Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


perjantai 24. tammikuuta 2014

Superalkon valikoimaa...

Ystävälle piti valita hääviinejä superalkon valikoimasta. Tuo tallinnan ihme, vääryydellä ja laittomasti alkon tuotemerkkiä käyttävä viinaranta kun houkuttaa 150
hengen häitä järjestäviä kovasti kilpailukykyisellä hinnoittelullaan verrattuna kotimaiseen vaihtoehtoon.

Maistoimme 3 valkoista ja 3 punaista, ja kaikki nämä löytyvät myös kotoisen monopolin valikoimasta.

Valkoiset:
Pfaffenheim pinot gris 2012: Persikkaa, kukkaisuutta, sopiva jäännössokeri. Tämä menee kaikelle ruualle, hyvä valinta.

Equisheimin Wolfberger Riesling 2012: Melko mitäänsanomaton, sitruksinen tuoksu. Maussa mineraalia ja sitruunaa. Hapokkuus on keskivoimakas. Viinistä jää vähän laimea yleisvaikutelma. Harmiton, mutta tämä jää monen ruuan jalkoihin. No go for me.

Wolfberger W3 2012(Riesling, Pinot Gris, Muscat): Porukan täyteläisin. Muscat tuntuu tuoksussa. Maku on keskitäyteläinen. Hapokkuus matalahko. Inasen lätkyrä. Ei oikein tämäkään.

Valkkarisarjan ylivoimainen voittaja oli Pfaff. Tämä oli melko ennalta-arvattavaa.

Punaisissa oli ensimmäisenä Campolietin Valpolicella Superiore Ripasso 2011. Varsin kirsikkainen, mutta freesin hapokas tapaus. Vähintään riittävästi ripassoitua konsentraatiota. Tämä oli aivan mukiin (ja mukista pois) menevää. Ei nyt mikään päräyttävä, mutta hyvähkö siemailuviini. Ruokayhdistettävyys vaikutti hyvältä myös.

Seuraavana Vina Albali Gran Reserva 2007. Tämä oli mielestämme hyvä viini kymmenen vuotta sitten. Jännästi muuttuu maku; Nyt tämä oli ylitammitettu, luumuinen, vähähappoinen. Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi sellainen 'kaivelin nenää tammenterholla'-tyyppinen ratkaisu. Ei enää meille ollut tämä.

Viimeisenä ja vähäisimpänä Chapoutierin Belleruche Rouge 2012. Tässä vähän niinkuin oli Rhone-blendin vivahteita, mutta kokonaisvaikutelma oli ehdottomasti laihan vetinen. Alkon 'mehevä ja hilloinen' luonnehdinta on aika osuvakin; kuvittele vadelmahillo, jota on laimennettu vedellä 2:1.

Yksi hyvä löytyi siis molemmista sarjoista. Toivoa on.
(Toim.huom. Morsian oli ohjaistanut Katria ennakkoon, että ehdota 3 vaihtoehtoa SuperAlkon valikoimasta sekä punaviinistä että valkoviinistä. Hintaraja oli alle 8 € pullo. Ihan ei siihen osuttu kaikkien kohdalla, mutta melkein. )

-Heikki-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti