Undurraga vigno 2012

Chilen viinituotanto on viime vuosina alkanut pikku hiljaa päästä eroon lastentaudeistaan. Maan viinituotanto on alusta alkaen suuntautunut vahvasti ulkomaanvientiin, koska Chilessä ei varsinaista viinikulttuuria ole. Tästä syystä myöskään tuotannossa ei ole aiemmin tunnistettu eri alueiden vahvuuksia, vaan lajikkeita on kasvatettu niille huonosti sopivilla alueilla valtavilla mekaanisesti hoidetuilla viljelmillä lähinnä teollisuuden prosessien ehdoilla. Metodi tuotti teknisesti päteviä, hyvin kypsän marjaisia, hillottuja viinejä joiden rakenne oli jossain määrin mehumainen.Kyseinen tyyli upposikin melko hyvin kansainvälisillä markkinoilla: Viinin suosio lisääntyi kansainvälisesti, ja viininjuojiksi tuli uusia kuluttajaryhmiä jotka eivät olleet tottuneet viinin hapokkuuteen ja karvaisiin tanniineihin. Nämä ovat piirteitä, joita ihmisen makuaisti ei suoralta kädeltä hyväksy vaan niihin täytyy tottua. Siten chileläiset paksut ja makean marjaisat viinit upposivat hyvin.

Nyt Chilen viininviljelijöille on alkanut karttua kokemusta, ja samalla kunnianhimo tuntuu lisääntyneen: Pikku hiljaa on alettu herätä siihen, että myös Chilessä pystytään tuottamaan laadukkaita, alueelleen tyypillisiä viinejä. Nämä viinit ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta myös viiniharrastajien parissa: Decanter on hehkuttanut uudelleensyntynyttä Etelä-Amerikkaa viimeiset pari vuotta.

Maulen alueella Chilen keskilaakson eteläisimmässä ja lämpimimmässä osassa on pitkään tuotettu mitäänsanomattomia, hilloisia viinejä. Alueella on kuitenkin piillyt aarre, jonka arvo on alettu tiedostaa. Kuivalle rannikonläheiselle alueelle (Maule secano) istutettiin 1940- ja 50-luvulla Carignan-köynnöksiä, joita on viljelty bush vine-tarhoilla ilman keinokastelua (joka muutoin on Chilessä pääsääntö). Nämä Carignan-köynnökset ovat päässeet kypsään ikään, ja niiden rypälestä tuotetut viinit ovat jotain aivan muuta kuin Maulen perinteiset sekoitteet.

Näitä vanhoja Carignan-tarhoja on herätty arvostamaan, ja niiden viljelyä edistämään on perustettu Vigno-projekti (Vignadores de Carignan) jossa on mukana 15 tuottajaa. Olemme aiemmin kirjoittaneet kyseiseen projektiin kuuluvan Torresin Cordillerasta, jota pidimme hyvänä viininä.

Kuva:alko.fi

Nyt alkoon hiljan tullut Undurraga Vigno löysi tienä pyötäämme. Viini on sekoite Carignan- ja Cinsault-rypäleistä, jotka molemmat ovat tyypillisiä eteläisen Rhonen alueen viineille. Rypäleet on kerätty käsin ja tertut on valittu tarkasti. 5 päivän kylmämaseraatio, jonka jälkeen viini on saanut käydä luonnonhiivoilla 4 viikkoa. Viini on saanut 16 kuukauden tammikäsittelyn, mutta vain 15 % tynnyreistä on ollut uusia. Tynnyröinnin jälkeen pullokypsytystä 6 kk ennen markinoillelaskua.

Väriltään todella syvän purppurainen. Tuoksu on ensisijaisesti hyvin marjainen, ei kuitenkaan hillottu vaan raikas auringon lämmittämä mansikkamaa. Tarkemmalla nuuhkinnalla nokkaan nousee myös tammikypsytyksen tuomia kuivaa metsänpohjaa muistuttavia vivahteita. Viini on melko nuori, ja sen aromipaletti sen mukaisesti vielä melko primääriarominen. Tammi on tuoksussa hillitty. Suussa Täyteläinen ja raikas. Caringnan tuo makuun jotain 'eläimellisen' täyteläistä ja maanläheistä makua, jolle en löydä sanaa. Lähinnä tulee mieleen vertaus: Jos nuori marjaisa cabernet on sisäfilee, niin tämän maku on kuin on paksu, roséksi jätetty maksansiivu! Jälkimaku on kuitenkin hapokas ja raikas, ja kokonaisfiilis on freesi. Täyteläinen ja paksuhko alkumaku yhdistettynä lopun hapokkuuteen on tasapainoinen, suussa progressiivinen kokonaisuus.

Tämä viini on hyvä pari riistalle, itse testailimme tätä hirvi-juurespadan kera ja hyvin toimi. Myös edellämainittu maksa voisi olla hyvä pari. Viinillä on melko reippaasti hintaa, mutta mikäli haluaa tutustua tähän Chilen uuteen sukupolveen niin tässä on mielestämme oiva vaihtoehto!