaiheessa todettiin, että mineraalisuus on vain sosiaalinen konstruktio eikä todellinen asia, joten  se siitä. Never again.

Harvinaisen monipuolinen kattaus maistettuja viinejä yhden illan aikana.

Luli Winery Pinot Noir 2011: Tykkiä tammea

Toinenkin New Yorkin reissulta tuotu vinkku aukesi, kun tämän kevättalven pinot noir-kausi näyttää pikatahtia tulevan kevään myötä jäävän lyhyeksi. Toimme siis reissusta vain pinoteja, jenkkejä tietysti. Näistä avattiin nyt sitten toinen, Lulin Santa Lucia Highlandsin AVA-alueelta tuleva viini. Kyseinen AVA sijaitsee Montereyssä, Salinasin laakson meren puoleisella rinteellä. Alue on viileä, koska Montereyn lahdelta pääsee iltapäivällä laakson lämmetessä virtaamaan viileä tuuli, joka vilvoittaa ilmaa. Rinteillä saadaan hyvä yhdistelmä: aurinkoa, mutta kohtalaisen viileä ilma. Vastannee jokseenkin suurissa korkeuksissa tapahtuvaa viljelyä.

Lasissa syvän värinen, purppurainen. Tuoksussa on aivan viileänä pinotille tyypillistä mansikan ja karpalonkin tuoksua. Tammi tuntuu kuitenkin viileänäkin varsin voimakkaasti. Kun viini lämpiää lasissa, tulee makean mausteisesta ja isolla kädellä paahdetusta tammesta epämiellyttävän korostunut:  viinissä on aistittavissa poltetun toffeen aromeja, ja marjaisuus hukkuu taka-alalle.
Suussa viini on keskitäyteläisen ja täyteläisen väliltä. Poltetun aromi korostuu edelleen, punaiset marjat näyttelevät statistin roolia. Hapokkuus sentään on kohtalaisen hyvä, mikä hieman raikastaa kokemusta. Jälkimaku on keskipitkä, edellä mainittujen aromien ryvettämä.

Tämä viini ei ollut mieleemme. Aivan kylmänä juotavaa, lämmenneenä epämiellyttävää. Henkilökohtaisesti en ymmärrä jenkkien pakkomiellettä hukuttaa hienopiirteiset pinot noirin aromit tammeen. Sokkona maistoin tämän viinin, ja viileänä tuoksuteltuna arvasin rypäleen oikein. Lämpimämpänä en olisi tähän pystynyt, olisin todennäköisesti veikannut pinotageksi. Ja se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (tosin myönnettäköön että olemme maistaneet yhtä säällistä pinotagea...)

Tämä oli huti. Ja 20 dollaria tästä ylihintaa, mielestäni.

-Heikki-

OldCoachRoad Unoaked chardonnay 2013: Hedelmäpommi eteläsaarelta

Alkosta sattui mukaan Uudesta-Seelannista ponnistava Chardonnay, koska kevään teemaksi yhdeksi teemaksi sovittiin tutustuvamme paremmin Chardonnay-rypäleeseen. Ei kuulosta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta juoda vain blanc de blancs-samppanjoita... Tämä oli eurooppalaiseen tyyliin tottuneelle epätyypillinen esitys rypäleestä, mutta ei laisinkaan huono.

Old Coach Road tulee Nelsonin viinialueelta eteläsaaren pohjoisosasta, hieman Marlboroughin alueesta länteen. Viini on siis puhdas nuori chardonnay vuodelta 2013. Talon sivut kertovatkin, että tavoitteena on ollut tuoda esiin rypäleen aromit puhtaimmillaan.

Lasissa viini on vihertävänkeltainen, nuori ja notkealiikkeinen. Nenässä tuntuu varsin hedelmäisiä aromeja: Hapanta sitrusta, omenaa sekä eksoottisempaa meloni-litsisektoria. Taustalla hento mineraalisuus (joka viinin hieman lämmettyä taittuu ikävästi villasukkaan/märkään koiraan). Suussa viinin määrittävä piirre on hedelmäinen hapokkuus. Viini on täysin kuiva, joskin siis todella hedelmäinen. Tuoksun aromit jatkuvat maussa
, mutta hapokkuus pitää eksoottisemmat hedelmät hyvin aisoissa. Jälkimaussa hapot heiluttelevat hedelmäjunan ikkunasta, mutta eivät jaksa kovin pitkään.

Kokonaisuutena viini on varsin mukava ja selkeäpiirteinen: hapokas hedelmäisen raikas viini. Tätä nauttii ilolla pullollisen hyvin jäähdytettynä, etenkin jos sattuu olemaan kiva aurinkoinen kesäpäivä. Ruokaviininä tämä kesti yllättävän hyvin mausteita, kokeilimme Safkaa-kirjan uudemman version vietnamilaisia kalapihvejä ja varsin chilistä wokkia tämän kanssa, eikä ruoka hukannut viiniä alleen. Suosittelemme kokeilemaan, jos hedelmänjano yllättää!

Chateau de la Mulonniere: Rouge Baiser 2010

Edellisessä Vinatis-tilauksessa tuli sokkona valittu Chateau Mulonniere oli mukavan raikas, sopivasti mausteinen viini Anjousta Loiren laaksosta.Aiemmin olemme pitäneet Loiren Cab Franceista, ja siksi tämä tuli mukaan tilaukseen. Eikä tätä hinnallakaan oltu pilattu. Viini ei kuitenkaan ole puhdas Franc, vaan 50/50 blendi caberneteja sauvignon ja franc. Villi kohtaa ranskalaisen!

Lasissa nuoren violettinen, melko syvä. Hieman samea sävy. Tuoksussa nousee esiin herukkaista marjaa, mausteita, vaniljaa ja hieman jopa voinen häivähdys. Suussa viini on raikkaan marjainen. Suutuntuma on melko keveä, soljuva. Happoa on aivan riittävästi, muttei kiusaksi asti. Kitalaen takaosassa tanniinit tuntuva napakoina, nostavat esiin hieman tammea mutta ennen kaikkea kivisen fiiliksen. Jälkimaku onkin jännittävä, vähän kuin imeskelisi viinimarjapensaan alta löytynyttä graniittipalaa. Jännää, muttei pahaa.

Tämä on raikas, hyvähappoinen ja kevyehkö punaviini, jonka yhdistäisin esimerkiksi kermaisille kastikkeille possun kera tai pitkään haudutetuille, raskaille padoille. Myös paistettu lohi voisi hyvin toimia tämän kanssa. Ja tämähän irtosi Vinatikselta noin 12 euron hinnalla. Not bad.