Lajike vai terroir ?

Olemme suhtautuneet Etelä-Amerikan viineihin hieman skeptisesti. Aivan viimeaikoina olemme kuitenkin löytäneet etekin chileläisistä viineistä joitain aiempaa raikkaampia ja omaleimaisia viinejä, jotka ovat herättäneet toivon massatuotannon luvatun maanosan viinitulevaisuuden suhteen. Näitä uuden polven tekemiä viinejä on hehkutettu myös kansainvälisessä viinimediassa. Valitettava tosiasia kuitenkin on se, että näiden uudenlaisten viinien saatavuus Suomeen on varsin rajoitettua: Alkossa on suunnaton määrä chileläisiä ja argentiinalaisia viinejä, mutta tyylillisesti tämä valikoima on varsin monotoninen: Isoa parkermarjaa, sahanpuruista poltettua tammea, olematonta hapokkutta ja pehmenneltyjä tanniineja.

Argentiina on tunnettu malbec-viineistään, jotka ovat isoja ja pehmoisia. Tämä alunperin Bordeaux:sta kotoisin oleva rypäle on löytänyt uuden kodin kuumasta Argentiinasta, jossa siitä tuotetuista viineistä tulee tyylillisesti jotain aivan muuta kuin ranskalaisista malbeceista, joista tunnetuimpia lienevät cahorsin viinit. Tämä ilmentää hyvin sitä tosiasiaa, että viinityylon määrittäjänä rypäle on usein toissijainen tekijä maaperän ja ilmaston jälkeen.

Heikki on ollut ihastunut loiren laakson cabernet franc-viineihin jo pari vuotta. Niissä on raikasta marjaisuutta ja rypälelähtöistä mausteisuutta, ja ne ovat usein viileästä ilmastosta johtuen hapokkaita, kohtuullisen matala-alkoholisia ja siten ruokaystävällisiä viinejä. Toisinaan niitä kuitenkin vaivaa vihreä vegetaalisuus, joka etenkin Katrin mielestä on luotaantyöntävä piirre näissä viineissä. 

Viimeisen vuoden aikana on monessa mediassa kehuttu argentiinalaisia cab franceja: Lämpimämmässä ilmastossa rypäleet saadaan varmasti kypsiksi, eikä tuota vegetaalista aromia kehity. Argentiinassa on toisaalta hyvin korkalla sijaitsevia tarhoja, joilla kasvaneissa rypäleissä säilyy raikkaan viinin tekemiseen tarvittava hapokkuus. 

Kuva:alko.fi

Kun bongasimme rakkaasta monopolistamme argentiinalaisen franc-viinin, halusimme ehdottomasti sitä maistaa. Tämä Luigi Boscan Cabernet Franc 2013 viini tulee Mendozan ala-alueelta Luján de Cuyosta, jossa tarhat sijaitsevat noin kilometrin korkeudessa. Massatuottaja herätti hieman epäilyksiä, mutta pakko oli kotiuttaa tämä pullo. 

Avasimme viinin, joka oli lasiin kaadettaessa tumman purppurainen, hyvin syvä väriltään. Sen tuoksussa ei todellakaan ollut vegetaalisuutta: Tuoksu oli tuttua Etelä-Amerikkaa, siitä lötyi liki hilloista luumua ja karhunvatukkaa, hyvin runsasta tammen tuomaa mausteisuutta. Cabernet francin tunnusomainen mausteisuus hukkui tammen tuomaan paahteisuuteen. Tuoksu sinänsä oli ihan  miellyttävä, mutta se kieli jo siitä minkä suutuntuma vahvisti: Iso, marjainen, mausteinen, matalahappoinen viini tuttuun alko-tyyliin. Sokkona ei cab franc rypäleenä olisi tullut mieleen kymmenen ensimmäisen arvauksen joukossa. Viinin suutuntuma oli fokusoitumaton, makukokemus jäi ikään kuin ilmaan leijailemaan ilman tarttumapintaa. Viini oli hyvin alkoholinen, mikä on ongelma ruokayhdistelmissä, etenkin kun hapokkuus jäi hyvin matalaksi. 

Tämä ensimmäinen argentiinalainen cabernet franc-pettymys ei kuitenkaan vielä vienyt toivoamme parempien suhteen: Tämä oli kenties valuttu 'suomalaiseen makuun', jonka ilmeisesti uskotaan tällaisia suosivan (ainakin alkon valikoimasta päätellen). Kansaivälisessä viinimediassa argentiinan franceja ovat kuitenkin kehuneet myös kriitikot, joiden tiedetään arvostavan viinissä raikkautta ja hapokkuutta. Niinpä tulemme kokeilemaan näitä jatkossakin.