Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


tiistai 31. joulukuuta 2013

Ramnista 2009

Kir-Yiannilta on aiemminkin ollut alkon valikoimassa xinomavro-viini, jota maistoimme ja josta pidimme. Nyt maistossa on joulukuussa uutuutena alkoon tullut Ramnista 2009.

Naoussa on Kreikan kenties tunnetuin viinialue, joka  sijaitsee pohjoisessa Makedonian maakunnassa.
Väri viinissä on keskisyvän purppurainen. Tuoksu alkaa lievällä pikisyydellä, jonka alta pienen tuulettumisen ja pyörittelyn myötä nousee varsin raikas marjamaailma, jossa mustikkaiset nuotit ovat vallalla. Tuoksun perusteella tammea on keskinkertaisesti. Tammen aromit eivät ole överiksi vedetyn vaniljaisia, vaan pikemminkin hienostuneita, hienopuusepän pajaa muistuttavia.  Myös aavistus yrttisyyttä on mukana.

Suussa tammisuus nousee enemmän esiin, mutta marja-aromit ovat silti hyvin mukana. Makumaailmassa alkaa löytyä myös punaisia marjoja kuten karpaloa ja puolukkaa. Viini on kovin hapokas, ja jälkimaussa tanniinit jäävät kiristelemään kitalakea varsin pitkäksi ajaksi. Marjan aromit väistyvät jälkimaussa ensin, hieman paahteinen tammi viipyilee pidempään.

Viini kaipaa selvästikin ruokaa rinnalleen. Voisin kuvitella tämän sopivan hienosti raskaammalle lihapadalle. Esimerkkinä vaikkapa klassinen moskovan pata: Lihaa, sipulia, valkosipulia sekä hunaaja pataan perusmausteineen hautumaan. Lopuksi smetanaa ja suolakurkkuja pilkottuna sekaan ja tarjolle paahdettujen juuresten kanssa. Viinin hapokkuus riittää hienosti taittamaan kermaisuutta ja tanniinit kesyyntyvät suuriksi jätetyillä lihanpaloilla.

Yksinkertaistettuna: Raikas, marjainen ja hienostuneella tavalla tammitettu viini. Vaatii ruokaa tai aikaa, säilynee kellarissa helposti ainakin kolme-viisi vuotta. Ja kannattanee dekantoida, jos nauttii nyt.

-Heikki-

4 kommenttia:

  1. Maistoin Ramnistan just joulun pyhinä sokkona ilman mitään taustatietoa viinistä, ja se pärjäsi line upissa hienosti. Vähän oli yllätys kun kuuli mistä on kyse, mutta juuri sen takia on hauskaa maistaa välillä sokkona uusia tuttavuuksia joita ei muuten tulisi testattua. Pitääpä tutustua tuotteeseen vielä paremmin!

    VastaaPoista
  2. kiitos kommentista! Ramnistaa kehuttiin kovasti, ja siksi ostimme pullon testiin. O.Niemisen blogin keskustelun perusteella myös kestää varsin hyvin aikaa. Katselin juuri, että tila myy vanhoja vuosikertoja, joita on kellareissaan säilyttänyt. Ramnista 2000 näyttää irtoavan melko edullisesti, 96 alkon tuoreen vuosikerran hinnalla. Tästä tulisi hauska vertikaali, täytyy harkita...

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä arviosta. Kreikkalaisissa viineissä on jotain iätöntä historiallisuutta ja omaperäisyyttä, mikä kiehtoo. Retsinan ohella kiinnostusta on herättänyt Agathon Limnio CS, Boutarin valkkarit ja myös kyproslainen St. John Commandaria. Romanttista kiinnostusta :) Sitä paitsi keväällä on tiedossa matka Istanbuliin ja Ateenaan, joten pitää tehdä kotiläksyt ennen sitä.

    VastaaPoista
  4. Onhan alueella historiaa. Harmi vain, että diktatuurin aika tuhosi lähes koko homman. Viime aikoin alkoon on tullut hieman laadukkaampiakin pullotteita. Aikankin Kir-Yiannin molemmat punaiset ja Assyrtiko pohjoisesta ovat olleet miellyttäviä.

    Kyproksen Commandaria taitaa olla teknisesti samaa sarjaa kuin italialaiset reciotot, ylikypsistä auringossa kuivatuista rypäleistä...

    Harmi sinänsä, että nettikaupoista tuntuu olevan kreikkalaisia laadukkaampia tuotteita varsin rajallisesti saatavilla.

    VastaaPoista