Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Weingut Allram Gaisberg Riesling Kamptal Erste lage 2011

Viikonloppuna tuli huomattua, että koko talvi ollaan hamstrattu punaviinejä kaappiin, mutta jälleen kerran valkoviinien hyllyt ammottaa tyhjyttään. Ruokana viikko sitten
launtai-iltana oli kuhaa ja parsarisottoa, joten hetken aikaa joutui miettimään mitäs viiniä ruuan kanssa nautitaankaan. A-liike oli jo kiinni, joten valinta osui viime kesän tyttöjen reissun tallinnan tuliaiseen. Kyseinen pullote tarttui mukaan Stockmannin viiniosastolta, jonkalainen olisi kiva löytää myös läheisen Stockmannin yhteydestä.

Kuha ja riesling yhteen sopii, joten viikonloppuna korkkattiin Itävallan Kampatalin alueelta tuleva Weingut Allramin Gaisberg Riesling Kamptal Erste lage 2011.

Lasissa vaalean sitruunan keltainen viini. Väri keskisyvä +.  Tuoksussa on sitrushedelmää greippivoittoisesti sekä hentoa valkoista alppikukkaa. Myös aavistuksen petrolia olen tarkemmalla nuuhkinnalla aistivinani, mikä on hieman yllättävää näin nuoressa rieslingissä. Mutta ennen kaikkea mineraalisuus on viinissä määrittävä piirre: Kuin kulkisi märkiä alppien kivikkorinteitä pienen tihkusateen jälkeen auringon pilkistäessä ja nostaessa kivistä vesihöyryn, jonka mukana leijailee tuo kostean kiven aromi. Kokonaisuutena tuoksu on varsin intensiivinen.

Maku on mineraalien viemää. Greippinen hapokkuus isolla H:lla tuo viiniin voimakkaan suutuntuman. Täyteläisyyttäkin löytyy huomattavasti enemmän kuin kepeistä saksalaisista rieslingeistä. Konsistenssin puolestä tämä pyörii jossakin kakektisen saksalaisen ja pullean alsacelaisen puolivälissä. Jälkimaku on keskipitkä ja kivinen, greippinen.

Kyseessä oli muutaman vuoden ikää saanut kamptalin riesling, jossa oli aistittavissa jo hentoa petrolisuuttakin. Juoma oli kuitenkin edelleen äärimmäisen hapokas. Keskitäyteläinen viini kesti hyvin risoton, joka kuitenkin yllättävästi korosti viinin hapokkuutta entisestään. Kuhalle sinänsä tässä oli ehkäpä jopa hieman liikaa muskelia, mutta risotto pelasti kyllä tilanteen. Sellaisenaan nautittavaksi tästä ei kyllä oikein ole, mineraalisuus huutaa ehdottomasti safkaa kaverikseen. Hinta ei muistaakseni päätä huimannut, lienee ollut alle 15 e.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti