Pääsimme viime maanantaina osallistumaan mielenkiintoiseen tastingiin, jossa oli tarkoituksena testata pullokoon vaikutusta viinin kehittymiseen. Maistettavana oli Rovellottin tuottamasta Ghemmestä kolme vuosikertaa -98,-99-00. Rovellotti on vanha ghemmen alueen viinitalo, joka on tuottanut viiniä jo satoja vuosia, mutta laatuun on panostettu tosissaan 1970-luvulta lähtien.Vuosikerroista 1998 ja 2000 ovat lämpimämpiä, hieman konsentroituneempia viinejä tuottaneita, kun taas 1999 oli viileämpi vuosi. Tämän vuosikerran viini onkin hennompaa ja aromit hienostuneempia.
Viinit olivat väriltään varsin samankaltaisia, pieniä eroja kuitenkin löytyi osan taittaessa enemmän konjakkiin ja toisten ollessa syvempiä rubiininpunaisia. Tuoksussa oli kaikissa viineissä nebbiololle ominaista orvokin ja ruusun aromia, kuten myös sikarilaatikon tuoksua. Selkeimmin muista omasta mielestäni erosi 1999 magnumpullossa ollut viini, joka oli hedelmäisyydeltään hennoin. Siinä oli toisaalta hieno lakritsinen aromi. Hapoiltaan tämä oli mainiossa kunnossa, tanniinit olivat jo hyvin pyöristyneet.
Vanhimman viini aromit löysin 1998-vuoden magnumista, jossa oli selkein tallintauksen tuoksu. Toisaalta tämä viini oli väriltään intensiivisin.
Vuoden 2000 magnumista kaadettu viini oli hieman muita raikkaampi. Tuoksu oli konsentroitunut, marjainen ja orvokkinen. Suussa tämä oli melko täyteläinen, tuoden kenties esiin lämpimämmän vuosikerran piirrettä.
Seuraavaksi edettiin pieniin pulloihin. Ensimmäinen oli vuoden 98 viini. Tämän väri oli konjakkiin taittava. Tuoksu oli melko hento, aavituksen teräksinen. Maultaan tämä oli pyöreä, matalampihappoinen kuin aiemmin maistetut.
Seuraava oli 1999 normipullo. Tämä oli orvokkinen, puun, tupakan ja tervan tuoksuinen. Suussa viini oli pyöreä tanniineiltaan, mutta kuitenkin hyvähappoinen. Rakenne oli hennompi, hienovaraisempi. Raikas mutta silti kypsynyt viini.
Viimeisenä maistettiin vuoden 2000 pikkupullo. Tämä oli väriltään varsin tumma. Tuoksussa tuntui ruusua, tervaa sekä betoninen mineraalisuus. Suussa tämä oli varsin raikas, mutta silti täyteläine -kenties täyteläisin maistetuista.
Viinit olivat yllättävän erilaisia. Itse sain näistä oikein vuoden 1999 viinit, koska ennakkospekseinä kerrottiin että tämä oli viileämpi vuosi kuin muut. Näiden kohdalla myös pullokoot menivät oikein. Sen sijaan muista en pystynyt arvaamaan pareja saati pullokokoja.
Lopputulema oli siis, että pullokoko vaikuttaa viinin makuun selvästi 14-16 vuoden kypsytyksen myötä. Itse valitsin parhaaksi viiniksi vuoden 1999 magnumin, mutta muutoin en voi kyllä sanoa että magnumista kaadetut olisivat olleet parempia kuin pikkupullot. Tosin voi olla niin, että kypsytysaika oli liian lyhyt näyttämäään kaikkia magnumin etuja. Eli seuraavan kerran etsitään jostain niitä viime vuosisadan puolivälin viinejä ja testaillaan niillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti