Matka käy kohti New Yorkia.

Pullon hengen väki viettää pääsiäisen New Yorkissa. Olemme menossa kaupunkiin ensimmäistä kertaa, joten kaipaisimme vinkkejä !. Mitä Nykissä pitää (tai ei voi...) tehdä. Majoitus on varattu Brooklynin puolelta Park Slopen ja Prospect Parkin läheisyydestä. Vinkki majoitukseen tuli Katrin veljeltä, joka on vieraillut kaupungissa jo muutaman kerran. Foodie-walkille on tarkoitus mennä, paikalliset panimot on kartoitettu ja ruokakohteita on alustavasti katseltu. Pakolliset nähtävyydet katsotaan, jos jaksetaan.

Reissun tarkoituksena on "yllättäen" tutustua paikalliseen ruokaan ja juomaan. Joten, jos lukijoilla on hyviä vinkkejä ravintoloista, baareista, viinikaupoista, shoppailumahdollisuusta tai muuten vaan hyviä vinkkejä niin kaikki otetaan ilolla vastaan. Erityisesti USA:n viinit kiinnostavat, ja olisi kiva saada suosituksia siitä kannattaako paikan päältä tuoda viiniä muutama pullo tänne pimeään pohjolaan.

Katri on eniten innoissan ruokakulttuuriin tutustumisesta. Reissulla en aio noudattaa viime aikoina voimassa ollutta treeniin ja ruuan laatuun keskittyvää skarppausliikettä.

-katri-

Viikonlopun viini: La Creu Negra 2008

Viikonlopun viini on tällä kerralla (viimeaikojen Espanja-teemaa jatkaen...) Scala Dein DOCa Priorat. Viini aukeni, kun aurinko ensimmäisen kerran oli näkyvissä horisontin yläpuolella töistä päästessä perjantaina ja muistutti olemassaolollaan taannoisesta Prioratin vaelluksesta. Kyseinen vaellus oli HYVIN aurinkoinen (ja hikinen...).

Scala Dein viinitalolle päädyimme vahingossa. Luulimme varanneemme sieltä kierroksen, mutta osoittautui että kierros olikin cellers del scala dei:stä. Aivan eri asia. Scala dei on prioratin vanhimpia viinintuottajia, tilat ovat vanhassa luostarissa. Sen sijaan cellers on moderni viinitalo, joka muuten tuottaa muun muassa vain alkon valikoimissa olevan Nona Petit-viini. (joskin epäilemme, että tilallakin myytävä Iugiter on sama viini...)

Joka tapauksessa, maistelimme Scala dein viinit, ja niistä siis avattiin nyt La Creu Negra.

Loistava viini: Väri syvä purppura. Tuoksussa ennen kaikkea punaisia marjoja, hentoa yrttisyyttä. Mutta maku, se räjäytti paletin ainakn itselläni: Ensin tuntuu tuo voimakas punaisten marjojen pommitus. Sitä seuraa jännittävä yrttinen vaihe, jossa olin aistivinani jopa appelsiinin kuoren aromia. Tämän jälkeen tulee voimakkaan mineraalinen jälkimaku, joka muistuttaa taas Prioratin kivisistä poluista. Huikea viini. This Rocks.

Lyhyestä virsi kaunis. Jos eksytte prioratiin, käykää ehdottomasti Escala Deissä. Kylä sijaitsee upealla paikalla aivan Montsantin massiivin juurella. Hieno paikka, hienoja viinejä. Ostimme muuten mukaan myös edellä mainitun massiivin päällä kasvaneista rypäleistä tehdyn RAR-viinin, jota on tuotettu vain muutama sata pullollista. Mielenkiinnolla odotamme tuota korkealta massiivilta tulevaa viiniä, joka vielä on maistamatta.

Viikon valinta: Planeta chardonnay 2010

Tämän viikon valinta on viini-ruoka makupari. Planeta chardonnay 2010 on Sisiliasta tuleva valkoviini, joka on kerännyt kehuja eri lähteistä kiitettävän määrän. Planetan tilan omistavat Sisiliassa 3 sisarusta, tila on perustettu vuonna 1995 ja sillä on 5 eri viinitarhaa ympäri Sisiliaa. Viinin rypäleet ovat kasvaneet kahdella tarhalla Argigenton provinsissa Lounais-Sisiliassa.

Viinin väri oli syvänkeltainen. Tuoksu on intensiivisen tamminen ja siitä löytyy myös kypsää trooppista hedelmää yhdistettynä miellyttävään greipin tai sitruunan tuoksuun. Maku mukailee hyvin tuoksua ja tammi ei nouse pääosaan vaan tasapainottaa hienosti viinin kuivaa ja hapokasta makua. Maku on pitkä ja jälkimaussa nousee esiin jopa savuisuus ja mineraalisuus. Todella tyylikäs viini Sisiliasta, tällä on potentiaalia toimia monen ruuan kanssa. 6 hengen seurueemme yllättyi positiivisesti 19.90 euroa maksavasta viinistä. Jopa Chardonnay- viinejä yleensä karttava seurueen jäsen sanoi, että kerrankin hän sai maistaa loistavan makuista chardonnay-viiniä.

Me yhdistimme viinille annoksen, jossa oli paahdettua nieriää, valkopapupyreetä, pekoni-ruusukaalipaistosta ja pinjansiemenillä maustettua yrttiöljyä. Annoksen vahvat maut yhdistettynä tähän loistavaan viinin toimivat todella hyvin. Viinin tammisuus ja hapokkuus taittoivat hyvin paahdetun nieriän ja valkopapupyreen voimakkaita makuja ja viini nosti annoksen hienosti toiselle tasolle. Nyt voi kyllä sanoa, että säkällä onnistuimme löytämään toimivan viini-ruokaparin, jossa kumpikin sai loistaa ja samalla myös täydentää toisiaan.

-Katri-

Viikon viini: Montez les hauts du monteillet

Tämän viikon viini tulee Rhonen laakson pohjoisosasta. Tarhat sijaitsevat tiettävästi pääosin St. Josephin alueella, mutta koska kyseessä on VdP-luokkaan kuuluva tuote, on alueeksi ilmoitettu kuitenkin collines rhodaniennes.

 

Viini tilattiin vinatikselta summanmutikassa viime kesänä Tour de Francen kunniaksi tehdyssä, all-around france- tyyppisessä tilauksessa. Nyt viini aukeni viileässä kevättalven illassa.

Väriltään syvän purppurainen, tuoksultaan mausteisen marjainen. Viini on Pohjois-Rhonen tapaan puhdas syrah, ja pippurisuus onkin aromimaailmassa varsin selvänä esillä. Punaisen vadelmaisuuden lisäksi aistittavissa yrttejä. Suussa kokonaisuus on keskitäyteläinen, tanniinit ovat napakat mutta eivät kuitenkaan tarraa ikeniin ikuisiksi ajoiksi. Happo on tanniinisuuden kassa hyvässä tasapainossa. Tuoksuaromit toistuvat maussa, mutta viinin suussa pyöriessä nousee esiin tummempaa, hilloista nuottia. Maku on korkeintaan keskipitkä.

Hintaansa nähden hyvä syrah, jota nauttiessamme huomasimme laiminlyöneemme vanhan maailman syrah-viinejä varsin pitkään. Tähän syytä miettiessämme tulimme siihen tulokseen, että tällaiset taitavat olla euroopassa aika harvassa. Pohjoisesta Rhonesta niitä tulee, samoin Roussillonista. Joitakin kenties Italiasta ja Espanjasta, mutta varsin harva näistä kantautuu Suomeen saakka. Shame on you, alko.

Vinatikselle tehtiin jälleen tilaus, ja mm. klassiselta Chateau du Cedreltä tulossa Cahorsia ja Alain Brumontilta (ensimmäisen modernin Madiran-tannatin isältä) Madirania. Lisäksi liuta muita mielenkiintoisia tuotteita lähinnä Lounais-Ranskasta ja Champagnesta. Mutta muille vinatis-tilailijoille voimme suositella ainakin tätä nyt maistettua syrahta.

Viikon valinta: Rotari rose 2008

Viikon valinta on tällä kerralla italialainen kuohuviini Rotari rose 2008. Viini tulee pohjois-italiasta yhdeltä meidän lempialueistamme Alto-Adigesta, josta olemme ennenkin löytäneet todella mielenkiintoisia viinejä. Näissä kaikissa on ollut hyvä hinta-laatusuhde. Myöskään Rotari rose ei petä. Viini on tehty 75% Pinot Noirista ja siihen on lisätty 25 % Chardonnayta. Viini maksaa Alkossa 13.50 € ja tarjoaa kyllä hinnalleen mukavasti vastinetta. Me tarjosimme viiniä alkumaljana ystäville järjestetyssä 4-ruokalajin italialaisella illallisella, mutta viini toimisi myös hyvin italialaisten antipastojen kanssa.

Viinin väri on haalean persikkaan taittava ja kuplat ovat kohtuullisen pienet ja mukavasti kuplivat. Tuoksu on pehmeän hapokas ja metsämarjainen. Maku on kuiva, hapokas, vadelman ja puolukan makuinen. Viinin mousse on mukava ja viini jättää suuhun miellyttävän maun. Hieno viini hyvällä hinta-laatusuhteella. Tarjoa hyvin viilennettynä ystäville joko alkumaljana tai kevyiden alkupalojen kanssa.

-Katri-

Viikonlopun viini: La Garnacha Salvaje de Moncayo 2011

La Garnacha Salvaje del Moncayo 2011 on tämän viikon viikonlopun viini. Viini on Alkon tämän syksyn uutuusviinejä ja maksoi ennen vuodenvaihetta 9.90 €. Olemme tilanneet viiniä myös yhden pullollisen decantalosta ja siellä viini maksoi 6.50 €. Viini tulee Navarrasta Ribera de Quilesin viinialueelta Vintaen tuottamana. Vintae on viiniliikkeiden yhtymä, joka on perustettu vuonna 2000. Yhtymä tekee viiniä 5 eri espanjan alueella. Viinin rypäleet on poimittu tarhalta, joiden viiniköynnösten keski-ikä on yli 55-vuotta. Viini on 100% Garnacha ja vintaen nuori viinintekijä Raul Acha on ottanut tehtäväkseen pelastaa/toimia unohdetun Garnacha-rypäleen lähettiläänä. Viini on osa Espanjanlaista projektia, jossa yritetään pelastaa unohdetut Garnacha-köynnökset ympäri Espanjaa.

Viini on väriltään tumman purppura ja tuoksusta löytyy punaisia marjoja, kuten metsänmarjoja, mausteisuutta ja aavistus lakritsaa. Maku on keskitäyteläinen, aavistuksen tanniininen heti avaamisen jälkeen, mausteinen, maanläheinen ja punaisia marjoja on aistittavissa myös mausta. Jälkimaku oli pitkähkö ja silloin maussa korostui maanläheisyys ja lakritsi. Viinissä on meidän mielestä hyvä hinta-laatusuhde, koska viini on hyvin tehty ja tuo vahvasti esiin Garnachan mielenkiintoista makua. Viini parani, kun sai olla lasissa, joten suositttelemme dekantoimaan viinin ennen tarjoilua. Sopii sekä seurusteluun että ruuan kanssa. Me kokeilimme viiniä manchegon kanssa ja toimi todella hyvin. Myös voimakkaat pastat ja muut kovat juustot toimisivat varmasti tämän viinin kanssa.Voisin varmasti ostaa viiniä toistekin ja pullo on itsessään jo niin kaunis, että sen voisi hyvin antaa lahjaksi.

-katri-

Pohdintaa viiniharrastuksen ympärillä

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut viinimakuni muuttuneen. Ennen ja joskus harvoin nykyään omasta mielestäni huono viini meni kurkusta alas, koska se sisälsi alkoholia. Nykyään ei todellakaan. Olen kerran jos toisenkin avannut viinikaapista toisen pullon, koska ensimmäinen valinta ei ollutkaan hyvä valinta. Etsin edelleen aktiivisesti hyvää hinta-laatusuhdetta viinistä, mutta huomaan makuni muuttuneen niin, että tasapaksut tyypilliset oman viinityyppinsä edustajat eivät oikein maistu tarpeeksi kiinnostavalta ja jotenkin kaipaan viiniltä ensin luonnetta ja sitten vasta tuttuja makuja. Hyvänä esimerkkinä käy esimerkiksi Juno-viini, joka on taatusti hyvää ja hyvin tehtyä viiniä Etelä-Afrikasta ja hinta-laatusuhde on myös kohdallaan, mutta jotenkin en vaan syty viinin tyypille, vaan kaipaan viiniltä jotain luonnetta. Onko kyse siitä, että olen juonut liikaa Italian maakunnista tulevia persoonallisia viinejä tai Prioratista tulevia viinejä, joissa maaperä maistuu? Vai enkö vaan ole vieläkään löytänyt Uuden Maailman viinejä? Aloitin viinin maistelun Espanjasta ja siirryin sieltä luontevasti Uuteen Maailmaan, mutta siitä huolimatta en ole löytänyt Uuteen Maailmaan takaisin vaikka Espanjan pienet viinialueet ovat tällä hetkellä meillä suuressa huudossa.

Itse ravintolakeittiössä työskentelevänä tiedän hyvin, että käsin tehty ruoka maksaa enemmän kuin puolivalmisteesta tehty, ja oletettavasti sama pätee viineissä. Haluan omalta osaltani etsiä ja tukea pieniä viinintuottajia ennen massatuottajia. Minusta tässä on kyse samasta kuin, että valitsen supermarketin sijaan pienet kivijalkapuodit ja kauppahallit. Maksan mielelläni hieman enemmän siitä, että saan henkilökohtaista palvelua. Samalla minulla tulee kiinnikohtia omaan kaupunkiin, koska on aina yhtä mukavaa asioida Tampereella Juustosopissa, Lempissä tai Keittiöelämässä ja vaihtaa muutama sana kauppiaiden kanssa.

Toinen asia, joka on viime aikoina aiheuttanut keskustelua on harrastukseen kulutettu raha. Ennen viinipullo sai maksaa maksimissaan 15 euroa, nykyään raja menee siinä 50-60 euron välillä. Keskihinta ostamalleni viinipullolle on viime vuosina löytynyt 10-20 euron välistä sisältäen kuljetuskustannukset. Kalliimpia viinejä olemme ostaneet lähinnä lahjaksi toisillemme tai spesiaalitapauksia varten. Nettikaupat ovat muuttaneet ostokäyttäytymistäni täysin ja ostan nykyään 60% juomastani viinistä muualta kuin Alkosta. Jotenkin netistä ostaminen on vaan vaivattomampaa ja valikoima mielenkiintoisempi. Jonkin verran meille tulee viinejä myös eri kimppatilausporukoista, jolloin valikoima on taatusti mielenkiintoinen. On ollut esimerkiksi mielenkiintoista saada tilata vuosittain samalta tilalta eri vuosikerta brunelloja ja muutaman vuoden kuluttua saa pitää jo kunnon horisontaali-tastingia viineistä. Meillä kotona viinikaappi alkaa täyttyä juuri niistä mielestämme mielenkiintoisista viineistä, joiden ostoa ei voi perustella millään muulla kuin fiiliksella. Yhtään ei kaduta, mutta joku roti ehkä pitäisi pitää myös viinin ostossa :)

Ravintoloissa valitsen viinin yleensä suosituksen perusteella ja olen todellakin valmis maksamaan muutaman euron enemmän viinistä, jos tiedän sen olevan parempaa kuin talon halvin viini tai sopivan paremmin mielialaan. Buffet-ruokailuissa juon nykyään olutta tai viiniä vaihdellen sen mukaan mitä on tarjolla. Jos olen illallistamassa ravintolassa valitsen yleensä ruuan kanssa suositusviinit, koska en todellakaan itse osaisi valita viinejä menulle, jonka tekemisessä sommelier on saanut olla vaikuttamassa. Lisäksi arvostan ehdottomasti viinimestareiden ja sommelierin ammattitaitoa niin paljon, että mieluusti jätän viinin valinnan heidän vastuulleen. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä viinivalintoihin ja monta kertaa olen saanut yllättyä positiivisesti viini ja ruokapareista ja samalla saanut lisää vinkkejä omaan kotiin.  Viimeisin positiivinen yllätys oli Krug 1996 samppanja ja naudan marmorifileetä ja tryffelikastiketta Chef Domiquessa. Jotain ihan käsittömän hyvää enkä olisi ikinä keksinyt yhdistää samppanjaa ja marmorifileetä.

Kolmas asia, jota me olemme kaveripiirissä viime aikoina pohtineet on myös ollut se, että mistä viini tulisi hankkia. Alkosta, jossa on laaja valikoima kaikkia maailman viinejä, nettikaupoista, jotka ovat erikoistuneet eri alueen/maan viineihin vai kimppatilaamalla suoraan tiloilta. Me olemme ratkaisseet asian niin, että viinin ostaminen on  siirtynyt entistä enemmän nettikauppoihin ja kimppatilauksiin. Ostamme siksi viinimme useimmiten jostakin muualta kuin Alkosta, koska silloin saamme valita laajemmasta valikoimasta ja hinta on usein myös edullisempi, jos tilaa useamman kuin yhden pullon. Nettikauppoihin olemme olleet erittäin tyytyväisiä, koska silloin alueiden pienetkin viinintuottajat ovat ulottuvillamme. Decantalosta olemme tilanneet prioratin ja montsantin alueen viinejä, Vinatikselta tilasimme viinejä ympäri Ranskaa ja Enotaca Lucantonista saimme muutamia baroloita ja hyviä juomaviinejä edulliseen hintaan. Alkosta olemme viime vuosina ostaneet lähes tulkoon vain uutuustuotteita sekä viinejä, joista on ollut hyviä arvioita eri lehdissä tai blogeissa. Uutuuksia ei voi kyllä moittia, koska tuskin olisimme muuten maistaneet niin paljon itävaltalaisia viinejä tai unkarilaisia tai slovakialaisia viinejä. Muuten Alkon valikoima ajoittain kyllästyttää, mutta palvelua kyllä täytyy ainakin Tampereen alkoissa kehua. Hieman kaipaisin Alkon valikoimalle muuttuvuutta ja palvelua muillekin kuin halpojen viinien ystäville, mutta kaikkea ei voi saada.

Sokkomaistamisesta on myös ollut porukassa puhetta. Osa on sitä mieltä, että sokkomaistaminen on kiusallista, koska ei tunnista eri viinejä. Me olemme kuitenkin taipuneet siihen suuntaan, että etiketti vaikuttaa väistämättä makuun, sillä kalliimpia tuntuu herkästi arvostelevan eri lähtökohdista kuin halpisviinejä. Kuitenkin halvemmissa tuotteissa on myös kohtalaisen hyviä viinejä, ja toisaalta osa kalliista viineistä ei ole hintansa arvoisia. Kun maistelee viiniä tietämättä viinin tuottajaa tai hintaa, on väkisin rehellinen itsellen. Samalla oppii sen, mistä todella pitää ja mistä ei. Toisaalta on kuitenkin sellaisia viinejä, joita en halua sokkona maistaa: Esimerkkinä tästä matkamuistopullot, joita maistaessa haluan tasan tietää, mikä viini on kyseessä ja samalla muistella, miltä tilalta sen ostin. Olen aivan varma, että tällaisen viinin arvioi tuottajan tietäessään paremmaksi kuin sokkona maistettaessa. Mutta toisaalta, onko siinä jotain pahaa, että saa viinin maistumaan suussa entistäkin paremmalta? Tähän tuskin lienee lopullista vastausta kellään.

Pohdinnan suurin syy on ollut varmaan se, että harrastuksia ja syitä harrastamiseen on välillä pakko pohtia. Ilman pohdintaa me emme ainakaan osaisi nauttia harrastuksestamme niin paljon ja jotenkin se loputon viinin hamstraaminen pitää myös itselleen perustella. Kommentoikaa ja kertokaa meille miten te olette päätyneet harrastamaan viinejä ja mikä on se suurin syy miksi harrastus teillä jatkuu.

-katri ja heikki-

Viikonlopun viini: Celler cal pla 2008

Vuoden 2013 ensimmäisenä viikonlopun viininä on ensimmäisestä decentalo-tilauksesta löytynyt varsin edullinen Celler cal plan crianza 2008. Viini tulee Prioratin alueelta Porrera-nimisestä kylästä, jonka läpi kävelimme syksyisellä Prioraton vaelluksella. Viinissä on käytetty sekoiteina Prioratin alueelle tyypillisesti edullisissa viineissä esiintyvä sekoitetta Cabernet Sauvignon, Carinera ja Garnacha Tinta. Vuosikerta 2008 on ollut amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa 12 kuukautta. Copatinto oli näköjään maistanut samasta viinistä vuosikertaa 2006 ja kertoo omassa maisteluraportissa hyvin Prioraton alueen viinituotannosta ja siitä, miksi Prioraton viinit ovat olleet kovassa hypessä viimevuosina.

Itse viini oli todella miellyttävä kokemus hurjaan 9.50 euron hintaan. Tuoksu oli varsin hedelmäinen, miellyttävän tamminen, lämpimän täyteläinen ja mukavan yrttinen. Maku vastasi tuoksun luomiin odotuksiin hyvin ollessaan tasapainoisen tanniininen, mausteinen ja karhunvatukkainen. Tammi maistui myös maussa, mutta ei ollut missään vaiheessa häiritsevä. Maku on pitkä ja kypsän marjainen, josta jää mukava maku pitkäksi aikaa suuhun. Viinissä on kertakaikkiaan hintaisekseen mahtava tuoksu ja tasapainoinen rakenne ja jo nyt harmittaa, että ei tilattu toista pulloa. Loisto-ostos kerrassaan ja kannattaa ehdottamasti tutustua tilan viineihin, jos mahdollisuus tulee.

Decantalon tilaus tuli joulukiireistä johtuen perille reilussa parissa viikossa ja ainoastaan yhdessä viinissä vuosikerta oli vaihtunut toiseen ja tällöinkin neuvottelu käytiin hyvässä hengessä asiakaspalvelun kanssa. Viinit saapui ovelle ehjinä ja hyvin pakattuina ja pakkasista huolimatta viinit olivat säästyneet jäätymiseltä. Kertakaikkiaan positiivinen kokemus ja nyt houkuttelee tehdä jo toinen tilaus, kun 2/18 pulloa on jo korkattu. Ehkä jaksamme odottaa kevääseen niin Espanjan valkkareilla on hyvä aloittaa kesä 2013:sta odottelu.

-Katri-