Joulukuun puolivälissä juhlittiin Heikin syntymäpäiviä, ja Katri oli ystävällisesti järjestänyt mahtavan, sankarin näköisen juhlan. Mielestämme parhaat juhlat ovat intiimit ja pienet. Aina sanotaan, että pidot paranevat väen vähetessä. Miksi siis kutsua alun alkujaankaan liikaa porukkaa ? Kun kaikki mahtuvat saman ruokapöydän ääreen, niin kaikkien vieraidensa kanssa voi keskustella ilman suurempaa vaivannäköä.Paikalle oli kutsuttu lisäksemme 8 vierasta. Normaalisti olemme itse kokkailleet useammankin ruokalajin illallisia tällaiselle porukalle ongelmitta. Katrin ammattitaito tässä on ollut suurena apuna. Tällä kerralla halusimme kuitenkin molemmat keskittyä juhlimiseen, ja siten olimme hankkineet apua.
Chef Santeri eli Santeri Vuosara on tamperelainen kokki ja keittokirjailija, joka pyörittää yhden miehen kokki kotiin-palvelua. Olemme jo muutaman vuoden odotelleet sopivaa tilaisuutta päästä kokeilemaan, miten ammattimies nostaa pitkänkin menun kotikeittiöstä. Nyt tuli hyvä tilaisuus, emmekä pettyneet.
Menu oli sovittu hyvissä ajoin, ja olimme tällänneet kullekin annokselle sopivat viinit omasta kaapistamme. Kokki saapui tunnin ennen vieraita valmistelemaan iltaa, ja toi kaikki astiat mukanaan. Näistä meni toki pieni vuokra, mutta tiskaamiselta vältyttiin.Vieraat saapuivat ja alkumaljat nautittiin: Kuohuviintä blossa 2012:a keitetyllä siirapilla terästettynä. Varsin jännittävä kombo, tuossa 2012 kun oli melko itämainen twisti joka välittyi myös tähän kuoharidrinkkiin.
Amusena tarjoiltiin Rosollia á la Chef: Pikkelöityjen rosolliainesten seurana oli turskanmaksamoussea, savusärkeä ja lohta. Tämän kanssa tarjottiin luottosamppanjaamme, Maurice Lassallen Blanc de Blancs 2002. Loistava ja kaunis annos, jolle mineraalisen samppanjan maku ja rakenne sopivat uskomattoman hyvin.
Seuraavaksi saimme etemme keittoa paahdetuista munakoisoista ja pavuista, kruunattuna papukroketilla. (Papuruoka oli syntymäpäiväsankarin toive, ja toteutus oli loistava. Kiitokset Santerille!) Tämän kanssa tarjosimme jännittävän Davilan L-100:n, puhtaan Loueiron Adegas Valminorilta Rias Baixasista. Mineraalisen marjainen, mutta ei aivan niin hapokas kuin albarino: kesäisen aurinkoinen päivä omenapuun alla huoletta loikoen.
Pääruuaksi saimme Pastiksella maustettua haukimureketta fenkolipyreellä, ohessa sinappia ja tyrniä. Tästä ei voi todeta muuta kuin että mikään, missä on pastista ja haukea ei voi olla pahaa. Ei vain voi. Viininä alsacelainen takuuriesling, David Ermel Grand Cru Riesling 2009 ja 2010. (Ei sattunut enää kahta pulloa samaa vuosikertaa olemaan...) Näissä oli yllättävän iso vuosikertaero: Nuorempi oli hedelmäisen raikas ja kepeähkö, iäkkäämpi hieman tukevampi rakenteeltaan. 2009:ssä oli myös enemmän hunajaisuutta sekä alkava aavistus petrolista. Haukimurekkeelle molemmat kävivät upeasti, nuorempi vuosikerta ehkä paremmin kuin vanhmpi.
Ennen jälkiruokaa vielä hieman lähijuustoja sekä hillokkeita, viininä Markus Molitorin Zeltiger Sonnenuhr Auslese 2007. Viini oli yllättävän kuiva, mutta konsentraatio oli niin voimakas, että tämä sopi mainiosti juustoille. Juustoa ja tätä, ja siirryimme ajatuksissamme kukkivalle alppiniitylle kuuntelemaan hunajantuoksuisten mehiläisten pörinää.
Lopuksi vielä portviinillä kostutettua suklaakaakkua ja itse portviiniä, joka on jo aiemmin täällä
arvioitu. Huikea päätös aterialle, vieläkin vesi nousee kielelle.
Tällaiset synttäribileet. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa. Kaikki sujui helposti, ja kaikki paikalla olleet saattoivat keskittyä nauttimaan edellä mainituista olosuhteista. Voimme lämpimästi suositella Chefin palvelua, jos sopiva tilaisuus tulee vastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti