Alkoholilain kokonaisuudistuksessa on joitakin hyviä ja joitakin viiniharrastajaa huolestuttavia piirteitä. Jälkimmäisistä hankalin on suunniteltu etämyyntikielto. Oli siis pakko pöyhiä hieman EU-lainsäädäntöä.
28 artikla
(aiempi EY-sopimuksen 23 artikla)
1. Unioniin sisältyy tulliliitto, joka käsittää kaiken tavaroiden kaupan ja merkitsee, että vienti- ja
tuontitullit sekä kaikki vaikutukseltaan vastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä ja että
toteutetaan yhteinen tullitariffi suhteessa kolmansiin maihin.
34 artikla
(aiempi EY-sopimuksen 28 artikla)
Jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet
ovat kiellettyjä.
35 artikla
(aiempi EY-sopimuksen 29 artikla)
Jäsenvaltioiden väliset viennin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet
ovat kiellettyjä.
36 artikla
(aiempi EY-sopimuksen 30 artikla)
Mitä 34 ja 35 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia
kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden
kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten
tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi.
Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai
jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.
Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteyteen suunnitellun täydellisen etämyyntikiellon Valtio aikoo perustella mitä ilmeisimmin artiklalla 36. Toivon mukaan tästä saataisiin jatkossa koko EU-alueen kattava kannanotta, jolla kiellettäisiin rajat ylittävä alkoholikauppa kaikkien unionimaiden välillä terveyttä vaarantavana.
37 artikla
(aiempi EY-sopimuksen 31 artikla)
1. Jäsenvaltiot mukauttavat kaupallisia valtion monopolejaan niin, että tavaroiden hankintaa tai
myyntiä koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan kaikkiin toimielimiin, joiden välityksellä jäsenvaltio lain nojalla
tai tosiasiallisesti suoraan tai välillisesti valvoo tai ohjaa jäsenvaltioiden välistä tuontia tai vientiä
taikka olennaisesti vaikuttaa siihen. Näitä määräyksiä sovelletaan myös monopoleihin, jotka perustuvat
valtion myöntämään yksinoikeuteen.
Jos tulkitsen artiklaa oikein, valtion monopolilla ei pitäisi olla oikeutta päättää mitä tuotteita se ottaa myyntiin ja mitä ei.
Varsin mielenkiintoisia alkon toiminta huomioiden on myös seuraava
102 artikla
(aiempi EY-sopimuksen 82 artikla)
Sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman
väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan.
Tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti:
a) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai
välillinen määrääminen;
b) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;
c) erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita
epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla;
d) sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset,
joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.
Etenkin tuo kohta a herättää pohtimaan alkon käytäntöjä esimerkiksi erikoistilauksissa. Jos verojen ja mioden perusteltujen maksujen päälle perityt lisämaksut ovat jonkun mielestä kohtuuttomia, niin tästä 'vois tehrä vähän numeroo'
Enpä ole lakiasiantuntija, mutta jännäksi käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti