Hirviviinejä Italiasta ja Chilestä

Kalevan viiniklubi maisteli taannoin kuusi viiniä kauteen sopivan hirviteemaisen menun kyljessä.  Viineistä kolme oli italialaisia ja kolme chileläisiä, kolme oli meidän valitsemaamme ja toiset kolme Viinikartan Jannen.

Menuun oli haettu mahdollisimman erityyppisiä makuja ja rakenteita, jotta päästiin kokeilemaan erilaisten ruokien vaikutusta viineihin. Aluksi hirvi- ja punajuuricarpacciota aurajuustolla, sitten savuista kurpitsa-valkosipulikeittoa, pääruuaksi ensin kermaista hirvipataa, sitten hirvenpaistia roseena, välijuustot ja sitten vielä aronia-tiramisua jälkiruuaksi. Eri annokset todella muuttivat viinejä, joten kannatti näpertää.

Viinit maistettiin ensin ilman ruokaa, minkä jälkeen ne äänestettiin paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen maisteltiin ruokien kanssa ja yritettiin arvioida, miten viinit ja ruuat reagoivat keskenään.

Wwb

Ensimmäinen viini oli Borgo Salcetino Lucarello Riserva 2011. Tämä oli tiilenpunainen, keskisyvä viini. Tuoksussa on mausteita, hapankirsikkaagyftf, kevyttä lyijykynästä muistuttavaa tammisuutta. Suussa viini on pyöreähkö, rungoltaan hapokas ja ensisijaisesti kirsikkaisen marjainen. Tanniinit ovat kevyehköt, maku keskipitkä. Tasapainoinen tapaus, ccråcyvubuuvwhyvä chianti joskaan ei nyt varsinaisesti päräyttävimmästä päästä.

Toisena viininä Planetan Santa Cecilia 2010, puhdas nero d'Avola Sisiliasta. Tuoksu on (Planetan tyyliin ?) savuinen, makean joulumausteinen, vaniljaisen tamminen ja marja-aromeiltaan lähinnä mansikkainen. Maku on tuoksuun aluksi turhankin pyöreä, hyvin täyteläinen. Happoa tuntuu puttuvan. Tanniinia on kohtalaisen runsaasti, mutta jälkimaussa selkein piirre on katkeruus, joka tuntuu jollain tavalla raa'an epäpuhtaalta. Marjaisuus hukkuu paletilla tammeen ja tanniineihin. Viini tuntuu epätasapainoiselta.

Kolmantena viininä Ebaysta huudettu Radicin Taurasi 1986. Rusehtavan tiilenpunainen lasissa. Tuoksussa edelleen hyvä hedelmä, suklaakirsikkaa ja mansikkaa. Brettin tuomaa tallintakusta on vain juuri ja juuri nimeksi, ei lainkaan dominoivasti vaikka kyseessä on jo reippaaseen ikään ehtinyt vinkku. Viinin hapokkuus on jo varsin ohut, mutta marjaisuutta on edelleen ja suussa kokonaisuus tuntuu ilman ruokaa maistellen hienovaraiselta, keskitäyteläistä keveämmältä. Tanniinit ovat pehmenttyneet hienosti. Viinin hienovarainen jälkimaku on kohtalaisen pitkä, joskaan ei millään tavalla intensiivinen: suuhun jää haipuva kirsikkaisuus ilman kiristelyä ikenissä.

Sitten siirrytään chileläisiin. Neljäntenä viininä Leyda Canelo Syrah 2012. Väri on purppurainen ja melko syvä. Tuoksu on hämmentävä: siinä tuntuu kostean sementtistä maa-aromia, punajuurta muistuttavaa juureksista vegetaalisuutta ja pippurista kirpakkaa mausteisuutta sekä märän koiran eläimellistä aromia. Maku on hapokkaan raikas, mutta aromit ovat paletilla vähintään yhtä epämiellyttävät kuin tuoksussa. Keskitanniininen. Viini on omaan suuhuni rakenteeltaan kohtalaisen miellyttävä, mutta tämä raikkaus on ilmeisesti saavutettu fenolisen kypsyyden kustannuksella.

Viides viini on kiinnostava kuivaviljelty vanhojen köynnösten Carignan Maulen laaksosta. Torresin Cordillera Carignan 2009 on osa Maulen tuottajien Vigno-projektia, jonka ideana on edistää alueen Carignan-viinien laatua ja tunnettuutta. Projektin logoa saa käyttää, jos viini tulee Maulen kuivaviljellyltä Secano-alueelta ja rypäleet ovat peräisin vanhoista köynnöksistä. Projektissa on mukana 15 tuottajaa, joista yksi on siis Miquel Torres Chile. Viini on lasissa syvän purppurainen. Tuoksussa on raikasta punaista marjaa: mansikkaa, vadelmaa. Tammisuus on melko vähäinen. Suussa viini on hyvin hapokas ja varsin tanniininen, rungoltaan runsas ja kulmikaskin. Perusfiilis paletilla on kuintekin freesi marjaisuus. Oiva viini mielestämme.

Viimeisenä vielä yleisön suosikki, Colhaguan laakson Apaltan viinitarhoilta tuleva Ventisqueron Pangea Syrah 2007. Janne oli valinnut viinin maistettuaan sitä messuilla ja siihen ihastuttuaan. Viinin tuoksussa on hyvin tummaa marjaisuutta, herukkaa, pölyisyyttä, karvasmantelia ja suklaistakin mausteisuutta. Suussa hyvin täyteläinen, kypsän hedelmäinen. Viinissä on hyvä runko, happoa on riittävästi pitämään hedelmäisyyden kurissa. Tanniinia on reippaasti, mutta viinillä on jo sen verran ikää että tanniinit ovat hyvin pehmenneet. Kyseessä on iso viini, josta 10 hengen maistajaporukkamme kovasti piti. Omaan suuhuni tämä oli hieman tuhti, mutta erittäin hyvin tehty viini jos pitää runsaammasta tyylistä.

Ruoka muutti viinejä huomattavasti. Selkeimmin ruuan vaikutuksen huomasi hieman jo turhankin iäkkäästä Taurasista: Viini kuoli täysin kermaisen hirvipadan kanssa ja toimi taas huomattavasti paremmin paistin kanssa. Ilmeisimmin happo oli jo siinä määrin vähäinen, että siitä ei ollut kermaisuuden vastapainoksi.

Savustetussa keitossa oli jonkin verran potkua pippurista ja savupaprikasta, ja tämä toi etenkin chileläisistä viineistä esiin korkean alkoholisuuden polttavuutena. Tämän kanssa matala-alkoholinen ja hieman makeakin valkkari olisi toiminut paremmin.

Täyteläinen pata paransi pelkältään  raa'an makuista Leyda Caneloa, hapokkuus ei tuntunut tuhdin padan rinnalla niin epämiellyttävältä, ja myös ikävä juuresaromi lieveni. Ei kuitenkaan edelleenkään mitenkään erityisen miellyttävä viini. Cordillera ja Chianti toimivat padan kanssa parhaiten, niissä riitti happoa taklaamaan kermaisuutta.

Roséksi jätetty paisti oli melko hyvä yhdistelmä kaikille viineille, mutta parhaiten sen kanssa toimivat Chianti, Cordillera ja Pangea. Pangeasta voisi sanoa, että se oli siinä määrin iso viini, ettei se juuri elänyt ruuan kanssa lukuunottamatta hieman pippurista keittoa, joka nosti viinistä esiin alkoholin poltteisuuden.

Maistelu oli kaikin puolin kiinnostava tutkimusmatka ruuan vaikutukseen viineihin. Suosittelemme kokeilemaan kotona!