Pinot noir-ilta ruokabloggaajien seurassa

Savusuolaa-blogin Janica valitteli syksyllä blogipostaukseen, että ei ole koskaan syttynyt Pinot noir-rypäleelle. Katri kommentoi postaukseen, että mitäs jos nähtäisiin ja maisteltaisiin yhdessä hieman hyviä pinotteja. Mukaan liittyi vielä Ripaus tryffeliä-blogin pitäjä Merja ja siitähän illan teema alkoi helposti hahmottua. Paljon hyvää ruokaa, hieman tryffeleitä, pinot noir-tastingia ja paljon keskustelua viinistä, ruuasta ja bloggaamisesta.

Viinit maistettiin ensin sellaisenaan, ja sen jälkeen niiden käyttäytymistä eri ruokien kanssa arvioitiin annoksia nautittaessa. Viinit muuttuivat huomattavasti eri annoksilla ja myös lasissa ilmaantuessaan.

Ensimmäisenä viininä Vuoden 2007 Rodet Clos de Thorey Monopole Nuits-saint Georgesin alueelta. Vuosi 2007 on yksi viime vuosikymmenten huonoimpia, kostea ja viileä kesä joka homehdutti valtaosan sadosta. Viini tuoksui hieman sen mukaiselta, siinä oli kellaria, hummuksen maamaisia aromeja, lyijykynäisenä tuntuvaa tammea. Viinin marjaisuus oli suhteellisen nuoresta iästä huolimatta heikko. Maultaan viini oli nuoruuttaan kovan tammitanniininen ja varsin hapokas, keskipitkä ja suuta kuivattava.

Toisena viininä vuoden 1992 Labouré-Roi Gevrey-Chambertinista. Selvästi ikääntyneempi tuoksu, jossa tallitaustaa, sienimäisyyttä ja taustalla kypsää karpaloa. Maultaaan hento, edelleen hapokkaan marjainen; puolukkaa ja karpaloisuutta sekä metsänpohjan sammaleista aromia.

Kolmantena Benton Lane Pinot Noir Oregonista Willamette Valleysta. Vuosikerta oli 2012. Tässä viinissä oltiin aivan eri maailmassa kuin edellisissä:Lämmintä mausteisteisuutta, täyteläisen mansikkaista tuoksua, maanläheisyyttä. Maultaan tämä oli aiempia täyteläisempi ja vähemmän hapokas. Maku oli keskipitkä, jälkimaku tammisen mausteinen.

Neljäntenä viininä vielä alkon valikoimasta löytyvä uusi-seelantilainen Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2013. Tuoksu oli näistä täyteläisin ja hedelmäisin, siinä tuntui kypsää mansikkaa ja vadelmaa. Lisäksi tässä oli erikoinen punajuurena tuntuva vegetaalinen aromi sekä tammitynnyrin tuomaa lämmintä mausteisuutta. Maultaan edellistä hieman keveämpi, reilummin tanniininen ja vähemmän hapokas. Hedelmäisyys oli tuoksuun nähden kevyt.

Kaikki viinit kehittyivät illan mittaan lasissa positiivisesti, mutta eniten hapesta hyötyi Labouré-Roi: Viinin marjaisuus nousi selkeämmin esiin illan mittaan. Myös Te Kairanga hyötyi hapesta, sillä vegetaalinen punajuuri jäi enemmän peittoon. Rodetin kellarintuoksu hälveni mutta ei valitettavasti täysin hävinnyt.

Alkuruokana syötiin grillattua, tryffelillä täytettyä viiriäistä ala Ripaus tryffeliä. Tämän kanssa ranskalaiset viinit loistivat, sillä niiden hapokkuus tuki hyvin rasvaista lintua. Etenkin Runholderin kanssa viiriäinen oli jopa epämiellyttävä yhdistelmä, jossa nousi esiin eltainen rasvaisuus. Labouré-Roi oli täydellinen yhdistelmä. Suomalaiset tryffelit ovat kyllä täysin omanlaatuisiaan verrattuna italialaisiin kavereihinsa. Tuoksu oli ainakin tällä kertaa miedompi ja maku ihanan tasapainoinen. Kiitos Merja harvinaisesta herkusta.

Seuraavana annoksena oli punajuuriduchesse sinihomejuustolla, ankanrintaa ja karviaisella maustettua punaviinikastiketta. Tämän annoksen punajuuren makeus nosti uuden maailman viinit ranskalaisten yläpuolelle ja teki niistä raikkaamman tuntuisia. Rankalaiset taas tuntuivat makeahkon annoksen kanssa hieman kovahkoita ja turhan kuivattavilta.

Väliruokana syötiin hieman kovia juustoja salmiakki-punajuurihillokkeella. Erityisesti ranskalaiset ja vuoden 1992 pinot oli kultaa juustojen kanssa. Punajuuri osoitti myös annoksessa monipuolisuuteensa.

Jälkiruokana syötiin Savusuolaa-Janican loihtimaa päärynä-juustopiirakkaa, jonka kanssa nautimme Sauternesia vuodelta 2004. Suolaisen makea piirakka komppasi mainiosti viinin kanssa ja pidimme kaikki piirakasta erityisesti siksi, että se ei ollut liian makeaa.

Viinit olivat oivallisia lukuunottamatta Rodetia, joka oli pienoinen pettymys. Ne toimivat myös aivan eri tavalla eri annoksille, ja tämä ilta olikin taas oivallinen osoitus siitä, että ruoka todella vaikuttaa viiniin ja päinvastoin. Eli siihen yhdistämiseen kannattaa todella hieman käyttää aikaa ja aivoja.

Kiitokset seuralaisille todella mukavasta illasta, jossa sai kerrankin fiilistellä ruokaa ja viiniä rauhassa koko rahan edestä. Kukaan ei myöskään puuttunut siihen, että jokaisesta annoksesta piti ottaa vähintään 10 kuvaa kameralla ja pari puhelimella :) Tälläisiä iltoja lisää oli meidän molempien kommentti vieraiden lähdettyä kotia kohti.