Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Uudistunut Ravintola Frankly



 Kävimme Tampere Food Clubin bloggariporukalla syömässä ilmaisen illallisen uudistetussa ravintola Franklyssa Hallituskadulla. Ravintola vaihtoi vuosi sitten omistajaa, minkä jälkeen sisätilat kokivat muodonmuutoksen: Remontoidussa ravintolassa on vaaleita pintoja, avaruutta ja valoa. Ulkoinen ilme oli raikas ja muutos positiivinen. Kesä toi ravintolaan myös terassin, johon aurinkokin paistelee päiväaikaan mukavasti.

Ruokalistaakin on muokattu ajankohtaiseksi, ja annoksiin on haettu kesää vasten keveyttä. Terassia varten on laadittu oma lista, jolta löytyy grillityyppisiä nälänpoistajia rentoon oleiluun.

Aloitimme alkuruuilla: Katri söi grillattuja ravunpyrstöjä mangokastikkeella ja Heikki pohjanmeren keittoa. Molemmat annokset olivat kauniita ja niissä oli selkeät maut. Keiton liemessä suola oli mukavuusalueen ylärajoilla, mutta sinänsä maut annoksessa olivat hyvin merelliset ja se tarjoili mielestämme sitä mitä nimi lupasi. Rapuannos oli myös kauniisti esille laitettu, ja sen maut olivat niin hyvin kohdallaan kuin pakastetuissa ravuissa yleensä voi olla.

Alkuruokien jälkeen seurasi lievä pettymys. Pääruokien esillelaitto oli huolimattomampaa ja monet seurueen ruuista olivat mauiltaan alkuruokia heikompia. Useissa annoksissa oli käytetty samoja lisukkeita kuin alkuruuissa. Onnistuneimpia olivat liha-annokset, joissa oli makua ja kokoa.

Viinilistan tuotteet oli järkevästi hinnoiteltu ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viinejä sai myös laseittain, mistä iso bonus ravintolalle. Ainakin maistamani itävaltalaisen Glosterneuburgin grüner veltliner ja pinot noir olivat hintaansa nähden mukavia viinejä.

Kokonaisvaikutelma jäi kaksijakoiseksi: Alkuruuat ja viinit olivat toimivia, mutta pääruuat jättivät toivomisen varaa. Ruokalista oli kuitenkin hiljattain vaihtunut, joten hapuilu on ymmärrettävääkin. Madollisesti liharuuat toimivat, koska ne lienevät ravintolan myydyimmät ja siksi harjoitelluimmat annokset. Suunnitelmissa on siis uusintakäynti vaikkapa terassille jonain aurinkoisena kesäiltana.

Käy lukemassa muiden bloggaajien raportit illasta:
Savusuolaa
Kipparin Morsian
Sivumaku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti