Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 18. heinäkuuta 2016

Viini vaatii aikaa ja keskittymistä

Viime aikoina on melko usein tuntunut, että todella innostavia ja kiinnostavia viinejä tulee vastaan aiempaa harvemmin. Olemme miettineet syytä, ja tulleet siihen tulokseen että kyse on puhtaasti tilanteesta, jossa viiniä useimmiten nautimme. Meidän (ehyt:n kriteetein alkoholisoituneessa) perheessämme viiniä juodaan useimpina päivinä viikosta lasillinen illallisen kanssa, on juotu jo vuosia.

Tämä on onnistunut myös pienen lapsen kanssa hyvin, kunnes tämä pienoinen saavutti kriittisen kahden ja puolen vuoden uhmaiän. Viinistä nauttiminen ja sen ulottuvuuksien arvioiminen on aavistuksen haastavaa, kun joku saa vieressä itkupotkuraivarit perunan ollessa väärin päin lautasella. Niinpä viini on usein jäänyt lasiin juomattomana ruuan ajaksi, ja se tulee nautittua sitten myöhemmin lapsen nukahdettua.
Mutta mutta. Luulisi, että tämä pieni rauhallinen hetki olisi nautinto. Kuitenkin usein käy niin, että siinä vaiheessa iltaa viiniin ei jaksa enää keskittyä riittävästi ja osa vivahteista menee sivu suun (ja nenän). Tätä ongelmaa on vielä korostanut se, että kaapista löytyy tällä hetkellä valitettavan vähän hyvin tehtyjä mutta ei-niin-monimutkaisia juomaviinejä, joita olisi helppo nauttia arki-iltana pastan tai salaatin kyljessä. Kirottu eBay, sieltä löytyy liikaa mielenkiintoista tavaraa. Aiemmista tilauksista alkaa olla jäljellä enää ne säästellyt, erityiset pullot joiden avaaminen tiistai-iltana ei tunnu oikein sopivalta.

Toisaalta myös referenssipiste viinien suhteen saattaa olla liikkunut: Maistettu skaala on sikäli laaja, että aivan uudenlaisia ja yllättäviä viinejä tulee harvemmin vastaan. Ja kuten aiemmin on tullut todettua, ainakin Heikille paras viini on se aivan uudenlainen, aiemmin maistamaton juoma joka avaa uusia aistillisia ovia.
Joka tapauksessa: todellinen viinistä nauttiminen vaatii mielestämme aikaa ja keskittymistä, ja toisaalta eri tilanteisiin sopivat erilaiset viinit. Odotammekin kovasti edessä häämöttävää lomaa, jolloin on aikaa keskittyä ja nauttia. Syyskuussakin Mentonissa on vielä lämmintä!

2 kommenttia:

  1. Samaistun todella. Meiltä löytyy kolmevuotias. Silti, uhmaa uhmaten, aloitin viiniblogin. Välillä hermot on niin kireällä että ei ihan hirveästi jaksa keskittyä siihen, mikä on viinin makumaailma. Ainoa lohtu on se, että tämä on vaihe joka menee lopulta ohi (korvautuakseen toisella vaiheella..).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kohtalontoveri! Ehkä tämä joku päivä helpottaa...Kiireestä huolimatta emme silti vaihtaisi harrastustani mihinkään. Niin paljon kokemuksia olemme viiniharrastuksen myötä saaneet!

      Poista