Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


torstai 27. lokakuuta 2016

Hemmotellun kakaran marinaa

Pakko taas avautua, kun olen ihmetellyt jo pidempään erinäisiä aukioloaikoja ja niiden vaikutuksia suomalaiseen ruokakulttuuriin.

Ensimmäkin torit. Tamperella on kesäisin vireä Tammelantori, jossa itsekin asioimme lähes joka lauantai. Siis aina lauantaina, koska muita mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole. Kesällä tori oli kokeiluluontoisesti auki perjantaisin pidempään, mutta kokeilu lopetettiin kun asiakkaita ei kuulemma loppuiltapäivästä riittänyt.

Säännöllisessä päivätyössä olevalla torin aukiolo arkisin klo 7-14 on ongelma. Luulisin tämän olevan ongelma myös torikauppiaille, joiden myynti ei varmasti yllä todelliseen potentiaaliinsa. Ymmärrän tokin senkin, että useimmat kauppiaat ovat yksityisyrittäjiä eivätkä voi päivystää torilla kellon ympäri. Mutta kysymys kuuluukin, miksei tori voi jonakin arkipäivänä aueta myöhemmin, vaikka puolen päivän aikaan? Tällöin työssäkäyville tarjoutuisi hieman valinnanvaraa torillakäyntipäivän suhteen, usein kuitenkin viikonlopuiksi on suunnitelut muita menoja eikä torille silloin ehdi lainkaan.

Koen, että torikauppiaiden (joista osa on tuottajia jotka myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajalle) tukeminen on arvokasta ja mahdollistaa suoran kontaktin tuottajan ja kuluttajan välillä. Tämä on nykyisessä elintarvikeketjussa harvinaista.

Torikauppiaiden kokemus siitä, ettei asiakkaita perjantaisin riittänyt iltapäivän viimeisille tunneille voi liittyä kokeilun ajankohtaan: Kesällä moni on lomalla, jolloin torille ehtii aiemminkin. Toisaalta ne, jotka ovat töissä suuntaavat usein perjantai-iltapäivänä suoraan kesämökeilleen, jolloin torille ei ehdi.

Pohdinta sai alkunsa siitä, kun juttelin sunnuntaisin Pyynikin näkötornilla pysähtyvän Iloisen Pojan kauppa-auton kauppiaan kanssa. Hän juuri valitteli, että Tammelantori on ollut kuollut pysähtymispaikka. Auto on pysähtynyt Tammelantorille perjantaina aamupäivällä, joten enpä ihmettele. Tuolloin paikalla on lähinnä eläkeikäisiä, joista ainakin osalle kauppa-auton laadukkaista lähituotteista koostuva valikoima saattaa olla hinnaltaan yläkanttinen. Kauppias oli päättänyt korvata Tammelantorin Tampellan Pellavantorilla. Pelkään kuitenkin, ettei paikan vaihto paljon kävijämääriä kasvata mikäli ajankohta pysyy samana. Jos ajankohdasta haluaa pitää kiinni, niin kannattaisi etsiä paikka jossa on mahdollisimman paljon läpikulkuliikennettä ja työpaikkoja. Jos itse tuota autoa ajaisin, niin harkitsisin vakavasti tullinaukiota, joka täyttää edelliset.

(Kaikille yrityksen perustamista ja tulevaa sijaintia pohtiville suosittelen lämpimästi Jane Jacobsin kaupunkisuunnettelua käsittelvää klassikkoa The Death And Life Of Great American Cities. Kaupungininsinööritkin voisivat tutustua.)

Toivoisimme siis todella, että rakas Tammelantorimme olisi auki joskus myös alkuillasta ja säilyttäisi siten elinvoimansa. Torista vastaavat kaupunginvirkailijat (ja torin kauppiaat) voisivat pohtia tuleeko heille mieleen ruokakauppaa, joka olisi auki maanantaista lauantaihin kello 7-14 ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti