Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 10. helmikuuta 2014

New Yorkin tuliaisia: The Pinot Project

Tätä viiniä suositeltiin Union Squaren jättimäisessä viinikaupassa, kun pyysimme hyvälaatuista perustason jenkkipinoota. 8 euron hinta pinotille on vähän, etenkin kaliforniasta tulevalle. Tämä ei ollut mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta hyvin tehty pinot kuitenkin.

Michael Skurnik on toiminut jo 30 vuotta viinien maahantuojana yhdysvalloissa. 2009 hän perusti The Pinot Projectin, jonka tarkoituksena oli tuottaa laadukas, alle 20 taalan kalifornialainen pinot-viini.

Rypäleet ovat kasvaneet Carnerosin, Sonoman ja Montereyn AVA-alueilla. Etiketti sanoo Pinot noir, mikä jättää siis 25 % arvailun varaan.
Lasissa keskisyvän puppurainen. Tuoksu on vadelmaa, mansikkaa, lievää savuista tammea ja mausteisuutta. Suussa melko keveä, hieman ohuehko. Hapot ovat keskivahvat, tanniinit pehmeät. Suussa savuisa tammi korostuu maun loppua kohti, alussa marjat maistuvat raikkaampina ja puhtaampina.

Viini on hintaansa nähden löytö. Jenkkipinotit maksavat helposti 30 taalaa, eikä tuolloinkaan laatu aina ole taattu. Tämä kalifornialainen toimii hienosti arkisena, helppona viininä jota on simppeli yhdistää ruuille. Hatunnoston arvoinen suoritus 8 eurolla: ei vie sfääreihin, mutta kyllä tätä pullon pari dokailisi.

5 kommenttia:

  1. Tuo on juurikin se ongelma jenkkien kanssa, että mikään ei ole pyhää, ei edes Pinot Noirina myydyn viinin rypälekoostumus. Toinen ongelma on sitten se, että ns. laadukkaammat puhtaat Pinot Noirit ovat aivan perhanan hintavia. Juuri viikonloppuna tuli keskusteltua hiljattain Sonomassa käyneen kaverin kanssa siitä, miten jenkit elävät ihan omassa todellisuudessaan ja Pinot Noirin ensimmäiselle vuosikerralle saatetaan iskeä hinta, jolla Bourgognestakin saisi jo erittäin laadukkaan tuottajan 1er Cru- tai kyläviiniä. Ja Bourgognea pidetään kalliina...

    VastaaPoista
  2. Allekirjoitan edellisen. Toimme 3 ns parempaa pinotia, mm joseph swan russian riveristä sekä muutaman oregonilaisen. Keskihinta taisi olla 35 taalan paikkeilla. Sopivaa tilaisuutta odotellaan edelleen avaamisen suhteen, saap nähdä.

    VastaaPoista
  3. Myös kaikki vinkit hyvistä burgundin viineistä otetaan ilolla vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole paljoa mitä antaa, ikävä kyllä. Sen lisäksi, että Bourgognen viinien tarjonta Alkossa on ja tulee aina olemaan onnetonta, tunnen itse olevani yhä varsin vasta-alkaja alueen viinien loputtoman syvässä suossa. Toisaalta tarjonta on myös nettikaupoissa yllättävän vähäistä, joskin uskoisin Noble winen valikoiman olevan aika luotettava paikka tehdä ostoksia. Itse olen löytänyt hyviä kohtuuhintaisia juttuja Savignyn, Pernand-Vergelessesin ja Aloxe-Cortonin kylien alueilta, joskin tuottaja on toki aina numero yksi. Drouhinin punaisista olen myös tykännut kautta linjan, esim. Clos des Mouches ja sen pikkuveli Côte de Beaune. Uskoakseni paras vinkki, jonka voin antaa, on että menkää paikan päälle ja antautukaa Bourgognen magialle :)

      Poista
  4. Kiitos vinkeistä. Drouhin on tuttu ja ollaan myös tykätty hänen viineistään. Alkon valikoima ei päätä huimaa, mutta täytyy tutustua nettikauppojen valikoimaan. Reissulistalla ranskan viinialueet on ollut jo kauan. Toivottavasti ensi kesälle löytyisi pari viikkoa aikaa, jolloin voisi suunnata jälleen viinialueille vierailulle.

    VastaaPoista