Meidän jokapäiväinen leipämme

Idea tähän tekstiin syntyi, kun pitkästä aikaa ehdin hakea Ahlmanin tilapuodista satsin jauhoja, jotka viimein olivat uutta tämän syksyn satoa. Näistä taikinaa tehdessäni huomasin, miten uskomaton ero maussa on riippuen siitä, käyttääkö edellisen vuoden vai saman vuoden vehnäjauhoa.

Otsikon (lähes) jokapäiväinen leipä on meillä hapanjuurella nostettua vehnä-  tai sekaleipää. Heikki on ollutperheen leipurivastaava siitä lähtien kun sai useita vuosia sitten työkaverilta (vieläkin elossa olevan) hapanjuuren. Tällä hapanjuurella taikina nousee helposti, ja leivän happamuus vaihtelee viikon kuluessa mikä tuo vaihtelua makuun.

Luettuani Ratio-nimisen keittokirjan en ole osannut enää leipoa mitään punnitsematta, joten leipätaikinankin teen siis keittiövaa'alla. Seuraava ohje toteuttaa klassista leipäohjetta 5+3 eli 5 osaa jauhoa ja 3 osaa vettä. sopiva suolan määrä taikinassa on mielestäni tuo noin 1,1 %.

Viikon leipähomma menee niin, että taikinan teen lauantaina aamulla:
300 g hapanjuurta (joka on 50/50 jauhoa ja vettä)
600 g jauhoa (vehnää, täysjyvää, joskus sekaan kauraa, joskus seesaminsiemeniä, pähkinöitä...)
300 g vettä
13 g suolaa

Tästä taikinasta syntyvät joka sunnuntaisen pizzasunnuntaimme pohjat. Taikina säilyy näppärästi jääkaapissa, ja tuosta voi paistaa sämpylöitä sitten viikon mittaan aina torstaihin saakka, jolloin taikina alkaa olla jo varsin löysää ja hapanta, mutta leivästä tulee sitä loistavamman makuista.

Leipäharrastuksen ainut miinuspuoli on se, että kaksivuotiaastamme on tullut siinä määrin ronkeli, että edellisen päivän leipä ei ole mitenkään kovin pop. Mutta onneksi on aina taikinaa jääkaapissa.

Nyt on paras aika hakea jauhoja jostakin nopealla kierrolla myyvästä lähiruokakaupasta, sillä ero marketin pari vuotta varastoituun ei voisi olla suurempi!